Toinen päivä ei meiningiltään juuri eronnut avauspäivästä, tuuli oli kohtalaista, aurinko lämmitti miellyttävästi poskipäitä, muttei kuitenkaan uuvuttanut. Tuloskeli.

Fiilis oli vallan mainio, mutta kakkosväylällä veti mieli kiekon myötä maahan. Avaus oli kolmen millin korkuinen ja jäljelle jäi 40-metrinen lähestyminen. Jätin sen tuulen avustuksella lyhyeksi 9 metriä ja putin myös alapeltiin, bokkelia korttiin, eikä p2 löytänyt tietään ulos kolmosen koivutunnelistakaan. Alku oli merkittävästi tahmeampi kuin eilen. Nelosella lähestyminen livahti pitkäksi ja 11-metrinen putti alaraudan päälle. Ihannetuloksessa.

Metsälenkille odotukset olivat kovat, koska se oli selvästi heikoin osa-alue. 7:n birdie antoi vauhtia, mutta kympin bogi ja sitä seurannut tuplabogi (taas) veti kyllä mielen matalaksi. Luokattomia heittoja, ei tietoakaan suunnasta. Draivaaminen oli vaisua, eikä birkkuja ollut oikein tarjolla. tulos roikkui pitkään kaksi päälle tilanteessa, kunnes päästiin eilisen menestysväylille eli 15 à. 15-17 ovat väyliä, jotka soveltuvat omaan peliini. Kovin pitkälle ei tarvitse heittää (toki 15:n avaus), vaan kyse on enemmänkin putterin hallinnasta. Siinähän meikäläinen on vahvoilla.

Yksi suosikkiväylistä, 14:n griini

15:ltä birkkua ei tänään tullut kakkosheiton aiheuttamasta haastavasta stänssistä, mutta 16:lla 11-metrinen putti upposi ja nosti vihdoin leuan rinnasta. 17:n nostokolmonen saatteli tuloksen tasan par:iin, 18 ei enää muutoksia tehnyt.

Huomionarvoinen asia on, että putti on murhaavaa. 9 puttia ringistä tänään (joka on tosin valitettavan paljon), 8 sisään. Sillä tehtiin aika merkittävä ero tulokseen. Eiliselle taisi mahtua yksi missi ringistä, joten tällä luottamuksella kelpaa pelata. Draivit ja lähestymiset voisivat siis olla parempia. Ripaus huolellisuutta, niin pelaamisesta tulee henkisesti huomattavasti kevyempää. Näillä puttiprosenteilla pitäisi pelata kyllä jonkin verran parempaa tulosta. Huomenna 5-6 alle, kärkikorttiin sunnuntaille.

Kisan tulokset

Erityisesti fiilistä nostattaa, että pääsen pelaamaan Janne Hirsimäen kanssa samaan ryhmään huomenna! Vapise Janne! Niille jotka eivät ole vielä nähneet, ja niille, jotka ovat jo nähneet; nauttikaa (saattaapa siellä esiintyä muitakin tunnettuja henkilöitä):

Mukkulan rata, joka toimii SM-kisojen näyttämönä, rakentuu suurelta osin vanhalle golfkentälle. Sehän tarkoittaa sitä, että näyttäviä väyliä on tarjolla. Metsäisemmästä osuudesta voidaan olla montaa mieltä, siihen palattaneen myöhemmin.

Tapahtumana tämän vuoden SM-kisat nostavat riman jälleen pykälää korkeammalle. Fasiliteetit ovat moitteettomat kisakylän muodossa, tiedotus toimii ja yleisö nauttii. Vilpittömät kiitokset jo nyt kisaorganisaatiolle!

Rata on siitä mieleenpainuva, että lähtökohtaisesti omassa pelisuunnitelmassani voin ottaa maksimissaan 12 birdietä. Muutamilla väylillä ei yksinkertaisesti riitä käsi, joillain ei riitä järki. Aloitin kierrokseni jokseenkin vahvasti, neljän väylän jälkeen kolme alle. Näin teki moni kärkipelaaja, ja se on oikeastaan elinehto, koska seuraavilla (5&6) väylillä en birkkua yritä.

Seiskan hölmöily kaivelee vieläkin, ylämäkeen pelattava par-4 vaatii hallitun avauksen, ja tarkan lähestymisen. Avaus mettään. Siinä mietiskelin mielessäni, josko pelaan järkevästi nelosen, vaiko kokeilen kolmosta. Järkevyys on tyhmää, joten päätin kokeilla kolmosta. Puuhun. Lähestyminen 6 metriä vajaaksi vastarinteeseen, josta valumat kymppiin ja putti ohi. Kiristää. Hampaat yhdessä metsälenkillä, jonka kohonkohta oli 10-väylän kaatuva haaraputti 15 metristä. Pelastin kolmosen.

11:llä hölmöilin uudestaan. Avaus puun kautta keskelle väylää, jatko heitto metsään kahteenkymppiin. Siitä putti juurelle, viiden metrin päässä sijaitsevan koivun (ei Pasi) juurelle. Uudestaan juurelle ja tuplabogi. Huonot heitot ei edes harmita niin paljon kuin typeryys. 13:lla avaus lipesi ja bogi korttiin. Niin siitä kolmesta alle kiivettiin yksi päälle.

Mukkulan radan rytmi on sellainen, että alussa pitää päästä alle, välissä pitää välttää virheitä, ja lopussa voi vielä kiristää. Muutoin meni tänään juuri noin, mutta kaikkia virheitä en onnistunut välttämään. Väylältä 15 eteenpäin peli olikin silkkaa juhlaa. 6-7 –metriset birdieputit tukivat kolmen böördin sarjaa, ja niiden avulla onnistuin lopulta pääsemään 2 alle tulokseen (59). 18:lla kävi niin hyvä tuuri että hävettää. PD2 käänsi enemmän kuin suunnittelin, kiersi outissa olevat koivut, ja putosi metrin väylän puolelle. Huomenna uudestaan.

Helposti sisällä

Jaettu 8:s sija on hyvä lähtökohta. Hölmöilyt on jätettävä pois. Puttipeli on varsin kohtuullista (100%), draivitkin osuu joskus. Koko kisan tulokset löytyy täältä(myös live).

Visallakin oli asiaa:

puuskissa 20 m/s. Se on riittävän kova tuuli. Lähes myrskyisät olosuhteet tiesivät sitä, että erityisesti rannan puolen väylät tulisivat olemaan lähinnä selviytymistaistelua, ei suinkaan näyttävää suorittamista. Kunhan välttää katastrofit, niin menee hyvin.

Kuulutus ykkösen tiille ei tuonut varsinaisesti vielä perhosia vatsaan, avaus on sen verran simppeli. Haluan saada hyssen väylälle ja ottaa helpon kolmosen. Kun avaus livahtikin 20 metriä pidemmälle kuin piti, ja jäljellä oli 4 metrin birdieputti, jostain ne perhoset löytyivät. Vähän tuulta siihen päälle, niin farssi oli valmis. Viimeiseen 8 vuoteen ei ole neljän metrin putti jännittänyt noin paljon. Lopputuloshan näkyy kuvassakin, vasempaan yläpesään ja helppo kolmonen korttiin.

Kuvasta kiitos Hannu Hentilälle

Hämmentävää. Tästähän se leikki vasta alkoi. Kakkosväylän avaus lähti minne sattuu, suunnittelin highrisklowreward vaihtoehtoa kakkosheitolle, mutta päädyin järkiratkaisuun. Neppi väylälle, huolellinen lähestyminen. Onnistuin ja onnistuin. 5 metrin putti vasemmalle poskelle ja nostovitonen. Itsetunto oli murskattu sirpaleiksi, ja sen jälkeen ajettu asvalttijyrällä yli. Alle viidestä metristä ei VOI putata ohi. Eikä varsinkaan kahta kertaa peräkkäin. Siitä huolimatta uuteen nousuun. Kutosella pelastava 7-metrinen par-putti koivun alta käänsi suunnan. Kasiväylän 12-metrinen böördiputti aloitti kolmen väylän birkkuputken ja puttaaminenkaan ei hetkittäin tuntunut huippupelottavalta.

Tulosta tuli kun päästiin pois rantaväyliltä. 14 väylän jälkeen 3 alle. 15:llä heitin hienon avauksen, juuri kuten pitikin: Korin takana vaanii outti, joten 10 metriä ennen koria alas ja liu’uttelu korille. Liuku pysähtyi jureen ja putattavaa jäi 8,4 metriä. Kokonaan ohi pömpelistä ja hukkasin melkein ykkösputterin ojaan korin takana. OB-4 oli murskaava. Seuraavan väylän 6-metrinen par-putti toi kauhukuvat mieleen, ja alapelti kolahti. Kahden bogin putki oli masentava, mutta 17:n onnistunut rolleri palautti  tulokseen vielä kahteen alle.

Niukasti kympin sakkiin, kuten sovittiin. Huomenissa luvassa on samanlainen keli, joten sankarisuoritteita ei meikäläiseltä kannata odottaa. Varmaa (tylsää) ja turvallista (tylsää) peliä. Puttivarmuus takaisin, ja peli uomiinsa. Draivaaminen oli tänään itse asiassa selvästi vahva alue., puttaaminen hämmentävän jännittävää. Virpiniemi DGP:n puttitreeni iltasella ja maukkaat hodarit takaavat huomiselle paremman tuloksen. Neljännestä ryhmästä pari ryhmää ylöspäin lauantaille.

Live-tuloksethan löytyvät tämän linkin takaa.

Euroopan mestarien aatokset voi katsoa yleltä.

Tuulee. Tiistain treenipäivä oli vielä ihan siedettävä, mutta tänään oli sitten keliä vähän enemmän. Meri tuo oman mausteensa tuulen muodossa Meri-Toppilan suht avoimelle radalle, jälkipuoliskolle mennään sitten vähän metsäisempään maisemaan ja tuulen suojaan. Haasteita ei puutu, mutta silti näilläkin tuulilla kärkeen täytynee pelata 5-6 alle.

Kaksi treenikierrosta alla, fiilis heittämisestä ei ole laisinkaan hullumpi. Hyvien yöunien kautta huomenna kalastelemaan böördejä. Oulu on Euroopan frisbeegolfpääkaupunki, nimittäin Prismasta löytyi birkkuja 6,95:

Rata on sikäli vivahteikas, että välillä on väyliä, joista en edes yritä birkkua, ja toisaalla niitä taas pitäisi ottaa pakosta. Lähipeli nousee myös tuulikeleillä arvoon arvaamattomaan, mutta onnekseni sekin löytää uomansa loppukautta kohden.

Odotukset on kovat. Huomenna 10:n sakkiin (3-5 alle), ja siitä nousujohteisesti kohti mitalisijoja. Tuloksiahan voi seurata täältä.

Kisojen toinen ja kolmas päivä olivat kohtuullisia, mutta hienoisia pettymyksiä varsinkin ensimmäiseen päivään verrattuna. Kolmen päivän jälkeen olin vielä helposti mitalitaistossa mukana, vain kaksi heittoa pronssia perässä. Halusin palata ensimmäisen päivän tasolle, ja päätin pelata huolellisesti ja hyvin.

Finaalin avausväylällä kahden heiton jälkeen tuntui herkulliselta birdiepaikalta (yhtään en vielä ykköseltä ollut ottanut), mutta spotterin katse viipyi hieman liian pitkään kiekossa, joka lopulta rollaili monttuun ja jouduin tyytymään par:iin. Kakkoselta nostobirkku, kolmosella ysimetrinen putti (samasta paikasta kuin eilen) alaraudan päälle ja ulos. Nelosella päätin, etten jätä ainakaan vajaaksi, vaikka kori on ikävästi kallion kummulla, laitoin putin yläpellin kautta alarautaan ja siitä ulos. Muille birdiet.

Tuntui hiukan siltä, että onnetar on meikäläistä vastaan, mutta vitosen ja kutoset nostobirkut kohensivat mielialaa huomattavasti. Ysiltäkin onnistuin ottamaan kakkosen ja olin neljä alle etuysin jälkeen. Niillä main oltiin hienosti vielä mitalitaistossa mukana, pari heittoa pronssille. Sinne oli tosin muitakin pyrkijöitä. Takaysin olin kuitenkin pelannut tasaisen varmasti kaksi alle tähän mennessä, ja tiedin mitä parantaa joten tilanne näytti lupaavalta.

Kymppiväylä, tuo painajaismaisen jännittävä väylä, vaikka heitot ovat teoriassa helppoja: PD:llä alaviistoon suora alamäkisiivu ~130 m, putterilla suora saareen. Näinhän se meni ja hengähdin helpotuksesta. Tuulella oli varmasti osuutta asiaan, mutta kyllä siinä heittäjän aivoituksissakin oli jotain pahasti vialla, kun tuo kasimetrinen birdieputti nousi korkeuksiin ja liiteli metrin korin yli outtiin. Sillä sössin itselleni kierroksen ensimmäisen bogin. Yritys kasata itseäni kuivui kasaan kerta toisensa jälkeen: 11:llä putti yläpantaan, 12:lla yli 10-metrinen kokonaan ohi, 13:lla luokaton draivi (ei edes putille) ja 14:llä avaus väylän kattona häämöttävään tammen oksaan. Siitä oli leikki kaukana, ja kun kilpakumppanit naputtavat birkkuja enemmän tai vähemmän tasaiseen tahtiin, alkoi valitettavasti tuntua siltä, että peli oli pelattu. 15:n maailman helpoin lähestyminen jäi kympin lyhyeksi ja putti alarautaan. Takaysin huumoria piti yllä kuitenkin seuraava veijari, joka löytyi 16:n avauksen jälkeen:

Avaus ei kuitenkaan ollut pyltsissä, vaikka siltä saattaa näyttää, mutta kakkosheitto oli. Lähestyminen korin alle, rolli 9 metriin ja putti väärälle puolelle ketjuja. Siinäpä se. Jäljellä oli kehno holariyritys 17:llä ja hyvällä putilla otettu birdie viimeiselle väylälle. Takaysin fiilikset tuntui kuin olisi lapioitu multaa (ei seulottua) suuhun. Kierrostulos kehno 60 (kaksi alle), eikä toivoakaan enää mitalitaistosta. Pettymyksen maustamana siis seuraamaan kärkiryhmän ratkaisuhetkiä. Ne ratkaisuhetket olivat sen verran huikeat, että oma pettymys huuhtoutui täysin: Pasi johti viimeiselle väylälle tullessa heitolla Juhoa. Viimeinen väylähän on 149 metriä pitkä par-3. Juho heitti upean avauksen neljään metriin, ja siirsi varsin onnistuneesti paineet kilpakumppanilleen. Pasin avaus oli sekin hieno, mutta aavistuksen lyhyempi jättäen 9-10-metrisen birdieputin. Tuo putti oli käytännössä pakko laittaa, mikäli ei sudden deathiin mielinyt:

Pasin voittoputti

Onnittelut Pasille ansaitusta ensimmäisestä Suomen mestaruudesta ja koko kauden jatkuneesta tasaisen varmasta pelaamisesta! Mitalikolmikko koko komeudessaan näytti seuraavalta (pronssin ratkaisu oli myös huikea, Lassi avasi kakkosväylällä 7 metrin eagleputille ja upotti kiekon korin pohjalle, siinä ei paljoa ihmetelty kenen kaulaan mitali ripustetaan):

SM-kisat 2013 ovat ohi, kiitos EIF:lle hienoista kisoista! Pystit ovat matkanneet uusien onnellisten omistajien matkaan. Vaikka omat kilpailut hyvästä alusta huolimatta olivat hienoinen pettymys, on ilo seurata tason kovenemista ja ennen kaikkea kärjen tasaisuutta. Uusia nimiä putkahtaa joka vuosi tuloslistojen kärkisijoille, ja voittoratkaisut ovat olleet viime vuosina hyvinkin viihdyttäviä seurata. Seuraavaa kisaa ei ole vielä kalenterissa, otetaan hetki iisisti ja jatketaan vähän syksymmällä.