Kisoissa taas

Ajatuksia

Vapaan viikonlopun jälkeen ehdittiin taas kisahommiin Tammisaareen. Kisa tuli vähän yllättäen, alunperin en ollut suunnitellut pelaavani, mutta mikäs tässä kun vapaa viikonloppu osui kohdalle. Yllätyksellisyys näkyi myös valmistautumisessa. Torstaina pelasin Mynämäen ja Maskun radat, joten heittoja tuli riittävästi. Perjantaina hyvissä ajoin paikalle, rata on suunnilleen entuudestaan tuttu, joten mullistavaa ei vaadittu mielikuvaharjoittelulta. Rata on siistimmässä kunnossa kuin koskaan aiemmin ja siihen sisältyy todella hienoja väyliä. Hyvä EIF!

Eka kierros pelattiin miellyttävässä kohtalaisen tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Tavoitteena oli pelata 54:n tuntumaan (par 61). Alku aina hankalaa, mutta pikkuhiljaa peli pääsi uomiinsa. Puttaaminen oli yhtä juhlaa ja muutenkin peli kulki varsin mallikkaasti. Etuysi 4 alle. Kympiltäkin vielä birdie, jonka jälkeen käsijarru alkoi kiristyä. Perus par:ia muutama väylä – ei ongelmaa. Kolme väylää jäljellä, 5 alle.

Väylällä 16 kohtuullinen avaus vaikeaan paikkaan upsihässäkkä 13 metriin birdieputille. Petri Behm sanoi kuvaavansa, koska tapahtuu jotain maagista. Näin on. Kaatuva haaraputti hyssenä puun takaa alarautaan, rolli 12 metriin ja bogia korttiin. Eipä siinä, ei noille voi mitään. Tammisaaren ”saariväylä”, eli alamäkeen 40 metrin korkeuserolla heitettävä 30 metriä pitkä väylä on aina – tarkoitan aina – tuottanut ongelmia. Perusbouncesta pitäisi päästä eroon, mutta ei vaan onnistu. Hysse outtiin, 7 metrin putti ohi ja tuplapar. Viimeiselle kokosin itseni ja otin nostobirdien, mutta karvas maku jäi siitä huolimatta noista kahdesta väylästä.

Tulos 58 on kohtuullinen, eikä mitään vielä havitty, mutta ai että kun olisi ollut kiva pelata joku 55-56 (yleensä ei, mutta juuri tällä kertaa olisi ollut tosi kiva). Teemu Nissinen johtaa, kolme heittoa edellä. Huomenna kakkospoolista sitten lähdetään voittamaan Västerby DiscGolf banaa.

European Open

European Open

Suurin ja kaunein on ohitse. Finaalikierrokselle lähdin tilanteessa, jossa vain unelmapelillä olisin pystynyt tekemään merkittävää nousua. Kaksi sijaa ylöspäin matkaa oli neljä heittoa. Eipä siinä, Markus Källströmin, Miko Fyhrin ja Pasi Koivun kanssa samassa poolissa -> luvassa oli hauska kierros.

Kierroksen alku oli pelillisesti tylsähköä. Etuysi kuitenkin kaksi alle kolmella birdiellä ja yhdellä bogilla. (kutosväylästä jäi kohtalaisen huono maku, onnistuin ottamaan vain yhden birdien muuten taisin pelata sen aina yli par:in. Väylä on siitä huolimatta yksi hienoimmista.) Kasillakin birdie oli aika hyvin tarjottimella, mutta sipuli petti lähestymisessä ja lipsautin puuhun.

Peli kulki, aurinko paistoi ja otin pari böördiä lisää. Väylällä 12 (saariväylä) oli mahdollisuus upottaa kaikki haaveet. Avaus jäi vähän lyhyeksi yltyneen tuulen vuoksi, laskujeni mukaan saaren piti olla kuitenkin riittävän lähellä. Ensimmäinen PD paaliin. Eipä tässä, vedän PD2:lla, niin ainakin riittää. Lipesi, ei toivoakaan. Pulssi kohosi jo jonkin verran. Verenpainelääkkeet kassista ja uutta PD2:sta kouraan. Sekin lähti hitusen oikealle, mutta tuli armeliaasti juuri ja juuri paalin yli, pomppasi paalia vasten ja jäi sisälle. Putti sisään ja bogi. Saumat oli pahempaan, mutta onnekseni pelastin.

13:lla avaus 4 senttiä outtiin ja par. 16 väylän jälkeen olin aika hyvässä vauhdissa; 5 alle. 17 gameplän sanoo, että heitä midarilla ja pelaa kolmonen. Päätin kuitenkin vähän kokeilla, itseluottamus oli kohdallaan. PD:llä avaus, lopputulos vähän huonompi kuin midarilla. Nöyrästi kolmosta korttiin, vai kui? Lähestyminen 5 metriä pitkäksi, putti vastatuuleen. Hyvän tuntuinen putti, pohja edellä -> nousi yläpantaan. Nelonen. Viimeisellä väylällä hyökkäsin, mutta vähän ujosti, pääsin kympistä puttaamaan birdietä korotettuun koriin. Oikealle ylös, muttei jäänyt. Onneksi osui, mutta punainen lippu olisi heilahtanut.

Lopputulokseksi 60, ja sijoitus jaettu 16. Kokonaisuutena kisaan olen varsin tyytyväinen. Kaikki kierrokset yli tonnin reitattuja, tasaisen hyvää peliä koko ajan. Kaksi tuplabogia, ei sen pahempaa. Nekin tulivat molemmat ensimmäisellä kierroksella. Peli parani loppua kohden koko ajan. Taitaa käydä siten, että pitää varata lennot British Openiin..

European Open tapahtuma oli Euroopan suurin, kaunein ja mahtavin. Jussi & co. teki järjettömän työn vain pelaajien takia, suuri kiitos siitä! Seppo veti urheiluruudussa hyvät setit ja noin puoli miljoona ihmistä näki frisbeegolfia. Tästä tulee vielä aika suurta.

Kiitos yhteistyökumppaneilleni:

Intersport Megastore Länsikeskus

Discmania Golf Discs

Suomen kuumin nimi on muuten Seppo Paju. 8. sija, toiseksi paras eurooppalainen ja helposti paras suomalainen. Nikko Locastro ja ketä näitä muita nyt oli, jäi jo selän taakse. Seppo lähtee MM-kisoihin ensi viikolla, onnea matkaan!

Kaikkein tylsin vuoristorata..

European Open

..on sellainen, jossa on vain loivia mäkiä ylös ja alas. Lauantain kierroksella tarkoitus oli päästä samoille lukemille kuin perjantaina, eli 5-7 alle. Kolmannen väylän 5 metrin par-putti solahti 4 senttiä liikaa oikealle ja pyörähti ulos. Seuraavan väylän 8-metrinen birdieputti yläpantaan. Tilannehan ei silti ollut huono, yhden päälle – ei ongelma. The Beastilla (kutosväylällä) avaus lähti vähän oikealle, ja bogin sain siitä pelastettua. 6 väylää – kaksi päälle. Torstaina olin par:issa, perjantaina yhden alle samassa kohdassa.

Seiskalta (radan helpoin väylä) alkoi yhden väylän mittainen birdieputki, ysillä sain vielä toisen, joten etuysi par:iin. Otin kympiltäkin vielä birdien ja homma alkoi luistaa. Hyvillä fiiliksillä 11:n avaus täyttä outtiin ja pelastin nelosen. Saariväylällä kaikesta huolimatta hyvällä fiiliksellä kakkosheitto saaresta ohi. Pelastin par:in. 13:lla avaus täyttä vasemmalle puskaan -> pelastin par:in (ko. väylällä kakkosheitto oli yksi hienoimmista; PD:llä hysse air-bounce keskelle väylää. Jotkut vielä väittää, ettei ultimatesta ole mitään hyötyä..).

Väylällä 14 vuorossa oli taas täydellinen rolleri, helppo lähestyminen ja birdie. Kierroksen ainut putti (4+ m) upposi 15:llä ja birkkua korttiin. Samaan aikaa ukkonen jylisi ja saatiin niskaan 15 sekunnin sadekuuroja. 16:n tiillä kuunneltiin vähän aikaa tuleeko keskeytystä, ei tullut, jatkettiin pelaamista. Avausten jälkeen alkoikin sataa tosissaan. Jätin itselleni 8-metrisen putin kaatosateeseen. Yleensä ne on helppoja, mutta tällä kertaa ei uponnut. Ja sen jälkeen lähdettiinkin kisakeskukselle pitämään sadetta. Tällä kertaa keli meni nopeasti ohi ja pääsimme jatkamaan lyhyellä tauolla. Ukkosen jälkimainingeissa päästiin aika hyvään tuuleen, joka meinasi aiheuttaa ongelmia, mutta lopulta ongelmien aiheuttaja olikin peilissä air-bounce -heittojensa kera. Viimeisen väylän avaus leijaili nätisti 30 cm outtiin ja Sillä tuulella ei paljoa par:ia pelastettu. Bogi korttiin ja tulokseksi 63.

Tämän ostoslistan yhteen vetona voitaneen todeta: Perustuuppaamista. Muutama bogi, yksi birdie enemmän. Ei sankarisuorituksia, ei katastrofeja. Mieleenpainuvin asia kierroksella oli, että vihdoin putterin kanssa valmistautuessani heittämään 30-50 -metristä heittoa, tiedän tismalleen mitä tehdä. Kaikki heitot alle neljässä metrissä. Sen seurauksena kierroksella taisi olla yhteensä ainoastaan neljä puttia (4-12 metriä), joista valitettavasti vain yksi upposi. Lähestyminen on nykyään nautinnollista, vaikka alkukauden taivasin ongelmien kanssa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänään vielä vahva 55 korttiin ja hyvillä mielin 10:ltä sijalta kotiin.

Bogey-free

Ajatuksia

Tiedättehän sen tunteen, kun edellisenä päivänä on pelannut keskinkertaisen kierroksen ja tänään huomaa olevansa kolmen väylän jälkeen kolme heittoa perässä eilistä. Onnekseni siinä vaiheessa oli vasta pelkkää par:ia kortissa, joten ihan mallillaan silti oltiin. Kuudennen väylän tiille astellessani muistelin lämpimästi eilisen päivän jokaista kuutta heittoa ko. väylällä. Oli aika voittaa peto. Täydellinen avaus, täydellinen lähestyminen ja täydellinen putti. Kolmosta korttiin ja puolet vähemmän heittoja kuin eilen. Yhtäkkiä olinkin eilistä yhden edellä.

Kierroksella oli kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka tuottivat hyvän kierrostuloksen. Kutosväylän avaus oli ensimmäinen niistä, jolloin draivipeli alkoi oikeasti kulkea. Kasiväylällä pelastin 10-metrisellä putilla itselleni par:in, sen jälkeen puttaaminenkin oli yhtä juhlaa. Etuysi 2 alle, ei mitenkään tähtitieteellistä, mutta 4 paremmin kuin eilen, siitäkin tuli pelkästään hyvä mieli.

Saariväylällä (12) onnistuin jättämään ensimmäisen saareen heiton 2 metriä lyhyeksi, mutta seuraavalla hyssellä (pakasta vedetty C-pd) pääsiin kuuteen metriin ja putti mukiin -> par. (Välihuomiona todettakoon, että puttaaminen on naurettavan helppoa.) Aurinkoinen tunnelma jatkui, väylällä 14 heitin täydellisen rollerin ja otin helpon birdien. 15:llä kierroksen ainut puttimissi (12 metristä) ei hirvittävästi latistanut tunnelmaa, mutta olisihan sekin kiva ollut laittaa. Varsinkin kun kolahti alarautaan. Viimeisellä väylällä meinasin lipsauttaa outtiinkin, mutta skipit olivat armeliaat.

0 bogia. Silloin yleensä pelataan hyvä tulos. 6 alle par:in eli 58 on hyvä tulos, mutta ei mikään huippukierros. Pari birdietä enemmän olisi kelvannut (harvoin näin), mutta olen tohonkin olla tyytyväinen. Sijoitus nousi jonkin verran ja lähtöaika myöhästyi joitain kymmeniä minuutteja.

Koko päivän oli hyvä fiilis pelaamisesta. Ainakin osasyynä siihen oli hyvä valmistautuminen, pääsin ajoissa (1,5 tuntia ennen kierrosta) aloittamaan lämmittelyn, jolloin ei ollut kiire mihinkään. Veren kierron kiihtyminen tapahtui miellyttävän hitaasti. Lämmittelyyn kuului paljon putteja, kopittelua Sepon kanssa (paras lämmittely mitä ikinä on keksitty, toimii myös muiden kuin Sepon kanssa. Tulee kevyt hiki ja perustuntuma heittämiseen) pari settiä tiukkoja draiveja. Kierrokselle lähtiessä ei ollut lainkaan epävarma fiilis, eikä mieltä masentanut sekään, että ensimmäinen böördi tuli vasta kuudennella väylällä.

Millä fiiliksellä huomiselle? No niinpä, rauhallinen lämmittely ja kunnon yöunet -> pelaamisesta tulee yhtä juhlaa. Tämän hetkisten tulosten valossa 10 sakkiin pitäisi pelata vielä yhteensä 13 alle, eli 57 ja 58 tai 56 ja 59 tms. Siihen pitää pelata aika hyvin, mutta sehän onnistuu.

Amerikan ihmeiden legosarja osa 2 (Jeremy Koling on melko taitava kaveri, tämä on myös miehenkorkuinen taideteos):

Ukkostako?

European Open

European Openin ensimmäinen kierros pelattiin tänään melkoisissa keleissä. Aamulla satoi vettä, välissä keveni, ukkosmyrskyn jälkeen tilanne rauhoittui oikeasti ja illalla alkoi tuulla. Aloitin kierroksen hyvillä fiiliksillä – ja tuloksilla. Kolme väylää, kolme birdietä. Kolmannen väylä lopulla alkoi tulla vettä. Ihan tosissaan. Neljännellä tiillä salamat löi, ukkonen jyrisi, vettä tuli kuin aisaa, maa järisi, tulivuoret purkautui, pommit räjähteli ja pyörremyrskyt ulvoivat. Jostain syystä kierros kuitenkin keskeytettiin ja suuntasimme kisakeskukselle.

Puolentoista tunnin tauko ei ilmeisesti tehnyt järin hyvää. Olin metsässä ongelmissa. Uuden startin jälkeen seuraavat viisi väylää viisi päälle. Uuden alun toisella väylällä (eli vitosella) otin perusbogin, väylällä nro 6 (The Beast) heitin neljä kertaa puuhun, kasilla heitin kertaalleen outtiin siten, että jatkoin kymmenen metrin päästä -> tuplabogi. Kierroksen musta hetki päättyi. Pelasin sen jälkeen tasaista par:ia 5 väylää, kunnes sain taas kiinni punaisesta langasta. Viimeisiltä viideltä väylältä kolme birdietä vahvoilla puteilla pudotti tuloksen miellyttävästi yhden alle par:in.

Tulos on kohtuullinen ottaen huomioon pari tuplabogia. Niiden kaltaisista hölmöilyistä pitäisi hankkiutua huomenna eroon. Tuloksella -1 pääsee sijalle 27, sieltä lähdetään Savosen Kallen kanssa huomenna ponnistamaan.

Suomalaisten joukosta löytyi aika kovia jätkiä tänään. Ville Piippo kolmantena tuloksella -9 ja Seppo Paju kuudentena tuloksella -7. Jokainen heitto merkitsee ja kisa on vielä pitkä. Meikäläisen -1:llä tuskin enää voitosta taistellaan, mutta hieman kiristämällä loppuviikkoa kohden tästä noustaan vielä hyvin tuonne kympin sakkiin. Tulokset ovat hyvin tasaiset, mielenkiinnolla odotan miten homma kehittyy loppuviikkoa kohden. Simmut kiinni ja päätä tyynyyn.

Huomisen tee timet, 13.30 sopii enemmän kuin hyvin. Avery Jenkins tuli nyt tähän jotain häiriköimään, joten täytyy lopettaa kirjoittaminen, ei pysty keskittymään.. Amerikkalaiset onnistuivat väsäämään Legopalikoista miehen korkuisen EO2011 -tuotteen: