Ykkösväylä jännitti ihan niin kuin aina. Perushysse saareen – taas takarajalle – helpotti oloa kummasti. Edes obvitoset seuraavilta kahdelta väylältä ei heikentänyt mieltä, vaan niiden jälkeen taas pari kakkosta. Etukutosen jälkeen mentiin scoreteltalle. Yksi alle radan parin, ihan kelpo.

Sitten alkoikin tapahtua. Tuplamando koitui tällä kertaa kohtalokseni. Vähän ujo hysse vasemmalta ohi. Sama homma uudestaan ja Talin kauhukuvat alkoivat vilkkua mielessä. Seuraavan osuin ränniin ja taistelin itselleni kasin. noh, kolme yli parin ei ole periaatteessa vielä paha, ja edessä oli neljä kakkosen väylää.

Kasilla sain perus onnettoman skipin (35 cm) ja putti 15 metristä ei osunut edes koriin. Ysiltä sain helpohkon kakkosen. Kympin avaus jäi 20 metriin, putti alarautaan.. Väylällä 11 avaus jäi 30 metriin. En yrittänyt sisään, kunnes kiekon irrottua kädestä se näyttikin ihan hyvältä. Sinne meni ja kakkonen korttiin.. 12. väylällä putti 12 metristä sisään.

Peruspeliä taas muutama väylä, kunnes 16. väylällä taas säväytin. Hieno avaus, todella kehno lähestyminen 20 metriin. Putti sisään. Tuntui uskomattomalta. Siinä vaiheessa olin pelastamassa itselleni varsin kelpo kierrosta, olin kaksi alle. 17. väylän avaus ulos ja haaveet tuntuivat murskaantuvan. Kelpo lähestyminen 20 metriin ja taas putti sisään, nelonen korttiin. Viimeiseltä vielä kolmonen ja tulos 58 kaikkien vaiheiden jälkeen ei ollut hirvittävä pettymys.

Puttitarinat kuulostaa uskomattomilta ja sitä ne onkin, mutta ne ovat täyttä totta. Tällaista ei tapahdu kovin usein.

Viisi heittoa taitaa olla kympin sakkiin, joten huomenna pitäisi heittä alle 55 niin pääsee taistoihin mukaan. Tiivein kärki karkasi mandojen vuoksi vähän liian kauas. USDGC-paikka on kuitenkin kahden heiton päässä, joten tärkein tavoite on yllättävänkin lähellä.

Eka kierros on pelattu. Homma meni melko nappiin, ekalla sain saareen. Kolmosväylällä heitin mandopuusta ob:lle, mutta siitä eteenpäin homma olikin yhtä juhlaa. Neljä birdietä putkeen väyliltä 8-11, joista kaksi ilman puttia.

Kierros vaikutti oikein lupaavalta ennen väylää 17. Avaus ob:lle. Saumat vielä neloseen, pommihysse koivuihin, josta kiekko kuusi senttiä ob:lle. Kohtuullinen puttiyritys, mutta tulos oli kuitenkin tuplaob6. Viimeiseltä vielä kakkonen korttiin ja tulos hyvä 55. Sillä ei näköjään sijoituksissa kauhean korkealle päästä, mutta kärkeen ei toisaalta ole pitkä matka. Huomenna samanlaista, tuuli saattaa huonontaa tuloksia radikaalisti.

Kierroksen jälkeen ohjelmassa oli Rosendahlin rannassa Freestyle jamit. Paikalla mm. Petri Isola, Visa Ruuhinen ja itse Ken Climo. Harvoin sitä pääsee kuitenkaan Suomen parhaiden freestyleäijien ja maailman kovimman frisbeegolfäijän kanssa heittämään pannua. Tulihan sekin koettua, ehkä joskus vielä uudestaan.

..lähes. Homma on suurinpiirtein paketissa, muutama väylä pitää käydä vielä aamulla suunnittelemassa, mutta mallillaan on. Pelikaverit (kaakinen brothers) vääntää kilpaa muffinsia ja suklaavanukasta, itse tyydyn karkkiin.

Fiilikset on kunnossa, putit osuu, p2 lentää saareen, pd on hyvä kiekko ja muutenkin on asiat mallillaan. Sauna ja järvi kruunaa tämän illan, jonka jälkeen syville yöunille. Huomenna tositoimiin.

Yksi yö kotona ja heti uudestaan liikenteeseen. Huomenna saavun Epilään aamusta. Ohjelmassa treenikierros ja gameplanin luonti. Välissä varmaan katsellaan vähän miten Euroopan ja Ameriikan parhaat taistelevat. Se on varmasti näkemisen arvoinen..Illalla ehkä treenaan vielä toisen kierroksen. Liikaa heittoja kisaa edeltävälle päivälle, mutta en ole heittänyt Epilässä kahteen vuoteen, joten ehkä sitä on hyvä harjoitella. Kaakinen Brothers saapuu iltapäiväksi, joten siinä toinen hyvä syy heitellä lisää.

Odotukset EO:sta ovat kovat. Tapahtuma on hienointa, mitä Eurooppalaisessa frisbeegolfkulttuurissa tänä vuonna tapahtuu, rata on hieno, ja lisäksi paikka usdgc:iin tarjolla. Panoksia löytyy, ei ole syytä miksei tästä tulisi hienoa kisaviikonloppua.

Takaraivossa potkii vähän Talin kakkosväylä, mutta Epilässä olen kyllä osunut ruutuun hävyttömän hyvällä prosentilla.

Jännittävissä tunnelmissa lähdettiin viimeiselle kierrokselle. Toinen kierros täysi floppi ja nyt pitäisi jotenkin pystyä kasaamaan itsensä. Tärkeintä olisi pelata ehjä kierros, jotta European Openiin mentäessä itseluottamus olisi entisensä. Sijoituksia ei paljon spekuloitu.

Kierros starttasi hyvällä putilla ja kakkosella. Vuorossa oli eilisen painajainen, eli kakkosväylä. Pulssi kohosi melkoisesti, mutta heitto ei (toisin kuin lauantaina). Avaus kahdeksassa metrissä, puskan alla. Putatessani olin oikeastaan jo tyytynyt kolmoseen, ja sehän sieltä tulikin, mutta olin onnellinen..Homma jatkui hienosti ja kuuden väylän jälkeen olin kaksi alle. Seuraavilla kahdella väylällä heitin kolme ob:ta, tuloksena kaksi bogia. Se oli kierrokseni mustin hetki. Loppukierroksen pelasin hienosti, lukuunottamatta viimeistä väylää, jossa lähestyminen jäi n. 25 cm lyhyeksi ob:lle, josta tuli pari ylimääräistä heittoa ja seiska korttiin. Tulokseksi kohtuullinen 63, mutta kuten sanottu, melko ehjä kierros, joten olen tavoite täyttyi. (Huomion arvoinen asia on, että hallitsevalta maailmanmestarilta tuli takkiin viimeisellä kierroksella 9 heittoa..

Homma on mallillaan. Putti osuu, draivi lähes kunnossa ja lähipelikin on hyvää. Pari pykälää huolellisuutta lisää Tampereella ja pelaan itseni kympin sakkiin. Tänään välipäivä, huomenna vähän heittelyä ja keskiviikkona Treelle treenaamaan.

Yhden asian haluaisin vielä lisätä; hieno rata, hienot kisat. Aivan mahtavaa kehitystyötä. Uskokaa pois, kakkosväylä on hieno väylä.