Aamu valkeni viileänä (klo 6.45), ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen. Piti vetää tuulitakki päälle. Tuuli oli järjetön, 10-15 metriä sekunnissa hatusta vedettynä ja puuskissa vähän enemmän. Selvää oli, että böördeistä ei tarvi paljon unelmoida, paitsi ehkä metsässä. Neljännellä väylällä olin 5,4-metrisellä birdie-putilla, jouduin laittamaan juureen. En ole koskaan tehnyt noin läheltä sitä, mutta ei ollut vaihtoehtoja.

Etuysillä tuli kaksi ob-kutosta, muuten par:ia. Metsällä piti sitten ottaa vähän alle. Otinkin kolme birdietä ja olin enää yhden yli. Metsästä ulos, sitten 17:llä tuplabogi. Tavallaan hyvä heitto, joka sai vähän nosteita ja liiteli outtiin, 5-metrinen putti yläpantaan. Muille kakkosia ja kolmosia. Viimeiseltä par ja tulokseksi 63, kolme yli.

Jussille 60, Jonsu 64, Ville 65. Tuuli teki tepposensa aika monelle. Tämän hetkisen tiedon mukaan Jussi johtaa heitolla mua ja Jonsua ennen finaalia. Vielä ehtii ottaa valmistavat torkut hotellilla, kuinka hienoa?!

Helmistöö. Lähes. Alku oli hämmentävä. Aloitin kakkosväylältä, kohtalaisen hankala par-4, ei tarvi ottaa birdietä. 6 metrin putilla kuitenkin tuli. Kolmosväylä on myös reilu 200-metrinen par-4, birdie tehtävissä, muttei pakollinen. Kakkosheitto lähti kehnosta paikasta, mutta se oli hyvä, kuuden metrin putilla kolmonen. Neljännellä väylällä hyvä heitto, puoli metriä outtiin ja nelimetrinen putti sisään -> ob-3. välissä helppo kolmonen, saariväylältä kakkonen. Seiskalta kakkonen. Kasilta kakkonen pitkällä putilla. 7 väylää viisi alle.

Olo oli vähän kummallinen, kaikki vaan onnistuu, muttei kuitenkaan maailmanomistajan itseluottamusta, kuten yleensä tossa vaiheessa on. Piti olla koko ajan vähän varpaillaan, mutta silti homma meni nappiin. 9 väylän jälkeen olin viisi alle radan par:in. Voitin 11:n, jota ei saatu parigolfissakaan ja olin 6 alle. Radan tyhmin väylä on nro 12, josta sekoilin itselleni bogin (ei väylän huonouden vuoksi, vaan huonojen heittojen vuoksi. 13:lla pelastin par:in käytävän missaamisen jälkeen, sen jälkeen taas nostokakkonen. 100-metrisellä par-nelosella (luit oikein) neppari. Onnistuin vihdoin sen väylän avauksessa siten miten suunnittelin, mutta P2 mäiskähti ”keskelle” väylää jätettyyn puuhun, josta hyppäsi punaviinimarjapensaaseen, en maistanut marjoja.

Ylämäkeen karmea lipsahdus ja helppo par, pitäisi ottaa kakkonen. 17:lla (ob-hirviö) jätin ekalla kierroksella metrin lyhyeksi, nyt yritin heittää pitkäksi, mutta puu pelasti. Sain takaisin yhden puupompun, helmeä. 7 alle par:in ennen kahta viimeistä väylää. Tuulettelin jo tyytyväisenä, kun 18:n avauskin meni nappiin. Lähestyminen 7 metriin ja ensimmäinen puttimissi -> par. Edelleen 7 alle. Ykkösväylä jäljellä; pieni hikimynni kourassa DD:n lisäksi ja avaus painui 18:n tiille (tässä vaiheessa kannattaa vilkaista aiemmassa postissa ollutta ratakarttaa, en siis heittänyt lampeen, griplock oli riittävän huono säästääkseen kiekon). Dropparilta metriin ja bogi.

Tulokseksi 54 on päivän best round, mutta jos ja jos ja sitten jos sekin vielä ja jos sitä ja tätä ja jos tämä, niin saumat oli parempaan. Tyytyväinen pitää olla. Sijoitus on nyt jaettu toinen Villen kanssa, heitto Jonsua perässä. Peli kulkee ja buugi on todellakin hyvä. Parasta on se, että itseluottamus ei ole taivaissa, vaan vaatii huomiselta huolellista ja hyvää peliä. 27 väylää aikaa vielä mokeltaa. 27 väylää aikaa pelata hyvin.

Tulokset on täällä.

Huomenna pelaajakokous perinteisesti 6.45, täytynee mennä nukkumaan ajoissa..

..ne ei pysty pysäyttää meit. Hyvin lähtikin yhden väylän ajan. Toisella väylällä avaus metrin lyhyeksi outtiin, dropzonelta 8 metriä vajaaksi ja putti yläpantaan. Siltä väylältä piti ottaa kakkonen, ei vitosta. Väylältä nro 18 otin hyvän kolmosen ja pelaaminen oli kivaa. Ykkösväylällä heitän pelisuunnitelman mukaan korille, myötätuuleen en heittänyt korille vaan koivuihin 25 metriä lyhyeksi. Ei haittaa, helppo lähestyminen hyssetti kuuteen metriin. Putti alaraudan sisäreunasta pystyyn ja kieri outtia kohden, pysähtyi kuitenkin 30 cm ennen. 9-metrinen paluuputti alarautaan ja taas vitonen.

Neljän väylän jälkeen kaksi yli. Piti olla kaksi alle. Joku sanoo: ”ei auta itku markkinoilla”. Pakko oli ryhtyä pelaamaan paremmin. Pari väylää vielä takelteli, kunnes alkoi onnistua. Väylät 4-7 kolme alle ja pääsin vihdoin alle radan par:in. siihen loppui se hurmos ja piti odottaa toiseksi viimeiselle väylälle saakka seuraavaa birdietä. Lopputulos kaksi alle = 58.

Pari alle riittää jaettuun neljänteen sijaan, Jussi ja Ville kärjessä 55:llä. Paljoa en siis vielä hävinnyt noilla parilla vitosella, olin varma että kärki olisi pelannut korkeintaan 52. Hyvällä fiiliksellä pystyy nyt lähtemään pelaamaan hyvin. KIISsuleille.

Perjantai on treenipäivä. Aamulla lyhyen tietokoneella vietetyn työhetken jälkeen paineltiin radalle. Lämmiteltiin ja heitettiin treenikierros. Ykkösväylä mittaa miestä, ahtaaseen ob-väliin pitäisi heittää 130 metriä, oikealla lampi.

Ykkösväylän jälkeen heitetään kaksi kinkkistä par-4:ää, joilla joutuu heittämään kaksi aika hyvää heittoa päästäkseen birdie-putille. Merenranta väylä on yksi suosikeistani, väylänä ei mitenkään mullistava, mutta muuten (ympäristöltään) mahtava! Etuysi päättyy vielä yhteen kinkkiseen par-4:ään, jossa joutuu taas pelaamaan aika hyvin birdien ansaitakseen.

Takaysi alkaa avoimella ja sitten mennään ahtaalle metsään. Vaihtelevia väyliä, ja tarkkana pitää olla. 18. väylä viimeistelee radan hienolla vedenylityksellä. Treenikierroksela heitettiin useita heittoja ja pelisuunnitelma löytyi aika hyvin. Maailmanmestarikin antoi vielä vähän vinkkejä, niin homma alkoi toimia 🙂

Lounastauon jälkeen suhattiin takaisin radalle ja lähdettiin Lindbergin veljesten kanssa parigolfiin. Etuysi 9 alle. Ei siinä muuta. Takaysi alkoi kehnosti. ”Sössittiin” 153-metrinen ylämäki par-3, eli saatiin kolmonen. Sen jälkeen ryvettiin melkein radan melkein helpoin väylä, Jussi heitti mihin sattuu ja meikäläinen täyttä puskaan. Viimeiset 7 väylää 7 alle. Parigolfin tulos siis 44, varsin kohtuullinen. Yksinään pelattuna homma olisi ollut aika kehnoa, putti toimi hyvin, mutta draiveissa pitää olla huolellisempi (toki parigolfissa tuli vähän yritettyä ja sohellettua, mutta kuitenkin).

Hotellin sauna oli tänäänkin lämmin ja ravintolan kautta unille. Huomenna kiessille klo 11.

SM-kisat ovat onnellisesti takana päin, voittajat saatiin selville kaikissa sarjoissa, lämpimät onnittelut erityisesti Jesselle Suomen mestaruuden uusimisesta.

Jotkut viisaat miehet ovat sanoneet, että pelaamista ja TD:n pestiä ei kannata hoitaa samaan aikaan. Huolimatta vahvoista taustajoukoista, kyllä ne vaan toisiaan syövät, ei sille minkään mahda. Olen siis viisaiden miesten kanssa samaa mieltä. Konkreettisimmin homma tuntui ensimmäisellä kierroksella, kun puoli kierrosta keskityin järjestämiseen enkä pelaamiseen. Myöhemmillä kierroksilla pystyin irtautumana melko hyvin järjestämisestä ja pelaaminenkin sujui kohtuullisesti.

Finaalissa peli ei siitä huolimatta lähtenyt oikein käyntiin, vasta viimeisillä väylillä. Ennen kahta viimeistä väylää tiesin, että kahdella birdiellä pääsen sd:hen kakkossijasta. Ensimmäisen pelastin n. 20 metrin putilla, enkä ehkä koskaan ole ollut niin fiiliksissä. Viimeisellä väylällä oli huomattavasti helpompi ottaa se kakkonen. Avaus tuntui hyvältä, feidasi outtia kohden, mutta luulin sen olevan silti sisällä. Eipä ollut ja bogi korttiin, jonka ansiosta jäin viidenneksi. Harmittaahan se, mutta sille ei voi enää mitään.

Oulun kisa on seuraavaksi kalenterissa. Meresmaan Jussin kanssa saavuttiin juuri kauas pohjoiseen. Tänään käydään tsekkaamassa powergripin uutta myymälää, huomenna lähdetään treenailemaan rataa ja pelattaneen myös parigolf. Helmeä keskittyä taas tähän kisailuun!

Tässä vaiheessa vielä suuri kiitos SM-kisojen taustavoimille ja ydinryhmälle. Olihan se hauskaa!