Viikko on taas vierähtänyt ja heittoja on kertynyt satoja. Sunnuntaina kävin heittämässä p2:sia ja gm:iä, lisäksi kävin lenkillä. Kiekot toimii niin kuin pitää, ei ongelmia.

Takareisiä on alkanut kiristää niin paljon, että oli pakko käydä myös muutaman kilometrin lenkillä. Lausteella on vaan helmi treenata, heittoja pimeään saakka ja sen jälkeen lenkille. Lenkkeily teki taas ihmeitä omalle hyvinvoinnille. Ruoka maistuu paremmalta, lihakset eivät ole niin tukossa, ja olo on parempi.

Maanantaina välipäivä, tiistaina lisää P2:sta ja GM:ää. Nyt enemmän lähestymismielessä. En vaan meinannut mahtua lausteelle enää heittämään, kun ykkös- ja kakkosväylälläkin oli melkein 20 pelaajaa.. Keskiviikkona oli tarkoitus mennä suunnittelemaan kk-rataa, mutta se olikin jo tehty, joten heittelyn puolelle meni.

Haaveilin jo aikaisemmin, että pelaisin yhden oikean kisakierroksen, mutta halusinkin mieluummin treenata tehokkaasti. Eilen, kun oltiin joukolla liikkeellä, tuli pelattua väyliä ja yritin suhtautua väylien pelaamiseen nimenomaan kisamoodilla. Ei mitään häikäisevää, mutta kohtalaisen tasaista ja itsevarmaa peliä. Homma on uomissa ja viikonloppuna jatketaan treenejä..

Perjantaina kävin lausteella heittämässä puolikkaan kierroksen ja oli mielenkiintoista huomata, että draivit lähti mihin sattui ja miten sattui. Salaisuutena tähän lienee ollut se, että parin kunnon treenin jälkeen pitää vartalon antaa myös hengähtää, jotta siitä treenaamisesta on iloa. Heittäminen tuntui väsyneen miehen heittämiseltä..

Sen jälkeen pitikin pitää pari päivää viikonloppuvapaata ja tällä viikolla työ- ja opiskelukiireiden takia en heittämään ole ehtinyt. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä taas paiskimaan ja ottaa myös putterit kassiin. Katsotaan millä aikataululla, lentokoneen lähtöön ei ole enää montaa viikkoa.

Pyydettiin tekemään analyysiä Discmanian Power Driverista ja Distance Driverista. Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, että PD:stä on nyt jo periaatteessa 3 versiota, pd, s-line freak ja p-line freak. Kaikki ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta pieniä vivahde-eroja niissä ilmeisesti on. PD on ylivakain, s-line freak taipuu aavistuksen helpommin yli ja p-line toisen aavistuksen verran. Kaikki ovat silti luotettavia myös tuulella, joten voidaan puhua samasta kiekosta.

DD:n versioista s-line hysteriaa en ole koittanut, mutta p-line hysteria on hienoisesti s-line DD:tä alivakaampi. Kiekot ovat silti pääpiirteittäin hyvin samankaltaisia.

Kun PD:tä ja DD:tä kokeilee, ensimmäinen merkityksellinen ero on rimmin leveys; DD:ssä selvästi leveämpi. Lentoradat ovat toisistaan hyvin poikkeavat, PD ei juurikaan käänny mihinkään suuntaan, paitsi feidiin. DD sen sijaan kääntyy herkemmin oikealle, joskin myös hieman jyrkemmin vasemmalle. DD:n kurvit saavat sen lentämään pidemmälle.

Pitkän matkan draiveriksi DD on yllättävänkin ylivakaa, mutta toisaalta se tekee siitä luotettavan ja siksi soveltuu golfiin erinomaisesti. Pituusheittoa en välttämättä heittäisi DD:llä, mutta golfiin sillä saa tarvittavan määrän lisämetrejä. (Tosin pituusheittoa en ole dd:llä kokeillut, joten mistä sitä tietää kuinka kauas se lentää) Toivottavasti tämä selvensi DD:n ja PD:n käyttöeroja.

Niin kuin Epilässäja Talissa on tullut todettua, suurin puute on ollut draivipelaamisessa. Lähestymisiä ja putteja ei voi moittia, ne onnistuvat riittävän hyvällä prosentilla, draivit eivät.

Tällä viikolla treenaamisen aiheena onkin ollut – ehkä vähän yllättäen – draivit. Tiistaina meinasin mennä Lausteelle heittämään, mutta en jaksanut lähteä sinne saakka, joten jäin Kupittaan puistoon. Kassissa oli 14 draiveria. Heitin 98 draivia. Heitin lähinnä perusdraiveja, mutta mukaan mahtui joitain hysse ja annukkakikkailuja. Tarkoitus on nyt vain saada rutiinia ja oppia tuntemaan kiekot perusteellisesti. Kupittaan reissu päättyi surullisesti yhden kiekon katoamiseen. Kyseessä saattaa olla tahaton talteenotto, jota toivon, mutta todennäköistä on, että joku ns. pölli sen. Heitin sen tielle ja kun silmäni hetkeksi vältti, oli kiekko kadonnut..

Tänään palasin turkulaisen frisbeegolfin juurille Vätinpuistoon. Asustelen väliaikaisesti taas puiston välittömässä läheisyydessä, tulee varmaan käytyä enemmänkin. Vätinpuistossa on järjestetty 7k:n perustajajäsenten toimesta ensimmäinen kilpailu 13.1.2002. Puisto on edelleen hieno ja toivottavasti sinne joskus rakennetaan rata.

Kassissa oli tänään mukana 12 draiveria ja 4 putteria. Draiveja tuli heitettyä n. 50-60 ja puttereitakin parikymmentä kertaa. Homma tuntuu vielä vähän hakuammunnalta, mutta eteenpäin mennään. Syy hapuiluunkin on selvillä, treenaamisen lähtökohta on ”hieman liian pitkien” draivien heittäminen. Kun yritän heittää 150 metrin päähän, mutta en heitä kuin 130, kiekkoja tulee varmasti heitettyä täysillä. Tämän jälkeen maltillisten kontrollidraivien heittäminen on taas pykälää helpompaa. (tähän ainakin itse uskon)

PD on ollut käytännössä ainut draiveri, jolla olen pelannut, mutta nyt olen usdgc:tä ajatellen ottanut myös DD:n treenikassiin. Kun sitä on nyt tullut joitain kymmeniä kertoja tullut viskottua, alkaa lentorata olla tuttu ja siitä saan hyvän lisän kisakassiini. Lennot ja hotelli on varattu, taitaa olla pikkuhiljaa aika ilmoittautua kisaan..

Puolitoista viikkoa on nyt painettu pisin Suomea kilpailuissa, minut on näköjään luotu 15. sijalle..

EO:n viimeinen kierros oli melko hyvä, mutta en onnistunut päättämään sitä niin vahvasti kuin olisin halunnut. Tulokseksi tuli 56 kahdella bogilla, joten birdieitä ei ollut paljoa tarjolla. Käsittämätöntä sinänsä, että missasin vain yhden putin alta kympistä. Kertonee siitä, että draivipeli ei ole aivan kohdillaan. Sijoitus oli siis jaettu 15. eli tavoitteeseen (kympin sakkiin) en aivan yltänyt. Neljän heiton kaula sinne ei kuitenkaan ole suuri, heitto per kierros. (Tai kaksi kertaa mandon ohi, joka ei kuulunut gameplaniin)

Tärkein tavoite eli USDGC-paikka tuli tienattua. Suuri kiitos tästä kuuluu Juho Parviaiselle, joka luovutti paikan minulle ilman ratkaisupeliä, koska ei ollut varma omasta lähtemisestään. Kiitos!

Tarkoittaa (toivottavasti) säännöllistä treeniä, painottaen draiveja ja lähestymisiä. Kerrankin on tilanne, että puttia ei tarvitse hakata loputtomiin, vaan voi keskittyä muuhun. Toki putti tulee olemaan mukana harjoitusrutiineissa, mutta rakennan harjoitukset draivien ehdoilla. Toivottavasti ehdin jo tänään käydä heittämässä parin tunnin setin.

Odotukset USDGC:n suhteen ovat kovat ja tavoitteet sitäkin kovemmat. Viime vuonna olin 59. yhdellä katastrofikierroksella, joten 30 sakkiin pitäisi ehdottomasti päästä. 20 joukkoon ja ensi vuoden paikka on lunastettu. Siitä ylemmäs tuskin neljän viikon intensiivitreenaamisella pääsee. (Tapanani on kuitenkin asettaa tavoitteet riittävän ylös, jottei tavoitteet saavutettuaan tunnu siltä, että parempaankin olisin pystynyt. Nöyryys täytyy pitää mielessä tässäkin vaiheessa.)

Kuulostaa hienolta. Nolla bogia on periaatteessa äärimmäisen hyvin pelattu, mutta silti kierros lievä pettymys. Draivit eivät olleet täsmälleen siellä missä piti, eikä kakkosia siten päässyt kokeilemaan. (Tai pääsi, mutta kumma kyllä tänään eivät uponneet nuo 20-metriset..) Helpohkoja pareja tuli sen sijaan monta, mutta birdieitä vain viisi. Tuloksena siis 55. Puttaaminen oli taas uskomattoman varmaa. Yksi alta 10-metrinen ohi ja niitä 8-9-metrisiä oli paljon.

Edelleen kaksi heittoa usdgc-paikkaan, huomenna lähdetään pelaamaan hyvää ja huolellista peliä. Ykkösen avaus saareen ja taas on helpompi hengittää..