Lauantai-illan pelaajabileiden ohjelmistoon kuului perinteinen lihapiirakan syöntikilpailu. Lihapiirakka ei ollut suomalainen lihapiirakka vaan muffinssin näköinen härveli, jonka sisällä oli lihatahnaa. Maku ei ollut kovin hyvä, lisäksi se oli melko kuiva. Paikallinen heppu vei voiton ajalla 30 sekuntia. Jäin viimeiseksi ajalla 4 min 14 sekuntia. En ilmeisesti ole kovin nopea syömään.
Sunnuntaille luvassa oli 18 väylää ja 9 väylän monsterfinaali. 18 väylällä oli tarkoitus ottaa Yetiä (Jay) kiinni, kun heittopituutta mulla ja Jussilla on enemmän. Kierros oli aikamoista vuoristorataa kaikilla, mitään katastrofia ei sattunut, välillä hyviä ja välillä huonompia avauksia ja sama homma avauksissa. Väylällä 17 tilanne oli jo varsin hyvä, sitten Jussi painoi puun kautta outtiin, samoin minä. Yeti heitti avauksen väylälle, mutta sen jälkeen lähestymisestä karmea roll-away (30 m). Mulle ja Jussille nepparit, Yetille vitonen. Kolmanne kierroksen tulosket olivat seuraavat; Minä ja Jussi 50, Yeti 54. Päästiin finaaliin tilanteesta Yeti ja Jussi tasoissa, minä heiton perässä.
Finaaliväylät olivat huikeita. Eikä välttämättä positiivisessa mielessä. Ykkösväylä oli parisataa metriä sivurinteeseen ja heitettiin keikkien puiden yli ja toivottiin parasta. Nelosia korttiin. Kakkosväylä oli hieno alamäkiväylä, jossa heitettiin pitkä hysse metsän yli korille vajaa parisataa metriä. Jussi tosin heitti annukan. Jussille nelonen ja meille kolmoset. Yeti siirtyi johtoon yksinään heitettyään avauksen 90 metriä sivuun ja laittoi sieltä maagisen lähestymisen kupille. Kolmas väylä oli kiinteä 14, kaikille kolmoset, mutta vaikeilla puteilla.
Kenties tyhmin väylä mittaluokassaan oli neljäs finaaliväylä. 250 metriä jyrkähköön ylämäkeen ja kori näkyi vasta 50 metriä ennen. Hirvittävää puristamista ja vaeltamista ylämäkeen, kaikille tasainen vitonen. Viidennellä väylällä (kiinteä 17) Jussi otti hienon kakkosen, mulle ja Yetille kolmoset, edelleen Yeti johti heitolla meitä. Kuudennella väylällä alkoi vähän tapahtua, lähestyin pitkäksi ja laitoin 12-metrisen putin alarautaan. Yeti johti heitolla Jussia ja minä heiton Jussia perässä. Seiskaväylällä petti sipuli ja heitin bouncehyssen outtiin, Jussi pääsi Jayn kanssa tasoihin, itse jäin kolmen heiton päähän.
Kaksi väylää, kolme heittoa. normaaliolosuhteissa melko hankala, erikoispitkillä väylillä mahdollista. Pitkällä alamäkiväylällä (noin 250 m) tiesin voivani ottaa kolmosen, mutta vain hyvällä pelillä. Jussi ja Jay pelasivat vitoset, itsellä kakkosheitto pysähtyi kiveen, eikä 25-metrinen putti ihan uponnut. Sain kuintenkin heiton kiinni. Viimeisellä väylällä sain vielä yhden heiton, mutta se ei riittänyt. Jäin heiton sudden deathista.
Voittajan on helppo hymyillä
Voittikset ratkesivat toisella finaaliväylällä, Yeti laittoi oksan kautta outtiin ja Jussista kruunattiin Australian mestari! Onnea!
Maailman parhaalle puttaajalle tällä kertaa hopeaa, meikäläinen juoksi alvariinsa estradilla pokkaamassa parigolfpalkintoja ja yksilöpalkintoja ja CTP:itä ja mitä niitä nyt oli.
Kisat olivat kokonaisuutena ihan hyvä paketti. Pelillisesti homma kulki loppua kohden paremmin, ja nyt onkin hyvä pitää 3 kuukauden tauko.. Tapahtuma oli ammattimaisesti vedetty. Hienoinen pelaajakato vaikutti tunnelmaan, mutta muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta setti oli varsin hyvä. Myrkyllisiä hämähäkkejä ei nähty, eikä tappajakäärmeitä, joten uskallan ehkä tulla toistekin. Lounaat, kuljetukset, majoitukset yms. pelasivat moitteettomasti. Pretty awesome. Tulokset analysoitavissa.
Kausi on ollut pitkä, alkanut hollannista maaliskuussa, eli 8 kuukautta. Nyt on aika laittaa kiekot hetkeksi sivuun ja aloittaa treenit uuden vuoden puolella.
