Yksi yö jouluun

European Open

Päivän Presidents Cup oli jälleen Amerikan showta. Valopilkkuna Simon Lizotten löylytys Nikko Locastroa vastaan, mutta siihen se juhla sitten jäikin. Lopputulos ei ollut järin mairitteleva – vieläkään. Euroopalla oli kaikkien aikojen paras joukkue (taas), mutta ei vieläkän riittänyt. Ensi vuonnako?

Startti huomenna 11.50. Helmee. Live coveragea täältä aamusta alkaen, sitä ennenkin voi fiilistellä kaikennäköistä frisbeepätkää, mm. viime vuoden presidents cuppia. European openin blogiin päivittyy viimeisimmät uutiset, tällä hetkellä mm. huomisen tee-timet. Livescoring päivittyy 6 väylän välein täällä. Näiden lisäksi Facebookissa voi myös seurata kisaseudun tapahtumia. Huomenna räjähtää!

Talin tuulista Nokian Pedolle

European Open

Talista kotiin 21.30 -> nukkumaan -> aamulla klo 6 ratasuunnitteluun -> illalla kotiin pesemään pyykkiä -> aamulla Nokialle. On ollut vähän tiukkaa niin blogaaminen jäi vähemmälle..

Sunnuntaina lähtö oli onnekseni vähän myöhäisempi. Kunnon yöunet auttoi jo kummasti. Keli oli merkittävästi parempi, joten tuloksia oli luvassa. Startti oli huonompi kuin aiemmin, mutta hyviä merkkejä oli ilmassa. Pitkähköt putit kolisi (joskaan ei mennyt sisään). Väylän nro 7 (par 5) nostoeagle nosti fiilikset kattoon. Muutama birdie, sekä yksi ansaittu bogi ja epäonninen tuplabogi päättivät lopulta kierroksen tulokseen 57. Unelmakierroshan se ei ollut, mutta tuntuma oli hyvä. 3 alle par:in ja heitot lähti suunnilleen sinne mihin pitikin. Kierroksen huippuhetkiin kuului mm. 8-metrinen putti jyrkänteen reunalla sijaitsevaan korotettuun koriin. Jännää se oli, mutta mukiin upposi.

Muutkin paransivat tuloksiaan merkittävästi, koska keli oli parempi, mutta onnistuin silti nousemaan 10 sijaa kierrostuloksellani. Kuvittelin saavani jopa Seppoa kiinni tuolla tuloksella, mutta se jäi päiväuniin – Seppo veti kohtuullisen 55:n. Kolmanneksi viimeiseltä sijalta pääsin finaaliin (24 parasta pääsi). Matkaa eteenpäin oli aika runsaasti ja taaksepäin oli mahdollisuus pudota vain kaksi sijaa. Vaihtoehtoja tossa tilanteessa on aika vähän -> Hyökätään.

Penkin allehan se meni, mutta varsinkin tätä viikkoa ajatellen sain paljon hyvää informaatiota. Outti-väylillä hyökkääminen tuottaa tulosta, siis paljon tulosta. Puttaaminen oli helppoa (lukuunottamatta yhtä väylää), kun siihen sai suhtautua riittävän rennosti. Nämä asiat mielessä EO:n pelisuunnitelmaa laatiessa. Jäin siis lopulta finaalin viimeiseksi eli 24:ksi. Sillä ei paljon juhlita, mutta ei paljon muuta voi odottaakaan, jos pelaa 2/3 kisasta huonosti.

Tällä viikolla (eli ylihuomenna) juhla jatkuu. European Open – kenties maailman yleisörikkain frisbeegolftapahtuma? – pelataan Nokialla. Radan suunnittelija Jussi Meresmaa väitti jossain, että European Open rata, The Beast, on hienoin rata, jolla Suomessa ollaan pelattu. Pelasin tänään radan ensi kertaa ja täytyy todeta, että Jussi ei ollut väärässä. Metsäiset osuudet, avoimemmat ob-kikkailut, ja väylien tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet tekevät radasta todella hienon (vaikka Lausteen ratakin on hieno, niin joudun myöntämään, että jää kakkoseksi :)).

Kuvassa väylä nro 13, täyttä alamäkeen ja lampi oikealla. Kuuluu suosikkiväyliini.

Huomenna ohjelmassa onkin sitten Presidents Cup. Tällä kertaa itse osallistun tulospalvelun roolissa, erityisesti kiinnostaa Sepon otteet maailman huippuja vastaan. Myös Ville löylyttelee varmasti kämmenillään Ameriikan poikia. Euroopan siistein frisbeegolfviikko on alkanut.

Suomen kesä

Eurotour, Tali Open

Pelissä on samanlaisia piirteitä kuin Suomen kesäsäässä. Ukkospilvet kerääntyvät ennen kuin lävähtää, ja kohta paistaa taas aurinko. Suurilla odotuksilla lähdin Tali Openiin, varsinkin kun alla oli kohtuullisen onnistunut Tukholman kisa. Kuinkas kävi?

Ensimmäinen kierros oli kohtuullinen painajainen. (Ratakartta on täällä, siitä voi seurata selostusta). Ensimmäiset viisi väylää tuulettelin hyvää peliä ja olin kolme alle. Väylä nro 6 on talin perinteinen saariväylä, tällä kertaa buncr -säännöllä. Bunkkerisäännöllähän voi kokeilla vähän kaikennäköistä kun penalttia ei tule. No siinähän sitten kokeiltiin. Pari avausta riskillä – outtiin. Pari lisää seiftillä – outtiin tuulen mukana. Viides putterilla jäi jo sisään. Helppo kasi.

Fiilis ei ollut huono, tiesin hölmöilleeni, mutta heitto kulkee. Pari birdietä lisää ja olin taas heiton alle radan par:in. Väylällä 9 puttasin 20 metristä oksaan ja otin nelosen, 12:lla avasin puuhun ja mokelsin lopulta vitosen. Pari päälle, ei katastrofi, joskaan ei kovin hyvä. tasaista puurtamista loppuun. Viimeisellä väylällä päätin poimia vielä yhden kakkosen ja päätyä kohtuulliseen 61:een. Ei onnistunut. Liukastuin tiillä selälleni (ei onneksi käynyt kuinkaan) – avaus outtiin. Drop boxilta outtiin, putti sisään, vitonen. Lopputulos karmea 64.

Fiilis oli huono. Lounaalta uuteen nousuun. Tuuli yltyi tosissaan, viiden väylän jälkeen pari alle. Perhosia vatsassa kutosen tiille katsomaan, miten pelisuunnitelman muutos toimii. Nostonelonen pelkällä putterilla. -> Tässä vaiheessa kolme heittoa paremmin kuin ekalla kierroksella, vaikka olosuhteet olivat haastavoituneet. Hyvällä fiiliksellä puolen tunnin odottelun jälkeen seiskaväylälle. Puusta outtiin, kutonen korttiin. Kasilla (Triplamando) puun kautta mandon väärältä puolelta, kutonen korttiin. Ekalla kierroksella pelasin väylät 6-8 tuloksilla 8, 4 ja 3, yht. 15 heittoa. Toisella kierroksella 4, 6 ja 6, yht. 16 heittoa. Vähän erityyppiset tulokset, mutta silti kovin lähellä toisiaan.

Ennen viimeistä kuutta väylää olin suunnilleen radan par:issa. Väylällä 14 melko hyvä avaus kapeassa kujassa, käänsi aavistuksen liikaa – puusta outtiin. Hyvä lähestyminen viiteen metriin, putti alarautaan, rolli kuuteen metriin ja putti ohi. Samalla väylällä ei voi missata sekä 6, että 5-metristä puttia. Tai siis voi. Parin väylä päästä putti kympistä yhden ketjun kautta ohi, rolli 8 metriin. Putti väärälle puolelle ketjuja. Hyvällä fiiliksillä taas. Viimeisellä väylällä halusin taas ottaa kakkosen. Avaus bunkkeriin -> dropparilta bunkkeriin -> putti juureen ja kutosta korttiin. Tuloksena entistä karmeampi 66.

Päivä oli painajainen. Ylä- ja alamäkeä, huonoja ja hyviä heittoja, puttiralleja ja pomppuja outtiin. Kaikkea mahtui ja lopputulos oli aivan karmea. Tuloksiin olen hyvin pettynyt, pahimmat kalkit on kuitenkin jo nielty. Kaikesta huolimatta sijoitus on 32. – ei mainio, mutta näillä suorituksilla voisi olla paljon huonompikin. Huomisen tavoitteena on suorittaa tasaisen hyvin ja pelata ehjä (ennen kaikkea järkevä) kierros.

Suurin haaste onkin siinä, ettei ole yksittäistä asiaa jota korjata, jolla peli olisi paremmin uomissaan. Kaikilla osa-alueilla tuli pieniä virheitä, joiden summaksi tuli aika paljon. Asiaa ei yhtään auta se, että joka toisella puuosumalla päätyy outtiin. Nyt tiedänkin – heitän huomenna vähemmän heittoja, sen luulisi auttavan myös fiilikseen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Painajainen Järvassa

Eurotour, Stockholm Open

Aamuherätys klo 6.00. Kierros alkoi 7.30, eli aikaisemmin kuin ihmiset menevät yleensä töihin. Sen on jotenkin vastenmielistä, mutta vaihtoehtoja ei taida olla, niin kauna kuin kisoissa on näin monta osanottajaa.

Aamu kierros alkoi kohtuullisesti; parin väylän jälkeen yksi alle. Kolmas väylä (nro 24) oli reilu 200 metrinen par-4, jossa avaus heitetään väljään aukkoon, noin 130 metriä ja jatko siitä noin 70 metriä vähän ahtaampaan väliin.

(Väylistä on muuten ihan näyttävät kuvat ja kuvaukset täällä. klikkaamalla kartalta yksittäistä väylää näkee väyläkuvaukset) Ko. väylälläoli huima myötätuuli, enkä ottanut sitä riittävästi huomioon ja heitin avauksen puuhipsusta outtiin (olisi mennyt ilman puutakin). Pääsin kuitenkin hyvältä paikalta jatkamaan ja Heitin MD2:lla täydellisen kakkos- (tai siis kolmos) heiton. Väylää pitkin hieman oikealle kaartaen *KLOK” – puusta outtiin. Hyvällä lähestymisellä pelastin kutosen. Söi aika paljon.

Seuraavalla väylällä (myös par-4) heitin hyvän avauksen, joka päätyi keskellä väylää olevan pöheikköön. Sankarina päätin tietysti kokeilla kolmosta, vaikka jouduin heittämään puskan läpi. Tietäähän sen mitä siitä seuraa. Bogi. Päätin ryhdistäytyä ja muutaman väylän pelasin par:iin, kunnes kakkosella lipsautin outtiin. Tällä radalla on lähes mahdoton heittää outtiin, tai halutessaan sen voi ainakin välttää kohtalaisen helposti, silti olin onnistunut siinä 8 väylällä kolme kertaa.

Kolmoselta kolmonen (teoriassa bogi) perusputtimissillä 9 metristä, nelosella avaus lipsahti ensimmäisiin puihin ja nelosta korttiin. Vitosella vihdoin hyvä heitto, metrin putti sisään ja kakkonen. Kutosella lyötiin lyötyä. Liian täydellinen avaus. PD oli kaartamassa nätisti putilla, keskellä väylää nököttävä koivu tuli tielle.

Kuvista selviää vielä vähän paremmin kuinka keskellä se onkaan. Väylältä pelasin kuitenkin helpon kolmosen, joten ei valittamista. Hyvällä fiiliksellä seuraavale, pari avausta oli lähtenyt juuri niin kuin suunnittelinkin joten uutta putkeen. Seiskaväylällä tuli mieleen lähinnä riisimurojen pauke, kun kuuntelin heittojani. Kutonen siitä ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Onnistuin loppukierroksella kalastamaan vielä pari kakkosta ja tulokseksi tuli ”vain kohtalaisen karmea” 62.

Liekö syynä aikainen aamu, kehno keskittyminen, väärän väriset housut, huono sää – en tiedä. Lopputulos on kuitenkin selvä; pelasin huonosti.

Finaali

Loppujen lopuksi aamukierroksella putosin vain sijalle 21, joten ilmeisesti muillakin oli valtaisia käynnistysvaikeuksia. Muutaman tunnin tauko teki hyvää, sai koota vähän ajatuksia ja syödä rauhassa. Finaaliin (niin kuin muillekin kierroksille) lähdin pelaamaan hyvää peliä ja tarkoituksena poimia päänahkoja.

Toisella väylällä birdie helpotti kummasti oloa. Finaaliin valitut väylät (2, 26, 21, 22, 24, 25, 7, 8, ja 9) olivat pääsääntöisesti eroa synnyttäviä väyliä, joissa par:iin useimmiten voi olla ihan tyytyväinen. Siten hyvän pelin pelaaminen tarkoitti helppoja ja varmoja par:eja. 8. väylällä pääsin puttaamaan birdietä 7 metristä ja puttasinkin hyvän tuntuisesti – tosin alaraudan yläreunaan, josta rolli 8 metriin ja paluuputti sisään.. Lopetin finaalin vielä hyvään birkkuun ja pelasin lopulta 29. Vain kaksi pelaajaa lisäkseni pelasivat alle 30, kisan voittaja Nikko Locastro ja Emil Dahlgren.

Hyvä maku jäi, vaikka tämän aamun kierros menikin penkin alle. 15. sija on kohtuullinen  sijoitus. Viime vuodesta ei tosin muutosta, joten edistystä, joskaan taantumustakaan ei ole tapahtunut. Kisan tulokset täällä. Paras suomalainen oli – kuten ennakkoon ratingien perusteella pitikin olla – Seppo Paju. Seppo pelasi ehjän ja hienon kisan ja jatkaa nousuaan kärkikahinoihin.

Parin viikon päästä Taliin ja sen jälkeen onkin vuorossa European Open (blogi). Heinäkuu on kisakuu!

Ja uuteen laskuun

Eurotour, Stockholm Open

Ekan kierroksen jälkeen oli hyvä fiilis, kahdeksannelta sijalta piti olla hyvä ponnistaa ylöspäin. Tuuli yltyi mukavasti, mikä tarkoitti ainakin mäkiväylille vähän lisää haasteita, kun niitä muuten ei tarpeeksi ollut. Samassa poolissa kakkoskierrokselle lähtivät Paul Ulibarri, Mats Strömgren ja Daniel Strandberg. Ulibarrista kirjoitin aiemminkin, viitatessani tähän juttuun. Yhdellä teolla kaveri on herättänyt varsin positiivista keskustelua, ja sen lisäksi on harvinaisen mukavaa peliseuraa.. Ja sen lisäksi 49 heittoa kierroksella ei jättänyt kylmäksi.

Itse kierros alkoi vahvasti 9-metrisellä birdieputilla, joka upposi helposti. Sen jälkeen tahkottiinkin tosissaan. Pelkkää par:ia, kunnes kahdeksannella väylällä sain kakkosen (joka sekin radan määritelmän mukaan oli par). Sen jälkeen alkoi alamäkiväylät – ja alamäki. Avausta outtiin ja bogia korttiin. Munuaisväylällä (aka saariväylä) avausta yritän lähes korille, ekan jälkeen mennään kuitenkin dropparille, joka on noin 13 metrin putilla. Noh, avauksella pääsin melkein dropparille saakka, mutten ihan. Sikäli drop boxista oli iloa, että pääsin eteenpäin.. Hävetti vähän, kun muut laittoivat saareen.

Alamäkiväylät päättyivät ja samoin alamäki. Sitten pelailtiin par:ia huolella. Välillä pelastelin pitkillä puteilla, välillä pelasin muuten vaan, mutta aina par  oli lopputulos. Toiseksi viimeisellä väylällä heitin kahden puun läpi kahteen metriin ja siitä onnistuin ottamaan kakkosen. Kierroksen huippuhetket olivat vähissä, ja paha mokeltaminenkin mahtui kahteen väylään. Mustana muistona jäi taas 6-metrinen puttimissi, ja mikä pahinta – alarautaan. Niitä en tee enää.

Kokonaisuutena tuntui perinteisesti juuri siltä, että heitot ovat aavistuksen sivussa, kovia, hiljaisia, korkeita tms., siten, että birdiepaikoille ei oikein pääse, mutta par on helpohko pelata. Hyvin tyypillistä, johtunee pitkästä ja kuumasta päivästä. Huomenna aamusta ne onkin taas kohdillaan.

Sijalta 13 huomenna polkaistaan. Poolissa on Parviaisen Juho, Heinosen Jesse ja Högbergin Johannes. Voi olla Johanneksella vähän tukalat paikat suomalaisten keskellä. 3 heittoa kympin sakkiin, sen verran pitää ainakin kiristää. Viime vuotinen 54 huomisilla 18 väylällä on kova kierros, sillä tuloksella pitäisi ainakin nousta melko hyvin. Jos siitä nyt vielä vähän kiristäisi kun on kypsynyt järkiintynyt vuodessa kummasti.