Tuulisempi päivä kuin aiemmin, mutta ei tuntunut missään. Winthrop Front-nine 0, Rantapallero 6. Etuysi oli maaginen. Ykkösellä kympin putti mukiin. Kakkosella vaikeasta asennosta lähestyminen kahteen metriin, kolmosella 7 metrin putti sisään. Kolme väylää, kolme alle. Nelosella tyydyin par:iin, samoin kuin vitosella, kun puttasin kympistä yläpantaan. Vitosella koettiin mielenkiintoisia hetkiä, aloitetaan hyvillä jutuilla; heitin kolme kertaa md2:lla ja olin putilla. Olen kuvitellut, että siinä ei voi päästä midarilla kolmella heitolla, mutta ilmeisesti aikaisemmin ei ole mennyt noin putkeen ensimmäiset kaksi heittoa. Kehnommat uutiset olikin sitten Champin kymppi. Avauksen jälkeen heitti hyssen järveen, korjasi sitä siten kuin itse voisin kuvitella korjaavani, eli 30 astetta oikealle griplockilla täyttä outtiin. Sen jälkeen heitti vielä hyssen järveen, kunnes kaivoi td:n bägistä ja laittoi väylälle. Se oli karmeaa katsottavaa.

Henk. koht. sama touhu jatkui. Täydellisiä suorituksia väylät 6-8 böördit korttiin ja ysillä birdieputti yläpantaan. Etuysi 6 alle, kaksi puttia yläpantaan, ei kovin montaa huonoa heittoa mahtunut siihen settiin. Noh, Winthrop on rata, joka ei sääli, jos vaivut hetkeksi hyvän olon tunteeseen. Kympiltä kutonen korttiin ja eteenpäin. Pelasin pari hyvää par:ia, kunnes pääsimme 888:lle. Alkuperäinen gameplan on heittää iso hysse kaiken ympäri, mutta tuuli tuli vasemmalta, joten katsoin parhaaksi seiftata. Seiftasin katukivetyksen yläreunaan. 10 senttiä kumpaan suuntaan tahansa ja olisi ollut safe. Pelasin siitä silti ”vain” bogin, eli se meni ihan hyvin. Siinäpä ne pahimmat väylät olikin, sen jälkeen tuplabogi. Avaus 14:llä metrin outtiin ja sillä lailla. Ei siinä, vieläkin yhden alle.

15:llä kohtuullinen avaus, kakkosheitto hyvä, näpykämmenlähestyminen (liekö yhdyssana?) korille, osui puhuun ja rollasi kymppiin. Kaatuva haaraputti ketjuista ulos ja bogi. 17:lta otin helpon kakkosen, 18:lla jouduin tyytymään bogiin kun jäi vähän kutkuttava puttipaikka maailman jyrkimpään rinteeseen.

Takaysi potkaisi sitten aika pahasti mainion etuysin jälkeen. Ei mitään isoja kaloja, mutta pari huonoa pomppua, siitä niitä heittoja sitten kertyy. 68 on tähän mennessä paras tulos (radan par, yksi alle oman par:ini), sikälki on ihan hyvä fiilis. Kierros jäljellä, kakkospoolista lähdetään nousemaan. Viiden joukkoon on enemmän kuin hyvät saumat ja voittokin on mahdollinen, mutta siihen tarvitaan apua muiltakin pelaajilta.

Muilta osin päivä ei ollut kovin hyvä; Ken Climo joutui jättämään leikin kesken kipeytyneen kyynärpään vuoksi, Cameron Toddilla meni nilkka solmuun ja Jussikin joutuu jättämään huomisen pelipäivän väliin kyljen venähdyksen vuoksi. Yleisössä on kovempia nimiä kuin radalla.

Toinene kierros sujui valtaosin huonommin kuin eilen, mutta säästyin isoilta kaloilta. Lisäksi joillain väylillä pelasin tosi hyvin. Kakkosväylän avaus oli naurettava; 130 metrin rolleri 50 metriä korista – täydellinen. Helppo lähestyminen suoraan outtiin ja helppo vitonen. Vitosväylällä olin ylittämässä järveä hyvästä kohdasta (noin 110 metriä korilta), 10 astetta vinoon, puun kautta järveen, toisella yrityksellä metriin ja bogi. Parin birdien jälkeen kasilla heitin avauksen puun kautta outtiin ja kutosta korttiin. Etuysi yksi päälle – neljä huonommin kuin eilen.

Keskimäärin joka kolmannella väylällä tein helpohkon virheen, joista tulee 2 ylimääräistä heittoa -> yhteensä 6. Takaysille huolellisemmin; kymppiväylän putterihysse pitää heittää riittävän korkeana ja riittävässä hyssessä, niin se on aina sisällä. Heitin flättinä puoli metriä korkean, vitosta korttiin. 12:lla paransin eilisestä 5 heittoa, joskaan vitonen ei siltä väylältä ole erityisen hyvä tulos. 888:lta otin kenties elämäni ensimmäisen birdien koskaan. Saariväylällä (17) onnistuin sössimään vielä yhden avauksen outtiin. Lopputulos 70, sama kuin eilen.

Vaikka itse olen melko positiivinen kaveri, mutta olen kohdannut voittajani. Ryhmämme pelasi ykkösväylältä kolme kolmosta ja yhden nelosen. Kaikki oltiin kuitenkin putilla, joten ehkä kaksi kakkosta ja kaksi kolmosta olisi ollut kohtuullinen suoritus. Kakkosen tiillä kun otettiin scoret yksi poolistamme kommentoi ”Great job guys”. Kakkosen korilla yksi pelaaja oli 20 metrin päässä korista, heitti siitä 9:ään (ei siis kovin hyvin), sama kaveri tokaisi; ”Great shot”. Sama jatkui koko kierroksen ajan. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun heitin metsään ja joudun antamaan yläfemman. Ehkä kyseessä on vaan kulttuuriero..

Huominen pooli on melko kovatasoinen; Climo ja pari muuta. Muidenkin projected scoret ovat 69 (sama kuin meikäläisellä) ja 75, joten odotettavissa on vähän laadukkaampaa peliä kuin tähän saakka. Climon päänahan kun otan huomenna, niin sitten menee ihan hyvin. Kisan kärjessä on tällä hetkellä John Key. Itse olen ihan hyvissä asemissa, pystyn vielä taistelemaan jopa kisan voitosta, mutta se vaatii pari aika kovaa kierrosta. 60-62 X2 saattaisi riittää.

USDGC 2011 promovideo löytyy nyt täältä.

Tasoitettu hommahan menee nyt siis siten, että jokaisella pelaajalla on projected score, joka perustuu ratingiin. Jokaisen tulosta verrataan sitten omaan projected scoreen ja voittaja on se, joka pelaa parhaiten omaan projected scoreensa nähden.

Henkilökohtainenkierros alkoi ihan hyvin, ja jatkui ihan hyvin. 11 väylän jälkeen olin vielä 4 alle ja hyvin tyytyväinen. Tyypillisesti 9 ja 11 ovat olleet vaikeita, nyt pelasin ne yhden alle. Väylällä 12 voi hieman hengähtää, siinä heitetään kolme hysseä ja otetaan birdie, sen jälkeen on vielä 888, jossa voi tulla isoa kalaa. Sen jälkeen pelaaminen keventyy merkittävästi. Hengähdys 12:lla ei kuitenkaan onnistunut ihan niin kuin piti. Sehän on yksi radan helpoimmista väylistä, vaikka kyseessä on par-5. Avauksen onnistuin heittämään outtiin, tosin tällä väylällä se kannattaa tehdä jos jossain, koska pääsee drop boxiin, muualla tulee aina uusintaheitto. Sen jälkeen ei enää kannata heittä outtiin, mutta heitin silti. Lähestymisenkin jätin kertaalleen vielä lyhyeksi ja laitoin putin yläpantaan, jotta homma ei kävisi liian helpoksi. Kymppi korttiin ja leuka rintaan.

Väylän 12 jälkeen ei voinut muuta kuin fiilistellä sitä, kuinka siisti rata on, kuinka pahasti se rankaisee jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään ”helpoillakin” väylillä. 888:n selvitin par:illa, loppukierrokseen mahtui yksi tuplabogi ja birdie saariväylältä. Tulos oli 70 (kaksi päälle), ei mitenkään mahtava, mutta ottaen huomioon sen yhden kympin, niin ihan kohtuullinen tulos. Projected score on 69, joten tällä hetkellä olen siis tuloksessa +1. Kaikki tulokset täällä. Siellä on vähän isompaakin kalaa tullut..

Pelaaminen oli ihan mielenkiintoista, itse pelasin 70, muut samassa ryhmässä pelasivat 91, 92 ja 100. Huomnnahan lähdetään pelaamaan performance scoringin mukaisessa järjestyksessä, joten pelaan sellaisten kaverien kanssa, jotka heittivät tänään 80, 82 and 86. Erikoista, mutta ihan hauskaa. Huomenna sitten ryhdistäydytään ja pelataan 62.

Parasta radassa on se, että millä tahansa väylällä kuka tahansa voi romahtaa. Joskus epäonnesta, joskus huonoista heitoista johtuen, mutta se voi tapahtua kelle tahansa.

Aamun treenikierroksella heitettiin hihat tyhjiksi ja luotiin pläni, subin jälkeen suunnattiin radalle tuloskiessille. Jussi heivasi jo, mutta Sepon kanssa pelattiin Jeremy Kolingin ja Ricky Wysockin kera kierros. Vahvat birdiet heti ykkösväylältä ja tuuletelleen seuraavalle tiille. Seppo pelasi melko hyvin 12 väylää -> 11 alle. Itse painoin pari pd:tä lampeen, mutta onnistui sätkimään itseni yhden alle 12 väylän kohdalle. Heittäminen sujuu ihan hyvin.

888:lta (väylä nro 13) Seppo otti kympin, Molemmat lopetettiin vielä vahvasti 18:lle ottamalla siitä 8 ja 9. Siitä huolimatta Seppo pelasi 66 (kaksi alle), itselläni nyrjähti 71. Muutamalla väylällä tulee tulos, huolellinen pitää olla loppuun saakka ja joka tilanteessa.

Itsehän en ole keinotekoisten outtien ystävä, ja täällähän niitä riittää. Ensimmäisenä vuonna tämä oli suuri järkytys. Nyt kun muutaman kisan on täällä ehtinyt pelata, alan todella pitää tästä. Väylät vaativat täysin erilaista huolellisuutta ja itseluottamusta kuin missään muualla, eikä perusseiftailullakaan pysty koko ajan pelaamaan. Se tekee pelistä mielenkiintoisen.

Seppo ja Jussi lähtevät aamulla noin klo 10, itse lähden 11:n aikoihin. Aikaero on 7 tuntia, eli Suomen aikaa iltakuudelta startti. Laitetaan huomenna matala kuuskymppinen, niin kisaviikko saa hyvän alun.

Kauden hienoin rata; Winthrop Gold. Aurinko nousee, kosteus alkaa haihtua ja tulimuurahaiset heräävät koloistaan.

Kisamuoto ei ole paras mahdollinen, jokaiselle pelaajalle on laskettu projected score ratingin mukaan. Kilpailun voittaa se, joka alittaa eniten oman projected scoren. Itselläni se on 69 (yksi yli par:in), joten Sepon (67) pitää voittaa minut vähintään kahdella heitolla per kierros. Jussin taas (65) vähintään neljällä heitolla per kierros. Erikoista? Kyllä.

Mutta. Rata on siitä huolimatta yksi parhaimmista. Henkilökohtaisesti suosikkiväyläni yleisesti ovat vaikeita, jotka riisuvat minut aseista. Niitähän täällä riittää. Monella väylällä olen par:iinkin tyytyväinen, pääosin birdiet vaatii todella hyviä heittoja. Taitoja koetellaan tasaisesti alusta saakka. Pelillisesti tämä viikko on siis mahtava, vaikka kilpailumuoto onkin erikoinen. Ainut huolenaihe on, venyykö kierrokset sietämättömän pitkiksi, kun pelaajien taso on heikompi kuin aiemmin..

Ykkösväylä toivottaa tervetulleeksi