Lippissarjan taso kovenee

Ajatuksia

Äijät painaa hirmukiessiä tuolla kärkijoukoissa. Jaredilla on ehkä maailman sairain draivi (heittää kuulemma 210 metriä merenpinnan tasolla, sitä ei kovin moni äijä tee), eikä noi kierrostulokset 61, 64 ja 65 :kään kylmäksi jätä. Kärkikolmikko on 36, 26 ja 21 alle oman projected scoren. Sinne pääsystä ei paljon tarvi haaveilla (ellen pelaa yhtä hyvin kuin Jussi).

Itse olen tämän päivän suorituksen (-4, 65) jälkeen edelleen sijalla 9, matkaa neljänteen sijaan on viisi heittoa, mikä on ihan mahdollista ottaa kiinni. Kolmas kierros alkoi vakuuttavasti birkulla, mutta ilo laantui nelosväylällä, jossa vedin rollerin kattoon ja jatkoin 20 metriä tiin edestä. Vitosella pikku tuurillakin pelasin itselleni vielä par:in. Vitosen kolmosheiton jälkeen lie oli kohtalaisen visuaalinen:

Kutosella parkkeerasin biitsille ja otin helpon kakkosen. Kasilla tuli vähän grippiongelmia ja PD2 otti melko ison puuhipsun (täysillä 20 metriä tiistä keskelle puuta). Ysiltä pelasin helpon birdien ja vedin etuysin 2 alle. Siinä vaiheessa se kuulosti vielä ihan hyvältä, mutta nyt kun katsoo avoimen sarjan kärkiäijien tuloksia, niin lippissarja taitaa olle meikäläiselle ihan oikea paikka, jos kaksi alle tyydyttää.

12 väylän jälkeen kolme alle, ja peli rullaa ihan kivasti. 888:lla avaus lipesi, nelosheitolla oli vähän turhankin hyvä grippi ja seiskaa tuli korttiin siitä. 14:llä näyttävä rolleri 9 metriin ja putti sisään. 15:llä koin elämäni nopeimmat tasonvaihtelut. Avaus oli täydellinen, loiva hysse tunnelia pitkin joka skippasi sopivasti korin suuntaan. Jäljellä 60-metrinen lähestyminen, joka oli aivan luokaton. 8 metriä ohi tähdätystä aukosta, tuli pöheiköstä ulos ja jäi haara-annukkaputille. Kaatuva haaraputti – eihän se voi kuin mennä sisään ja birkkua korttiin. Hyvä avaus, aivan karmea lähestyminen ja naurettavan hyvä putti. Hämmentävää. Loput väylät tuuppasin par:iin ja lopputulos 3 alle on ihan ok, mutta sillä häviää 12 heittoa mm. Suomen Jussi Meresmaalle, joka veti tänään nauramatta 53. 15 alle. 4 par:ia, yksi eagle ja loput böördejä. Ei paha.

Illan ratoksi nautittiin Suomi-illallinen italialaisessa ravintolassa. 6 salaattikulhoa 9:lle ihmiselle on riittävästi, samoin kuin 6 leipäkoria. Lisäksi siihen riittävät ruoka-annokset kyytiin ja jäätelöannokset parkkipaikalla. Lähti nälkä ja hauskaa oli. Huomenna katsotaan kun Jussi voittaa usdgc:n!

Every day I’m struggling

USDGC

Kova päivä. Aamulla oli pilvistä ja viileää, kiessin alkaessa vajaa 30 astetta lämmintä. Flunssa yhdistettynä tähän helteeseen ei ole parasta.

Kierros alkoi ihan maukkaasti, neljän väylän jälkeen pari alle, kaksi birdieputtia oli painunut ylärautaan. Nelosella heitin turnauksen parhaan avauksen, rolleri kiipesi mandopuun ohi (ei siis varsinaisesti ohittanut vielä mandoa, mutta jatkoi matkaansa sen ohi eteenpäin). Lähes suora lähestyminen jäljellä, mikä on melko harvinaista ko. väylällä. tosin se 8-metrinen putti painui siihen yläbanderolliin, birdie jäi ottamatta.

Parin lampilipsautuksen jälkeen kuumuus alkoi tehdä tehtävänsä ja uupumus iskeä. Pelasin tylsää par:ia ja 9 väylä jälkeen olin par:issa. Kympillä saariyritys oli luokaton, ja silloin ymmärsin, ettei voimat olleet ihan enää entisensä. Väylältä 12 onnistuin poimimaan birdien (ensimmäinen sitten väylän nro 3) kolmella helpolla perushyssellä. 888:lla sen sijaan draiviteema jatkui millin korkuisena ja bogia korttiin. Mielessä pyöri vielä selvästi pari alle par:in tulos, kunnes kävi toisin.

15:llä millin korkea avaus jäi herkulliseen paikkaan, outin reunaa pitkin pystyy heittämään forerollerin näppärästi jopa putille. Ensimmäinen yritys kääntyi välittömästi kohti outtia tuulen avustamana, ja uutta pannua kassista. Toinen yritys osui outtinaruun ja muutti siitä suuntansa suoraan outtiin. Kutosta korttiin. Pienellä kiristyksellä sain vielä pari hyvää birdietä loppuun, mutta lopputulos jäi puolilaiskaksi 69:ksi. (1 päälle radan par:in, projected scoreen nähden 0).

Uupumus iski. Onnekseni täällä on nyt kevennetty outtisääntö, olisi tullut rumaa jälkeä stroke&distancella. Nyt 69 ei näytä yhtään niin pahalta. Huomenna sijalta yhdeksän tekemään nousua kohti kärkeä.

Suomalaisten joukosta löytyi tänäänkin hyviä suorittajia. Seppo ja Jalle heittivät hyvät 7 alle kierrokset ja ovat hyvin pelissä mukana. Jussi putosi sijalle 9, mutta huomenna noustaan.

Päivä päättyi Averyn ja Jussin Deep in the game -”klinikkaan”. Mielenkiintoista keskustelua käytiin mm. ratasuunnittelusta. Deep in the game -episodit ovat mielenkiintoista katsottavaa.

Kovan tason kekkerit

Ajatuksia

Ihan aluksi hämmennysten välttämiseksi pieni selvennys tämän vuoden usdgc:stä:

http://www.usdgclive.com/leaderboard/performance/

Tuon osoitteen takaa löytyy Performance editionin tulokset. Tunnetaan myös nimellä lippissarja. Ajatus on, että kullekin pelaajalle määritetään ratingin perusteella ”projected score”, jota vastaan ko. pelaaja pelaa. Jos pelaajan A projected score on 68, ja hän heittää 66, tulos on -2. Jos pelaajan B projected score on 75 ja hän heittää 72, tulos on -3 ja johtaa siten pelaaja A:ta. Projected score selviää klikkaamalla pelaajan nimeä.

http://www.usdgclive.com/leaderboard/open/

Tuosta linkistä löytyy pro-sarjan tulokset. Siellä voittaja heittää vähiten heittoja.

Meikäläinen siis heittää lippissarjaa, muut suomalaiset pro-sarjaa.

Pro-sarjan uutiset ovat kuumia; Jussin kierros oli kohtalaisen sairas. Ykkösväylältä (radan toiseksi helpoin väylä tilastojen valossa) puttirolli ja -ralli ja bogia korttiin. Siitä alkoi unelmakiessi. 12 alle saattaa johtopaikalle!

Meikäläisen kierros alkoi sen sijaan mainiosti – birdie. Uuvuttavan kuumuuden ja piinaavan flunssan vuoksi päätin muuttaa puttifilosofiaani tehokkaammaksi ja vähemmän hierovaksi. Suoraviivainen ajattelu: suunta ja voimakkuus -> suoritus. Puttaamisesta tuli nopeampaa ja siten koko pelaaminen rentoutui merkittävästi. Ja varsinkin ykköväylän 12-metrisen avausputin upottua mukin pohjalle itseluottamus oli kohdallaan.

Kuuden väylän jälkeen kolme birkkua taskussa, varsin vahva alku. Kasilla grippiongelmilla vedin griplockin naapuriväylälle ja siitä bogia korttiin, jonka sain paikattua ysin birdiellä. Etuysi 3 alle. Gameplan tosiaan muuttui aggressiivisemmaksi erityisesti kymppiväylällä. Caddie bookista selviä kympin muoto, kerran kannattaa kokeilla suoraan korille, vaatii n. 130-metrisen draivin. Odoteltiin siinä rauhassa, että edellinen ryhmä pelaa väylän loppuun saakka (tyypillisesti ei odoteta ihan niin pitkään), jotta pääsin estradille. P-line PD2 liiteli yllättävän nätisti sopivan korkuisena kohti koria, feidasi, skippasi ja päätyi 12 metriin. Eagle-putille, joka tosin ei uponnut.

12:lla halusin myös kokeilla eagleä, avaus jäi vähän lyhyeksi, mutta päätin silti yrittää. Metrin korkuinen kakkosheitto jäi n. 40 metriä lyhyeksi. Joulu on vain kerran vuodessa. Muutaman birdien ja yhden bogin saattelemana kierros saatettiin loppuun. Tulokseksi 62, joka on varsin tyydyttävä. Lippissarjan kolmas sija ja avoimessakin sijoitus olisi 20 sakissa. En valita.

Kakkosryhmästä huomenna liikenteeseen tavoittelemaan ykkösryhmäpaikkaa kolmannelle päivälle. Sen lisäksi seurataan mielenkiinnolla muiden suomalaisten edesottamuksia kärkikahinoissa.

Pettymysten päivä Rock Hillissa

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, USDGC

Kuudes kerta usdgc:ssa, näin synkkää päivää en ole vielä kokenut. Kirjoitus on pitkä ja se tulee sisältämään tilitystä, en vastaa seurauksista.

Aamu valkeni, henki hädin tuskin kulki ja ääntäkään ei oikein lähtenyt. Flunssa oli treenipäivän jälkeen äitynyt melko pahaksi. Nahkaverhojen avaamisen jälkeen ikkunaverhojen takaa paljastui rehti sade, ensimmäistä kertaa ikinä minun nähden täällä. Onneksi jätin sadehousut ja vedenpitävät kengät kotiin, koska täällä ei koskaan sada. Näissä olosuhteissa into ei ollut huipussaan karsintakierrokselle, mutta vaihtoehtoja ei paljon ollut.

Lämmittely vesisateessa on ikävää, mutta melko sateeton kohta osui suht sopivasti. Kengät märkänä ja kurkku kipeänä kiessille. Kakkoselta pelastetun par:in jälkeen fiilis oli ihan hyvä –  kolmosella avaus outtiin. Neloselta onnistuin kuitenkin ottamaan birkun, mikä on harvinaista, joten taas hymyilytti. Vitosen bogi sekoitti vähän pakkaa ja ylä- ja alamäkeä mentiin. Kahdeksan väylän jälkeen olin jo yhden alle, mutta ysillä hysse tuuliajolle ja bogia korttiin. Etuysi par:iin, se on ihan kelvollinen ja sillä ei ole mitään vielä hävitty.

Mielnkiintoinen välikohtaus oli tarjolla seiskan jälkeen kun järjestävän tahon henkilö kertoi meille uusia outti-sääntöjä. Pelaaja voi valita joko buncr-säännön, tahi normaalin outti-säännön, mikäli kiekko on osunut inboundsiin. Kolme väylää myöhemmin sama heppu tuli kertomaan, että ei ole vaihtoehtoja, vain buncr-sääntö. Tiedonkulku on huipussaan.

Väylät 9-13 vaativat erityistä huolellisuutta, niillä pelin voi hävitä, muttei voittaa. Onnistuin selättämään kokonaisuuden kohtuullisesti pelaamalla par:iin. 888:n (väylä 13) jälkeen olin yhden alle, ja pelipaikka oli vielä omissa käsissä. Muutama birdie tarvittaisiin vielä, 3 alle (65) olisi jo todennäköinen pelipaikka. 14:llä rolleri kuuteen metriin (ehkä jopa vähän yllättäen) ja birdie. 15:llä täydellinen avaus tunnelia pitkin, kehno lähestyminen 12 metriin ja putti sisään – 3 alle. 15 väylää pelattu ja tavoitetulos taskussa. Huolellinen loppu ja hyvillä mielin lounaalle.

Legendaarinen saariväylä (17) odotti vielä uhrejaan, eikä 18:kaan mitenkään helppo ole. Treenatessa 17:llä eilen ei tuullut milliäkään, tänään tilanne oli toinen. Kulunut P2 nätissä annukassa 10 metriä lyhyeksi saaresta ja 100 metriä oikealle. Helppo homma, heitän saman heiton vakaammalla putterilla -> sitten ollaan saaressa ja kolmonen tai nelonen korttiin. Vakaampi putteri ei koskaan ollut vakaampi ja se parkkeerasi itsensä ensimmäisen heiton välittömään läheisyyteen. Uutta kiekkoa kassissa, aggressiivisesti matalana saareen, joka sekin vielä valui 10 metriä oikealle, mutta narujen sisälle. Huh.

Neljäs heitto, kymppimetrinen putti ja bogia korttiin – ja sitten heräsin. En osunut koko häkkyrään ja 5 metrin paluuputti vastatuulen livahti yläpantaan. Kutonen korttiin ja kyynel silmään. 18:lla yritin vielä pinnistellä birkkua, mutta jouduin tyytymään par:iin, lopputulos 68, eli par.

Ihan ylläolevan näköinen tämänvuotinen saariväylä ei ole, mutta ajatus on hyvin pitkälti sama.

68 ei ole huono kierros, karsinnassa se ei vain välttämättä riitä. Klo 15, kun viimeinen karsintaryhmä starttasi, olin toisena ko. tuloksella. Radalla oli vielä Phil Arthur ja Josh Anthon ns. kovia nimiä, ja sen lisäksi joukko muita varteenotettavia haastajia. Tilanne näytti kuitenkin hyvältä. Ei näytä enää:

Phil Arthur, Woodstock, GA, 59 (-9)
Josh Anthon, Rio Linda CA, 62 (-6)
Zach Newhouse, Indian Trail, N.C., 64 (-4)
Brian McRee, Louisburg, N.C., 67 (-1)
Miko Fyhr, Helsinki, Finland, 67 (-1)

Mikolle hieno toinen kierros, lämpimät onnittelut! Henkilökohtaisesti pelipaikka jäi nyt sitten heitosta kiinni. 10000 km ja yksi heitto. Ehkä näillä selityksillä heltiää vielä joku säälipaikka. Juuri tällä hetkellä kiristelee jonkin verran väylä nro 17. Edes toinen putti. Edes toinen avaus. Edes mikä tahansa heitto. Yksi heitto kuitenkin liikaa. Tai olisi edes tullut jostain toinen heitto lisää. Mutta ei yhden heiton erolla. Kilpailuissa on voittajia ja sen vuoksi myös häviäjiä. Ihan tässä vaiheessa voin kertoa, että voittaminen on huomattavasti miellyttävämpää.

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että huominen on lepopäivä. Flunssasta eroon pääsy on tavoitteena. Pelillisesti tämä tarkoittaa sitä, että tulen pelaamaan hyvin rohkeaa peliä. Ei ole kovin montaa syytä miksi seiftailisin, joten eaglejä lähdetään metsästämään.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tämän vuoden usdgc:ssä on 58 pelaajaa, joista 6 on suomalaisia! Hitaasti mutta varmasti suomalainen frisbeegolf kiipeää koko maailman tietoisuuteen. Tästä tulee vielä mielenkiintoinen viikko!

 

Suuri päivä

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, USDGC

Rataan on tutustuttu, joskin väylät ovat kovin tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Pehmeämpi outti-sääntö (buncr) ja kevennetyt outit (ensimmäistä kertaa oman usdgc -historiani aikana outit helpottuvat) johtavat rohkeampaan pelaamiseen ja parempiin tuloksiin. Huomenna edessä on karsinta, riittävän hyvällä tuloksella paikka aukeaa pro-sarjaan. Tulosvaatimuksista ei ole aavistustakaan. Aikaisempina vuosina on vaadittu 3-5 alle, paras kisakierros on 6 alle itselläni. Tänä vuonna voi olla mitä vaan, mutta hyvin pitää pelata.

Asetelma on mielenkiintoinen, koskaan en ole pelannut ”yhden kierroksen kisaa”. Se on haastavaa, kun kilpakumppanit eivät ole samassa poolissa, mutta hyvin täytyy suorittaa loppuun saakka. Riittävän huonolla kierroksella tyydytään lippissarjaan, mutta sitä pohditaan sitten, jos rahkeet ei riitä.

Game plan on valmis. Huomenna pelaan huolellisesti. Tämän päivän kohokohtia oli treenikiessillä tarjolla monia. Ykkösellä avaus ketjujen väärälle puolelle, kolmosella alarautaan. Suorittajina Sepon caddie Lasse ja Jussi. Muitakin koriosumia saatiin mm. eagle-paikoilta.

18. väylän uusi tii on näyttävä:

Tuolla tiillä ei kannata astua harhaan, eikä seurata heittoaan sivusuunnassa. Voi joutua järveen kilpikonnien ruuaksi.

Huomenna karsinnassa pelipaikkaa lähdetään tavoittelemaan kolmen suomalaisen voimin: Lasse Paju ja Miko Fyhr meikäläisen lisäksi. Illalla sitten kerrotaan menestystarinoita kilpaa.