Kassi on pakattu, lentokentälle on tultu ja lentoon lähtöä odotellaan. Viime hetken täydennykset kiekkoihin on hoidettu, ja homma on mallillaan. Treenaaminen jäi vähäiselle selkävenähdyksen vuoksi, mutta senkin pitäisi olla pelikunnossa jo.

Mielenkiintoisin tapahtuma alkupäivinä tulee olemaan uutuuspannun testaaminen. Sain käsiini P-line ja C-line ”DD2”:ia, ilmeisesti se vehje lentää kauas. Ainakin tämän videon mukaan. Käteen se tuntuu (niin kuin pitäisikin) bossin ja katanan välimuodolta, rimmi on riittävän leveä. Huomenna kuuluu sitten miltä tämä uutuustuote oikeasti tuntuu..

Kisoja ajatellen vilkaisin tänään ratakarttoja, kun Seppo hehkutti keskipituuden olen lähemmäs 200 metriä. Ei ihan, mutta yli 150 metriä kuitenkin. Meikäläinenhän häviää draivissa Sepolle 40 metriä tollasilla väylillä, joten lähipelin olis syytä olla kunnossa. OB näytti olevan kova juttu, toivottavasti ei ole hölmöilty. Huomenna tiedän taas paljon lisää.

Bon Voyage (se on sellainen ilmiö, että tuntuu kuin olisi nähnyt saman ennenkin)!

Oulun kisa oli hyvä kisa. Reissussa tuli heitettyä aika paljon heittoja ja sunnuntaina tuntuikin vähän tuolla selkäpuolella, että lihakset alkaa olla hyvässä jumissa. Ajattelin sen olevan ohimenevää. Ke-aamuna joitain lihaksia särki edelleen, joten selän runtsautus (tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua) tuli tarpeeseen. Auttoi vähän, mutta jouduin huomaamaan, että kipein kohta on vasen kylki. Tuntuu lievältä venähdykseltä, toivottavasti sitä onkin, mutta ei se varsinaisesti heittämistä haittaa. Lämmittelystä tulee vaan huomattavasti työläämpää. Vanhuus ei tule yksin.

Oulussa viiltävän parigolfanalyysin tulokseksi tuli, että häviän Jussille käytännössä draivien suoritusvarmuudessa. Osaan heittää samanlaisia heittoja, mutta Jussi onnistuu niissä useammin. Tarkoitus oli tällä viikolla hankkia sitä kuuluisaa rutiinia draivin heittämiseen, mutta kylkihuollon vuoksi tyydynkin puttailuun. Pitää saada putti sellaiseen iskuun, ettei haittaa vaikka välillä painaa draivin pyltsiin..

Kauden isoin tittelikisa (toistaiseksi) edessä, eli EM-kisat. Suomestahan tulee tämän hetken hallitseva Euroopanmestari, joten eiköhän Suomeen hoideta toinen perättäinen. Jesse ainakin osoitti Lausteella tämän hetken iskun olevan sitä luokkaa, että kaiken maailman Jesperit ja kumppanit saattaa jäädä nuolemaan näppejään.. Voitosta tässä lähtee itse kukin kamppailemaan, eikä se niin mahdotonta ole. Siihenhän on sitäpaitsi olemassa yksinkertainen ohje; ”heitä vähemmän heittoja kuin muut” (mukaillen Jesse Heinonen 2010). Se toimi ainakin parhaiten tämän videon vinkeistä 🙂

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=PKZ4ke8A7Ak]

Aamukierroksella tuli heiteltyä sellaisia heittoja, etten edes treeneissä ole heittänyt. PD:llä 30 metrisiä lähestymisiä, skipillä ja ilman. Tuuli oli järjetön. Lounastauolla laitettiin luomet levolla puoleksi tunniksi, kerättiin kamat hotellista ja oltiin kuin uusia ihmisiä (tai en mä Jussista tiedä, mutta itse ainakin). Tonnikalasubi kouraan ja radalle. Netissä finaalit alkoi 13.45, tultiin 12.50. Finaalit olikin alkanut jo 12.20 golflähdöillä, ykköspoolin lähtö 13.30, joten säkällä ehdittiin..

Lähtötilanteessa Jussi johti heitolla, minä ja Jonsu heiton päässä ja Ville meistä kaksi heittoa. Ykkösväylältä Team Discmanialle kolmoset, muille neloset. Päästiin Jussin kanssa kaksoisjohtoon, mutta ilo loppui lyhyeen. Avasin kakkosella 40 metriä eteenpäin puuhun, lähdin heittämään PD:llä loivaa hyzerflippiä myrskytuuleen, loivuus ei onnistunut, vaan painui hienosti outtiin. OB-6, Jonsulle hieno birdie ja Jussille par. Kärkeen kolme, kakkossijaan kaksi heittoa. Kolmoselta vaikeahko par ja sain Jonsua heitolla kiinni. Jussi pelasi järkevästi varman päälle par:ia.

Nelosväylällä tuuli. Arviolta 100 metriä sekunnissa, joten 7-metrinen putti oli pakko laittaa juureen. Jonsu yritti rohkeasti birdietä ja joutui tyytymään vitoseen. Jussille kolkki ja Villelle kakkonen kahden metrin putilla. Oli mielenkiintoista pelata, kun oli aidosti merkitystä lähestyykö kahteen vai neljään metriin. Piti olla paljon huolellisempi.

Vitoselta tylsät kolmoset ilman riskejä ja saariväylältä kakkoset kaikille. Kolme väylää jäljellä, Jussi kolme edellä, Jonsu heiton perässä. Seiskalta Jussille helpohko kolmonen. Minä ja Ville heitettiin täyttä täydelliseen frisbeegolfraffiin; siellä pystyy kulkemaan, sieltä löytää kiekot, mutta sieltä ei voi heittää kuin jotain erikoista. Kämmen löysi kuin löysikin tien neljään metriin ja kolmonen. Jonsulle ob-5, Villelle neppari.

Peli vähän selveni, mutta toiseksi kahdeksannella väylällä onnistuin vielä pupeltamaan vitosen, Jonsu pelasti ob-nelosen pitkällä putilla. Viimeisellä väylällä heittää avaus sisään ja lasketella kakkossijalle. Avaus sisään, niin kuin Jussillakin ja hymy alkoi levitä kasvoille. Kehno lähestmyinen ja nelonen korttiin, mutta silti kakkossija viiden heiton marginaalilla ykkössijaan (maailman rankingin viidenteen, ei se hopee oo häpee) ja muutama heitto taaksepäin.

Kauden toinen kakkossija eurotourilla, kisat ei toki ole olleet yhtä kovatasoisia kuin muut, mutta silti olen melko tyytyväinen. Tämä oli hyvä ponnahduslauta viikon päästä alkaviin EM-kisoihin. Jokunen treeni täytyy vetää vielä tulevalla viikolla, mutta peli on hyvällä mallilla.

Enää 350 km Treelle, sieltä pari tuntia kotiin. Oulu on vaan kaukana. Oulussa oli silti hyvät kisat ja hyvä henkilökunta. Lisäksi Oulu on siisti kesäkaupunki.

Aamu valkeni viileänä (klo 6.45), ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen. Piti vetää tuulitakki päälle. Tuuli oli järjetön, 10-15 metriä sekunnissa hatusta vedettynä ja puuskissa vähän enemmän. Selvää oli, että böördeistä ei tarvi paljon unelmoida, paitsi ehkä metsässä. Neljännellä väylällä olin 5,4-metrisellä birdie-putilla, jouduin laittamaan juureen. En ole koskaan tehnyt noin läheltä sitä, mutta ei ollut vaihtoehtoja.

Etuysillä tuli kaksi ob-kutosta, muuten par:ia. Metsällä piti sitten ottaa vähän alle. Otinkin kolme birdietä ja olin enää yhden yli. Metsästä ulos, sitten 17:llä tuplabogi. Tavallaan hyvä heitto, joka sai vähän nosteita ja liiteli outtiin, 5-metrinen putti yläpantaan. Muille kakkosia ja kolmosia. Viimeiseltä par ja tulokseksi 63, kolme yli.

Jussille 60, Jonsu 64, Ville 65. Tuuli teki tepposensa aika monelle. Tämän hetkisen tiedon mukaan Jussi johtaa heitolla mua ja Jonsua ennen finaalia. Vielä ehtii ottaa valmistavat torkut hotellilla, kuinka hienoa?!

Helmistöö. Lähes. Alku oli hämmentävä. Aloitin kakkosväylältä, kohtalaisen hankala par-4, ei tarvi ottaa birdietä. 6 metrin putilla kuitenkin tuli. Kolmosväylä on myös reilu 200-metrinen par-4, birdie tehtävissä, muttei pakollinen. Kakkosheitto lähti kehnosta paikasta, mutta se oli hyvä, kuuden metrin putilla kolmonen. Neljännellä väylällä hyvä heitto, puoli metriä outtiin ja nelimetrinen putti sisään -> ob-3. välissä helppo kolmonen, saariväylältä kakkonen. Seiskalta kakkonen. Kasilta kakkonen pitkällä putilla. 7 väylää viisi alle.

Olo oli vähän kummallinen, kaikki vaan onnistuu, muttei kuitenkaan maailmanomistajan itseluottamusta, kuten yleensä tossa vaiheessa on. Piti olla koko ajan vähän varpaillaan, mutta silti homma meni nappiin. 9 väylän jälkeen olin viisi alle radan par:in. Voitin 11:n, jota ei saatu parigolfissakaan ja olin 6 alle. Radan tyhmin väylä on nro 12, josta sekoilin itselleni bogin (ei väylän huonouden vuoksi, vaan huonojen heittojen vuoksi. 13:lla pelastin par:in käytävän missaamisen jälkeen, sen jälkeen taas nostokakkonen. 100-metrisellä par-nelosella (luit oikein) neppari. Onnistuin vihdoin sen väylän avauksessa siten miten suunnittelin, mutta P2 mäiskähti ”keskelle” väylää jätettyyn puuhun, josta hyppäsi punaviinimarjapensaaseen, en maistanut marjoja.

Ylämäkeen karmea lipsahdus ja helppo par, pitäisi ottaa kakkonen. 17:lla (ob-hirviö) jätin ekalla kierroksella metrin lyhyeksi, nyt yritin heittää pitkäksi, mutta puu pelasti. Sain takaisin yhden puupompun, helmeä. 7 alle par:in ennen kahta viimeistä väylää. Tuulettelin jo tyytyväisenä, kun 18:n avauskin meni nappiin. Lähestyminen 7 metriin ja ensimmäinen puttimissi -> par. Edelleen 7 alle. Ykkösväylä jäljellä; pieni hikimynni kourassa DD:n lisäksi ja avaus painui 18:n tiille (tässä vaiheessa kannattaa vilkaista aiemmassa postissa ollutta ratakarttaa, en siis heittänyt lampeen, griplock oli riittävän huono säästääkseen kiekon). Dropparilta metriin ja bogi.

Tulokseksi 54 on päivän best round, mutta jos ja jos ja sitten jos sekin vielä ja jos sitä ja tätä ja jos tämä, niin saumat oli parempaan. Tyytyväinen pitää olla. Sijoitus on nyt jaettu toinen Villen kanssa, heitto Jonsua perässä. Peli kulkee ja buugi on todellakin hyvä. Parasta on se, että itseluottamus ei ole taivaissa, vaan vaatii huomiselta huolellista ja hyvää peliä. 27 väylää aikaa vielä mokeltaa. 27 väylää aikaa pelata hyvin.

Tulokset on täällä.

Huomenna pelaajakokous perinteisesti 6.45, täytynee mennä nukkumaan ajoissa..