Aihearkisto: Frisbeegolf

Mukkula ei ollut armollinen

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, SM-kisat

Toinen päivä ei meiningiltään juuri eronnut avauspäivästä, tuuli oli kohtalaista, aurinko lämmitti miellyttävästi poskipäitä, muttei kuitenkaan uuvuttanut. Tuloskeli.

Fiilis oli vallan mainio, mutta kakkosväylällä veti mieli kiekon myötä maahan. Avaus oli kolmen millin korkuinen ja jäljelle jäi 40-metrinen lähestyminen. Jätin sen tuulen avustuksella lyhyeksi 9 metriä ja putin myös alapeltiin, bokkelia korttiin, eikä p2 löytänyt tietään ulos kolmosen koivutunnelistakaan. Alku oli merkittävästi tahmeampi kuin eilen. Nelosella lähestyminen livahti pitkäksi ja 11-metrinen putti alaraudan päälle. Ihannetuloksessa.

Metsälenkille odotukset olivat kovat, koska se oli selvästi heikoin osa-alue. 7:n birdie antoi vauhtia, mutta kympin bogi ja sitä seurannut tuplabogi (taas) veti kyllä mielen matalaksi. Luokattomia heittoja, ei tietoakaan suunnasta. Draivaaminen oli vaisua, eikä birkkuja ollut oikein tarjolla. tulos roikkui pitkään kaksi päälle tilanteessa, kunnes päästiin eilisen menestysväylille eli 15 à. 15-17 ovat väyliä, jotka soveltuvat omaan peliini. Kovin pitkälle ei tarvitse heittää (toki 15:n avaus), vaan kyse on enemmänkin putterin hallinnasta. Siinähän meikäläinen on vahvoilla.

Yksi suosikkiväylistä, 14:n griini

15:ltä birkkua ei tänään tullut kakkosheiton aiheuttamasta haastavasta stänssistä, mutta 16:lla 11-metrinen putti upposi ja nosti vihdoin leuan rinnasta. 17:n nostokolmonen saatteli tuloksen tasan par:iin, 18 ei enää muutoksia tehnyt.

Huomionarvoinen asia on, että putti on murhaavaa. 9 puttia ringistä tänään (joka on tosin valitettavan paljon), 8 sisään. Sillä tehtiin aika merkittävä ero tulokseen. Eiliselle taisi mahtua yksi missi ringistä, joten tällä luottamuksella kelpaa pelata. Draivit ja lähestymiset voisivat siis olla parempia. Ripaus huolellisuutta, niin pelaamisesta tulee henkisesti huomattavasti kevyempää. Näillä puttiprosenteilla pitäisi pelata kyllä jonkin verran parempaa tulosta. Huomenna 5-6 alle, kärkikorttiin sunnuntaille.

Kisan tulokset

Erityisesti fiilistä nostattaa, että pääsen pelaamaan Janne Hirsimäen kanssa samaan ryhmään huomenna! Vapise Janne! Niille jotka eivät ole vielä nähneet, ja niille, jotka ovat jo nähneet; nauttikaa (saattaapa siellä esiintyä muitakin tunnettuja henkilöitä):

SM-kisojen ensimmäisen päivän saldo

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, SM-kisat

Mukkulan rata, joka toimii SM-kisojen näyttämönä, rakentuu suurelta osin vanhalle golfkentälle. Sehän tarkoittaa sitä, että näyttäviä väyliä on tarjolla. Metsäisemmästä osuudesta voidaan olla montaa mieltä, siihen palattaneen myöhemmin.

Tapahtumana tämän vuoden SM-kisat nostavat riman jälleen pykälää korkeammalle. Fasiliteetit ovat moitteettomat kisakylän muodossa, tiedotus toimii ja yleisö nauttii. Vilpittömät kiitokset jo nyt kisaorganisaatiolle!

Rata on siitä mieleenpainuva, että lähtökohtaisesti omassa pelisuunnitelmassani voin ottaa maksimissaan 12 birdietä. Muutamilla väylillä ei yksinkertaisesti riitä käsi, joillain ei riitä järki. Aloitin kierrokseni jokseenkin vahvasti, neljän väylän jälkeen kolme alle. Näin teki moni kärkipelaaja, ja se on oikeastaan elinehto, koska seuraavilla (5&6) väylillä en birkkua yritä.

Seiskan hölmöily kaivelee vieläkin, ylämäkeen pelattava par-4 vaatii hallitun avauksen, ja tarkan lähestymisen. Avaus mettään. Siinä mietiskelin mielessäni, josko pelaan järkevästi nelosen, vaiko kokeilen kolmosta. Järkevyys on tyhmää, joten päätin kokeilla kolmosta. Puuhun. Lähestyminen 6 metriä vajaaksi vastarinteeseen, josta valumat kymppiin ja putti ohi. Kiristää. Hampaat yhdessä metsälenkillä, jonka kohonkohta oli 10-väylän kaatuva haaraputti 15 metristä. Pelastin kolmosen.

11:llä hölmöilin uudestaan. Avaus puun kautta keskelle väylää, jatko heitto metsään kahteenkymppiin. Siitä putti juurelle, viiden metrin päässä sijaitsevan koivun (ei Pasi) juurelle. Uudestaan juurelle ja tuplabogi. Huonot heitot ei edes harmita niin paljon kuin typeryys. 13:lla avaus lipesi ja bogi korttiin. Niin siitä kolmesta alle kiivettiin yksi päälle.

Mukkulan radan rytmi on sellainen, että alussa pitää päästä alle, välissä pitää välttää virheitä, ja lopussa voi vielä kiristää. Muutoin meni tänään juuri noin, mutta kaikkia virheitä en onnistunut välttämään. Väylältä 15 eteenpäin peli olikin silkkaa juhlaa. 6-7 –metriset birdieputit tukivat kolmen böördin sarjaa, ja niiden avulla onnistuin lopulta pääsemään 2 alle tulokseen (59). 18:lla kävi niin hyvä tuuri että hävettää. PD2 käänsi enemmän kuin suunnittelin, kiersi outissa olevat koivut, ja putosi metrin väylän puolelle. Huomenna uudestaan.

Helposti sisällä

Jaettu 8:s sija on hyvä lähtökohta. Hölmöilyt on jätettävä pois. Puttipeli on varsin kohtuullista (100%), draivitkin osuu joskus. Koko kisan tulokset löytyy täältä(myös live).

Visallakin oli asiaa:

Scandinavian Open kirjoissa

European Open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Scandinavian Open

Tulipahan tehtyä. Finaalikierrokselle maukkaista asetelmista, jokseenkin rohkealla fiiliksellä tekemään kovaa tulosta. Tavoitteena nousu. Kahden ekan väylän nostobirkun jälkeen nousu tyrehtyi, kun kolmosväylän avaus löysi koivun rungon, josta singahti ei toiselle väylällä, vaan toisen väylän toisen puolen raffiin. Avausongelmasta ja kehnosta lähestymisestä huolimatta 8-metrinen putti pelasti bogin, eikä peli ollut suinkaan vielä pelattu.

Böördejä sateli oikealta ja vasemmalta, kasiväylällä eilisen lost discin vauhdittamana päädyin seiftaamaan avauksella, kakkosheitto tuntui hyvältä, mutta td ei kääntänyt kuten suunnittelin → raffista rollerille 7 metriin. Luokaton putti vasempaan yläpesään. Ysiväylällä 5-metrinen putti upposi, ja etuysi neljä alle puttimissin ja bogin kera.

Takaysillä meno jatkui, 11:n 80-metrinen kakkosheitto koivujen välistä oli lähes täydellinen, vain 20 metriä pitkä. Siinä sitä oli ihmettelemistä kun fd2:sta ei vaan saa lentämään niin kauas. Sekin erhe tuli korjattua 12:n birkulla. 13:lla avaus jäi vajaaksi sweet spotista, ja kaimalta tuli loistoidea heittä hysse metsän yli korille. Metsä kasvoi, mutta onnekseni kiekko päätyi takaisin väylälle ja nostobogilla siitä selvittiin.

14:llä 10000 kruunun holaripotti ei ollut vieläkään mennyt jakoon, joten sinne siis. Tällä kertaa yritys oli selvästi liian korkea, päätyen 7 metriä pitkäksi. Helpohko alamäkiputti helpohkosti lampeen ja nelonen korttiin. Jos saisin yhden mulliganin koko kisoissa, se olisi tuo putti. Hävettää. Puristin pari birdietä lisää vielä loppukierrokseen ja tulokseksi kohtuullinen 5 alle – 62. Kokonaistulos 16 alle on kohtuullinen, sillä pääsee sijalle 23. Olen tyytyväinen suoritukseeni, en tiedä olenko koskaan pelannut kisaa, jossa kaikki kierrokset olisivat yli tonnin reitattuja, mutta nyt olen. Kiva olisi puristaa enemmän, mutta tulos on hyvä. Pienenä yksityiskohtana; 5 vuotta sitten samassa paikassa heitin 7 heittoa enemmän, radalla joka oli noin heiton helpompi, ja sijoituin 14:nneksi. Edistystä on tapahtunut, mutta taso koventunut.

Kaikkien yllätykseksi voittajaksi selviytyi murskaluvuin McBeast. Alla Paul niittaa viimeisen puttinsa, ja päättää turnauksen vaatimattomaan -11 kierrokseen. Finaalin suomalaistähti oli Seppo Paju, joka nousi vielä 12:nneksi 10 alle -kierroksella. Seppo oli kisan paras suomalainen. Ensi viikon European Openin seuraan backstagelta, mutta odotan innolla minkälaisiin suorituksiin Suomen kärki pystyy kotiradallaan! Kannattaa tulla ihan paikan päälle seuraamaan. Mikäli se ei kuitenkaan onnistu, kattavaa online-seurantaa on myös tarjolla, lisäksi Insider show tarjoaa uudenlaisen näkökulman kisojen seuraamiseen.

Kolmannen päivän kirous

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Scandinavian Open

Nyt on kyllä myönnettävä, että otsikolla ei ole mitään tekemistä päivän tapahtumien kanssa, mutta valitettavasti tänään tapahtui sellainen bon voyage -ilmiö (ihan kuin olisi tapahtunut ennenkin © Matti Nykänen), että olisi pitänyt otsikoida tämän blogitekstin kanssa samalla tavalla. Itse asiassa muutenkin voisin kopioida koko tekstin, mutta jotten jäisi plagioinnista kiinni, niin kirjoitetaanpa jotain muuta.

Sepon ja Pasin kanssa samaan pooliin, kyllä jännitti. Suomenmestari, Euroopanmestari, Maailmanmestari, Mestari. Olihan se hienoa.

Neljä väylää, neljä birdieputtia, pituuksiltaan 1, 2, 3 & 4 metriä. Tuloksen neljä birdietä. Neljä alle neljän väylän jälkeen. Kai se on ihan hyvin. Kutosväylällä vasta tuli ensimmäinen aidosti huono heitto. Aiemmin vahvaksi todettu fore petti, ja etenin 15 metriä. Poltin tosin kaikki madot siltä 15 metrin matkalta. Bogi vierähti.

Kasiväylää voisi ajatella tapahtumiensa muodossa kierroksen käännekohdaksi, mutta ei se kyllä ollut. Käänne tapahtui jo aiemmin. Kasin avaus rohkeasti järven yli – korjaus: järveen, ehkä. Varmaa tietoa ei saatu spotteriltakaan –> lost disc ja juosten tiille. Seiftasin. Pelasin kuitenkin hyvin ja metrin putilla otin bogin, pelastin paljon. Etuysi kaksi alle, pari kymppimetristä puttia niin luokattomia että hävettää kun koriosumasta ei tietoakaan, muutoin hyvää peliä.

Takaysillä peli muuttui jokseenkin tasapaksuksi. Nostopar:eja, kunnes 13:lla 7-metrisellä putille hyväntuntuinen birkku. 10000 kruunun metsästyksessä 14:llä hipsu oksista ja nätit skipit keskelle järveä. OB-3. 17:lla pääsin vielä makustelemaan 8-metrisellä birdieputilla ja onnistuin veivaamaan tuloksen neljä alle par:in – 63. Ihan hyvä, sanoisin. Ei riittänyt mestareille vaan Seppo ja Pasi kirjoitivat korttiinsa vakuuttavat 59 & 60 kovin ansaitusti.

Tämän päivän järvikokemuksen tarjosi Pasi väylällä 11:

Mitä huomenna sitten? Finaalipäivä, ylimääräiset perhoset vatsassa. Tulosta pitäisi tehdä. Pari bogia mahtuu näihin vähän parempiin kierroksiin, josko ne saisi sieltä hölmöiltyä pois. Sijoitus 25:n huitteilla, 15:n sakkiin olisi kiva päästä, mutta siihen tarvitaan tommone 12 alle. Sitä ei välttämättä meikän bägistä löydy, kun kaksi kolmesta pd:stäkin jäi tänään matkan varrelle. Hyvällä fiiliksellä kisan paras kierros huomiselle, niin ei tarvi sitten ihmetellä.

Nummelan syysmyrsky

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Scandinavian Open

Vai mikä se nyt oli. Toinen päivä ei valjennut. Vettä tuli kuin aisaa ja tuulikin oli yltynyt. Itsellänihän on lämpimiä muistoja vastaavasta kelistä mm. Talista, jossa tulosta on kelillä tehty. Siitä johtuen hieman jopa jännitti mitä päivä tuo tullessaan.

Jesper Lundmark mahtui samaan pooliin, ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen osaa edelleen pelata. Jos joku puhuu pehmeästä tekniikasta, niin Jeppeä ei voi olla liittämättä siihen keskusteluun.

Ykkösellä jäin hieman jälkeen muista, ja jäin 13 metrin birkkuputille. Jos voisin pyytää videotarkistusta, niin ehkä tuomitsisin putin sisään menneeksi, sen verran hyvältä se tuntui ja näytti. Tosiasia lienee, että se oli millin vasemmalla eikä jättänyt jossiteltavaa. Kakkosväylällä rennosti saareen, ja hyvältä se tuntuikin – ei vaan koskaan osunut. Puoli metriä ohi ja nelosta korttiin.

5:lla ja 6:lla odoteltiin yhteensä arviolta tunti. Vettä satoi ja jengiä riitti. Mutaa silmissä saakka ja se näkyi tuloksessa. Nelosen birdien paikkasin heti vitosen bogilla. Itseluottamusta foreen eilisen johdosta riitti, vähän liikaakin. Kasilta onnistuin nostobirkussa ja etuysin sain vaivoin pelattua par:iin.

Putteja ei ollut montaa tarjolla, 13:lla jätin lähestymisen 5 metriä lyhyeksi (jos sitä edes lyhyeksi jättämiseksi voi sanoa) ja osuin yhteen ketjuun. Se oli harmillinen. Seuraavilta väyliltä (14 & 15) kuitenkin hyvät birkut, ja ensi kertaa alle par:in! 17:llä pääsin kokeilemaan 9 metristä, mutta alarauta oli ilmeisesti liian korkealla. Lopputulos 1 alle (66), joka olosuhteisiin nähden oli ihan kohtuullinen. Pari puttia olisin mieluusti siitä kiristänyt, mutta en valita. Onnistuin keräämään itseni alun töppäilyistä huolimatta.

Paparazzi myöhästyi hieman, Jesper puttasi polven syvyisestä ojasta viimeisellä väylällä. Märkää on.

Tänään on eri meno. Sade lienee mennyttä, aurinkokin mahdollisesti pilkottaa. Tulostasoa eilisestä pitää parantaa, tänään kiivetään takaisin 15 sakkiin.