Kaksi kierrosta ja noin 15 väylää onnistuin roikkumaan kärjen tahdissa, mutta siihen loppui vauhti. Sunnuntain finaalikierroksella alku oli karmean surkea, mutta tavoitteen oli pelata hyvä kierros, joten ei auttanut kuin taistella. Taistelu auttoi saamaan laastarit haavoihin, mutta eivät ne haavat vielä täysin parantuneet.

3. väylä sunnuntaina oli painajaismainen (ei läheskään yhtä paha kuin 18 lauantaina, mutta kuitenkin). Rolleriavaus osui koivuun, siitä osui toiseen koivuun, josta laskeutui mandopuun eteen ja kierähti mandopuun ympäri – väärältä puolelta. Kolmosheittoa tiiltä ja leuka rintaan. vähän hämmentyneenä sössin vielä pari lisää ja kirjautin seiskan. Kolmen väylän jälkeen neljä päälle (myös kakkoselta tuli bogi). Seiskalta onnistuin ottamaan seuraavan birdien, ja kasillakin heitin vain neljä heittoa. Niistä tosin kaksi oli niukin naukin outissa, joten bogi siitäkin korttiin. Etuysiltä mairitteleva +4.

Yksi kerrallaan, yksi birdie kerrallaan niin pelaan vielä hyvän kierroksen. 10:llä 10-metrinen birdieputti ohi, 11:llä 9-metrinen alarautaan, 12:lla 6-metrinen vasemmalle puolelle ketjuja, mutta ei. 13:lla päätin heittää blizzardilla kupille, pääsin 50 metriä tiistä, tuli mänty vastaan.. Siitäkin par. Vihdoin 14:llä heitin elämäni rollerin. Paikalla olleet tietänevät kuoleman ojan noin 15 metriä ennen koria, sieltä pääsin puttaamaan eagleä, mutta jouduin tyytymään birdieen, 15:ltä toine birkku heti putkeen hyvällä putilla, ja loppuväylät lasketellen par:iin. Tulokseksi 66, 2 yli par:in. Sijoitus 10.

Kokonaisuus kisoista oli kovan luokan pettymys. Kahden kierroksen jälkeen kirkkaasti kärkikahinoissa, ja kolmattakin kierrosta pitkälle, mutta kaikki kulminoitui 4 perättäiseen väylään; 18 ja 1-3. Nuo kyseiset väylät pelasin 10 päälle. Helppohan on jossitella. Niihin kaatui meikäläisen kisa, vain neljällä väylällä.

Ilmiselvää on, että kaksi ensimmäistä kierrosta pelasin selkeästi tasoni yli, mutta kolautus toiseen suuntaan oli turhan raju. Kaikkeni annoin, mutta tyytyväinen ei voi olla, kivaa silti oli.

Mestaruustaisto oli huikea! Onnittelut Leo Piiroselle ansaitusta voitosta, unohtaa ei pidä Arttu Sikasen huikeaa dominointia lähes koko kisan ajan. Pieniin asioihin ne ratkeavat, mutta Leon putti viimeisellä väylällä oli ilmiömäinen. Kannattaa katsoa finaalikooste:

Kolmas kierros, kutkuttava tilanne, muutaman heiton sisällä paljon väkeä kakkossijalta eteenpäin. Kierros lähti tahmeasti käyntiin, kakkosella feidi outtiin, kolmosella puttimissi, draivit vähän sivussa jne. Seiskalla onnistuin 8-metrisellä putilla pääsemään takaisin par:iin (kakkosen bogin jälkeen), aikaisempina päivinä tässä vaiheessa kolme alle. Kasiväylä muunsi par:in bogiksi kun 6-metrinen putti napsahti ylärautaan. Ysillä pelastin vastaavasti par:in 8-metrisellä. Ylä- ja alamäkeä. Etuysi 1 päälle (eilen 5 alle), oli vähän kirittävää.

Takaysi näytti valoa tunnelin päässä; kympiltä helppo birdie, 11:ltä 10-metrisellä putilla kakkonen -> 1 alle! Siitähän homma piti alkaa rullata, kunnes heitin maailman huonoimman kohdistusheiton saareen, ei edes saarta päin ja 20 metriä lyhyeksi. Siitäkin huolimatta siitä vielä par. Tunnelin valo alkoi vilkkua rajusti, kun sössin bogin 13:lta (avaus 15 senttiä outtiin), 14:ltä hieno birdie, 15:ltä bogi. 15:llä lipsautin raffiin, jollaista harvoin näkee, ainut tsäänssi (joista jokainen on mahdollisuus) oli pelata takaisin väylälle 8 metrin mittainen heitto. Parin par:in jälkeen alkoikin tapahtua.

Ennen viimeistä väylää totesin olevani par:issa, mutta saumaa huomiselle ykköspooliin ei enää ollut, muut pelasivat hyvin. ”noh, otetaanpa tästä birdie tai helppo par ja huomenna sitten kiristetään”. Kuinkas kävikään? Hysseavaus jäi matalaksi, eikä koskaan jaksanut peliin saakka jääden 2 metriä outtiin. Siitä sitten outin reunalta jatkamaan, korille matkaa ylämäkeen ehkä 120 metriä. Päätin pelata järkevästi; en yritä korille vaan heitän turvallisen annukan väylälle ja otan sen bogin. Turvallinen annukka oli melkoisen turvaton. 5 metriä lyhyeksi ja uutta kiekkoa kassista. Toinen turvallinen annukka oli entistä huonompi, joten päätin pelata hyssenä varman päälle vähän alemmas, mikäli flippaisi painuisi korille, jollei flippaa niin menee rajusti outtiin, mutta hyväksyin sen vaihtoehdon, kunhan pääsisin jatkamaan lähempää. Yllättäen painui rajusti outtiin. Siitä korin juureen ja nostokymppi. Nostokymppi.

Kymppi viimeiseltä väylältä. Onhan se vaikea, muttei noin vaikea. Par:illa olisin ollut vielä kohtuullisesti peleissä mukana, mutta 7 heiton lisäero yhdeltä väylältä kärkimiehiin on melko paljon kiinniotettavaksi (varsinkin kun kiinniotettavaa olisi muutenkin vähän ollut). Väylällä nro 18 en siis pilannut ainoastaan kierrosta, vaan käytännössä myös koko kilpailun. Fiilikset oli samanmoiset kuin kuvan päähenkilöllä:

Huomisen tehtävä on henkilökohtaisella tasolla pestä kasvot ja aloittaa jossittelu. Leo ja Seppo onnistuivat mainiosti pelaten reilusti alle 60:n, Arttu jatkaa hyvää tasaista suorittamista. Jalle hengittää mitalisijojen niskaan. Huomisesta tulee todella mielenkiintoinen kisapäivä.

Joku siinä Beastissä on, että siellä vaan kulkee. Peli on yhtä juhlaa, draivit osuu, putit uppoaa, lähestymisetkin on usein ihan hyviä. Tosin mahtuu niitä mustiakin hetkiä, mutta ne on jääneet aika rajallisiksi.

Kärkiryhmässä liikkeelle; Arttu Sikanen, Seppo Paju, Lassi Hakulinen, Mikko Ylätalo meikäläisen kanssa. Kärkiryhmän ainoan birdien saattelemana vein honorit heti kakkosväylälle. Jännitystä oli ilmassa jokaisen putissa. Heti kakkosväylän jälkeen luovutin honorit ansaitusti Artulle. Itse onnistuin nelosväylältä poimimaan toisen birdien hyvällä putilla. Kutosella meinasin rypeltää ihan tosissaan, vaikka avaus näytti ja tuntui hyvältä; toki se oli vain metrin korkuinen, mutta silti. Siinä kasvoi alppiruusu, jonka ylimmästä risusta suunta muuttui radikaalisti. Pelastin siitä par:in hyvällä lähestymisellä ahtaasta välistä, ja seiskalta otin taas birkun. Metsästä 3 alle ulos. Tietämättäni tästä alkoi 4 väylän birdieputki.

Kasilta nostobirdie, ysillä kaatuva haaraputti upposi hienosti. Kympiltä 9-metrisellä putilla birkku. Aivan huikeeta! 6 alle. Väylällä 11 heitin ensimmäisen aidosti huonon draivin, aikaisin outtiin, eikä tullut koskaan takaisin. Hyvä lähestyminen ja putti pelasti bogin siitä. Saariväylällä ttypillistä on yksi kohdistusheitto ja sen jälkeen saareen – ei tänään. Kohdistusheiton jälkeen tiesin mitä tehdä toisin, ja teinkin, kunnes tukijalka petti ja liukastuin:

10 metriä lyhyeksi, seuraavalla jalka piti ja laitoin milliin. Pelastin bogin. 13:lla avaus liukui 15 cm outtiin, pelastin par:in. Kierroksen musta hetki oli ohitse. Väylät 10-13 pitäisi Beastillä pelata aina erityisen huolellisesti, koska niistä tulee helposti lisäheittoja penaltien muodossa. Jaksoin vain ensimmäisen väylän, loput meni kaksi päälle. Noilla kolmella väylällä hävisin Artulle 4 heittoa, eli käytännössä kaikki ero tuli niillä väylillä. (väyläkohtaiset) Päätin kasata itseni seuraaville kahdelle väylälle, joista eilen otin nostobirdiet, mutta sössin itselleni yllättävällä tavalla; lähestymiset olivat luokattomat. Ensimmäisessä meinasin hautautua leukaa myöden ojaan, toisella melkein pelastin vielä birkun pitkällä putilla, mutta yläpanta oli lohduton. Viimeisellä väylällä onnistuin avauksessa ja lähestymisessä hienosti ja otin helpohkon kolmosen.

Toisen päivän jälkeen kakkosena, Arttu on karussa, ja muut hengittää niskaan. Kisa on puolessa välissä, joten kaikki on vielä auki. Huomiseksi luvassa tiukkaa hellettä, ja kovaa taistoa. Näistä kisoistahan alkaa tulla mielenkiintoiset.

Päivän näyttävin suoritus nähtiin kakkospoolissa Teemu Nissisen toimesta:

Kahden vauhtimakkaran ja metriin heitetyn ykkösväylän avauksen jälkeen tuli fiilis, että tämä päivä voi olla hyvä päivä. Kolmosväylä oli palauttaa rajusti maan pinnalle; rolleriavaus puuhun ja 50 m tiiltä eteenpäin. Kakkosheitto huonolta lieltä puita väistellen 50 metriä eteenpäin. Melko hyvä lähestyminen 9 metriin ja putti sisään, iso putti pelasti paljon, par-tulos oli hyvä. Sen putin jälkeen itseluottamus puttiin livahti taivaisiin. Heti seuraavalla hyppyputti alaraudan päältä ulos, 6. väylällä 8-metrinen birdie-putti riinteessä sisään, seiskalla seiskametrinen. Puttaaminen on naurettavan helppoa. Metsäosuuden jälkeen oli helppo hymyillä, melko tahmean etapin jälkeen puristin kuitenkin 3 alle kokonaisuuden. 8. väylä täydensi kolmen birkun putken. Etuysi neljä alle.

Takaysin ensimmäinen avaus oli laiskahko, ja vierähti 15 cm outtiin. Kymppiväylän lähestyminen on paha, teoriassa helppo hysse, mutta outit vaanii molemmin puolin. Kauhukuvat toisesta outista kävivät mielessä, varsinkin kun lähestyminen ei tapahtunut tutusta paikasta. Varma hysse 12 metriä lyhyeksi, putti ohi ja ensimmäinen bogi korttiin. Paikko seuraavalla väylällä paransi mieltä kummasti. 12:lla jouduin heittämään yhden kohdistusheiton saaren viereen, mutta toinen löysi tiensä korin alle ja par korttiin. Keskimmäisellä kolmen birdien putkesta (jo toinen), (väylällä 14) heitin elämäni rollerin, 30 metriä korista. Siitä putti yläpantaan ja jouduin tyytymään tylsähköön birdieen.. 7 alle ennen viimeistä väylää, pari perushysseä ja 7 tai jopa 8 alle korttiin. Ensimmäinen perushysse livahti oikealle, mutta jaksoi väylälle kuusen juureen. Päätin heittää kuusesta huolimatta korille ja kuinka ollakaan osuin oksaan, joka sopivasti hidasti heittoa ja pd feidasi outtiin. Kismittävä bogi viimeiseltä väylältä omasta tyhmyydestä jäi harmittamaan, mutta kokonaisuutena kierros oli huikea. 6 alle – 58, sillä heltiää jaettu kolmas sija.

Saldona nolla puttimissiä alle kympistä, paljon hyviä draiveja ja vielä enemmän nostobirkkuja, jotka aina helpottavat kummasti oloa. Fiilis on vahva, huomenna ykköspoolissa jahtaamaan kärkisijaa.