Tanaan kierrettiin pari metsarataa Charloten lahistolla. Renaissance Park ja Hornet’s Nest. Lainatakseni pelikavereita: ”Jarkevan hienoja”. 36 vaylaa, arviolta 25 par 4:aa tai suurempaa. Tuli heitettya muutama heitto. Lisaksi ihan joka kerta ei osunut vaylalle, niin heittoja tuli siitakin syysta vahan ylimaaraisia.

Molemmat radat ovat alyttoman hienoja. Erikoisia viritelmia ja hienoja yksityiskohtia. Korotetut korit ovat kovassa huudossa. Korkein kori oli n. 2 metria korotettu ja sen lisaksi n. 1,5 m:n korokkeen reunalla, joten siina putattiin vahan ylospain. Kuvat tulevat perasta. Renesanssissa oli ihan hieno rotko parilla vaylalla, joka ei puoleensa vetanyt, vaikka kiekkoja vetikin. Arviolta n. 5 m syva. Hornet’s Nest rakentui hienosti puisto- ja metsavayliin. Puistovaylat olivat ehka hienoimpia mita olen pelannut.

Naiden ratojen kiertaminen antoi ihan uutta perspektiivia taas ratoihin. Suomessa ei ole yhtaan hienoa rataa naihin verrattuna (Mukkulassa en ole viela ehtinyt kayda). Lausteen vayla 16 ei tosiaan ole ahdas, siihen pitaisi laittaa viela korotettu kori 🙂 On se vaan hienoa, kun puut on isoja ja aluskasvillisuutta ei juuri ole. Eri fiilis pelata metsassa, kun ei tarvitse etsia kiekkoa suosta ja pyyhkia mustikkamehua pois, vaikka siinakin on tunnelmaa. Todella paljon metsaan oli saatu tehtya kaksivaiheisia vaylia, valilla jopa vahan liikaakin, mutta montaa holmoa vaylaa ei paivan 36 mahtunut.

Nyt illalla kaytiin viela pyorahtamassa winthropissa, oli tehty muutoksia, kympin fairway on arviolta 15 metria levea.. Kauhulla odotan huomista treenailua. Hauskaa siita tulee, nyt levolle ja huomenna hartiat jumissa ja leuka rinnassa 😉

Reilu 20 tuntia tuli oltua reissun paalla ja nyt vihdoin perilla. Kaytiin jo vetamassa amerikan burgerit lahiravintolassa, lentokoneessa ei vatsaa oikein saanut tayteen. Kylla Yhdysvalloissa vaan on hienoa, kunhan ei jaa auton alle, kun taalla ei tunneta jalkakaytavakulttuuria viela jarin hyvin..

Suomea tana vuonna USDGC:ssa tulee edustamaan Jussi Meresmaa, Timo Pursio, Jesse Heinonen, Joonas Hynonen, Janne Kotka, Kai Saastamoinen ja mina. Lisaksi Jonsun kisaa caddieksi tukemaan lahti Harri Hynonen. Joukkio on kasassa lukuunottamatta Timoa, joka tulee paikalle vasta lauantaina.

Huomisen ohjelmaan kuuluu visiitti innovan varastolle, josta matka jatkuu Hornest Nestiin ja Reneissanceen, joista loytyy kuulemma melkoisen hienot radat. Saa nahda, kamera mukaan, ehka sielta irtoaa jotain kuvia tannekin. Viikonloppuna alkaa vasta tiukka kilpailuun keskittyminen.

Odotukset on korkealla, tiedan suurinpiirtein minkalainen tapahtuma on kyseessa, koska aikaisemminkin olen naita vaylia tarponut. On mielenkiintoista nahda mihin itse kykenen nyt, kun on ollut mahdollista treenata aika hyvin. 20 sakkiin on tavoite, jotta ensi vuonna ei tarvitse karsia 🙂 Tavoitteethan asetetaan riittavan korkealle. Keskiviikkona aletaan kisailla, joten paivia riittaa viela.

Ameriikan gatoradet huomenna kaupasta kyytiin ja sitten heittamaan. Elamyksia odotellessa.

Huhut kertovat, että kuninkuutta ei ole koskaan voittanut lauantaipäivän jälkeinen johtaja, eikä voittanut tänäkään vuonna.

Perjantaina meikäläisen osalta maalailin vielä kauhuskenaarioita, etten pääse pelaamaan. Flunssa yltyi ja lämpöäkin pe-iltana vielä oli. Kisa-aamuna olo oli kuitenkin sen verran kelpo, että päätin lähteä pelaamaan. Rata oli varsin hauska ja kinkkinen monine lampiväylineen. Kuitenkin aloittelijaystävällinen väylien lyhyyden puolesta, joten kaikilla oli varmasti hauskaa. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oltiin Kallen kanssa tasoissa kärjessä, mutta toisella kierroksella nähtiinkin jo muutoksia. Kalle pääsi parin heiton karkumatkalle, samalla kun jaetulla kakkossijalla oli neljä pelaajaa! Koko pakka oli siis vielä auki sunnuntaille. Kakkossijan jakoivat minun lisäksi Sakari Kottelin (Kukkulan Kuninkaan amatöörisarjan voittaja jokunen vuosi sitten), Seppo Paju (14-v.) ja Teemu Nissinen (Nummelasta). Naisten kärjessä oli parin heiton turvin Tiia.

Sunnuntaina päästiinkin sitten kotiradalle, eli Lausteelle hienoisten muutosten kera. Lauantai-illan pienestä lämmönnoususta huolimatta finaaliaamuna olo oli entistä parempi. Ensimmäiset kolme väylää osoittivat muuta. Kalle kasvatti johtoaan minuun jo kuuteen heittoon ja muutkin tasapisteissä olleet menivät heittämällä ohi tuplabogin ja bogin saattelemana. Ei auttanut muu kuin nöyrtyä ja pelata hyvin. Viiden väylän jälkeen olinkin Kallea enää heiton perässä.

Vääntö jatkui pitkään tasaisena ja Seppokin oli vielä kuvioissa mukana, mutta väylällä 16 (kiinteä 17) tapahtui suuri notkahdus. Kallen ja Sepon huonot avaukset ja epäonniset rollit johtivat katastrofaalisiin kutoseen ja seiskaan, kun taas itse otin kakkosen. Sen turvin olin neljän heiton johdossa. Ilo ei kestänyt kauaa, sillä Kalle kavensi seuraavalla väylällä eron kahteen heittoon. Sillä erolla kierros myös päättyi.

Finaaliin lähdettäessä Kalle oli siis minua kaksi perässä, ja muut taistelivat pronssisijasta. Kallen kanssa pelattiin tasatahtia, kunnes neljännellä väylällä sain kaksi heittoa lisäeroa ja tilanne alkoi vaikuttaa selvältä. Seuraavalla väylällä Kalle sai kuitenkin näyttävällä forerollerilla yhden heiton kiinni, jonka otin heti seuraavalla takaisin. Puolin ja toisin vaihdeltiin, mutta lopulta ero säilyi turvallisessa neljässä heitossa, ja Kukkulan kuninkaan taika pysyi ennallaan!

Sepon hieno pelaaminen toi hänelle ansaitun kolmossijan, joten ensi vuonna voidaankin jo saada uusi nimi kuninkaiden listaan. Teemukin nousi hienosti taistelemaan vielä nelossijasta, mutta joutui epäonnekkaan viimeisen putin vuoksi tyytymään jaettuun neljänteen sijaan.

Hienot kisat, hieno seura! Kiitos järjestäjille!

Alkviikosta onnistuin ilmeisesti vilustuttamaan tms. itseni, mutta kurkku tuli kipeäksi. Eilen vielä en antanut sen haitata harjoittelua, mutta illalla alkoikin räkä virrata. Kuumetta ei ole, joten suurta huolta ei ole, mutta ole ei kyllä ole parhaimmillaan. Kaksi päivää kuninkaaseen.

Eilinen treenikierros (10 väylää) meni draivien puolesta äärimmäisen hyvin, lähipeli ei ihan niin hyvin. Pistetään se lähipeli kylmien sormien piikkiin, niin ei harmita niin paljon. Viikonlopuksi luvataan kuitenkin lämmintä säätä, joten ei tarvitse huolehtia kylmyydestä.

Haaveena on nyt saada kroppa kuntoon ensi viikoksi, jotta matkustaminen sujuu mielekkäästi. Lentokoneessa on suorastaan kivualiasta flunssassa. Toisaalta KK on kuitenkin pelattava, joten vaatetuksen puolella pitää olla huolellinen.

Vaikkei kuumetta olekaan, niin kisakuume alkaa nousta. Elokuussa oli Tali open ja European open. Syys-lokakussa KK ja USDGC, samoissa sfääreissä painitaan.

Pitkiä harjoitteita en ole ehtinyt vetää, mutta heiteltyä on tullut. Kaikennäköistä; puttia, draivia, lähestymisiä ja jokunen forekin. Tänään heitin yhden rollerin..

Lauantaina käväistiin Nokialla heittämässä kierros ja muistelemassa hyviä vanhoja aikoja (heinäkuuta). Rata on vaan hieno, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka kyseessä oli vain kymmenväyläinen kiinteä versio, se on silti omaa luokkaansa. Toivottavasti sinne vaan saadaan se 18 väylää joskus. Tulokseksi tuli tylsä 29, mutta niinhän se tuppaa meikäläisellä treenatessa menemään.

Kiekot tuntuu hyviltä, olen päässyt sisään niihin nyt aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Nyt kun olen saanut heitellä paljon toistoja, olen oppinut käyttämään niiden vahvuuksia. DD:kin tuntuu hyvältä lisältä kassiin.

Omaa ajatusmaailmaa on mielenkiintoista seurata treenisessioiden vaiheissa. Välillä (mm. lausteen kakkosella) tulee mieleen; ”usdgc:ssä on tämänkaltainen tilanne, siinä heittäisin näin..” Kaipa se on vain positiivista. Lausteen kakkonen on siitä mielenkiintoinen, että se on hyvin samanlainen kuin usdgc:n kolmonen. Ameriikassa vaan on enemmän ob:ta. Lisäksi esteitä on vähemmän, mutta alamäkeä ehkä metri enemmän. Pituus on aika lailla sama. Samalla tavalla pelaan molemmat väylät; gm:llä matala väylää pitkin, joka ei ehdi feidata.

Kauden kolmanneksi tärkein tavoite, kukkulan kuningas uusine jekkuineen on edessä tulevana viikoloppuna. Nyt entistäkin suurempana. Urheilupuiston nostalgisen radan kapasiteetti on venytetty äärimmilleen, kun kisaamaan on tulossa yli 70 pelaajaa!! SM-sarjassa pari vuotta sitten kävi yhtä paljon väkeä. Kukkulan kuninkaasta tullee melkoinen spektaakkeli. Kuninkuuden lisäksi jaossa on kuningattaren titteli tänä vuonna ensimmäistä kertaa, sillä aiemmin ei ole naisia KK:ssa nähty. Nyt ilmoittautuneita kauniimman sukupuolen edustajia on jo 5 ja lisääkin mahtuu vielä.

Kuninkuustaistelussa tullaan varmasti näkemään mielenkiintoisia nimiä. Erityisesti junnupuolen edustusta odotan mielenkiinnolla; Sepon (Paju) (ME-mies) kisavire on ollut huimaa jo koko kauden ja erityisesti kotiradalla kovassa iskussa. Saavatko konkarit luovuttaa jo kuninkaan valtikan uudelle sukupolvelle, siitä taistellaan viikonloppuna. Pääsin itse seuraamaan tänään läheltä Sepon heittämistä, ja todettava on, että nuori mies on kehittynyt menneenä kesänä aivan uudelle tasolle. Parhaimpina päivinään pystyy helposti haastamaan kenet tahansa Suomessa. Saa nähdä mitä hänestä tulee parin vuoden päästä..