Olihan elämys. Aamu oli lupaava, huolellinen lämmittely poisti pahimmat kivut olkapäästä ja puttaaminen tuntui normaalilta. Ykkösväylältä alkoi via dolorosa, tosin siinä vaiheessa en sitä vielä ymmärtänyt. Lipsautin avauksen vasemmalle, lähestyin viiteen metriin ja sain vaivoin kolmosen.

Kakkosväylä koitui kohtaloksi. Ensimmäinen avaus tuulen mukana oikealta yli. Toinen lyhtypylvään kautta ulos. Vielä kaksi tuulen mukana ulos, kunnes ymmärsin heittää matalamman. Järki oli vähän hitaalla. Seiska korttiin ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Uskoin voivani kasata itseni kohtuulliseen peliin, ja pari väylää menikin ihan kohtuullisesti. Kunnes. 7-metrinen puttimissi pyöri 15 metriin, sieltä jatko ketjuista ulos. Seuraavalla väylällä 5-metrinen ylös ja oikealle, muttei jäänyt. Tuntui, että onni ei ollut puolellani. 7. väylällä sössin tyhmyyttäni pari ob:ta ja seiskan (tästä en siis voi syyttää huonoa onnea). 7 väylän jälkeen tulos oli 8 yli parin. Vaikea tilanne sanoisin.

8. väylällä ongelmat jatkuivat ja bogia hankittiin. Mandoporttiin en osunut taaskaan ja bogi. Etuysi +10.

Siinä vaiheessa alkoi peli sujua. Seuraavat viisi väylää pelasin hienosti kolme alle, yhden onnenkantamoisen saattelemana (30-metrinen putti). Tosin viimeiset neljä väylää pelasin kaksi päälle, joten tuhkimotarinaa ei siitäkään saatu aikaiseksi. Takaysi kuitenkin -1, ihan kelpo.

Kokonaistulos 73 ei tyydytä miltään osin. Huomiselle jäi parannettavaa ja kympin sakkiin tähdätään, vaikka matkaa sinne on.

Olen todella hämmentynyt, tämänkaltaista romahdusta en ole pitkään aikaan, jos koskaan, kokenut. Tulipahan sekin nyt koettua, toivottavasti ei tarvitse uudestaan kokea. Olen pitänyt henkistä malttiani vahvuutenani, mutta tänään sitä koeteltiin todella. Eilen toivoin käden kestävän maaliin saakka, tänään oli sama tilanne pään kanssa..

Joka tapauksessa, meillä oli hauska pooli. Kiitos Mikolle, Poimikselle ja Nathanille.

Aamun tunnelmat olivat aika erikoiset. Aamulla heräsin kisafiiliksen, kunnes liikautin heittokättäni ja vihlaisi olkapäätä oikein tosissaan. Sama vamma vaivasi jo tiistaina, mutta meni ohi iltapäivään mennessä ja uskoin sen olevan vain nukkumiskankeutta tms. Muutaman minuutin liikuttelun jälkeen oli todettava, että kipu ei tule häviämään helpolla. Aamiainen huiviin ja toiveikkaana radalle.

Radalle päästyäni käsi vihoitteli edelleen, muttei tuntunut haittaavan heittämistä. Kunnes. Puttasin kahdeksasta metristä ja tuntui kuin joku olisi lyönyt vasaralla. Olkapää ei kestä nostoliikettä, joka putatessa tulee väistämättä. Yritin lämmitellä hyvin, muttei auttanut. Lämmittelyn tavoitteena oli lähinnä löytää kivuton puttityyli. Hämärän rannenäpyn voimin lähdettiin kierrokselle, alta viidestä metristä putit tuntuivat kuitenkin ihan hyviltä.

Ensimmäisen väylän avaus neljään metriin ja putti sisään loi toiveita kierrokselle. Seuraavan väylän ob-4 vei toiveet mennessään. Tuntui, että käden kipurajoilla liikuttiin, mutta draiveja se ei silti haitannut. Välillä putissa nitkahti, mutta seuraavan väylän loppuun mennessä kipu oli helpottanut jo miedoksi säryksi.

Kierros oli kokonaisuutena ailahtelevaa, mutta pysyi hallussa melko hyvin. Epäonnistumiset oli odotettuja mm. ylimääräisen kipujännityksen vuoksi, mutta onnistuin pitämään ne minimaalisina. Kierrokseen mahtui kaksi yli 6-metristä onnistunutta puttia. Epäonnistuneita vähän enemmän. Tosin paikkoja ei voinut montaa olla, kun tulokseksi muodostui kohtuullinen kaksi alle parin, 62. Lähestymiset ilmeisesti löysivät paikkansa.

Hienoja hetkiä (lue birdiet); 1. väylän kakkonen, 4. väylän nelonen 7. väylän kolmonen (vertailun vuoksi Avery heitti tällä väylällä seiskan), 10. väylän kakkonen, 18. väylän nelonen. Näistä vain viimeisessä jouduin puttaamaan yli 5 metriä (n. 9 metriä)

Huonoja hetkiä (lue bogit); Kakkosväylän neppari, (6-väylän neppari kiristää, koska missasin seitsemästä metristä käden takia, tämä oli ainut), mandon ohi ysiväylällä, vitonen väylältä 12.

Kokonaisuutena tosiaan yllättävän ehjä kierros, ottaen huomioon tavoitteiden muututtua toiveeksi päästä maaliin saakka. Huomenna päästään tosissaan ottamaan mittaa ameriikan ihmeestä. Ainutlaatuinen tilaisuus, tästä otetaan ilo irti..

Aamu alkoi veljen tekemällä pirtelöaamiaisella, kuulemma hyvä ja ravitseva, mutta ennen kaikkea, nopea. Ainekset ovat raejuusto, maustamaton jogurtti, banaani, pakastemarjat, leseitä. No, hyväähän se oli, mutta tottuneena ruokaisampaan aamiaiseen, kolmosväylällä tuli nälkä..

Pelattiin aamulla tuloskierros ja yritin vähän rakennella omaa gameplania siinä samalla. Suuri osa väylistä on tuttuja, mutta jotkut uudet aiheuttivatkin vähän päänvaivaa.

Kakkosväylä on kinkkinen, todella kapea fairway ja buncrrule laittaa aivonystyrät koville, mutta eiköhän siitä aggressivisella annukalla selvitä.  Muutoin homma selkeni muilla väylillä. Suurin muutos aikaisempaan on kiinteä 18, jossa lähden nyt draiverilla hakemaan kolmosta.

Homma treenikierroksella ei toiminut alkuunkaan. Neljä yli parin ei tyydytä alkuunkaan, mutta huomenna paremmin. Putit ei osunut, eikä myöskään draivit, mutta parigolfissa alkoi sujua jo vähän paremmin. Mixun kanssa pelattiin 54, jolla päästiin kolmanneksi. Epäonnistumisia mahtui sinnekin vielä vähän liian paljon, mutta kisatuntuma alkaa löytyä. Huominen startti on pitkästä aikaa sen verran aikainen, että täytyy keksiä hyvät keinot herättää kroppa kisoihin.

Itseluottamus huojuu kuin ketjut tuulessa, mutta kyllä se tästä hyvin levätyn yön aikana tasoittuu..

Ultimatetunaus meni miten meni, tärkeintä on, että hauskaa riitti. Se oli myös ihan hyvä muistutus siitä, että kunto ei säily ihan ennallaan pelkällä frisbeegolfilla..

Viikonloppuna pääsin viettämään harvinaislaatuiseksi muodostunutta viikonloppua tekemättä mitään olemalla mökillä. Yhtä juhlaa. Toki täytyy muistaa, että isot kisat edessä, niin treenaamista ei sovi unohtaa. Viikonloppu meni pitkälti puttia chingiin hakatessa, joka tuntuu toisinaan vähän hölmöltä, koska puttaamiseen olen ollut tällä kaudella melko tyytyväinen. No, ei kai siitä haittaa koskaan ole.

Mixun innoittamana halusin koittaa myös vapaamuotoista discathonia pisin metsäteitä. Se on hauskaa. Putteri kouraan, pururadalle paiskimaan ja juoksemaan. Tulee juostua huomaamatta ja samalla treenattua puiden välissä heittelyä. (Kannattaa valita pururata, jota ei ympäröi suo tms.)

Tänään oli ohjelmassa rentouttava maastopyörälenkki Helsingin keskuspuistossa, huomiseen treenipäivään valmistautuessa. Se on vaan hieno laji. Syyskuussa tutustumaan Turun polkuihin..

Aamukymmeneltä Taliin tekemään gameplania. Kierros tai kaksi tulee heitettyä ja illalla parigolf. Draiveja ei ole taas heitettykään hetkeen, jollei pururataa lasketa. Tästä tulee ihan mielenkiintoista. Perjantaina tositoimiin jo klo 9.54. Jännää!

Pikkuhiljaa alan hyväksyä kakkossijan ja olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että sekin on hyvä suoritus. Ennen kautta olisin sijoittanut itseni kympin sakkiin..

Tammisaaren kisan jälkeenkään en vielä saanut tarpeekseni, vaan paluumatkalla piti käydä vielä Paimion radalla vähän paiskimassa. Se on ihmeellinen laji, kun niin vetää puoleensa. Joku saattaisi kommentoida ”Ei kai Saku Koivukaan Stanley cupin jälkeen mene pelaamaan pihalätkää”. No ei mene ei, koska lätkä ei ole yhtään niin kivaa.

Viime viikko menikin höntyillessä, lauantaina pelattiin Lausteella kisakierros Tommin ja tamperelaisten kanssa. 59 oli taas oiva osoitus siitä, että keinotekoinenkin kilpailutilanne saa minut pelaamaan paremmin. Treenatessa en ole pelannut lausteella ehkä koskaan alta 60.

Tällä viikolla kävin tiistaina heittämässä lähipelitreeniä reilun tunnin. Teki terää, lähestymiset on ollut vähän mitä sattuu ja sankariputeilla on sitten pelastettu. Lähipelitreeni tekee suorittamisesta huomattavasti varmempaa ja siten jännityskään kilpailutilanteessa ei ole yhtään niin kova. Pitäisi repäistä jostain sellainen kolmen tunnin setti lähipelitreeniä, niin toistoja tulisi riittävä määrä. Katsotaan, josko ensi viikolla ehtisi.

Draiveissakin olisi vielä vähän tekemistä, joten treeniä tarvitaan. Tänä vuonna en ole yhteenkään kisaan lähtiessä tuntenut oloani varmaksi, vaan joillain alueilla on ollut haparointia. Tali Openiin ja EO:iin paketti pitää saada kuntoon. Kaksi viikkoa aikaa treenata ja silloin pitää olla iskussa. Tästä tulee vielä mielenkiintoinen loppukausi.