Siinä hurahti viikot ja treenaaminen jäi vähälle. Eilen hallitreeneissä viimeisteltyä hiomista lähipelissä, joten eiköhän tässä nyt olla valmiita kisaamaan. Viime vuonna tilanne oli sama ennen Hollannin kisaa. Odotuksista oli vaikea sanoa, ja lopulta 6. sija vähän jopa yllätti. Tänä vuonna tilanne on toisin. Montaa kovaa nimeä ei listalta löydy, joten kärkikolmikkoon pitäisi pusertaa. Tavoitteet on kovat, mutta niin pitää ollakin (voi olla, että häntä koipien välissä tullaan Suomeen, mutta siinäpähän oppii taas nöyräksi)..

Siisteintä on kuitenkin päästä kisaamaan! Marraskuun jälkeen ensimmäiset kisat. Kisakausi alkaa siis ylihuomenna, vielä kun ymmärtäisin sen itse. Osa suomalaisista onkin jo Hollannissa, itse painelen sinne vasta huomenna iltapäivällä. Ehdin herkistellä vielä lumihangessa.

Nyt ei auta muu kuin levätä ja syödä hyvin, koko radan kiertäminen voi tuntua yllättävän raskaalta talven jäljiltä. Huomenna lisää tunnelmia iltasella.

Viikon neljän seinän sisällä kyyhöttäminen ja tietokoneen ääressä istuminen alkaa tuottaa tulosta ja lämpöä ei enää ole. Puttaamista yritän päästä treenaamaan ehkä jo huomenna. Aion treenata 4-5 metrisiä putteja tolkuttoman määrän, ehkä muutaman 6-8 metrisen. Puttaaminenhan on henkimaailman hommia, joten ei auta muu kuin laittaa henkimaailma kuntoon.

Liiton foorumilla on käyty tiiviisti keskustelua heittotekniikan hiomisesta. Erityisesti jiiärrä on kunnostautunut tekniikan hiomisessa. Osa jutuista ampuu täyttä yli, mutta siellä on huomionarvoisia juttujakin paljon (vielä kun jaksaisi lukea loppuun..). Erityisesti kiinnitin huomiota tuohon ohjeeseen Jesselle, että siirtää viimeistä askelta oikealle joitain kymmeniä senttejä. Kiinnitin samaan asiaan huomiota joskus, kun katsoin Robbie Brattenin ja joidenkin muiden Discraftin miesten heittoja. Sällit tosiaan astuvat tavallaan vähän sivuun viimeisen askeleen.

En ole itse vielä kokeillut, enkä tiedä onko siitä hyötyä, mutta teoreettisella tasolla sen luulisi edistävän ainakin takajalan kiertoliikettä vartalon mukana. Mitä enemmän oikealla viimeinen askel on, sen vaikeampi on takajalan heilahtaa etujalan taakse (tämä on ehkä termeiltään nimeltään ”lazy foot”, mutta voin olla hyvin väärässäkin). Kysymys tässä onkin seuraavaksi se, että tuoko se oikeasti lisäpituutta ja hyödyttääkö se frisbeegolfissa, vai vain pituusheitossa. Täytynee kokeilla.

Näinhän siinä taas kävi. Viikonloppuna kun Turussa miteltiin frisbeegolfin talviyhdistetyn mestaruudesta (lue lisää 7k.fi), jouduin jättämään kisan väliin alkavan flunssan vuoksi. Olen tänä talvena sairastanut enemmän kuin koskaan ennen. Alkaa pikkuhiljaa tympiä, varsinkin kun lääkäri tokaisi, että flunssa saattaa kestää 2-6 viikkoa. Vappuna sitten taas terveen paperit..

Treenaaminen on siis ollut suunnitelmissa, ja on edelleen, muttei muualla. Viikonloppuna olisi tavallaan päästävä treenaamaan Hollantia varten, mutta saapa nähdä. Puttia voinen sentään hakata, kunhan lämpö laskee, kun siinä ei pulssi pääse nousemaan (toki siihenkin vaikuttaa emotionaalinen intensiteetti).

Koska treenaaminen ei onnistu, keskitytään johonkin muuhun.
Suomen hienoin frisbeegolfsivusto avataan 1.4.
frisbeegolfradat.fi
Facebookissa on sivuston faniryhmä, arvoituksia ratkotaan joukolla joka päivä.

Se niistä mainospuheista, katsotaan mitä tapahtuu aprillipäivänä. 15 uutta rataa??

Ensimmäinen tuntuma ulkodraiveihin tuli otettua tiistaina Kaarinan lämmitetyllä tekonurmella. Hauskaa se oli, mutta väsy iski yllättävän nopeasti. Keskittyminen alkoi herpaantua ja jaloissa alkoi tuntua siltä, ettei potkua enää löydy, minkä seurauksena draivit lähtivät vähän mihin sattui. Lisäksi lähetymisherjoitteet joita tuli tehtyä samalla, osoittivat lähestymisen kammottavan tason.

Sepon (Paju) kanssa heiteltiin ja pelattiin draivipeliä. Lämmittelyjen (punnerrukset&lähestymiset&muutama draivi) jälkeen heitettiin futiskentän toisesta päästä maaliin. Verkosta piste, maaliin jääneestä kaksi, ja maalivahdin alueelle jääneestä piste. Samoin toteutettiin lähestymispeli, mutta lähempää. Seppo pieksi minut mennen tullen joka osa-alueella ja vielä puolikkaalla kierroksellakin, joten vähän täytyy vielä hioa.

Tuntuma on hukassa, mutta niin se aina on tässä vaiheessa vuotta (vaikka luulin olevan paremmassa kunnossa, koska talven yli olen päässyt treenaamaan hallissa). Pari viikkoa aikaa valmistautua, joten eiköhän jatketa treenaamista. Aurinkokin paistaa.

Mielikuvitus pääsi taas valloilleen (ehkä jopa liikaakin) ja Turussa pelataan frisbeegolfin ja hiihdon yhdistetyt kisat. Hiihtolenkki, jonka jälkeen muutama golfia sukset jalassa, alle parin -> aika vähenee, yli -> tulee sakkoa. Sopiva kevennys pari viikkoa ennen ekaa kisaa..

Neljän viikon päästä on siis jo Hollannin kisat ohi. Vielä on liikaa lunta maassa, mutta viim. ensi viikolla täytynee lähteä tarpomaan hankeen tutustumaan ulkona heittelyyn. Viimeiset pari viikkoa pitäisi pystyä treenaamaan puttia kohtuullisen tehokkaasti, mutta pihalla sulavat 3-metriset mustat lumikasat eivät varsinaisesti ainakaan vielä kutsu. Jollei muuten, niin sitten halliin.

Ensi viikolla 2-3 tiukkaa draivisessiota. Lentorata tutuksi. Liikeratahan on kunnossa, koska läpi talven on heitelty pressuun, lentorata sen sijaan ei. Seuraavat kaksi viikkoa vaativat väh. 3 puttitreeniä/vko (yhteensä väh. 3 tuntia, kork. puolen tunnin seteissä). Puttaamisen lisäksi 1-2 draivitreeniä/vko. Toisin sanoen n. 10 tuntia draiveja ja n. 4 tuntia putteja/lähestymisiä, sillä lähdetään koitoksiin.

Sormet syyhyää jo kilpailemaan..

Lopuksi kylmää faktaa pituusheiton maailmanennätyksestä. Tällaisen käsityksen frisbeenheittäjästä saa ulkopuolinen:

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=KoHXkmBh3F4]