Sunnuntaiaamuna jännitys muuttui pikkuhiljaa positiiviseksi jännitykseksi, ja kisapaikalle päästessä oli jo hyvä meininki. Tilanne oli tuttu, takaa-ajoasemasta viimeiselle kierrokselle. Ongelmia tuotti se, että Jesse pelasi eri poolissa.

Tarkoituksena oli pelata hyvä kierros, ei sössiä bogeja ja päästä alta kuudenkympin. Homma toimi hienosti alkutaipaleen. Kakkoset olivat kirjaimellisesti kiven alla, mutta eipä nelosiakaan mahtunut kuin kaksi. Kakkosia oli saman verran, joten hyvältä näytti. Ainekset katastrofiin oli ilmassa kymppiväylällä, kun avasin puuportin oikeaan laitaan. Onnekkaasti kiekko pomppi pelialueelle, mutta huolimatta hyvästä lähestymisestä otin ensimmäisen bogin 7 metrin puttimissillä. (Samaan aikaan Joonas Hynönen heitti todella näyttävästi 168 m pitkällä väylällä arviolta kolmeen senttiin, mini ei mahtunut väliin.)

Pari kakkosta seuraavilta ja taas oli hyvä mieli. Edessä oli neljän par-4 väylän rykelmä, josta oli selvittävä kunnialla. väylällä 13 heitin lähestymisen puuhun ja nelonen korttiin. Väylä 14 on kalibroitu minun heitolle. Kaksi hysseä, ensin pd:llä, sitten p2:lla ja olin kahdessa metrissä. (Toisella kierroksella 30 cm) Sitten päästiin ahtaammille väylille. Väylällä 15 suosin ahtaampaa vaihtoehtoa ja siitä tuli tälläkin kertaa kolmonen. 16 jäi valloittamatta, siitä otin pelkkiä nelosia. Väylällä 17 tuli kierroksen toinen bogi, eli ob-3. Jos sitä nyt bogiksi voi laskea.. Sillä ratkesi se, etten päässyt tavoitteeseen, eli alta 60. Kaksi väylää jäljellä ja olin 5 alle. 18B:llä 12 metrinen putti alarautaan ja vielä jäi töitä viimeisellekin väylälle. Avaus ojan pohjalle, ja sieltä muutamaan metriin ja helppo kolmonen. 61.

Sitten alkoi ne tapahtumat. Oma total oli -13, tiesin, että Jesse oli 13 alle 10 väylän jälkeen. Kun ykköspooli vihdoin saapui näkyviin väylälle 17, näky oli karu. Jesse -16. Samaan aikaan selvisi, että Kallen tulos oli -15, Lilliä lukuunottamatta (-18) olin ohittanut kaikki muut. Jos Jesse olisi kolmas, voittaisin mestaruuden, jos Jesse on toinen, Jesse vie. Yhdellä bogilla Jesse olisi ollut tasoissa Kallen kanssa ja sd edessä. Omaan varmaan tyyliinsä Jesse pelasi kaksi paria ja otti vielä viimeiseltä väylältä birdien, päästen tasoihin Lillin kanssa, ja voitti Suomen mestaruuden!

Onnea Jesse mestaruudesta ja hienosta sm-sarjasta, kiitos hauskoista ja jännittävistä pelihetkistä!

Sd:ssä ratkaistiin Tammisaaren osakilpailunkin voitto. Lillin avauksen painuttua ob:lle Jesse vei kilpailun nimiinsä huikean jännitysnäytelmän jälkeen.

Jäin siis sm-hopealle, joka on hienoinen pettymys, mutta toisaalta ennen kautta en edes uskaltanut unelmoida näin hyvästä menestyksestä, joten kokonaisuutena sm-sarja oli hieno.

Mestaruuden ratkettua on aika siirtyä katsomaan kohti loppukautta. Edessä on vielä Tali, EO, toivottavasti jokin eurotour ja usdgc. Talin kisasta tulee todella mielenkiintoinen, Ameriikan ammattilaiset pelaamassa uudistetulla radalla, lisäksi Euroopan huippunimet. Sama meininki jatkuu seuraavalla viikolla European openissa Tampereella. Kenties tasoikkaimmat kaksi viikkoa frisbeegolfia Suomessa ikinä. Talin lisäksi olisi vielä käytävä jokin eurotourin osakilpailu, jotta voin taistella sijotuksista eurotourin kokonaiskilpailussa.

Mikäli kaikki menee niin kuin pitäisi, kausi huipentuu lokakuun alussa pelattavaan usdgc:iin. EO:sta pitäisi irrota paikka, muutoin ei passia leimata. Tarkoittaa harjoittelua ja hyvää pelaamista (toivottavasti). Treenit jatkuvat siis huomenna Lausteen frisbeegolfradalla.. Tänään vuorossa vielä ultimatetreenit, jotta kunto pysyy yllä.

Toisella kierroksella olin jo menossa kohti kohtuullista kaaosta, mutta par-nelosilta saadut hyvät kolmoset helpottivat huomattavasti. Puttaaminenkin muuttui epävarmemmaksi loppukierrosta kohden, kahdella viimeisellä väylällä missasin 7-metriset. Tulokseksi tuli niukasti parempi 62, jolla en saanut toivomallani tavalla muita pelaajia kiinni, paitsi tärkeintä, eli Jesseä, joka pelasi 65. Säilytin kuitenkin asemani suunnilleen samana muihin pelaajiin nähden.

Sijoitus on tällä hetkellä kahdeksas, mutta jouduin sunnuntaille kolmospooliin. Käytännössä se tarkoittaa, että ei ole hajuakaan, mitä edellä olevat pelaajat pelaa, mutta heitä pitäisi silti ottaa kiinni. Vaikeaa, mutta ei auta muu kuin pelata hyvin. Jesse pelaa ykköspoolissa, joten se tekee tästä vielä askeleen hankalampaa. Lisäksi kaulaa kärkeenkin on vain 6 heittoa, joten kaikki on vielä mahdollista.

Vaihtoehdot ovat vähissä; huomenna täytyy paukuttaa alle kuudenkympin. Katsotaan mihin rahkeet riittää. Alku on ollut vaikeaa, joten siihen pitää nyt satsata. Jännäksi menee..

Levollisten yöunien jälkeen aamulla piti vaan todeta, että vähän paljon tuli annettua eteen heti ensimmäisellä kierroksella, mutta enää ei mahda sille mitään. Nyt täytyy vain katsoa eteenpäin ja pelata paremmin (eli osua vähemmän puihin). Taitaa perussyynä eiliseen olla vaan kisajännitys, vaikkei se siltä tuntunut.

Levänneenä olen taas valmis iskemään, parannettavaa jäi. Onneksi pidän takaa-ajajan asemasta. Tavallaan ei ole mitään hävittävää.. startti 15.20, turusta lähdetään tossa tunnin-parin päästä.

Oli vähän vaikeuksia päästä kisamoodiin, mutta kyllä se siitä hissukseen löytyi. Kierros rakentui ihan hienosti bogivapaana aina 9-väylälle saakka, kunnes koitti musta hetki. 59-metrisellä väylällä kolme puuosumaa on vähän liikaa, tuloksena vitonen. Seuraavalta väylältä vielä ob-4 ja päivän musta hetki oli koettu. Homma toimi muuten ihan hienosti. Nolla puttimissiä kierroksella, lukuunottamatta yhtä, joka tuli ketjuista läpi. Sikäli itseluottamus on aika mallillaan. Huomenna pelataan vielä peruskierros (8)) sinne 60:n tuntumaan, ja sunnuntaina katsotaan sitten mikä tilanne oikeasti on..

Puita siellä radalla vaan on paljon.

Eilisissä viikkokisoissa oli tarkoitus päästä kisamoodiin ja pelata niin kuin kisat olisivat jo käynnissä. Homma onnistuikin kohtuullisesti, tosin sen seurauksena peli menikin jotakuinkin penkin alle. Erittäin hyvä muistutus siitä, että pelit jatkuvat ja edelleen pitää pelata hyvin. Höntyily ei riitä, niin rutiinisuorittamista tämä ei vielä ole. Tulokseksi lausteen par 60:llä tuli melko hyvä 67.. Huolimatta töppäilyistä (n. 8 puttimissiä ja muutakin), itseluottamus on nyt terveellisen vahva, ei mikään yliluonnollinen (niin kuin ehkä ennen eilistä), mutta riittävä. Huomenna lähdetään voittamaan ja nauttimaan kesäisistä sateista..