Kukkulan kuningas ehdittiin tässä välissä jo pelata, seuranmestaruuskisoihin ilmaantui 100 pelaajaa, rata oli kunnossa ja heittojahan tuli. Väyliä oli miellyttävästi pidennetty ja käytetty mielikuvitusta. Kukkulan kuninkuutta ei ole vielä koskaan voittanut pelaaja, joka on johtanut kilpailua lauantain jälkeen. Lauantain jälkeen olin kisassa toisena, Teemu Nissinen johti, mutta Teemu ei kuulu seuraan.

Sunnuntain kierrokselle Seppo ja Kalle lähtivät 4 ja 5 heiton takaa-ajoasemasta, Teemuun minulla oli noin 4 heittoa. Tilaa oli väljästi, mutta väyliä oli pelattavana vielä 25. Kierros sujui tasatahtiin puoleen väliin saakka, kunnes musta hetki koitti. Mandon väärältä puolelta -> tuplabogi ja heti perään bogi viimeisillä metsäväylillä. Siinä vaiheessa taidettiin olla Kallen kanssa aikalailla tasoissa, Teemulla peli kulki hyvin, joten hän johti melko selvästi. Mustan hetken jälkeen pelattiin Kallen kanssa melko tasavahvasti, mutta väylillä 22 ja 24 Kalle otti hyvät kakkoset ja pääsi kahden heiton johdossa viimeiselle väylälle.

Kallen avaus metsään, itse avasin 12 metriin. Kalle lähestyi viiteen metriin, hyppyputti kummun päälle oli pakko laittaa, jotta mitää saumoja olisi. Mukiinhan se meni, mutta niin meni myös Kallen 5-metrinen paineista huolimatta, Kalle kruunattiinansaitusti kuninkaaksi (samaan aikaan selvään kilpailuvoittoon lasketteli Nissisen Teemu). Onnea!

Kaksi. Ukkohalla ja Kukkulan kuningas. Johdossa viimeiselle kierrokselle, mutta kakkosena kotiin. ”pieniä” kisoja, mutta erityisesti siksi pitäisi hoitaa ammattimaisesti loppuun saakka. On aika harjoitella voittamista.

SM-kisojen piti olla kauden huipennus, jota se tapahtumana olikin. Aikataulu piti, yleisöä oli ja finaalipäivänä nähtiin aurinkokin. Pelillisestikin huipennus onnistui, mutta ei henkilökohtaisella tasolla.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä mestaruushaaveet oli jo haudattu, 3 tai 5 sakkiin oli vielä unelmapelillä saumat. Voittotaistelussa jännitti ainoastaan se, miten Seppo tulee pokaalin ottamaan.. Kierros alkoi kohtuullisen erikoisella sattumalla. Heitin ykköseltä avauksen noin kilometrin liikaa oikealle suoran järveen. Huhujen mukaan kiekko osui lentämään lähteneeseen sorsaan, josta skippasi rannalle. Todisteeksi sorsalle jäi verinen vekki päähän (mutta jäi henkiin). Kiitos, mutta olen pahoillani.

Vähintään yhtä hämmentyneenä kuin sorsa, jatkoin seuraavalle tiille helpon kolmosen saattelemana. Etuysillä peli ei varsinaisesti lähtenyt liitoon missään vaiheessa, yksi alle ei kerännyt hurraahuutoja keltään. Loppukierroksella on useita birdieautomaatteja. Erikoisten sattumusten sarja sai jatkoa väylällä 13, kun Mikon (Fyhr) Xcaliber kaatoi puun. Ranteen paksuinen, viitisen metriä pitkä puu, meni poikki puolesta välistä ja kaatui väylälle. On sillä kova käsi..

Olin kolme alle ennen kuutta viimeistä väylää. Niistä vähintään puolella pitäisi ottaa birdie. Ensimmäisellä lähestyminen kympin pitkäksi toi par:in korttiin. Toisella (69 m alamäkeen) avaus vasemmalle puihin, lähestyminen liukui outtiin ja bogia korttiin. Kolmannella kolme melko hyvää heittoa ja par. Olihan taistelua. Lopulta onnistuin birdiessä vain viimeisellä väylällä ja tulokseksi tuli siten kolme alle; 58. Lopputuloksissa mahtuu sijalle 10.

Kuten todettua tapahtuma oli hieno, Oulussa osataan homma. Kilpailullisesti henkilökohtaisella tasolla olen pettynyt. Mestaruudesta piti taistella realistisesti, jollei mestaruudesta niin mitalisijoista ainakin. Peli oli peruspeliä, mutta se ei riitä mihinkään. Suoritustaso pitää saada huikeasti varmemmaksi, jäipähän nälkää tulevalle kaudelle.

Suomenmestariksi kruunattiin siis Seppo Paju, hän jatkaa huikeita otteitaan myös aikuisten sarjassa, eikä kenenkään tarvitse kuluvan kauden jälkeen miettiä, kuka on Suomen paras frisbeegolfaaja.

Hienosti kakkoseksi pelannutta Pasi Koivua ei sovi myöskään unohtaa, uskomaton ”tulokaskausi”, Cash money tourin voitto ja SM-hopeaa. Nopealla vilkaisulla kun katsoo tulosluetteloa ja etsii sieltä aiempia mestareita tai mitalisteja, valtaosa on viiden sakin ulkopuolella. Laji kehittyy, pelaajat kehittyy, ja sehän tekee tästä entistä mielenkiintoisempaa. Frisbeegolfkausi 2011 on ollut selvästi mielenkiintoisin ja tapahtumarikkain suomalaisen frisbeegolfin historiassa. Ensi vuonnako media kiinnostuu myös frisbeegolfin SM-kilpailuista?

Kilpailun ratkaisuhetket ja tulokset:

Lauantain aamukierros alkoi klo 11, joten ei mitenkään hirmuaikaisin. Kierroksen alku oli ehkä urani karmein (lukuunottamatta 2000-luvun alkua, jolloin Yyterin karvalakkikisassa ensimmäisellä väylällä otin lumiukon ja heitin kaksi tärkeintä draiveriani järveen).

Aloitin taas väylältä kolme, kohtuullinen avaus kohtuullinen jatkoheitto, joka oli metrin liian lyhyt ja jäi puun taakse, josta vahvalla forella pääsin lien ja korin puoleen väliin. Bogi. Vitosella heitin mielestäni hyvän avauksen, suoristi aavistuksen meren päälle, mutta tuuli sen verran, että sen pitäisi tulla helposti takaisin. Tulossa oli, osui puskaan, puun runkoon ja jäi metrin outtiin. 20 metriä tiin edestä kolmas heitto jäi metrin sisään korin takana, 9-metrinen putti pelasti bogin. Kutosella (saariväylä) heitin hyvän avauksen, aavistuksen liikaa vasemmalle, mutta silti ihan hyvä, eihän putteri skippaa tuossa heinikossa. Korin vierestä skippi metrin outtiin ja nelosta korttiin. Seiskalla lipsautin, otin hipsun koivun latvasta -> metri outtiin. Dropparilta 12 metriä pitkäksi ja kaatuva haaraputti pelasti bogin. Viisi väylää, neljä päälle – vahvaa.

Putti toimi, heitto ei ollut ihan millilleen kunnossa -> tuulinen keli rankaisi heti. Kierroksen ensimmäisen birdie tuli 10-metrisellä putilla väylällä nro 13. Jes! enää kolme päälle. 14:llä uutta heti perään 11-metrisellä putilla, 15:llä 20-metrinen yläpantaan. Puttaaminen oli yhtä juhlaa. 16:lta birdieja 18:lta birdie. Radan par:issa. Ihan vakuuttava nousu, mutta ei sillä paljon tuuletella. Loppuun räpelsin vielä bogin, joten tulos oli yksi yli; 62. Alkun nähden melko hyvä tulos, mutta eihän se mihinkään riitä. Tällä pelasin itseni ulos mestaruustaistosta.

Iltapäivällä keli tyyntyi täysin, ei pihahdustakaan. Tarkoitti sitä, että hyvin on pakko pelata ja myös sitä, että kovin suuria eroja ko. kierros ei aiheuta. Puttaaminen sujui kuin tanssi, ei tuulta ja itseluottamus kohdallaan edelliseltä kierrokselta. Pelasin tasaisen hyvin, otin birdieitä vähän väliä. Kierrokseen mahtui yksi bogi, väylällä 17. Jostain syystä kaikki putterihysseavaukset jätin 10 m lyhyeksi, ja tuolla ob-väylällä siitä rankaistiin vähän enemmän. 7 birdietä ja yksi bogi (55) ei vieläkään ollut huima suoritus tuossa kelissä, mutta ihan kelpo. Sillä noustaan muutama sija täksi päiväksi kolmospooliin.

Faktaa on se, että mestaruushaaveet jouduin hautaamaan eilisen päivän aikana ja mitaleillekin on sanotaanko vaikea – ellei  mahdoton kavuta. Tänään ei siis merkittävästi hävittävää ole, nautin pelistä ja pelaan unelmapeliä. 47 tauluun ja sitten katsotaan mihin se riittää..

Hyvää kisavideota pukkaa frisbeegolfsm2011 -kanavalla.

SM-kisojen ensimmäinen kierros alkoi pilvisessä ja lämpimässä säässä. Aloitin väylältä nro 3, pitkähkö par-4. Heitin neljä melko hyvää heittoa ja tulokseksi bogi. Ei kovin vahva startti, mutta heittäminen tuntui silti ihan kelvolliselta. Onnistuin ottamaan pari helppoa kakkosta ja homma kulki hyvin väylälle nro 7 saakka. Ko. väylällä on yksi parhaimmista frisbeegolfraffeista. Keinotekoista outtia ei tarvita, koska raffista tulee joka tapauksessa yksi ylimääräinen heitto. Tiedän kokemuksesta -> bogia korttiin.

Kasiväylän 5-metrinen puttimissi ei lannistanut – ei vaikka alkoi sataa – vaan paikkasin sen seuraavalla väylällä 12-metrisellä. Olin pari alle kun mentiin metsäosuudelle (väylät 12-15). väylällä 13 tuli kylmää vettä niskaan taivaalta tulleen lisäksi. Avaus heitetään kapeaan ränniin, jonka jälkeen lähestytään ylämäkeen kummulle. Osuin aukkoon, oli tyytyväinen. Aukon puolelle tulee lopussa kuitenkin pienet oksat, jotka imaisivat kiekon pöpelikköön. Heitin polvelta kämmenen: ”Heitän suoraan riittävän lujaa, tässä ei ole mitään riskejä, vaikka kaartaisi minne..”. Tiesittekö, että kämmenheitolla voi onnistua griplockissa? Minä en tiennyt. 20 astetta väärään suuntaan 10 metriä eteenpäin kuolemanpöheikköön, josta pääsin onneksi ulos ja pelasin vielä bogin.

Alamäkitunnelilla (nro 14); ”pakkokakkosella” heitin todella luokattoman avauksen, taisin olla hieman vielä tunnemyrskyssä edelliseltä väylältä. Otin silti par:in. 100-metrisellä metsä par-4:lla heitin kaksi hyvää heittoa, joista jälkimmäinen otti yllätyspompun puusta 8 metriin -> putti himpun oikealle ja nelosta korttiin. Metsäosuuden pelasin lopulta yhden yli, mutta tuntui kuin olisin pelannut vähintään kolme yli. 17:llä otin hyvällä putilla birdien, 18:lla myös hyvän birdien. Taas oli mukavaa. Ykkösellä putti alarautaan 7 metristä – kohtalaisen dorka fiilis.

Draivit olivat todella hyviä, puttaamisen kanssa hienoisia ongelmia. Kaksi puttia aivan oikeaan reunaan, yksi alarautaan. Ei vielä mitään katastrofaalista, mutta huolellisempi pitää olla. 58 on kohtuullinen tulos, ihan hyvä alku kisalle. Tänään pitää kiristää ja pelata tonne kärkimiesten tahtiin, mikäli haluaa olla mukana vielä mestaruustaistossa. 54:llä päässee ykköspooliin kolmoskierrokselle (mikäli keli on järjellinen), illaksi toinen samanmoinen niin lähtökohta sunnuntaille on hyvä.

Tässä ekan kisapäivän fiiliksiä: