Eiliset avajaiset oli aika siistit. Samurait toivat maiden liput näytille, rumpuryhmä veti kohtuullisilla desibeleillä shown, ja kokit väänsivät varrasta ja sushia. Tässä hieman tunnelmia kuvilla

Avajaiset pidettiin huvipuiston food courtissa, aluetta ympäröivät puskista leikatut kanit, legotiikerit ja värikkäät koristehärpyttimet.

Kisapakettiin kuului bägi mullistavalla olkainhässäkällä, joka sisältää tuolin. Selässä vehje ei tuntunut kovin hääviltä. Lisäksi saatiin japanilaiset juhla-asut, jolla jessen piti pelata aamukiessi, mutta jostain syystä asu jäi kaappiin.

Aamusta lämmittelyn jälkeen toisen rumpushown saattelemana hypättiin golfkärryyn ja lähdettiin kiessille. Frisbeegolfia parhaimmillaan; golfkärryt, lyhyet nurtsit, vuoristomaisemat, rotkot ja kunnon tuuli (tosin tuulta ei tänään juurikaan ollut). Kisatunnelmassa rata ja fiilis oli entistä parempi. Ekalla kierroksella pelasin Harveyn (australia) ja Naon (Kanada) kanssa. Kaikki pelaajat siis eri maanosista, aivan mahtava elämys (vai mitä kotka?)!

Kierros lähti vahvasti birdiellä, mutta muutaman väylän jälkeen söin hiekkaa bunkkerista kahteen otteeseen ja jouduin miettimään lähestymisstrategioita uudestaan. Pari ylimääräistä pinnaa melko hyvistä lähestymisistä söi, mutta homma lähti kulkemaan. Parani yhden väylän ajaksi, sen jälkeen kauhea griplock (en ole tottunut) ja täyttä ob:lle. Bogia taas korttiin. Välissä pelasin hyvin, mutta unohdin rocin jonnekin ja kun olisin sitä tarvinnut, jouduin heittämään PD:llä. Heitin pd:n metriin ja nostin kakkosen. Hyvillä fiiliksillä seuraavalle väylälle ja pitkällä putilla kakkonen. Vielä paremmilla fiiliksille seuraavalle väylällä, jolla olisin heittänyt rocilla, mutta menihän se äskenkin hyvin. PD:llä 20 metriä pitkäksi bunkkeriin ja neppari. Viimeisellä väylällä sain ajatuksen; taidanpa pyöräyttää niin pääsen pidemmälle. En päässyt pidemmälle, mutta pääsin ob:lle ja otin taas nepparin.

Hyvin vaihtelevaa settiä, tuloksena 57, jolla ylsin 11:lle sijalle. Tulokseen sisältyy 7 ob:ta, joten parannettavaa on. Putti kulki mallikkaasti. Kärki (Feldberg) heitti 51.

Lounaan jälkeen etsittiin Tiian kanssa mun kadonnutta rocia, jota ei ikinä löydetty. Kierrettiin golfautolla koko rata ja meinattiin myöhästyä kakkoskierrokselta. Piti käydä vielä ostamassa uusi roc, ja sitten vielä löytää se oma pooli. 10 min ennen alkua ehdin jo lämmittelemään. Pelikavereina Nathan Doss, David Munk Ameriikasta ja Jesse Heinonen Suomesta. Homma lähti hitaasti käyntiin ja koko kierros oli aika tasaista pupeltamista. Kolmannella väylällä ryssin ob-nelosen, Jesse veti fiiliksellä puuhun. Kyseessä on kuitenkin golfrata, jossa ei kauheesti puita ole..

Pelaaminen koko poolin kesken oli aika tasaista, paitsi Munkki viihdytti meitä mielenkiintoisilla ratkaisuillaan. Kierroksen huippuhetki oli selvästi maailman jyrkin alamäkiväylä. Uudenkarhealla rocilla neljään metriin 158 metriä pitkä heitto. Birdie. Muilla ei mennyt ihan niin vahvasti, mutta ei nyt aleta nimiä kertoa. Kierroksen synkintä hetkeä ei oikein ollut, vain välillä vähän tahmeampaa. Firebirdi ei oikein tahtonut irrota kädestä ja välillä vähän onnekkaastikin pyörähdettiin väylälle. Kokonaisuudessaan kierros oli ihan kohtuullinen vain yhdellä puttimissillä ja kahdella ob:lla. Tuloksena 55. Nate veti 53, niukasti paremmin, Jesse 54. (Voitin jessen viidellä heitolla kahdella väylällä ja luulin pelaavani paljon paremmin, mutta ilmeisesti Jesse pelasi muuten aika paljon paremmin..)

Huomenna Jessen kanssa haastetaan paikallistykki Manabu ja komedianäyttelijä Scott samassa poolissa. Tällä hetkellä kolme suomalaista kympin sakissa. Jussi parhaimpana 6 heittoa kärjestä kolmantena tuloksella 108. Jessellä 111 (kuudes), mulla 112 (kahdeksas). Huomenna kiristetään vähän tahtia..

Tällä hetkellä takana mm. the Champ. Voi näitä elämän kohokohtia..

Aurinko paistaa edelleen, jaloissa alkaa olla aika monta paikallismöttiäisen pistosta, jotka ei näytä ihan hyttysiltä. Toivottavasti ei tule mitään harvinaisia tauteja. Huomenna täytynee käyttää myrkkyjä. Radalla nähtiin tänään 4 cm pitkä ampiaisen näköinen mörriäinen, lisäksi radalla liikkuu apinoita, joita ei saa katsoa silmiin. Apinoita ei ole vielä nähty (paitsi Jussi, joka kulkee omilla kyydeillään).

Tenniksen peluu ja heittäminen tuntui aamulla, tarkoitus oli silti kiertää kisapäivän mukainen kahden kierroksen setti. Tytöt lähti ostoksille, eivätkä ole vielä palanneet.. Pelattiin tuloskierros ”yläysillä” ja lounaan jälkeen alaysille jatkoi vielä neljä soturia kahdeksasta. Helsinkiläiset polkivat omia polkujaan, eikä niiden kuvioista ole hajua. Ekalla kiereoksella tulosta tuli ja meni, parhaana Jussi-57, huonoimmat seiskalla alkavia. Itse pelasin 58, ihan hyvä maku jäi heittämisestä. Alkuväylät olivat aikamoista rypemistä, eli lämmittelyssä pitää olle huolellisempi. Ekan kierroksen kohokohta oli putterin hakeminen rotkosta noin neljän metrin syvyydestä: asioita, joita en välttämättä tee toiste.

Lounaalla syötiin lapamatoja, kylmiä nuudeleita, soijakastiketta lusikalla, sekä höylättyä kalaa. Ei varsinaisesti tullut vatsa täyteen, mutta kyllä sillä pärjää. Kakkoskierroksella tuuli alkoi jo myllätä vuoristomaiseen malliin. Myrskylukemille ei päästy, mutta heittäminen muuttui aika paljon. Kotka ja Jussi keskittyivät Jessen promokuvien ottamiseen vuoristomaisemassa, Nylli, Tiki, Kapa ja minä pelattiin tuloskiessi. 55-dnf oli tulosten vaihteluväli, voitin 55:llä itselleni juoman – yhtä juhlaa.

Kuuman kylvyn ja 5 min hierontakoneen työskentelyn jälkeen olo on kohtuullisen raukea, mutta samalla on sellainen fiilis, että lähipäivinä on heitetty aika monta heittoa kovaa. Nyt pitäisi vielä jaksaa avajaisiin ja sieltä levolle valmistautumaan kisapäivään. Tiia söi tänään kuulemma mehevän hampurilaisen. Voittanee höylätyn kalan. Toivottavasti avajaisissa on hyvää ruokaa, nälkä on järjetön.

Pelaaminen on kivaa ja homma toimii, huomenna vihdoin tositoimiin. Jos vielä muistaisin ottaa sen kameran mukaan, niin voidaan jakaa vähän tunnelmia. Siihen saakka (ja sen jälkeen) kannattaa seurata dgct:n blogia ja Jessen blogia

27 tuntia sitten suljettiin kotiovi ja nyt päästiin hotellille. Bussilla Helsinkiin, sieltä Pariisiin, sieltä Suomea hipoen Tokioon, josta bussilla 4 tuntia hotellille. Uni alkaa tulla.

Pariisissa nähtiin Eiffeli, joten sielläkään ei tarvi enää käydä. Lentokoneessa silmät ummistuivat noin kuudeksi tunniksi, joten yöunia tuli ihan kohtuullisesti. Viimeiseen kahteen tuntiin ei toiminut viihdesysteemi, joka piti sisällään perinteisten elokuvien ja tv-sarjojen lisäksi huikeita pelejä, kuten eläimenrakennuspelin, haluatko miljonääriksi ja opetuspelejä. Mahdollisuus oli opiskella mm. Japania ja Turkkia. Opiskelut jäivät kuitenkin vähälle. Kiitos, anteeksi, moi ja hei on opeteltu. Seuraavaksi varmaan ole hyvä.

Maahantulo onnistui muitta mutkitta, otin mukaani myös ”ostosoppaan” japanin kielellä. Informaation määrä on valtaisa, mutta aivojen kapasiteetti on vähän niukka tulkitsemaan ja ymmärtämään sitä. Hienolta se silti näyttää.

Jäätelöautomaatti ei toiminut, tai siis siinä ei ollut vaihtorahaa, kertoi meille paikallinen ystävällinen täti, kun laitoimme siihen tonnin setelin. Jäätelön hinta oli 120 ränkylää. Lentokentältä löytyi yllättävän helposti yhteiskyyti hotellille, kyytiin sisältyi ruokailupysähdys. Kyseisessä ravintolassa oli muoviset esimerkkiannokset, joiden perusteella piti maksaa automaattiin, josta valittiin haluamansa annos (jos onnistui). Mukaan ottaminen ei onnistunut, joten kiireellä ruoka huiviin, joka ei ollut pahaa, mutta en tilaisi uudestaan. Riisiä, naudanlihaa (toivottavasti) ja sipulia. Lisäksi jotain keittoa, jotain muuta ja raaka kananmuna. ”jotain muuta” ja kananmuna jäi syömättä. Nälkä lähti (tosin se lähti jo siinä vaiheessa, kun astuttiin siihen ravintolaan).

Hotelli vaikuttaa mukavalta. Aamupalasta tulee jännittävä. Aamusta tarkoitus on lähteä kiekkokaupoille laajentamaan valikoimaan ja sitten suoraan treenikierrokselle. Treenattavaa 36 väylässä riittää, joten tylsää ei tule seuraavina päivinä olemaan. Aika kellistää ohimo tyynylle ja yrittää löytää unihiekkaa..

Sayonara!

Vanhempien luona hakemassa viimeiset eväät (fyysiset ja henkiset) matkalle, ja kohta linjuri lähtee kohti Hki-Vantaata. Makaronilaatikoiden jälkeen Tiian kanssa roudataan 25-kiloinen matkalaukku bussin kautta check-iniin ja sitten edessä onkin noin 16 tuntia lentokenttä/-kone oleskelua. Toivottavasti nukkumista. Tarkasti ei ole vielä tiedossa mistä sieltä Naritasta löytyy kyyti, mutta eiköhän se selviä.

Heittokunnosta on aika vähän aavisteita tällä hetkellä. Katsotaan paremmin sitten toisella puolella maapalloa. Nyt tankkaamaan!