Niin siinä sitten kävi. Tukkaan tuli Ameriikalta oikein tosissaan. 5,5 pistettä ei juurikaan lämmitä. Stroke playn paras tulos olis 5 alle, eli 27 heittoa. Siihen ylsi vain Nathan Doss. 28 heitti kaksi jenkkiä ja heistä heiton päähän ylsin minä Daven ja Kenin kanssa -> Euroopalle ei pisteitä. Henk. koht. pelasin melko hyvin yhdellä bogilla ja neljällä birdiellä, muttei se vaan riitä. Näissä karkeloissa ei ole 9:llä väylällä varaa ottaa bogia, jos haluaa taistella pisteistä. Muut eurooppalaiset pelasivat aika vaihtelevasti, pahin alisuorittaja oli K-J Nybo, joka käytti kolmella väylällä 23 heittoa..

Tilanne oli tiukkaakin tiukempi 13-1, kun vuorossa oli match play. Vastustajakseni tuli hallitseva maailmanmestari (ihan paperia) Eric McCabe.

Maailmanmestari Texasista

Ekalla väylällä päästin hänet johtoon, mutta kolmannella väylällä (saariväylä) parkkeerasin neljään metriin ja pääsin tasoihin. Seuraavilta neljältä väylältä birdiet pelannut Eric jätti meikäläisen aika kylmäksi. En pelannut huonosti, mutta par ei riitä. Maailmanmestari oli 7 väylän jälkeen 6 alle ja oli voittanut neljä väylää ja minä vain yhden. Homma oli sitä myöden selvä, kun väyliä oli jäljellä kaksi. Espen onnistui Match playssa voittamaan Dossin, kun Nate heitti pari kiekkoa järveen vitosväylällä, Nybo kohensi peliään myös hankkimalla 1,5 pinnaa Euroopalle. Yksi piste tuli naisten sarjan stroke playsta.

Oli siistiä pelata Euroopan joukkueessa ja aion todellakin pelata ensi vuonna sen verran hyvin, että pääsen joukkueeseen uudestaan. Siihenhän täytyy puristaa vähän enemmän, kun Euroopan (Ruotsin) huippunimet tullevat myös paikalle..

Euroopan joukkueella leuka rinnassa ja matka jatkuu kohti uusia pettymyksiä

Huomenna vastataan toilailuista sitten vain itselleen. Avajaisseremoniat on vietetty ja bataattimuhennokset kanankoipineen tuli nautiskeltua. Teetime huomiselle on 10.32, Suomen aikaa 17.32. Pelaan samassa poolissa Jussin kanssa (kohtalaiset todennäköisyydet), voi olla vähän viikkokisameininki, kun voi jutella Suomea.. Eiköhän se viikkokisameininki unohdu siinä vaiheessa, kun Andy Greene kuuluttaa ”Representing Finland…” Sormet syyhyää päästä heittämään lisää.

100 maailman parasta pelaajaa, mutta todellisuudessa n. 10-20 pelaajaa, jotka oikeasti taistelevat voitosta. Turnauksen on aiemmin voittanut ainoastaan Ken Climo, Dave Feldberg, Barry Schultz, Nathan Doss ja Nikko Locastro. Nathan ja Nikko selvästi nuorimmat tuosta joukosta, ja kumpikin on haalinut voittonsa kahden vuoden sisään. Vaikuttaa siis vähän siltä, että vanhat äijät ei enää pärjää 🙂 Dave on kova, mutta en usko muiden vanhojen voittajien taistelevan voitosta. Enemmän odotan jotakuta nuorta uutta voittajaa. Esim. Paul Ulibarri esiintyi edukseen Presidents Cupissa ja muutakin kovan luokan nuorisojoukkoa täällä pyörii.. Vaikea nimetä yhtä voittajasuosikkia, mutta suurimmat pienimmät kertoimet lienee Feldbergillä, mutta toivon jonkun nuoren sankarin vievän tittelin.

Heittäminen oli tänään kivaa ja itseluottamus on kohdillaan. Huomenna heitän sellaisen 60-64, jolla on ihan hyvissä asemissa tuleville kierroksille. Etuysi pitäisi heittää 3-4 alle, se on ihan tehtävissä, ja helpohkoja birdieitä voi siihen vielä jättää ottamattakin. Kassi on pakattu ja viritetty kisakuntoon, Bossia, DD:tä, PD:tä ja TD:tä löytyy draiveriosastolta, P2 ja MD2 ovat kuitenkin monella väylällä tärkeässä roolissa. (Lisäksi salaisena aseena kakkosväylää varten on pro wraith, joka on kuin tehty sille väylälle.)

Tässä esimakua siitä, mitä huomenna on luvassa:

Bossilla biitsille

Treenipäivä meni sikäli mukavasti, että lammessa ei tullut vierailtua.  (Se on mainitsemisen arvoinen saavutus tällä radalla) Pelisuunnitelmat meni kohtalaisen vahvasti uusiksi, varsinkin niitten rollereitten osalta. Ei se ollutkaan niin helppoa. Treenasin väylän nro 11 varmaan 8 kertaa, ja päädyin heittelemään sen väylää pitkin, pelaamaan par:ia. Muuten kiersin koko kierroksen heittämällä PALJON. Kierrettiin alkukierros Sepon kanssa, Sepolla selkä vähän kipeänä ja joutui himmailemaan. Loppukierroksen painoin yksikseni, ja treenasin huolella.

Rataa viimeisteltiin tänään täyttä tulevia karkeloita varten. Parhaimmillaan kolme äijää painoi traktorilla ympyrää joillain väylillä..

Ykkösväyläkin koki muutoksia. Sehän oli helpottunut viime vuodesta, kun ”katto” oli kaatunut. Sehän olikin naurettavan helppo, kuten kuvasta näkyy.

Ykkösväylä aamulla

Iltapäivällä tilanne olikin jo toinen. Väylälle luonnollisesti istutettiin puita, jotta se olisi vaikeampi.

Ykkösväylä iltapäivällä

Pienellä masiinalla oli amerikkalaiset liikeellä.

Gameplan on joka tapauksessa nyt lähes valmis. Kolmella väylällä en lähtökohtaisesti yritä pelatakaan birdietä, vaan lähinnä selviytyä maaliin mahdollisimman vähin vahingoin. 4, 11 ja 14. Rollerit jäi tosiaan pois. Kakkosväylällä ilmassa pääsee samoille paikoille, epäonnistuneilla heitoilla lopputulos on sama. 11:llä pelaan putterilla väylää pitkin. siitä saa myös sen par:in, rollerilla olisi ollut pieni sauma birkkuun, mutta aika paljon riskiä. Näiden lisäksi merkittävimmät muutokset suunnitelmiin ovat;

*vitosväylällä kaksi kertaa MD2:lla, sitten yli jos olen mestoilla, ympäri jos en. birdie tai par.

*ysillä avaus putterilla (ennen pd:llä), pysyy paremmin sisällä.

Siinä se. Näillä valmiina taistoon. (Tosin nelosväylä on vielä auki, se täytyy pohtia huomenna vielä ennen presidenttikisaa.)

Päivällä treenin välissä pidettiin myös presidents cupin lehdistötilaisuus. Huomenna kaikki peliin ja voitetaan Amerikka. Palkintona olisi ihan näyttävä pysti;

Mestarille pysti

Presidents cuppia voi seurata huomenna livenä kisan sivujen kautta. Lysti alkaa Suomen aikaa klo 20 tiistaina. Sehän pelataan winthropin ”etuysillä”, eli lammen ympäristössä. Väylät 1-7 ja 17&18. Caddie Bookista tarkemmat kuvaukset. Yhdeksän väylää kierretään kahdesti. Ekalla kierroksella parhaat tulokset saavat pisteitä. Sen jälkeen yhdeksän väylää pelataan reikäpeliä, eli pelaamalla väylän paremmin kuin kaveri, saa ”pisteen” (jota ei lasketa varsinaisessa joukkuepistelaskussa, vaan ja yhdeksän väylän jälkeen enemmän väyliä voittanut saa kolme pinnaa..

Loppupäivästä jetlagi on alkanut vähän painaa päälle ja ruokaakin pitäisi vielä saada. Katsotaan jos ehtisin ottaa lyhyet unet. Tällä hetkellä kapteenit tapaavat ja samalla selviää huominen vastustaja. Saa nähdä julkistetaanko vielä tänään.

USDGC:tä voi fanittaa myös facebookissa ja twitterissä ja ties missä, mutta itse en tiedä niistä mitään, niin joudutte itse selvittämään. Dokumentaatiota on joka tapauksessa ihan hyvin tarjolla..

Matka on alkanut, muut suomalaisethan ovat jo paikan päällä, meikäläinen lähti vähän matti myöhäisenä vasta sunnuntaiaamuna. La-iltana kymmenen aikoihin olin lähdössä hakemaan autoon unohtunutta lompakkoa, kun puhelin soi. Erikoinen numero ja la-illalla, kuka se voi olla? Ystävällinen heppu soitti ja kertoi löytäneensä lompakon hetki sitten kadulta. Jaahas, kävin noutamassa lompakon ja kiittelin kovasti, olisi voinut olla nihkeä lähteä reissuun 5 tunnin päästä ilman lompakkoa. Kas kun ei ollut passi.. Muutoin kaikki on kohdallaan, väsyttää jonkin verran, mutta nyt (silloin kun kirjoitin tämän, lentokentällä on hyvää aikaa kirjoitella) olen Münchenissä ja kohta pääsen koneeseen. Saksan lentokentällä securityhenkilö väitti kivenkovaa, että mun puttereissa on metallia, koska ne näkyivät sinisin taulussa. Pitäisköhän tarkistaa, onko ne laillisia?
USDGC on frisbeegolfmaailman kiistatta arvostetuin tapahtuma. Vähintään 100 maailman kovinta pelaajaa osallistuu turnaukseen, ja moni kova nimi voi jäädä jopa 100 ulkopuolelle. Henkilökohtainen historia ei ulotu kovin kauas, mutta kolme kertaa olen ehtinyt jo Rock Hillin tulimuurahaisia käydä väistelemässä.
*Vuonna 2006 tein muutaman kuukauden frisbeeuraa jenkeissä, ultimate painopisteenä. Samalla reissulla sain anottua liitolta maapaikan usdgc:hen, ja pääsin haistelemaan suuren maailman tuulia. Tulos ei ollut kovin kummoinen, jonkin verran yli par:in, sijoitus oli 77. Ei ihan rahoille (eli kuuden heiton päässä). Ensituntuma tuli Winthrop goldiin, ja muutenkin oli hauska reissu. Nöyräksi ne keltaiset narut teki..
*Vuoden tauon jälkeen 2008 suuntasin toista kertaa kisaamaan. Rata oli tuttu, fiilis oli tuttu ja reissukin tuttu. Oli huomattavasti helpompi lähteä tavoittelemaan jotain. muistaakseni tavoitteena oli ihan selkeästi pelata 50 sakkiin, ehkä jopa 20-30 sakkiin. Kahdessa vuodessa narujen julmuus oli ehtinyt unohtua. Tulokseksi tuli 1 yli par:in kierroksilla 70, 75, 64, 64 (par 68), mikä oli ihan kohtuullinen, ja sijoitus oli 59. Taso oli noussut huimasti (tai rata helpottunut), koska pari vuotta aiemmin 5 heittoa huonommalla tuloksella oli samalla sijalla. Tuloksen paranemisesta huolimatta en ollut kovin tyytyväinen, vaikka hyvä maku viimeisistä kierroksista jäikin..
*Viime vuosi oli odotusten vuosi. Pelasin elämäni parhaan kauden SM-hopealle ja suuremmissa kisoissa pääsääntöisesti 5:n sakkiin. Tunsin olevani iskussa. Sitten mentiin taas sinne narujen väliin, ja pettymys oli taattu. Kierrostulokset 75, 68, 66 ja 66 johtivat 3 yli par:in tulokseen, eli huonompaan kuin aikaisempana vuonna. Viimeisestä kierroksesta muistan tasan sen, että olin kahden väylän (kenties helpoimpien) jälkeen 3 yli. Sen lisäksi yksikään putti ei uponnut. Siihen nähden 2 alle oli varsin hyvä. Sijoitus 87., 59:lle olisi tarvinnut 7 heittoa paremman tuloksen kuin vuotta aikaisemmin, eli taso nousee koko ajan.
*Vuosi 2010. Odotukset ovat korkealla. Presidents cup ennen usdgc:tä poistaa viimeisetkin jännityksen rippeet. Radan piti olla helpompi muutamien muutosten myötä, mm. 9. väylälle tuli buncr -sääntö ja ko. väylällä sössin viime vuonna kahdesti pahasti. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kaikilla väylillä pelataan ”oikean golfin” outti -säännöllä. Jos heität outtiin, saa penalttia ja heität uuden heiton samasta paikasta. Mun mielestä toi sääntö on hyvä. Muutenkin frisbeegolfissa pitäisi olla toi käytössä, MUTTA siitä pitäisi seurata väylien leventyminen, jotta nähtäisiin hienompia heittoja. Tällöin homma kehittyisi siten, että hyvät pelaajat voivat heittää näyttäviä heittoja ja vain rajummin epäonnistuneista rangaistaisiin. Tällä hetkellä usdgc:ssä voi aika monessa paikassa heittää melko hyvän heiton (alle 15 m korista tai keskelle väylää ja muutaman metrin pyörähdys) ja olla outissa. Siihen toi uusintaheittosääntö on aika kova. Faktaa lienee kuitenkin se, että kärkiäijien kierroksiin ei ennenkään ole kovin montaa outtia mahtunut, joten tulokset tuskin siellä huononevat. Sen sijaan me keskikastin ja sitä huonommat tuupparit saamme tuntea sen nahoissamme, TAI sitten pitää olla merkittävästi huolellisempi. Taidan olla huolellisempi. Sääntömuutos muuttaa pelin luonnetta merkittävästi. Tekisi mieli heitellä putterilla koko rata..
Mitenkäs sitten ne väylät ihan oikeasti pitäisi pelata?
1. helppo juttu, putterilla siihen aukkoon ja kakkosta korttiin. Joidenkin mukaanhan tällä väylällä ei voi heittää outtiin (ajattelin itse samoin ennen viime vuotta), mutta olen eri mieltä. Been there, Done that, got the penalty.
2. väylällä heitän avauksen joko pro wraithilla ilmassa tai TD:llä rollerina. Koskaan en ole siinä rolleria koittanut, mutta se näyttää niin helpolta, että aion treenatessa koittaa. Kakkos heitto sitten putterilla, mikäli avaus menee sinne mihin pelikirja käskee.
3. on jostain syystä mulle helppo. Viime vuonna ongelmaksi meinasi tulla väylän pituus, kun putterikin meinasi liukua pitkäksi. Heitän kovaa vakaalla putterilla suoraan. Ja otan taas helpon birdien.
4. väylän puut ovat varmasti kasvaneet viime vuodesta, vaihtoehtoja on rolleri, suora tai putteriannukka. Se on vielä täysin auki.
5. tuo myös harmaita hiuksia. Varsinkin kakkosheitto lammenrantaa pitkin. Pitäisi päästä suoraa väylää mahdollisimman pitkälle, kummallakin puolella outti. Avauksen heitän joko MD2:lla tai TD:llä. Täytyy kokeilla. Kakkosheittoon on samat vaihtoehdot, riippuen kuinka pitkälle pitää päästä. Kolmas heitto toivottavasti hyssenä mukille, mutta kun siinäkin haittaa vielä se lampi.. Olen par:iin erittäin tyytyväinen.
6. on helpohko, hysse kaiken ympäri DD:llä tai Bossilla. Nyt pitää olla vaan huolellinen, ettei lipsahda lampeen, kun joutuu heittämään tiiltä uudestaan. Tässä erityisesti birdiehakuisuus ei ole enää niin voimakas kuin ennen johtuen sääntömuutoksesta.
7. on radan ”pakkokakkonen”. Järjetön pommihysse PD:llä sen bambuaidan yli ja kakkosta korttiin.
8. on hieno väylä. Todellinen metsäväylä. Tullen heittämään sen TD:llä annukkapuolelta ja putterilla sitten kakkosheittoa, mutta tässäkin täytynee kokeilla.
9. Tästä alkaa sitten pelit. Kaksi hysseä ja kolmonen korttiin. Ennen heitin avauksen PD:llä, nyt sitä pitää vähän miettiä -  jälleen sääntömuutosten vuoksi.
10. Eagle mahdollisuus jos kättä ja päätä riittää. Tuskin yritän, rankaisee liikaa. Pari putterihysseä ja helppo birdie.
11. Murheenkryyni. Avaus todennäköisesti montun pohjalle vasemmalle, josta rolleri, joka kääntää varmasti oikealle. Tänä vuonna ei riitä, että käy sisällä vaan nyt pitää jäädä. Saa nähdä kuinka käy. Tällä väylällä olen rypeltänyt kaikista eniten. On varmaan enemmän seiskoja ja kutosia kuin nelosia ja vitosia.
12. Bossi/DD, eagle mahdollisuus, riippunee avauksen tasosta ja kelistä mikä on järkevää. Joka tapauksessa pakko saada birdie.
13. 888 tällä säännöllä on julma. Väylä on ollut tunnettu (tai en tiedä onko se ollut tunnettu, mutta noin olen ajatellut) siitä, että siinä voi ”seiftata outtiin”. No, enää ei voi. Putteria tulee varmaan sinne väylälle heitettyä. Viime vuonna heitin hyvän pommihyssenkin, joten sitä joudun harkitsemaan.
14. Sitten voi hengähtää, tavallaan. Tulevilla väylilläkin voi sössiä, mutta niistä ei pitäisi tulla ihan yhtä suuria kaloja. 14. on muutettu ainakin caddie bookin mukaan naurettavan vaikeaksi birdieksi, saa nähdä mikä on todellisuus. Siitä on pakko pelata kolmosta.
15. on ollut aina myös mulle vaikea. Tänä vuonna meinaan heittää avauksen DD:llä, jos ei tarvitsis repiä niin paljon ja saisi vielä skippiapuja.
16. MD2 ympäri tai PD välistä. Muistaakseni MD2 ei jaksa ihan perille, mutta on turvallisempi. Katsotaan treenien jälkeen.
17. Saariväylien äiti. En tiedä minkä muotoinen saari on tänä vuonna, mutta sen tiedän, että moni pelaaja joutuu tyhjentämään kassinsa ja ottamaan ison kalan tai kaksi. Joka tapauksessa heitän putterilla, minne heitän, on toinen juttu. Riippuu täysin saaresta.
18. Sääntömuutoksen vuoksi heittänen tässä avauksen putterilla tai midarilla, kakkosheitto en tiiä vielä millä, riippuu kuinka kauas putterilla pääsee siihen mäkeen.
Kas näin päästiin kierros loppuun ja tulokseksi tuli sellainen 60-63, eikä yhtään bogia. Ihan kohtuullinen aloitus, kiristetään sitten myöhemmin lisää 🙂

Koko frisbeegolfmaailman ykköstapahtuma lähestyy. Muutama päivä lähtöön, sunnuntaiaamuna klo 6.55 ilmahansan nokka kääntyy kohti Muncheniä ja sieltä Charlotteen. Myöhään ollaan liikkeellä, mutta hoidetaan viimeistelyharjoitukset täällä Suomessa, niin tuskinpa siitä mitään ongelmaa saadaan aikaan. Kisaamaan Suomesta lähtee meikäläisen lisäksi Janne Kotka (ATD Presidents Cup), Jussi Meresmaa (Viime vuoden usdgc -sijoitus 9.), Toni Asikainen (SM-pronssimitalisti), Jesse Heinonen (Suomenmestari 09&10) ja kauden komeetta Seppo Paju (jun-16 maailmanmestari, jun euroopanmestari). Kovia jätkiä.

Viime viikon torstaina heitin lausteella hyvän draivisetin ja puttailinkin jonkin verran. Päätin kerrankin aloittaa treenin puttaamisella ja tunnin verran vietin aikaa puttikoreilla. Mitään mullistavaa ei rakentunut, rutiinia nyt pitää vaan saada. millään muulla ei ole väli, kunhan kaikki alle 8-metriset uppoaa. Se on ihan yksi lysti heitänkö 20:stä alarautaan vai täyttä ohi, kunhan alle 8:sta metristä uppoaa. (Ainakaan tällaisella kahden viikon valmistautumisajalla tuskin säästää hirveästi heittoja panostamalla pitkiin putteihin).

Draivisetti oli hyvä. Rollerikulma kuntoon, perusliikerataan totuttelua ja kiekkojen käyttäytymiseen syventymistä. Rolleria tarviin yhdellä tai kahdella väylällä. Ehkä kakkosella ja joka tapauksessa 11:llä. (ks. caddie book tästä). USDGC:n rata on siitä erikoinen henkilökohtaisella tasolla, että siellä on väyliä, joista par -tulokseen olen täysin tyytyväinen. Luonnollisesti birdiet on tehtävissä, mutta mokeltamisen vaara on niin suuri, että otan mieluummin sen helpon par:in. Tarkempi gameplan rakentuu luonnollisesti paikan päällä, mutta ajatuksia laitan vielä ennen lähtöä.

Eilinen kirpeä syyspäivä ajoi meikäläisen urheilupuistoon lyhyelle n. tunnin puttisetille. Liekö syy torstaissa, vai viikonlopun Sappeen kierroksessa, mutta kivaa puttaaminen oli. 7-8 -metriset on helppoa kauraa (tosin niiden pitäisi olla vielä helpompaa, jos ne haluaa kaikki upottaa nelipäiväisessä kisassa), lyhyemmät niin helppoja, että naurattaa..

Fiilis on hyvä, taival kohti Ameriikkaa ja shortsikelejä lähestyy.

..ja voitto haettiin! Kukkulan kuninkuus tuli uusittua. Kisan taso nousee vuosi vuodelta, ja helpolla ei irronnut tänä vuonna.

Lopulta kahden heiton turvin pokkasin pystin, mutta jännitystä riitti viimeiselle väylälle saakka. Lauantain jälkeen viiden heiton takaa-ajoasema ei ollut mitenkään herkullinen tilanne (huolimatta siitä, että lauantaina kilpailua johtanutta pelaajaa ei ole vielä koskaan kruunattu kuninkaaksi), varsinkaan kun ristiselkä-ripatti oli vahvoilla näytöillään kakkosena heiton edellä.

Sunnuntain 25-väyläiselle maratonkierrokselle lähdettiin hyvissä tunnelmissa. Seppo liittyi em. pelaajien kanssa ykköspooliin, valmiina keräämään päänahkoja. Kolmen väylän jälkeen Kimmo jäi heiton jo selän taakse ja Kalle oli enää kahden heiton päässä, eli alku oli meikäläiselle hyvinkin vahva. 7. väylällä tasoitusta tarjoiltiin jo 6-metrisellä putilla, mutta eipä osunut ja Kalle pysyi vielä heitolla kärjessä.

Metsäosuuden kuudella väylällä kiipesin turvallisen tuntuiseen kolmen heiton johtoon ja olin jo neljä alle par:in. Seuraavalla väylällä Kalle sai vuorostaan yhden kiinni ja pari väylää tuupittiin tasoihin, joten ero oli kaksi heittoa 17 väylän jälkeen. Maailman mullistavimman idean ”hei tästähän voi heittää kaikkien puiden yli” avulla pelasin sitten tuplabogin 18. väylältä. Kalle tuli tasoihin par -tuloksella.

Saariväylä on aina jännittävä, mutta tällä kertaa kaikki osuttiin. Jäin kauimmas, eikä 7-metrinen putti yläpantaan lohduttanut. Kalle meni johtoon heitolla. Seuraava väylä käänsi kelkan, kun otin kakkosen ja menin suoraan johtoon kahdella heitolla. Pääsin vielä neljänkin heiton johtoon, josta Kalle otti yhden vielä kiinni ennen kierroksen päätöstä ja alkavaa finaalia. Samaan aikaan Seppo pelasi hyvin, ja pääsi Kimmon kanssa tasoihin. Finaaliin lähdettiin siis kutkuttavista asetelmista.

Ensimmäiset kaksi väylää pelattiin Kallen kanssa tasoihin, jonka jälkeen Kalle sai heiton kiinni. Seuraavalla väylällä pääsin uudestaan kolmen heiton karulle, mutta finaalin viidennellä väylällä Kalle avasi milliin ja oli kaksi heittoa perässä. Viimeiselläkin väylällä Kalle avasi metriin ja mun oli pelattava korkeintaan kolmonen. Pienellä tärinällä avaus pöpelikköön, juuri ja juuri sisälle. Siitä lähestyminen viiteen metriin hyvin jännittävälle puttipaikalle, mutta upposi kuitenkin!

Seppo ja Kimmo ajautuivat sudden death -ratkaisuun ja neljännellä väylällä Seppo vei kolmannen sijan. Lienee kuitenkin hyväksyttävää hävitä sd sd:ssä maailmanmestaruuden voittaneelle.. Hienot kisat kummallekin, vaikka pienen pettymyksen varmaan molemmat joutuivat nielemään.

Huippukisat! Anssi ja Juha hoitivat homman taas kestävyytensä (sekä fyysisen, että henkisen) äärirajoilla, ja tuloksena paremmat kisat kuin koskaan aiemmin.. Kiitos!

Tämän kisan pohjalta lähdetäänkin sitten Ameriikkaan. Hyvä, kohtalaisen ehjä kisa tuo itseluottamusta. Putti ei kyllä osunut, mutta sitä ei niin paljon lähiaikoina ole treenattukaan, kuin draivia. Draivi toimi hyvin. Tällä viikolla taas treenaillaan, kun ehditään..