Sitten se kesä päättyi. ja alkoi sataa raikkaasti vettä. Jos joku blogin lukijoista (jos niitä nyt enää jäljellä on) haluaa päästä helpolla, niin tässä tiivistetysti: meni vihkoon. Heitin 85 heittoa. Joukossa taisi olla jokunen hyssekin.

Tämä tarina on pitkä. Paras käyttökohde lienee, kun yrittää nukuttaa jotakuta.

Odotukset korkealla, peli on sujunut hyvin, positiivinen jännitys, 10 astetta lämmintä, vettä sataa kuin aisaa. Jokseenkin erikoinen lähtötilanne, mutta eipä siinä ihmellistä. On sitä joskus tullut lumihangessakin heitettyä.

Ykkösen tiillä, kamat kuivana, vettä sataa, MD2 nätisti väylää pitkin, kääntää kuitenkin vähän liikaa oikealle päätyen metsän reunaan. Tähän saakka kaikki oli hyvin. Kakkosheitto. Pelästyin puuta, heitin vähän liikaa oikealle à kiekko pomppi väylälle. Ei hätää, suora linja, päätän seiftata midarilla. Metri oikealle à puuhun à väylälle. Päätän seiftata putterilla. Hieno heitto 9 metriin ja par-putille. Pikku hyssessä keskell—eiku, hetkinen, jaa, tuulen mukana metrin yli korista 9 metriin. Paluuputti alapeltiin ja tuplabogi. Mitäs noista.

Kakkosella ohi mandosta, 9-metrinen bogiputti alaraudan päältä rolli vitoseen, helppo tuplabogi. Kolmosen luokaton avaus livahti käsistä vasemmalle metsään. Helppo air-bounce 7 metriin, putti yläpeltiin. Kolme väylää, 5 päälle. Kamat oli edelleen kuivana, ei ollut kylmä, mutta vähän askarrutti tuntuma kiekossa. liian kosteaa, liian kuivaa, liian heikko itseluottamus jne.

Nelosväylä on onneksi helppo, ei voi tulla lukemaa vaikka vähän epävarmuutta olisikin. Edellä menevässä poolissa joku oli kuulemma avannut tiin etuoikealle 10 metriä puun juureen. Hämmästelin ääneen miten se on mahdollista. Onnekseni sain vastauksen: jos heittää hyssen puun latvaan ja runkoon, niin yleensä kiekko pysähtyy ja putoaa sen puun juurelle. Tämä vastaus tuli ihan omien kokemusten pohjalta. Kun viidennellä heitolla pääsin pois ensimmäisen 50 metrin matkalta väylällä, alkoi vähän helpottaa. Seiska korttiin ja 8 päälle neljän väylän jälkeen.

En luovuttanut, sormia alkoi vähän palella ja kuivata, mutta kyllä sitä siitä selvitään. eka par! (lienee radan helpoimpia väyliä, mutta par on par). Ensimmäisen par:in kunniaksi 6:n tiillä heitin kassin penkiltä mutalammikkoon, koska muuten oli liian hyvä olla (ja kyllä, siinä oli sadesuoja päällä):

Tyädellistä

6:lla putti yläpeltiin ja bogi. 7:n pelasin hyvin, 12 metristä birdie-putti yläpeltiin. Kolme puttia yläbanderolliin 7 väylällä. Se on tavallaan positiivista, mutta ei sitten kuitenkaan. Kasilla sormet kuivana puihin ja puttirallia. triplabogi.

Huh. Metsästä ulos 12 päälle eikä tietoakaan itseluottamuksesta, saati hyvästä tuntumasta kiekkoihin sormien lämpötilassa. Siinä vaiheessa tiesin, että voittokamppailussa en enää ollut, mutten luovuttanut. hölmöily on tyhmää, haluan pelata hyvin. Ja heti! väylällä 18 otin birdien 12 metrin putilla! En ollut siinä vaiheessa enää kuin 13 päälle. Heitin varmuuden vuoksi kassin vielä uudestaan kuralammikkoon. Kierros kiteytyi täydellisesti viimeisellä väylällä, kun putteri löysi tiensä neljästä metristä keskelle koria, ja siitä nurmen pintaan.

Oli miten oli, olen onnellinen että se on nyt ohi. Laitan aika paljon kelin piikkiin – kyllä, se on kaikille sama, mutta toiset osaavat sen paremmin kuin meikäläinen. Pitäisi ilmeisesti treenata joskus marraskuussa. Paljon on kyse myös tsykologiasta. Kun ensimmäisillä neljällä väylällä heittää 1 onnistuneen heiton, josta siitäkään ei saa palkintoa koska seuraava on luokaton, on vaikea valaa positiivista uskoa itseensä. Ylpeillä ei tässä hirveästi voi, mutta kahden vkon päästä Turussa jatketaan.

Kuvasta kiitos taliopen.netille:

joskus on satanut, onneksi ei satanut ensimmäisinä päivinä.

Näinhän se kesä on vierähtänyt puoleen väliin ja Porinkin raportti jäi näköjään puolitiehen. Loppujen lopuksi Porista jäi hyvä fiilis, lähinnä viimeisen kierroksen viimeiseltä viideltä väylältä. Jokin loksahti kohdalleen ja heitto alkoi tuntua omalta. Kierrostulos oli varsin kohtuullinen 54, ja sijojakin taisin lopuksi vähän nousta. Kokonaisuutena toki kilpailu oli vielä hienoinen pettymys, mutta toisaalta ei henkilökohtaiset vaatimukset valitettavasti tällä hetkellä kovin korkealla voi olla.

Taas mennään ja Talin kisa on jo korkattu ensimmäisellä kierroksella. Talin rata on vaikea, mutta vaikea. Yhdelläkään väylällä ei ole varaa herpaantua, koska tuloskorttiin saattaa tulla yllättävänkin suuria lukuja. Tiukat puurännit ja väyliä rajaavat outit aiheuttavat harmaita hiuksia itse kullekin (paitsi Matias Söderströmille), ja siksi Talissa pitääkin pelata ehkä poikkeuksellisen nöyrästi. Radalta löytyy useita väyliä, joista en edes lähde tavoittelemaan birkkua. Henkisesti todella raskas rata, mutta aivan huikea elämys kisakierroksella.

Ratakarttakin näyttää outtien olevan tyrkyllä

Talin ensimmäinen kierros on tosiaan pelattu ja Söderströmin Matias veti vähintään hämmentävän 11 alle 21 väylällä. Sitä ei voi kuin hämmästellä. Henkilökohtainen kierros oli ei-ainakaan-tylsää frisbeegolfia. Jatkuvasti sattui ja tapahtui. Kolmosväylän 5 metrin puttimissi kolhaisi vähän, mutta todellisuudessa ongelmat alkoivat väylällä 6 (taitaa olla radan lyhin väylä). 5 väylän jälkeen olin näyttävässä 1 alle vauhdissa, mutta flipperi ja puttimissi toi meikäläisen par:iin.

Seiskan tuplabogi yhdellä 6 metrin putilla (joka tapahtui puolessa välissä väylää) antoi osviittaa syntyvästä katastrofista. Pari heittoa vasemmalle, kehno lähestyminen, putti ohi  karmaisevaa. ”pysy geimplänissä”. Kasilla seiftasin midarilla, ryssin lähestymisen  tuloksena seiftibogi. On mahdollista, että menee geimpläni uusiksi huomiselle.. Ysillä avaus minne sattuu ja metsän läpi jollain ilveellä bogi. 4 väylää, 5 päälle. Eikä tapahtunut mitään mullistavaa käännettä, mutta jotenkin peli alkoi sen jälkeen rullata kuitenkin omalla painollaan. Väylät 16-20 kokonaisuutena 3 alle, neljä birkkua ja yksi bogi.

Ennen kierrosta pohdiskelin, että par:ista olisi hyvä aloittaa. Alkukierroksen mokellukset sain paikattua viimeisilläväylillä ja pääsin lopulta siihen par:iin. Kierroksesta jäi varsin mainio maku. Sijoitus taitaa olla 16. Huomisen agendalle tarvitaan hyvä lepo, ja sen kautta hiukan huolellisuutta lisää, niin näyttää jo paremmalta.

Mutta hei. Matias, 11 alle. Ei oo järkee.

Ensimmäisen päivän tunnelmia tarjoavat frisbeegolfratojen kovimmat kameramiehet.

Sateinen lauantai lupaili kaikkea muuta kuin helppoa kierrosta. Kuinka ollakaan, sopivasti ennen omaa lähtöä, sade loppui ja pelaamiseen pystyi keskittymään sateenvarjoa kantamatta.

Ykkösväylällä olin perinteiseen tapaan jo kolmatta kertaa puttaamassa noin 10-metristä (toisella kierroksella tosin par:ia), kaksi aiempaa alarautaan, tänään pääsin vähän ylemmäs: alaraudan päältä ketjuihin ja sieltä ulos. Tähän lopulta heijastui koko loppukierroksen puttipeli melko voimakkaasti. Melkein, muttei ihan. Kakkosella luokattomasti ali. Kolmosella väärälle puolelle ketjuja. Kutosellakin kakkosheitto 40:stä (par-4) alarautaan. Seiskalla 5-metrinen paluuputti alarautaan (hävetti). hohhoijaa. Etuysillä pitäisi ottaa julmetusti birkkuja, kuten Pasi Koivu teki (8), mutta meikäläisellä oli kasassa kaksi ja yksi bogi 7 väylän jälkeen. Kasilla puttikin onnistui ja kakkosta korttiin. Ysillä alaraudan päältä ketjuihin ja ulos. Tietysti. Etuysi siis kaksi alle, noh alle kuitenkin, mutta kyllä tarjolla oli aika paljon enemmän.

Takaysille birkkuja metsästämään, mitään ei oltu vielä hävitty. Saariväylä tarjoili makeaa mahan täydeltä: piikkisuora avaus, lähestyminen kuuteen metriin, ja putti keskelle koria -> nelosta korttiin (no oli se korkea ja vastatuuli edesauttoi sylkyä hyvin, mutta oli ihan hyvä tsäänssi jäädä). Korotettuun koriin lähdin kokeilemaan onneani 12-metrisellä putilla. Ehkä 12 metriä ohi korista ja päädyin puttaamaan 6-metristä paluuputtia, ainekset oli katastrofiin, mutta tällä kertaa pelastuin. 12:lla laitoin 9-metrisen putin sisään!

14:llä pääsin 7 metristä laittamaan taas vasemmalle puolelle ketjuja, mutta sen jälkeen koittikin kahden birdien putki (alle 5-metrisillä puteilla luonnollisesti). Viisi alle alkoi olla ihan tyydyttävä tulos, mutta 17:lta tuli perusbogi. Avaus oli luokaton (outtiin) ja jäi vielä 9-metrinen bogiputti joka kuitenkin upposi. Kierros tulokseksi sama kuin eilen, tylsähkö 58.

Erona aiempiin ja erityisesti ensimmäiseen päivään oli kuin olikin puttipeli. Jossitteluhan on turhaa, mutta hauskaa: jos putti olisi ollut kuin ekana päivänä, olisin pelannut 6 heittoa paremmin, ja olisin kolme heittoa kärjestä. Koska näin ei kuitenkaan ollut, niin ihan ansaitusti nuolen näppejäni 4:llä sijalla. Eniten harmittaa se, että huomiseksi en mahtunut yhden heiton turvin kärkiryhmään, joten täytyy pelata kakkosryhmässä vain unelmakiessi ja hämmentää soppaa maaliin tullessa 🙂

Pasi Koivu laittoi jauhot suuhun kaikille ja pelasi 14 alle par:in. 15 birkkua ja bogi. Hän nousi suoraan kärkeen ja neljän heiton turvin johtaa kilpailua. Aivan mieletöntä.

Tästä lähdetään huomiselle mitalijahtiin. Helppo homma, tarvitsee noudattaa vain yhtä ohjetta: