Liika on liikaa

Copenhagen open, Eurotour, Frisbeegolf

Olipa päivä. Eka kierros alkoi 15 min lämmittelyllä, kun ei löydetty kisakeskusta ja lopulta kun löydettiin, sieltä oli vielä 3 km matkaa radalle.. lämmittely päättyi siihen, kun puttasin kaksi puttia ihan minne sattuu ja kuulin sen jälkeen kahden minuutin varoituksen. Siitä kovalla itseluottamuksella liikenteeseen. Ekalla väylällä neljästä metristä kokonaan ohi, toisella neljästä metristä alarautaan. Se oli vähän hämmentävää. Kolmannella väylällä outtiin ja fiilis oli korkealla. Tuosta suosta nousemiseen kysyttiin vähän henkistä puolta. Hetki siinä kesti, mutta sain kuitenkin homman kohtuullisesti pakettiin.

Ensimmäinen kierros oli kokonaisuudessaan henkien taistelua. Muutaman onnistumisen jälkeen yleensä potkaistiin vähän takaisin, sen jälkeen taas vähän onnistumisia ja parempaa fiilistä. Kierroksen loppuun heitin vielä eilen kuvatun tunneliväylän metriin ja pääsin sillä yhden alle par:in. Kierroksesta jäi loppua kohden kuitenkin hyvä maku. Tulokseksi 63, sijoitus 20 ja risat. Ei huimaavaa, mutta en myöskään pelannut itseäni ulos pahasti. Neljänteen sijaan 6 heittoa, joten merginaalit sijoitusten välillä oli melko pienet (niin kuin tapana ekan kierroksen jälkeen on).

Toinen kierros alkoi täydellisen päinvastaisesti kuin ensimmäinen. Neljä väylää – kolme alle. Viidennellä väylällä avasin kolmeen metriin, neljä alle viiden väylän jälkeen. Käväisi mielessä, mutta totuus oli toisenlainen, putti keskelle ja ulos. Onni tuntui vähän kääntyvän; väylällä nro 19 heitin kolme kertaa keskelle puuta, pelastin silti vielä 8-metrisellä putilla par:in. Seuraavan väylän puuosuma oli mando. Enpä tiedä oliko sitten hyvää vaiko huonoa tuuria, mutta ikävältä tuntui.

Väylän 24 maisemat on kohdallaan.

Puupomppujen jälkeen onnistuin kääntämään kelkan vielä kerran. Pari böördiä lisää ja pääsin jo 5 alle tulokseen, 10-väylällä avaus täysillä outtiin, mutta siitäkin onnistuin pelaamaan vielä hyvin bogin. siinä kohtaa ymmärsin, että alkoi sokerit loppua ja piti vain pelata huolella maaliin (neljä väylää jäljellä). Yhden birdien onnistuin vielä puristamaan ja pääsin takaisin 5:een alle. kierroksen tulokseksi 59, josta jäi hyvä maku. Kärkikolmikko veti ihan omille lukemille, mutta heti niiden jälkeen 59 oli paras tulos. Sillä nousi sijojakin hyvin, ja huomenna kolmospoolista on hyvä ponnistaa, 5. sijalle matkaa on vain kolme heittoa. 36 väylää, par 128, 8 tuntia frisbeegolfia –  siinä vaan on liikaa.

Suomalaisedustus on vahva; Jussi toisena, Seppo neljäntenä. Kaikki tulokset.

Hylätyllä radalla treeneissä

Copenhagen open, Eurotour

Näin on. ”Kovatasoisten” kisojen kausi alkaa tästä. Toki Hollanti oli kovatasoisempi kuin aiemmin (ei ainoastaan oman sijoituksen vuoksi), mutta Köpis on eri maailmasta. Rata on ihan hyvä, muutamia erikoisuuksia sieltä löytyy, mutta pääsääntöisesti hyvää frisbeegolfia, joskin vähän tasaista.

Tänään perjantaina oli treenipäivä ja rataan tutustuminen. Muut Suomi-pojat saapuivat jo aamusta, meikäläinen parahiksi alkaville vesisateille iltapäivällä. Se vähän haittasi treenaamista, mutta sainpahan ainakin olla rauhassa, radalla ei muita näkynyt.

Ei ristin sielua missään, ja oli vasta alkuilta.

Rata on osittain tuttu, samoja väyliä kuin aiemminkin. Uutuuksiakin on, hyviä ja huonoja. Vanhojen joukossa on myös hyviä ja huonoja. Välillä ei ole väylää laisinkaan, ja välillä vähän enemmänkin. Hieno täällä on pelata. Tämä väylä jakaa vahvasti jo mielipiteitä, itse tykkäsin

Treenikierroksen tavoitteena oli käydä heittämässä kaikki väylät läpi ja saada suurpiirteinen tuntuma rataan. Siinä onnistuin, joitain hienoisia kysymysmerkkejä sinne vielä jäi, varsinkin kun iltapäivän sade vei tuulen mennessään ja tyypillisesti täällä kyllä tuulee. Voipi olla että huomenna ei tunnu enää yhtään niin kivalta kuin tänään.. Paistaa se päivä risukasaankin, väylälle nro 26 siirtyessä taivaskin alkoi valjeta.

Viime vuoden muistot Köpiksestä ovat huikeat (eikä positiivisessa mielessä). Tänä vuonna pyrin oppimaan virheistä. Tänään kuitenkin rataan tutustuessani jouduin toteamaan, että jollei (kun ei) ole vielä ihan terävimmillään, täällä voi tulla aika isojakin kaloja huolimattomuudella. Varsinkin kun monet väylät vaativat enemmän kuin yhden hyvän heiton  (eli sitä parasta frisbeegolfia) hyvään suoritukseen – edes tuurilla ei siis voi oikein onnistua. Huomenna startti 8.30, huippua!

Elämykset jäivät niukoiksi

Dutch Open, Eurotour

Sunnuntai-aamu valkeni suunnilleen samaan aikaan kuin lähdettiin pelaamaan. 7.30 oli startti. Siitä on huumori kaukana.

Tämä oli maisema aamun kolmannella väylällä, aurinko nousi ja vesi höyrysi vielä. Korinkin löytää kuvasta, mutta ainoastaan heijastuksen avulla.

Huumoria ei tuonut pelaamiseen yhtään lisää se tosiasia, että kahdella kolmesta ensimmäisestä väylästä lähestyin kolmeen metriin, josta kiekko pyörähti metrin päässä sijainneeseen ob-alueeseen. Sen jälkeen tasainen peli olikin vain haave. Teemana oli bogi, välillä birkku. Väylällä 7 epäonnis kasaantui entisestään, täysillä puuhun, siitä pomppu 35 metriä oikealle kanaalin yli outtiin. Kiekko sentään säästyi. Puuosumien ja puttirallin jälkeen siitä kirjoitettiin lapulle 6. Ekan kierroksen paras hetki tuli viimeisellä väylällä, joka pääsi myös videolle:

http://youtu.be/A0LSKeJfJoQ

Tämäkään ei tosin paljon lämmittänyt, kun tulos oli +6, eli 62.

Lounastauolla selvisi, että sunnuntaisin on eri ravintolat auki kuin lauantaisin (tietysti), patonkia kaupasta ja sitten finaaliin. Finaaliin lähtiessä olin sijalla 10, täysin pelattavissa vielä sijalle 6-7. Finaaliin mahtui monta hyvää heittoa, viimeisellä kolmella väylällä kävikin sitten niin, että alkoi hävettää. Yksi radan helpoimmista väylistä (27) avaus outtiin, askelputissa griplock outtiin, ja kutonen korttiin. Se oli melko hämmentävää. Siinä kohtaa tiesin, ettei paljon sijoituksista enää pelata, päätin pelata turvallisen tylsästi loppuun ja tyytyä kohtaloon. Väylä nro 20 (se vihoviimeinen 8 metriä leveä väylä, jossa järvi kummallakin puolella) oli kuitenkin julma. piti heittää hysse siten, että varmasti tulee takaisin ja puhkoo outin jossain korin suunnalla. Pikku lipsulla metrin korkuinen hysse ei tullut koskaa takaisin peliin. Uutta matoa koukkuun ja sitten lähtikin parempi, tuuli ei tosin toiminut ihan niin kuin muilla ja järveen sekin mulahti. Kisan toinen lumiukko oli tosiasia. Sijoitus lopulta 11.

Sijoitus on pettymys, sunnuntain pelin taso pettymys, rata oli pettymys. Rata ei tosin ole mikään syy pelata huonosti. Syyt löytyvät jostain aivan muualta. Kahden viikon treeniaktiivisuus ei riitä (liekö se mikään yllätys). Lumihangessa treenaaminen ei innosta, ja kovin vähän on ollut tarjolla lumettomia kelejä. Lauantai oli jotakuinkin sellaista peliä mihin kuvittelin pystyväni vähäisellä treenillä, mutta sunnuntai oli paha rimanalitus. Oli mitne oli, kausi on nyt avattu. Tästä on vain yksi suunta. Kahden viikon päästä Köpikseen, eipä tässä pääsiäisen pyhinä ihmeitä tehdä, mutta muutaman kerran jos kassin pääsisi tyhjentämään, niin sekin auttaisi jo kummasti.

Seppo pelasi hienon kisan, vaikka voitto jäi vielä odotuttamaan. Innolla odotan mitä tapahtuu Köpiksessä.

Frosty the snowman

Dutch Open, Eurotour, Frisbeegolf

Ei se rata nyt niin pahalta tänään tuntunutkaan, mutta kyllä sinne joukkoon mahtuu aikamoisia ylilyöntejä. Tänään oli tiedossa ilon ja surun hetkiä, päivän synkin hetki tuli heti kisan neljännellä väylällä, väylällä nro 3. Heitetään lammen viertä n. 130 metriä ja pitäisi saada ländättyä 8 metrin levyiselle fairwaylle. Toisin sanoen heitetään tarpeeksi korkea hysse vasemmalle outtiin, jotta pääsee jatkamaan väylältä – ei tiiltä. Noh, jätin vähän matalaksi, skippaili kyllä rannalle, muttei narun toiselle puolelle. ”Samanlainen uudestaan”, ajattelin, se oli huonosti ajateltu. Heitin nimittäin samanlaisen. Kolmannella kerralla ymmärsin heittää tarpeeksi korkealle ja se meni luonnollisesti täysille outtiin toiselle puolelle. Lopputulos:

Niin, lumiukko, eli kahdeksikko. Hyvillä fiiliksillä eteenpäin. Monesti kuulee, että peli ailahtelee, mutta tänään koin jotain ennenkokematonta. Kasin jälkeen seuraavalta väylältä ykkönen. P2 aggressiivisella annukalla korin pohjalle, enkä oikein tiennyt miten olis pitänyt reagoida kun takaraivossa potkii lumiukko ja samaan aikaan ykköstä korttiin (joskaan holaripottiin en luonnollisesti osallistunut..).

Ekan kierroksen lopputulokseksi väkersin itselleni 3 yli par:in, 61. Ei mitenkään ihan helmesti. Muutamia perussössejä, birdieistä ei tarvi paljoa haaveilla. Siitä sitten jostain sijalta 15 uuteen nousuun.

Kakkoskierroksella jatkui kohtalaisen kova tuuli ja meininki oli sen mukaista. Kierrokseen mahtui kaksi synkkää hetkeä; väylällä nro 20 (8 metriä leveä suorakaiteen muotoinen väylä, molemmilla puolilla outti) heitin kaksi heittoa viistosti oikealle järveen ja lopputulokseksi kutonen. Toinen musta hetki syntyi vasta viimeisellä kolmella väylällä, se tosin kesti loppuun saakka. Kolme bogia nosti mielialaa kummasti ja sillä lopputulokseksi 62, 4 päälle. Kovin suuria onnistumisen elämyksiä tämä rata ei tarjoile, joten kakkoskierroksen positiivisesti mieleenpainuvin asia taisi olla väylä 15 140-metrinen avaus outin yli. Par:in siitä silti sössin, mutta se oli hieno heitto. Muutoin radalla pelaaminen on lähinnä par:in toivomista ja välillä bogin hyväksymistä.

Onko tällä väylällä tarpeeksi vettä? (tämä on mun makuun siisti väylä, mutta kori voisi olla vähän kauempana kuin 2 metrin päässä järvestä..

Tuloksia ei vielä ainakaan ole päivitetty, mutta löytyvät täältä. Huomenna startataan riittävän ajoissa klo 7.30. Ehtii kivasti syödä ja nukkua ja valmistautua. Todennäköisesti kakkospooliin käy matka, sieltä pitäisi nousta finaaliin mennessä ykköspoolin, mutta se vaatii melkoista kiristystä. Pari isompaa kalaa on tiputtanut meikäläisen kiivaasta mitalitaistosta, huomenna täytyy vähän tehdä ihmeitä. On niitä ennekin tehty.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Dutch Open, Eurotour, Frisbeegolf

Koko viikonlopun kuvasaldo on pakko laittaa heti ensimmäiseen viestiin. Huomenna alkaa kisakausi Dutch Openilla. Fiilis ei ole karmaisevan luottavainen, varsinkaan kun tänään pääsi lumettomalle radalle kirmaamaan. Yleensä ratakartta antaa ymmärtää vaikeampaa kuin mitä todellisuus onkaan, tällä kertaa tosiaankaan niin ei ole.

Teemana vesi:

Puolella väylistä on enemmän kuin mahdollista heittää järveen. Ja näistä vesistä ei paljon kiekkoja takaisin saa. Osataan täällä metsäpuolellakin:

Ja seuraavasta kuvasta tehtävänä onkin etsiä kori (kyllä, siellä todella on kori):

Seppo pääsi putille vähän eksoottisemmasta paikasta:

Täytyy sanoa, että nyt on lähtenyt ob-leikittely vähän – eikä itse asiassa kovin vähän – lapasesta. Sama rata kaikille, mutta kaikilla tällä radalla on melko ikävää, saas nähdä miten kisa tulee sujumaan..

Kaikesta huolimatta huomenna alkaa kisakausi klo 8 paikallista aikaa. Mitalisijat tästä niin on kiva lähteä takaisin kotiin. Nyt on aika kääriytyä miellyttävän kosteaan ulkovarastosta haettuun lisävuoteeseen.