Muutaman päivän aurinkoisen Perthissä vietetyn ajanjakson jälkeen oli aika siirtyä auringon polttamana Melbourneen. Lentojen kanssa oli luonnollisesti vähän ongelmia ja oltiin aikataulusta myöhässä n. 5 tuntia, mutta perille päästiin lauantai-iltamyöhäksi.
Melbourne Cupin suhteen odotukset eivät olleet kovin suuret, koska alueella ei ole kuin yksi rata ja kourallinen harrastajia. Turnaus pelattiin puistossa, jossa rataa ei ole, mutta korit oli käyty kuljettamassa paikoilleen ja ratakarttakin löytyi. Rata oli miellyttävää puistopelaamista, puisto oli hienompi paikka radalle kuin valtaosa Suomen radoista. Pisimmät väylät olivat 150 ja 110 metriä, joten hirvittävää tykitystä ei ollut tarjolla.
Ensimmäisen kierroksen paras anti oli Suomen Jussi Meresmaalla, 50 heittoa, 6 alle par:in. Lähes paikallinen Kiwi (eli Uusi-Seelantilainen, oikea nimi Josh) oli toisena 51 heitolla Ja meikäläinen kehnolla 56:lla kolmas. Kehnoa peliä kautta rantain ja asiaa ei yhtään helpottanut ehkä maailman huonoimmat korit (onnekseni ne olivat kaikille samat.
Lounaalla tarjoiltiin Pizza Huttia, radalle toimitettuna. Maittavan lounaan jälkeen toiselle kierrokselle. Takaa-ajoasema, suosikkini (ei siksi, että olisin hyvä siinä, vaan siksi, että olen usein siinä..). 5 heittoa on melko iso ero tuolla radalla, mutta ihan otettavissa. Heitto kerrallaan niin kyllä se siitä. Peli kulki hyvin, putit meni ja draivikin alkoi löytää tiensä. Tuulen koko ajan yltyessä sain pikkuhiljaa kurottua eroa kiinni. Viimeiselle väylälle tultaessa tilanne oli hyvä. Heiton perässä, noin 90-metrinen ylämäkihysse jäljellä. Tiesin, että Joshilla ei riitä käsi perille, joten kakkosella pääsen tasoihin. Avaus 7 metriä pitkäksi, perusputti, yläreppuun ja nöyrästi kiekot kassiin ja majoitukseen murjottamaan. Melko selvästi kisan voiton vei ehkä hieman yllättäen Jussi. Jussille kakkoskierroksella 48..
Vaikkei turnaus puitteiltaan ja osallistujamäärältään (20 pelaajaa) ollut lähelläkään edes Hyvinkään karvista, homma toimi. aikataulu piti ja ruokaa tuotiin sisään, ja kaiken lisäksi opin uuden väliaikaviihdykepelin, onpahan tuomisia Suomeen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ensi viikonloppua odotellessa.
