Sunnuntai valkeni jälleen aivan liian aikaisin. 6.20 kello soi ja siitä aamiaiselle. Tänään kun kuviot olivat selvillä, jäi vähän paremmin aikaa lämmittelyyn – kopitteluun ja puttailuun. Suomipoolissa (Asikainen, Nissinen, Heikkilä ja Spliid) aloiteltiin vahvasti starframella ekalla väylällä. Itse laitoin 10-metrisen putin sisään ja sen myötä tuli jo ihan hyvä fiilis. Muutaman väylän tylsän par:in jälkeen onnistuin (tällä kertaa) ykkösen rollerissa ja pääsin 30:een metriin puttaamaan eaglea (en kyllä edes yrittänyt sisään, mutta olisin voinut yrittää).
Metsässä olikin vuorossa vähän flipperiä ja pari bogia piti raapustaa korttiin. Tavoitteena kierroksella oli pelata 6-7 alle (57-58), sillä olisi noussut taistelemaan vielä helposti viidennestä sijasta. Kahden kolmanneksen jälkeen ymmärsin asian, ja peli alkoi sujua (tuskinpa ymmärryksellä kovin suurta roolia siinä oli, mutta heittäminen tuntui hyvältä). Kolme böördiä putkeen todella varmoilla suorituksilla, viidennelläkin olin paraatipaikalla, mutta lähestyminen jäi 12 metriä ujoksi ja jouduin tyytymään par:iin. Kierroksen viimeisellä väylällä haaveissa siinsi vielä 59, varsinkin kun avaus sujahti hyvinkin onnekkaasti pöheikön läpi melkein sweet spotille. Siitä pikkunätti annukka mukille ja kolmosta korttiin ja tuuletellen lounaalle – ja sitten heräsin unesta. Laitoin p2:sen metriin – mandon väärältä puolelta. Mando kyseisellä väylällä (20) on tyhmä, muttei sitä silti pidä unohtaa. Nöyrästi dropparille, vitonen ja lopputulokseksi 61.
Pahimmissa painajaisissa mietin jopa putoavani finaalista, kun olin poolin huonoin. Muut suomalaiset pelasivat 58, 58 ja 60, Spliid 60. Lounaan jälkeen selvisi, että jatkoin finaaliin sijalta 15. Finaalisekoilu oli aivan ennennäkemätön järjestäjien puolelta. Saimme tiille tiedon toiselta poolilta, että lähtö myöhästyy 15 min, kenelläkään ei ollut varmuutta miltä väylältä lähdetään ja lopulta lähtöjärjestys oli vähän väärä, mutta sillä mentiin.
Finaalin alussa oli tarjolla kolme 9-12 –metristä birdieputtia, koriin osuminen parantaisi huomattavasti todennäköisyyttä onnistumiselle. Neljäs kerta toden sanoo, vai miten se oli ja viidenneltä väylältä sain vihdoin 9-metrisellä putilla birdien (ekalla väylällä en siis päässyt putille ollenkaan, siitä erikoinen matematiikka). Päivän toinen ”rantaputki” (=meikäläinen ottaa väh. 3 birkkua putkeen); neljä birkkua putkeen. Vain täydellisiä suorituksia. Viimeiselle väylälle tuuletellen, kymppi väylä, par-5, todella haastava. Avauksella pääsin 15 metriä eteenpäin ja tavoitteena oli sen jälkeen vain selviytyä maaliin vähin kolhuin. Skippiheitto PD2:lla oli väylän kohokohta, lopputulokseksi bogi ja kolme alle kokonaisuudessaan. Varsin kohtuullinen finaali, mutta jo toisen kerran sössin täysillä viimeisellä väylällä. Kyse ei ollut edes huolimattomuudesta, vaan virheistä, jotka sattuivat viimeisille väylille.
Kokonaisuudessa kisa oli positiivinen; viime vuoden (sillä ei ole tosin mitään väliä) sijoitus parani 29 sijaa, kisaan mahtui paljon hyvää, ja heittäminen ei ole yhtään niin vierasta kuin viime vuonna oli vielä vapun aikoihin. Virheitä tuli, mutta kokonaisuutena valmistautuminen ja ajankohta huomioon ottaen kisa oli ihan hyvä. Tästä tulee vielä hyvä kausi, Tali Open muutaman viikon päästä!
Suomalaisedustus oli vahvaa; Jussi vei sudarissa kolmannen sijan Christian Sandströmiltä (joka veti kolmannella kierroksella kohtalaisen järjettömän -13 yhdellä holarilla) vasta ctp:llä. Seppo pelasi perusvarmasti itsensä viidenneksi, ja kourallinen suomalaisia keikkui siinä kympin tienoilla. Kööpenhamina on nähty, kotona todennäköisesti vähän ennen aamukuutta, jippii.
Jussi valmistautuu poimimaan itselleen kolmannen sijan ctp-heitolla. Metriin.
