Seppo Paju lähti kisareissulle amatöörien MM-kisoihin. Ekan kierroksen jälkeen Seppo johtaa heitolla! Tarkemmat tulokset täällä.
Tsekkaa myös Sepon omia tunnelmia 7k:n foorumilta. Tuleeko Suomeen ensimmäinen maailmanmestari (sitten vuoden 1985, kiitos paavo huomiosta)?!
Kone laskeutui turvallisesti torstaina Helsinki-Vantaalle, laukut tosin saapuivat kotiovelle vasta tänä aamuna.. Kuuppa on vähän sekaisin, muttei kovin pahasti.
Tokiossa on paljon ihmisiä. Lisäksi siellä on siistejä puistoja ja paljon ihmisiä. Metrot on yllättävän helppoja käyttää, vaikkakin niiden maksujen selvittämiseen tarvitaan tiedemiestä. Lisäksi siellä on paljon ihmisiä.
Kisoista jäi melko hyvä maku. Yksi kierros viidestä olisi saanut olla huono, mutta noi kaksi olivat vähän liikaa, siksi en ihan täysin tyytyväinen ole. USDGC -paikka tuli, se on parasta. Nyt voisi sitten vaikkapa alkaa harjoitella. Mikä siinä on, että joka päivä meinaa alkaa harjoitella, mutta sitten ei löydy muka 15 minuuttia puttailulle? Niskasta täytyy ottaa kiinni ja jos huomenna jetlagin turvin herään aikaisin, niin lähden lenkille ja jatkan siitä puttitreeneihin. (Neljän metrin puttimissit on sellaisia, että niiden takia pitäisi rangaistukseksi harjoitella puttia neljä kuukautta nukkumatta putkeen).
Nyt on kuitenkin vähän kisataukoa, seuraavan kerran puristetaan tukholmassa ja sen jälkeen skellefteÃ¥ssa. Niitä ennen järjestellään vähän sm-kisoja, käydään armeijassa (tj-5) kertaamassa miten sitä venettä oikein ajettiinkaan (kertauspaikassa on onneksi 18-väyläinen rata, niin ei tule tylsää), ja vietetään juhannusta. Toisin sanoen; nautitaan kesästä!
Kisat ovat ohi ja fiilis on vasynyt, mutta kohtuullisen onnellinen. Hienot kisat ja huippu tapahtuma. SM-kisoissa ei paasta ihan talle tasolle, mutta melkein. Vuoristomaisemainen klubitalo on nyt taakse jaanytta elamaa eilen illalla vietettin grillikesteja ja tanaan suunnattiin tokioon.
Eilisen kierroksen panoksena oli tarkeimpana usdgc-paikka. neljannen (eli meikalaisen) poolin voittajalla oli paikka tarjolla. Scott ykkosena (233), Simon kakkosena (234), mina (235) ja Daichi (13-vuotias japanilainen) (236). Otin ekalta vaylalta ob-nelosen missatulla putilla. kauhukuvat tulevasta kierroksesta piirtyivat verkkokalvolle, mutta kolmannella vaylalla onnistuin (tyhman)rohkeassa putissa bunkkerin yli ob:ta vasten. Seuraavalla vaylalla avaus pyorahti bunkkeriin ja siita heti peraan ob-4. Scott ja Daichi olivat ryssineet siihen mennessa aika pahasti ja usdgc-paikka vaikutta minun ja Simonin valiselta kamppailulta. Viiden vaylan jalkeen olin nelja perassa Simonia ja kiinnisaaminen vaikutti vaikealta. Paasin kuitenkin kahden heiton paahan seuraavalla vaylalla, sitten kulki putti ja kakkosia ropisi (kaksi). Kunnes tossin (taas) nelimetrisen ohi. Parhaimmillaan paasin heiton paahan, mutta Simon pelasi hyvin, enka saanut kiinni, jain lopulta kolme heittoa. Kierros oli kokonaisuudessa yllattavan hyva; 56, siihen mahtui aika huono alku. Iloista oli se, etta tanaan onnistuin kasaamaan itseni huonosta alusta huolimatta. Tuloksena paras major-sijoitus: 13. Kannati kayda japanissa.
Suomalaisittain kisa oli kohtuullinen, mutta lievia pettymyksia koki kukin. Jussi jai niukasti finaalista ulos viidenneksi epaonnistuneen semifinaalin (59) vuoksi, Jesse kymmenenneksi myos huonon semifinaalin (62) vuoksi.
Kisan voitosta kaytiin mielenkiintoinen taisto. David Feldberg johti Nikko Locastroa viidella heitolla kun nelja vaylaa oli jaljella. Heitto/vayla ja viimeisella kaksi heittoa kiinni, ja peli oli tasan. sudden deathissa Daven avaus pyorahti bunkkeriin ja Nikko otti helpon kakkosen ja voitti kisan.
Jesse naki eilen apinan vaylalla ja yritti heittaa sita kiekolla kesken kierroksen metsaan, mutta metsaan meni.
Intternetti on vaikea (ja kallis) asia taalla, joten kotivaelle tiedoksi, etta kaikki on hienosti. Nyt lahdetaan Tokioon pyorimaan ja keskiviikkona lento kohti Pariisia.
Hotellin tenniskenttien valaistuksen alla on hyönteishoukuttimet, jotka kärventävät hyönteisiä iltaisin kohtuullisella tiheydellä. Jokaisesta hyönteisestä kuuluu sellainen sähköinen käristys, joka on ihan tunnelmallista Japanin yössä.
Frisbeegolfin osalta päivä oli kauhea. Ensimmäinen kierros sisälsi nolla onnistunutta puttia (> 4 m) ja tulokseksi rypistin 62. Käytännössä kaikki putit kopisivat alarautaan. Kierros sisälsi puteista johtuen myös nolla kakkosta, joten eipä paljon tuuleteltu. Lisäksi tein ”aloittelijavirheen” ja avasin eri aviarilla kuin oli tarkoitus, joka olikin merkittävästi ylivakaampi. Sen virheen seurauksena kutonen (toki siihen vaikutti sitten ihan muukin huono pelaaminen, eikä ainoastaan väärä kiekko). Siinäpä ne merkittävimmät. Pari bogia taisi tulla lisäksi, pitkiltä väyliltä ehkä jopa birdieitä. Kamalaa tervanjuontia koko kierros, kun mikään ei oikein onnistunut, tai jos onnistui, sitä seurasi epäonnistuminen.
Ilmiselvää oli joka tapauksessa puttaamisen itseluottamuksen puute. Niinpä lounastauolla naputtelin puttia tavallista ahkerammin, ja sainkin sen tuntumaan ihan kohtuulliselta. Toinen kierros lähti ihan mukavan tuntuisesti liikenteeseen draivien osalta, mutta kolme alarautaputtia ensimmäisellä neljällä väylällä murensi itseluottamusta pala palalta. Sen jälkeen sainkin sitten päivän ensimmäisen onnistuneen putin. Montaa väylää ei into kestänyt (vaikka puttasinkin yhden kympistä sisään), kun tuli taas helpohko puttimissi. Peli-ilo oli kateissa. Yritin nauttia ja hyväksyä virheet ja parantaa seuraavia suorituksia, mutta ei. Koko päivän fiilikset oikeastaan kiteytyivät kahteen väylään: 17 ja 18. 17:llä heitetään avaus golfväylää pitkin ja lähestyminen kummulle ahtaaseen paikkaan bunkkerin ja tien väliin. Avaus lipsahti ob:lle 3 metriä. Lähestyminen bunkkerin korin puoleisesta reunasta bunkkeriin ja siitä kuuden metrin putti alarautaan. Sillä kutosella murskattiin meikäläisen päivä täysin. Harvoin nyppii pelaaminen niin pahasti kuin juuri tuolloin.
Vielä kerran päätin tehdä parhaani (noin kahdennenkymmenennenneljännen kerran) ja laitoin hysseavauksen firebirdillä neljään metriin (mitattu). Mieli vähän koheni, kunnes tuuppasin alarautaan ja otin kolmosen. Sitten heiteltiin muutama väylä, jotta päästäisiin maaliin ja maaliin päästiin. Onneksi.
Tällä hetkellä kaikesta huolimatta 15:llä sijalla, ja usdgc paikka on vielä tehtävissä. Tarkkaa tietoa ei ole mihin tarvitsee sijoittua, mutta paremmin pitää pelata. Huomiselle pitää keksiä jotain. Osa suomalaisista oli liekeissä; Jussi eka kiessi tänään 49 (tosin ei saanut silti kärkeä kiinni), ja on kolmantena, Jesse on pelannut tasaisen varmaa ja on kai kahdeksantena, Kotka heitti 58! Kenties elämänsä kierros (toistaiseksi)..
Tänään vihdoin ja viimein saatiin hyvää ruokaa ja vatsa täyteen. Ehkä se auttaa huomiselle.. Tikiltä terveisiä kaikille lukijoille.
Hotellin tenniskenttien valaistuksen alla on hyönteishoukuttimet, jotka kärventävät hyönteisiä iltaisin kohtuullisella tiheydellä. Jokaisesta hyönteisestä kuuluu sellainen sähköinen käristys, joka on ihan tunnelmallista Japanin yössä.
Frisbeegolfin osalta päivä oli kauhea. Ensimmäinen kierros sisälsi nolla onnistunutta puttia (> 4 m) ja tulokseksi rypistin 62. Käytännössä kaikki putit kopisivat alarautaan. Kierros sisälsi puteista johtuen myös nolla kakkosta, joten eipä paljon tuuleteltu. Lisäksi tein ”aloittelijavirheen” ja avasin eri aviarilla kuin oli tarkoitus, joka olikin merkittävästi ylivakaampi. Sen virheen seurauksena kutonen (toki siihen vaikutti sitten ihan muukin huono pelaaminen, eikä ainoastaan väärä kiekko). Siinäpä ne merkittävimmät. Pari bogia taisi tulla lisäksi, pitkiltä väyliltä ehkä jopa birdieitä. Kamalaa tervanjuontia koko kierros, kun mikään ei oikein onnistunut, tai jos onnistui, sitä seurasi epäonnistuminen.
Ilmiselvää oli joka tapauksessa puttaamisen itseluottamuksen puute. Niinpä lounastauolla naputtelin puttia tavallista ahkerammin, ja sainkin sen tuntumaan ihan kohtuulliselta. Toinen kierros lähti ihan mukavan tuntuisesti liikenteeseen draivien osalta, mutta kolme alarautaputtia ensimmäisellä neljällä väylällä murensi itseluottamusta pala palalta. Sen jälkeen sainkin sitten päivän ensimmäisen onnistuneen putin. Montaa väylää ei into kestänyt (vaikka puttasinkin yhden kympistä sisään), kun tuli taas helpohko puttimissi. Peli-ilo oli kateissa. Yritin nauttia ja hyväksyä virheet ja parantaa seuraavia suorituksia, mutta ei. Koko päivän fiilikset oikeastaan kiteytyivät kahteen väylään: 17 ja 18. 17:llä heitetään avaus golfväylää pitkin ja lähestyminen kummulle ahtaaseen paikkaan bunkkerin ja tien väliin. Avaus lipsahti ob:lle 3 metriä. Lähestyminen bunkkerin korin puoleisesta reunasta bunkkeriin ja siitä kuuden metrin putti alarautaan. Sillä kutosella murskattiin meikäläisen päivä täysin. Harvoin nyppii pelaaminen niin pahasti kuin juuri tuolloin.
Vielä kerran päätin tehdä parhaani (noin kahdennenkymmenennenneljännen kerran) ja laitoin hysseavauksen firebirdillä neljään metriin (mitattu). Mieli vähän koheni, kunnes tuuppasin alarautaan ja otin kolmosen. Sitten heiteltiin muutama väylä, jotta päästäisiin maaliin ja maaliin päästiin. Onneksi.
Tällä hetkellä kaikesta huolimatta 15:llä sijalla, ja usdgc paikka on vielä tehtävissä. Tarkkaa tietoa ei ole mihin tarvitsee sijoittua, mutta paremmin pitää pelata. Huomiselle pitää keksiä jotain. Osa suomalaisista oli liekeissä; Jussi eka kiessi tänään 49 (tosin ei saanut silti kärkeä kiinni), ja on kolmantena, Jesse on pelannut tasaisen varmaa ja on kai kahdeksantena, Kotka heitti 58! Kenties elämänsä kierros (toistaiseksi)..
Tänään vihdoin ja viimein saatiin hyvää ruokaa ja vatsa täyteen. Ehkä se auttaa huomiselle.. Tikiltä terveisiä kaikille lukijoille.
