On se rata hieno, ei siitä mihinkään pääse. Jokaisella väylällä pitää miettiä mitä tehdä, on annukkaa ja hysseä, ylämäkeä ja alamäkeä, rolleria ja airshottia, mitä vaan. Ennen kaikkea; väylät rankaisee huonoista heitoista.

Ekalle kierrokselle pääsin lähtemään ihan hyvillä mielin, sadetta ei tullut vaikka piti ja heitto kulki kohtuullisesti. Ykkösväylän avaus lähti ihan mihin sattuu, liekö johtunut yleisöstä vai mistä.. Päädyin kuitenkin helpon kolmosen paikkaan ja päätin pelata juureen, koska takana vaani jyrkkä rinne. Skippi korin alta kymppiin ja nelonen korttiin.

Leuka rinnassa kohti seuraavaa väylää. Kakkosväylä on myös mahdollinen birdie-väylä, n. 120-metrinen annukka, vasemmalla vaanii ob koko matkan. Halusin heittää vain peliin ja pelata kolmosta. Annukka taipui liian jyrkäksi ja pyörähti maassa ob:lle. Neppari. Kahden väylän jälkeen kaksi päälle.

Psykologisen pelin taitoja vähän koeteltiin. Kolmosväylällä heitin elämäni ensimmäisen rolleriavauksen (kyseessä 170 m ahdasta metsää), joka – ehkä vähän onnekkaasti – päätyi n. 50 metriin korista. Lähestyminen 10 senttiin ja nosto-birdie. Sitten oli taas hyvä mieli ja peli alkoi rullata.

Jätin välillä vaikeita par-putteja, 5-8 metrisiä, mutta vain yhden missasin koko kierroksella. Putti toimii. Birkkujakin alkoi hissukseen ropista muutaman metrin puteilla ja tulos alkoi vaikuttaa hyvältä. toiseksi viimeisellä väylällä jouduin seiftaamaan kahdeksasta metristä nelosen, koska kyseessä oli korotettu kori rinteessä vastatuulessa. Ei kaduta hetkeäkään.

Tulos on siis 69, kärkeen kolme heittoa. Mikä tärkeintä, Jesseä vain heiton perässä ja Ville on kaksi heittoa perässä. Kisa on tosin vasta aluillaan, mutta vielä ollaan pelissä mukana. Startti tänään 14.10.

Kiirettä on pitänyt, Kansallistuuli frisbeegolf open tuli järjestettyä ja pelattua. Väsyneenä pelaamisesta tuloksena 7. sija. Finaali jäi heiton päähän, joten mahdollisuudet olivat mihin vaan.

Nokian kisa on nyt edessä, Jessellä, Villellä ja minulla yksi osakilpailuvoitto, joten tämän kisan voittajalla on suuri merkitys, mikäli voittaja löytyy meidän kolmen joukosta. Panokset ovat kovat.

Nokian rata on layoutillaan Suomen hienoin rata. Lähes kaikki väylät ovat todella vaikeita, ja kaikissa on joku oma juttu. Välistä löytyy vain muutamia kevennyksiä, jotka ovat ihan tervetulleita. Lisäksi hyvän heiton rimaa on hilattu paljon ylöspäin, ts. rännit ovat ahtaampia, ob:t tiukempia. Lisäksi rata vaatii monipuolisuutta, tulen esimerkiksi heittämään elämäni ensimmäisen rolleriavauksen.

Lisäksi radalla raffi on raffia. Esimerkkinä muutama uusi metsäväylä (4-6) kapeita rännejä, joissa väylällä pysyminen on elinehto. Tiille tullessa käy mielessä, jos heittäisi putterilla puoleen väliin ja yrittäisi siitä ns. helpohkoa (jota se ei todellakaan ole edes siitä) kolmosta, mutta luonto ei anna periksi, vaan korille on yritettävä satametristä tunnelia pitkin. Mikäli se draivi ei sitten osukaan ihan niin kuin elokuvissa, ollaan ongelmissa. Fairwayn vierestä löytyy paikkoja, joista voi olla mahdotonta päästä takaisin väylälle, ts. ajatuskuplassa lukee: ”kun nyt sais edes nelosen”. Sieltä pitää vaan pysyä poissa.

Ahtaiden metsien jälkeen onkin edessä ob-rajaa melkoisesti. Laji muuttuu täysin ja tarkoitus onkin sijoittaa kiekko oikeaan paikkaan, ei niinkään osua aukkoon. Muutama vuosi taaksepäin olin ehdottomasti keinotekoisia ob-alueita vastaan, mutta kyllä ne vaan kuuluu tähän lajiin. Nokialla jokainen väylä laittaa miettimään mitä tehdä ja siksi huomenaamusta laadittava gameplan ja siinä pitäytyminen on suuressa roolissa.

Mitä tulee keinotekoisiin ob-alueisiin ja muutenkin ob-sääntöön, mielestäni ehdottomasti perussääntö pitäisi olla, että heitetään samasta paikasta uudestaan penaltyn kera. Tällöin onnistunut riskinotto palkitaan, epäonnistuneesta rangaistaan, joka johtaa siihen, että älykkäällä seiftauksella voi säästää heittoja, ei heittoa.

Takaisin asiaan, huomenna alkaa kisa, voitosta taistellaan. Ekalla kierroksella tähtäilen siihen 70 tuntumaan, paljon huonommin ei saisi mennä. Nyt yöpuulle suunnittelemaan alustavaa gameplania.

Paluumatkalla Oulusta ollaan ja rokkimasiinassa soi such a perfect day..

Su-aamuna olin heiton kärjestä. Jesse kärjessä ja Piippo tasoissa minun kanssa. Kolmannelle kierrokselle kun lähdettiin, tilanne tasoittui heti ensimmäisellä väylällä. Kolmannella väylällä missasin neljästä metristä ja otin nepparin. Jäin muutaman väylän aikana pahasti jälkeen sekä Jessestä, että Villestä. Jessen ailahteleva peli auttoi minua jonkin verran, mutta väylällä 14 otin ob-vitosen, kun muut ottivat kakkosen. Siinä annoin aikapaljon narua, mutta otin sen jälkeen kolme birkkua, joka vähän helpotti. Pelasin 56 ja olin Villeä viisi perässä, Jesseä yhden ja Partsi oli yhden perässä. Näillä mentiin finaaliin (nyt autossa soi Tommi Läntinen; kovaa ja korkealta).

Finaalin ensimmäisellä väylällä Piippo puttasi itselleen vitosen, muille kolmoset. Minä ja Jesse vaikeahkoilla puteilla. (minulla 6 metriä ja Jessellä 11..)

Toisella väylällä Ville avaukselle ob:lle, Partsi puoleen väliin ja muut putille. Kaikki saatiin kolmoset, paitsi Piipolle neppari. Tilanne kahden väylän jälkeen: Ville johtaa Jesseä heitolla, minua kahdella, Partsia kolmella ja Kallea kahdeksalla.

Kolmosväylällä avattiin muutamaan kymmeneen metriin kaikki, paitsi Ville, joka oli lähempänä, mutta ryteikössä. Laitoin polvelta annukkalähestymisen keskelle koria, mutta tuli ulos. Muille kolmoset, Villelle neppari.

Nelosväylä pelattiin melko tylsästi seiftaillen, Juho P. otti kolmosen, muut neljä. Tilanne oli kutkuttavan jännittävä; Jesse ja Ville tasoissa, Juhot tasoissa heiton päässä, Kalle kuusi heittoa meistä.

Vitosella nähtiin kolme hyvin erilaista kolmosta. Muut pelasivat juureen kakkosheiton, 7k ei. Puttasin n. kympistä isolla annukkahissillä alaraudan päälle, josta kiekko lähti tuulen mukana onneksi vain muutamaan metriin. Kalle laittoi keskelle koria, mutta tuli ulos. Tilanne ennallaan.

Kutosväylällä vaihtui monella gameplan annukasta hysseksi, koska myötäinen oli niin kova. Itse pitäydyin annukassa. Annukkaa ei ikinä tullut vaan vedin suoran heiton pitkäksi ob:lle. Kalle avasi hienosti viiteen metriin. Kallelle kakkonen, minulle nelonen, muille kolmonen. Kalle neljä heittoa minun takana, Partsi yhden minua edellä ja Jesseä ja Villeä takana. Alkoi tuntua pahalta, kun jäin tuollaisella typeryydellä.

Seiska oli käännekohta monella tapaa. 7k avasi hienosti väylälle, muut ob:lle. Juho P. ja Ville taistelivat itselleen neloset, 7k:lle kolmoset ja Jesselle tuplaob6. Ville johti heitolla Juhoja, Jesse heiton meidän takana, Kalle edelleen viisi heittoa kärjestä, mutta kolme heittoa neljännestä sijasta.

Finaalin kahdeksas väylä oli väylä nro 9. 7k avasi hienosti keskelle väylää, Jesse ja Ville ob:lle. Parviainen pomputti ob:n kautta fairwaylle. Villelle ja Jesselle vitoset, 7k:lle neloset ja Juho P. puttaili itselleen kutosen. Ennen viimeistä väylää minä ja Ville tasoissa kärjessä, Partsi ja Jesse tasoissa kaksi heittoa meistä ja Kalle kaksi heittoa heistä.

Juho P. avasi ob:lle ja onnistui ottamaan vitosen, samalla Kalle otti kolmosen ja Jesse nelosen. Näin Kalle nousi jaetulle neljännelle sijalle Parviaisen kanssa ja Jesse oli kolmas. Minä ja Ville avattiin kahden metrin päähän toisistamme. Ville oli vuorossa ensin, ilmeisen hankala paikka, koska juttua oli jopa rystyn heittämisestä, jota upsi- ja foremies ei ikinä heitä. Heitti kuitenkin onnistuneen upsin n. neljään metriin ja siirsi paineet minulle. p2:lla heitin aika hyvännäköisen, mutten nähnyt loppua. Pienellä viiveellä sain yleisöltä aplodit. Kiipesin mäelle katsomaan ja siellä se komeili kahdessa metrissä. Valmistauduin henkisesti sudariin, kunnes Piippo puttasi yläpantaan ja pienen pohdinnan jälkeen ymmärsin voittavani kisan, jos laitan kahdesta metristä sisään!

Sieltähän se tuli, kaikkien aikojen ensimmäinen SM-osakilpailuvoitto. Hieno päivä! 🙂

Ensimmäinen päivä ja ensimmäiset kaksi kiessiä takana. Strategia toimi varsin hyvin, kahdelta väylältä bogi tai pahempaa, muuten par tai alle ensimmäisellä kierroksella. Tulokseksi ekalta kierrokselta kelvollinen 56, jolla jäi kuitenkin viisi heittoa kärjestä. Homma meni hienosti, mutta ysiväylältä tuli otettua hämmentävä Olavi Berthold (OB) 6. Onnekkaan draivin jälkeen lähestyminen suoraan ryteikköön ja ob:lle ja lopuksi vielä nelimetrinen putti ohi. No, kokosin itseni ja sain vielä viimeiseltä väylältä kakkosen.

Säävaihtelut olivat melkoisia, välillä satoi rakeita, paistoi aurinko tai oli myrskytuuli.. Kakkoskierros alkoi lupaavasti gameplanin ulkopuolelta ylimääräisellä kakkosella. Kolmannella väylällä (eli nelosväylällä) heitin elämäni forelähestymisen, n. 50 m ja kuuteen metriin, birkkuhan siitä tuli. Homma pysyi hyvin hallussa ja huolimatta viiden metrin putista, joka tuli ulos korista, itseluottamus säilyi loppuun saakka. Pari helppoa virhettä koko kierroksella, mutta muita virheitä ei tullutkaan. Tuloksena melko huippu 51. Nousin jaetulle kakkossijalle ja vain heiton päähän  Jessestä tasoihin Piipon kanssa.

Itseluottamus vaan kohenee ja huomenna taistellaan voitosta. Mikäli mestaruudesta vielä unelmoin, Jessen ohi pitäisi nousta. Toivotaan tuulista keliä, niin päästään ottamaan miehestä mittaa.

Muurlan mies on suhteellisen turvallisen matkan päässä takana, mutta täytyy olla tarkkana, halut on varmasti nousta finaaliin saakka. frisbeelife.wordpress.com

Huomisesta tulee hieno päivä.

Parisataa kilometriä Ouluun. Juttu on hulvatonta, ja tuskin maltan odottaa kisaamaan pääsemistä. Pari puttiakin ehdittiin kokeilla Kauhavan lentokentän parkkiksella, kun Juksa liittyi iloiseen joukkioomme. Tämä lisäys paransi entisestään iloista kisareissutunnelmaa. Hyviä biisejä ja ennen kaikkea vitsejä on jo kuultu ja reissu on vasta aluillaan.

Eritoten odotan Mixun kohtaamista radalla. Emme ole pelanneet täysissä voimissa vastakkain moneen vuoteen ja nyt pääsemme ottamaan tosissaan mittaa. Pelivälineet ovat pääosin samat, molemmilla on ollut (kai) yhtäläiset mahdollisuudet treenata, joten parempi voittaa. Oulussa on tunnelmaa. Täytyy silti muistaa, että kyseessä on kanssakilpailija, ei vastustaja.

Ratakartan perusteella näyttää homma mielenkiintoiselta, huomenna lähdetään pelaamaan Porin strategian mukaisesti. Tutustutaan rataan, ilman riskejä peruspeliä, katsotaan montako birkkua irtoaa, ennen kaikkea pysytään poissa pisteiltä.