Eka kierros oli tylsää peruspeliä ja tuloksena kolme alle radan parin eli 61. Sillä pääsi jaetulle 14. sijalle. Ensimmäiset yhdeksän väylää oli aikamoista puurtamista. Jokaiselle väylälle mahtui yksi pieni tössi, joka johti siihen, että tulokset olivat hyvin par-voittoisia. Milloin kyseessä oli putti, milloin lähestyminen, joskus draivi. Pieniä virheitä, mutta koko ajan roikuin katastrofin partaalla. Vaaka kallistui kuitenkin toiseen suuntaan ja otin pari nostokakkosta putkeen. Kunnes. Kierroksen viimeisistä viidestä väylästä neljä oli par-nelosia (16, 18, 1 ja 2). Ennen niitä olin kaksi päälle kolmen parin, joten piti ottaa pari nelosta ja pari kolmosta ja pelata hyvä kierros vaikeuksista huolimatta. Tuli pari vitosta, nelonen ja kolmonen. Ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Toisella kierroksella olin aikamoisessa iskussa. Valmistautumisessa otin käyttöön viime vuoden keinot ja paukutin pari settiä draiveja täyttä. Avaa kropaan ja tuo itseluottamusta. Sehän toimi, kunnes kolmannella väylällä sössin 6-metrisen putin. Siitä eteenpäin pelaaminen olikin yhtä juhlaa. Kaikki putit sisään, draivit hyviä. Onnistuin todella hyvin ja ennen viimeisiä kolmea väylää (1, 2 ja 3) olin kahdeksan alle radan parin. Ykkösväylältä tuli sitten taas ob-vitonen (kuten ekallakin kierroksella) ehkä vähän epäonnekkaastikin, ja olin enää 7 alle. Vähän ehkä onnekkaasti sain vielä puristettua kaksi birdietä loppuun ja tulos oli kuitenkin 9 alle. (55) Siisteintä kierroksessa oli se, että siihen kuului neljä vitosta ja kahdeksan kakkosta..

Tilanne on nyt sitten se, että neljännellä sijalla tuloksella 12 alle parin on viisi pelaajaa. Yhdellä heitolla on siis periaatteessa aika paljon merkitystä. Näillä näkymin huomenna lähden ykköspoolissa kiertämään ja jahtaamaan Villeä.

Top-10, jossa suomalaiset (erityisesti turkulaiset) loistavat

Huomatkaa Seppo Paju! sijalla 11! Aivan huippua. Seppo on osoittanut olevansa todella kova pelaaja pystymällä puristamaan itsestään aikamoisen suorituksen kisapaineen alla. Alkaa jännittää, ettei Seppo tule ohi huomenna. Nyt täytyy petrata.

Marginaalit on pienet, joten tässähän täytyy pelata ihan hyvin pärjätäkseen. Kunnon yöunet nyt huiviin ja huomenna mennään.

Huomenna en pääse varmaan iltasella enää kirjoittamaan, joten 7k:n nettisivuilta (www.7k.fi) ajantasaisimmat tiedot huomenna päivällä.

No niin, nyt voisi kutsua jo kohtuullisen varmaksi Köpikseen pääsyä. Täytyy suhtautua kuitenkin pienellä pessimismillä, mutta kentälle lähden tunnin päästä. On muuten aivan mahtavaa lähteä Turusta, bussilla 20 min kentällä tuntia ennen lentoa. Sitten kun mulla on isona paljon rahaa lennän aina Turusta.

Kun matka on lähes varma, voidaan heittää vähän analyysiakin kehiin. Rata on melko tuttu viime vuodelta. Viime vuonna oli täsmälleen sama tilanne, että kovat suunnitelmat oli treenata paljon, mutta jotenkin se jäi.. Kisassa olen seitsemänneksi reitattu, mutta käytännössä 10 kovinta pelaajaa ovat aika kovia. Viime vuonna näistä lähtöasetelmista olisin todennut; ”kympin sakkiin jos pääsee, niin voi olla tyytyväinen”. Nyt tilanne on toinen. Vahva näyttö Hollannissa ja muutenkin hyvä fiilis tekee sen, että tavoite on pakko asettaa kirkkaimmalle mitalisijalle. Markus ja KJ ovat varmaan ihan hyviä pelaajia, mutta enhän niitä ikinä voita, jollen edes yritä. Lisäväriä tuo myös Saksan puttipoika Simon. Radalla on aika vähän korkeuseroja, joten Simonin putti voi olla aika murhaava, kun huolta ohiheittämisen seurauksista ei ole. Itse kun en osu koriin edes kympistä, niin täytyy yrittää voittaa muilla keinoilla. Anders jäi selän taakse jo Hollannissa, Emilistä ei ole hajua. Jesse on helppo nakki, se on samassa hotellihuoneessa, joten taisto Jessen kanssa käydään ihan muualla kuin radalla 🙂 Sitten on vielä kolme kovaa ruotsalaista, jotka yltävät parhaina päivinä aika hyviin suorituksiin, Oscar, Karl ja Robert. Lisäksi Piipon pelikunnosta ei ole varmuutta, joten hänkin sotkee lusikkansa voittosoppaan, mikäli vain pystyy heittämään.

Selvää on, että kakkossija köpiksessä on huomattavasti kovempi saavutus, kuin kakkossija Hollannissa. Selvää on myös se, että täytyy pelata hyvin koko ajan. Ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Miten se tapahtuu, se selvinnee huomenna. Tänään vielä heittämään tehokas treenikierros ja huomenna sitten kisaamaan (en edes tiedä mihin aikaan). Illalla varmaan laittelen kuulumisia ennen nukkumaanmenoa.

Joka tapauksessa pelaaminen on vaan niin siistiä.

Eilisissä viikkokisoissa osuin kaksi kertaa avauksella koriin, mutta en saanut sisään. Liekö joku merkki siitä, mitä tulee lennon kanssa tapahtumaan; menen lentokentälle ja turvatarkastukseen, kunnes kenttä suljetaan tms.

Tällä hetkellä lento on vielä lähdössä, lähtöaikaakin on aikaistettu, joten jotain huomiota sille on annettu. Näyttää siis hyvältä, mutta vielä on monta tuntia jäljellä. Pakata en ole vielä ehtinyt/viitsinyt, katsellaan sitten huomenna. Klo 13 tienoilla pitäisi siis huomenna lähteä. (Lento ei ole enää so far planned, nyt se on planned)

Kolmospooliin on meikäläinen sijoitettu ekalle kierrokselle. Nyt vain odotetaan matkaa.. Ai että kun polttelis päästä heittämään.

Meinasin kirjoittaa ao. tekstin ”Play with purpose” -artikkelin kommentteihin, mutta se lähti käsistä, joten kirjoitan oman artikkelin. Taustainfoksi kannattaa lukea Jaanin kommentti em. artikkelista.

Itse asiassa, nyt kun otit asian esille, muistan itsekin pohtineeni juuri noin. Tästä seuraa: paljon ristiriitaisia kommentteja. Ehkä tässäkin on jonkilainen kultainen keskitie. Valmistautuminen etukäteen kuitenkin auttaa itseluottamukseen ja suorituksen tehokkuuteen, mutta toisaalta, kuten totesit, voi aiheuttaa myös ylimääräistä hermoilua. Kotipsykologin taidoilla voisin ajatella homman toimivan näin; Kuten aiemmin on usein tullut esille, itseluottamusta tarvitaan. Mikäli itseluottamus on kohdallaan, ei pitkän keskittymisen pitäisi aiheuttaa hermoilua, vaan päinvastoin.

Todellinen ristiriita kirjoittamassani artikkelissa tulee kuitenkin siitä, että koulussakin on välitunteja. Ihminen ei pysty keskittymään koko ajan tehokkaasti, vaan aivojen tulee antaa levätä. Kolme tuntia keskittymistä (frisbeegolfkierroksen ajan) on ilmeisesti mahdotonta. Eli nyt kun harjoitan tiukempaa lähdekritiikkiä ja analyysiä lukemani artikkelin suhteen, kenties kyse ei ole siitä, että pitäisi keskittyä koko ajan. Ilmeisesti kyse on siitä, että esimerkiksi siirtymät heitto-/lyöntipaikalle voi tosiaan kuunnella linnunlaulua ja vasta kun pääsee mestoille, voi alkaa miettiä heittoa/lyöntiä. Ja kun mietin lisää omaa käyttäytymistäni, jos olen heittovuorossa ensimmäisenä avausten jälkeen, painelen suoraa päätä kiekolleni ja pohdin siinä matkalla tulevaa heittoa. Jos taas en ole ensimmäisenä vuorossa, voin keskittyä johonkin aivan muuhun siirtymän ajaksi, mutta kun heittopaikka ja -vuoro lähestyvät, ajatukset siirtyvät seuraavaan heittoon. Joka tapauksessa käytän aikaa heittoon jo ennen omaa heittovuoroani. En kaikkea aikaa, mutta vähän. Tällöin vuorollani ei tarvitse kuin käydä suorittamassa heitto.

Käyttäytyminen on kuitenkin hyvin tilannekohtaista:

Skenaario 1 (tapahtuu aina tai lähes aina :)): Talin par 5 tunneli. Heitän avauksen keskelle väylää noin 100 m tiistä, juuri niin kuin pelikirjassa lukee. Helppo homma. Pelisuunnitelmassa lukee, että seuraavaksi heitän MD1:llä kupille. En tarvitse aikaa heiton pohtimiseen, se on treenattu ja mielikuvaharjoiteltu, koska se on pelikirjassa. Voin kuunnella linnunlaulua.

Skenaario 2 (ei oikeastaan tapahdu. ei minulle, eikä muille): Sama väylä. Heitän täyttä oikealle metsään, melkein koira-aitaukseen. Olen seuraavana vuorossa, joten minulla ei ole hetkeäkään hukattavaksi. Mitenköhän tuolla tuulee (no ei tuule, koska ollaan metsässä)? Minkälaisia heittoja voin heittää? Missä on pienin epäonnistumisen mahdollisuus? Miten pääsen takaisin pelisuunnitelmaan? Näissä tilanteissa ei ole mahdollista miettiä kuin tulevaa heittoa. Henkilökohtaista on sitten se, aiheuttaako se hermoilua vai ei.

Concl.
*On täysin tilannekohtaista kuinka paljon heittoon tarvitaan aikaa.
*Kierroksella tarvitaan myös niitä hetkiä, jolloin voi kuunnella lintuja.
*Epäonnistumiset aiheuttavat usein sen, että niitä pohtii seuraavat kuusi väylää, jolloin aivto eivät saa levätä ja koko kierros menee piloille

Viimeiseen pätkään haluaisin huomauttaa, että sen voittamiseen liittyy läheisesti virheiden hyväksyminen (ks. aikaisempi kirjoitus ”henkinen peli”). Alarautaputin jälkeen; anna aivojesi levätä ja palauta ne töihin vasta seuraavalla tiillä. Avaukset on kuitenkin kaikki pelikirjassa, joten ne eivät vaadi paljoa paneutumista.

Kiitos Jaani kommentista, herätti meikäläisenkin ajattelemaan asiaa uudestaan, eikä uskomaan (saati tulkitsemaan väärin) sokeasti yhtä lähdettä. Tästä tuli akateeminen teksti vailla vertaa, lähdeviittauksia ja muutakin. Eiköhän tästä vielä rakenneta täydellinen teoria.

Tänään on viikkokisakauden avajaiset Kaarinassa. Jännää. On kuin odottaisi joulua. Todellisuudessa joulun odotusfiilis lienee kuitenkin köpiksen vuoksi. Yleensä, kun odottaa joulua, tiedossa on paljon hyvää; suklaata, karkkia, villasukat, leffoja, kodinkoneita, talviurheiluvälineitä, mitä ikinä kukin toivookaan. Nyt tilanne on valitettavasti se, että joulunodotus voikin päättyä siihen, kun paketista tulee esiin vaaleansiniset säännöllisesti kuvioidut polyesterista valmistetut huonosti istuvat pitkät kalsarit. Eikä muuta. Eli lennon peruuntuessa joudun jäämään rannalle ruikuttamaan, mutta lennon toteutuessa paketista tuleekin auto, lentokone, huvila, oma frisbeegolfrata yms.

Toistaiseksi näyttää kuitenkin hyvältä. Paluulentoa en ole vielä edes pohtinut, ehtiihän sitä sitten miettiä. Hoidetaan nyt ensin menopuoli. Tilanne voi muuttua vielä aika paljonkin (esimerkiksi tänään juuri tuo kyseinen lento on peruttu), mutta odotellaan.

Joka tapauksessa tänään Kaarinaan uutta rataennätystä hieman uudistetulle radalle tekemään..