Aihearkisto: Frisbeegolf

I haven’t thought about that

Junalla Rotterdamiin, Raitiovaunulla Bergschenhoek platsille, Bussilla jonnekin muualle ja kävellen radalle. Yhteensä noin tunti. Ihan hyvin ottaen huomioon että koko ajan oli enemmän tai vähemmän eksynyt fiilis, eikä kukaan oikein osannut auttaa turisti-infoa lukuunottamatta. No, kun ensimmäinen kori ilmeistyi näkökenttään, kaikki oli taas hyvin.

Säätöön meni sopivasti kuitenkin aikaa ja parigolf jäi pelaamatta, mutta Sepon kanssa kierrettiin treenikierros. Rata on periaatteessa ihan siisti, mahdollisuudet olisivat aika paljon parempaankin, mutta ilmeisesti aikaa ei ole ollut suunnitella. 125 metrisiä suoria väyliä löytyy aika paljon, ts. PD:lle on käyttöä aika paljon (8 väylän avaus), mutta putterilla avaan vain neljä väylää, mikä on ihan kivaa. Peli perustuu kolmeen kiekkoon; PD, MD2 ja P2, ei tarvitse paljon kaaria heitellä. Radan par on noin 57 (sitähän kilpailun järjestäjät eivät määritelleet, perustuu omaan arvioon), eli alta 54:n pitäisi pelata selvästi ja keskiarvo sinne 51-52 seutuville, niin sillä taistellaan voitosta.

Heittäminen alkoi loppujen lopuksi tuntua kivalta, 10 väylän jälkeen lähti jo ihan koviakin heittoja. Kaiken lisäksi heitot meni pääosin sinne mihin pitikin. Puttaaminen on edelleen naurettavan helppoa, 2-time Jesse PD on hyvä korvaaja first run PD:lle, ja ennen kaikkea itseluottamus on taas kasassa, huomenna alkaa kisakausi!

Seppo heittää järven yli saareen

Treenikierroksen jälkeen kaikki näytti hyvältä, perille on päästy, rata on ihan kiva (huolimatta muutamasta luovasta ob-merkinnästä, mutta se on tavallista Keski-Euroopassa). Pelaajakokous oli suoraan sanottuna farssi. Kaikki tiet on ob. Osa ei ole. Joissain on pelkkä tie, joissain myös tien toinen puoli. Mutta kaikki eivät ole ob. Ratakarttaan on merkattu osa ob-alueista ja väylät on vähän miten sattuu. Huomenna varmaan joka väylälle mennessä pitää sopia poolin kesken mikä on ob ja mikä ei.. Hyvissä kisoissa pitää olla rata ja pitää olla tulospalvelu. Ensimmäinen kategoria ei varsinaisesti täyttynyt, vaikka toki illan ja aamun aikana rataa vielä kohennellaan keski-eurooppalaiseen tyyliin, joten huomenna kaikki on hyvin. Katsotaan kuinka käy tulospalvelun.. Pelaajakokouksen huipentuma oli kenties, kun joku kysyi ob:ista, TD:n vastaus kuului: ”I haven’t thought about that”. Saas nähdä, keskityn pelaamiseen.

Sapuskakin on ihan karmeeta, muuten täällä on tosi kivaa. Tsekkaa myös Sepon blogi.

Ennakkosuosikkina Helsinki-Vantaalla

Kisakausi alkaa, ehkä vähän yllättäen, kun Turgguses on 30 senttiä vielä lunta. Dutch Open Hollannissa on kauden ensimmäinen kisa. Rata ei ole entuudestaan tuttu, viime vuonna pelattiin eri paikassa, ja tänä vuonnakin rata muuttui vielä muutamaa viikkoa ennen, joten hirvittävää etua ei paikallisille tarvitse antaa.

Puttitreenit lumihangessa vaihtuu toivottavasti vähän vähemmän lumisiin maisemiin.

Lento laskeutuu 13.00 amsterdamiin, josta junalla pyyhällän Rotterdamiin. Sieltä eteenpäin pitäisi kyydin olla tarjolla Sepolta. Suoraan radalle, lämmittelyn jälkeen
parigolf ja sitten hiomaan geimplänia. Siinä tämän päivän ohjelma.

Täytyy sanoa, että sormenpäitä kutittelee jo aika hyvin tämä kisaaminen. Kassi on nyt päivitetty, heittäminen tuntuu ihan hyvältä, ja ennakkosuosikin viittakin löysi tiensä ensimmäistä kertaa kisakassiin. Mielenkiintoinen ja ennenkokematon tilanne henkilökohtaisesti, kisojen kovin rating yhdessä Sylvain Gougen kanssa kertoo siitä, että tavoite on kohtalaisen selkeä. Mutta kuinka lunastan odotukset? Tilanteessa, jossa en koskaan ennen ole ollut, nöyryys ja kova itseluottamus ovat valttia. Ja maitojunalla sitten sunnuntaina kotiin 🙂

Kilpakumppaneista löytyy Sylvainin lisäksi muitakin kovia nimiä, Anders Swärdin lisäksi pääosin Suomesta; Ville Piippo, Toni Asikainen ja Seppo Paju. Ja onhan siellä vielä se Johannes Högbergkin. Tässä seurassa ei kisoja voiteta vain rating-luvulla, heittää pitää sittenkin osata. Tuskin maltan odottaa, mutta huomiseen on kisoja vielä odotettava. Pahoin pelkään, että ensimmäinen kierros on karmeaa rämpimistä ja epäonnistumisten välttelyä, mutta eiköhän loppua kohden rentous suorittamiseen ala löytyä. Viime kisoista on kuitenkin vierähtänyt jo melkein puoli vuotta.. Eväät voittamiseen on olemassa, ne pitää vaan syödä.

Tässä vaiheessa kautta haluan kiittää jo etukäteen tukijoitani;

Intersport Megastore Länsikeskus, Turun suurin Intersport asiantuntevalla palvelulla ja ennenkaikkea hyvällä frisbeevalikoimalla varustettuna.

Discmania Golf Discs, siistein brändi, joka frisbeebisneksestä löytyy. (Siinä sivussa tekevät ihan hyviä pannujakin)

On Boardingin aika, nokka kohti Alankomaita, shortsit jalkaan, irvistys naamalle, lötää mukiin ja poika kotiin. Iltasella palaan vielä parigolfin jälkeisissä tunnelmissa (olettaen, että siihen mennessä olen löytänyt itselleni yösijan, valmistelut on vähän vielä puolitiessä..). Parigolfissa lasken Sepon varaan, itse ajattelin seurailla vain näyttävää peliä ja lunastaa palkintorahat. Go Seppo!

Heittokuntoon

Tammikuun lihaskuntotesti ja harjoitusohjelma johdattelee kauteen valmistautumiseen. Parin kuukauden tauko säännöllisestä (viikottaisesta) liikunnasta johtaa meikäläisen vartalossa siihen, että kaikki suoritukset tuntuu murskaavan lihakset ja luut palasiksi. Kaikki vaan sattuu ja olo on kuin olisi 20 vuotta vanhempi (kai). Ainakin helmikuun alussa hallitreenit tauon jälkeen aiheutti ”käsi lähtee irti ja selkä menee poikki” -fiiliksen. Erityisesti selän heikkous alkaa tuntua yllättävän nopeasti. Hallitreeneissä keskityin lähinnä muiden opastamiseen, mikä ei ollut huono vaihtoehto niin sain pehmeän laskun tähän harjoitteluun.

Helmikuun aikana liikunta on lisääntynyt merkittävästi ja siten sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi on parantunut. Ensinnäkin yleinen muu liikunta, kuten alamäkihiihto, murtomaahiihto, hiihto, ultimate, ja polkupyöräily on lisääntynyt, ja lisäksi harjoitusohjelman mukainen urheilu on tullut mukaan kuvioihin. Harjoitusohjelma ei sisällä lajiharjoitteita, vaan nimenomaan fyysiset harjoitteet. Lajiharjoitteet omalla vastuulla. Punttisalilla käyntiin kuuluu monipuolisesti perusliikkeitä siten, että kaikki lihasryhmät käydään läpi. Vaihtoehtona on Crossfitistä poimitut muutamat liikesarjat, jotka vievät vain vähän aikaa ja ainakin videoiden perusteella johtavat hyviin tuloksiin:

Henkilökohtaisesti liikesarjat koostuu lähinnä punnerruksista, leuanvedoista, vatsalihaksista ja vastaavista. Esimerkiksi toi pystypunnerrus voimistelurenkailla ei ihan onnistu..

Crossfitissähän perusidea on, että nettisivuille ilmestyy joka päivä päivän treeni. Fanit tekee tietysti joka päivä. Treenit käy läpi koko vartalon, treenaa lihaskuntoa ja voimaa, kaikenkaikkiaan vahvistaa vartaloa ja ehkäisee loukkaantumisilta. En ole fyysisen harjoittelun ammattilainen, mutta toistaiseksi treenit tuntuu hyviltä ja ne vahvistaa nimenomaan koko vartaloa, teen kuitenkin vain pari kertaa viikossa. Itselläni haaveena ei treenaamalla ole nostaa maksimipainoja tai lisätä kestävyyttä, vaan pääsääntöisenä tavoitteena pitää kroppa vahvana ja kestävänä räjähtävissä liikkeissä (eli frisbeegolfissa).

Kuukausi on aikaa hioa. 1.4. Helsinki-Vantaa kutsuu ja Hollannin tulppaanimeret kukkivat eurotourin avajaiskisassa. Kuukaudessa pitäisi saada heitto kuntoon ja päästä heittokuntoon, mikä ei periaatteessa ole mitenkään mahdoton tehtävä, 50 senttiä puuteria tekee siitä vaan himpun haastavampaa. No, ei kun puttia treenaamaan.

Jospa odotetaan kuitenkin vielä hetki ennen ulos siirtymistä..

Aivot alkaa pikkuhiljaa siirtyä frisbeemoodiin, kun kevätaurinko häikäisee. Kisakalenteri on aika lailla tehty, tavoitteet nousevat pikkuhiljaa, bägi alkaa muodostua Discmanian uutuuksilla varustettuna, hetkinen, siis nämähän tarkoittavat sitä, että kilpailukausi alkaa kohta! Jännittää..

Soutaa ja huopaa

Aamiaisella ruisleipää, mahtavaa. Ei ollut tarjolla seisovassa pöydässä, mutta toin itse Suomesta ja vielä on muutama siivu jäljellä, onneksi. Se on vaan niin hyvää kaikkeen pullaan verrattuna..

Kolmas kierros, lähes tyyntä, luvassa hyviä tuloksia. Piti siis itsekin painaa sinne 60:n tienoille. Ykköseltä helppoa birdietä ja kakkoselta par:ia. Kolmosella lipsautin avauksen 30 senttiä outtiin, retee ja pelastin siitä bogin. Nelosella heitin kakkosheitolla foren, kurvi on niin jyrkkä, että olen heittänyt siinä kaksi kertaa kämmenen. Täydellinen skippikämmen metriin, nousi pystyyn – rollasi kymppiin puun alle, putti ohi. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Pari tollasta vastoinkäymistä vähän söi, mutta edelleen par:issa, ei hätää.

Vitosväylää päästiin pelaamaan tyynessä, birdie oli tavoitteena. Pari MD2:lla ja sitten järven yli. Kakkosheitto jäi auttamattoman matalaksi, piti lähteä kiertämään. Puun alle, sieltä pois, lähestyminen ja puttimissi -> tuplabogi. Karmeeta rypeltämistä.

Aurinko alkoi paistaa kuitenkin seiskalla, kun puttasin birdien 12 metristä. Kasilta heti perään birdie. Ysiväylällä sain vihdoin avauksen peleille siten, että pääsin ylittämään. Puoli metriä lyhyeksi ja uutta kiekkoa kassista. Putti 8 metristä yläpantaan ja tuplabogi. Kympiltä birdie, 11:ltä 8 metrin puttimissillä bogi. 12:lta par, birdieputti 7 metristä ohi.

Neljä puttimissiä 7-10 metristä siihen mennessä. Ei siinä mitään, tuleehan niitä. Yhtäkään en heittänyt kokonaan ohi korista, enkä alarautaan. Ensimmäinen (vitosväylä) napsun liikaa oikealle ketjuihin ja ulos, toinen (ysillä) yläpantaan, kolmas (11:llä) oikealle ylös, ei jäänyt, ja neljäs vasemmalle alas, ei jäänyt. Puttaaminen tuntui hyvältä, ei jännittänyt mennä puttaamaan, heitot lähtikin oikeaan suuntaan, muttei riittävän. Niiden lisäksi pari niukkaa outtia ja yksi kehno rolli. Marginaalisia virheitä, onneksi niillä ei saa aikaan katastrofia, mutta kyllä ne vaan syö.

888 ja 14 perus par:ia. 15:llä avaus lähti vähän liikaa oikealle, mutta pomput olivat maltillisia (vihdoin) ja pääsin hyvältä paikalta heittämään skippiä korille. Heitto lähti ihan hyvin, vähän liikaa vasuriin. Skippi, skippi, skippi – skipit eivät loppuneet ajoissa, alle kiekon mitta outtiin. Se lintunen siltä väylältä karkasi.. Pelastin taas bogin. 16:lla birdie. Lopuksi jouduin seiftailemaan pari par:ia ja pelasin 70. Kaksi yli par:in. Tulos oli karmea verrattuna muihin. Meikäläisen poolissa kaksi 60:tta ja yksi 63. Muutenkin kovat jätkät painoi tyynellä kohtalaisia tuloksia.

Jouduin kirjoittamaan melkein väylä väylältä tylsän luettelon, koska se kuvaa parhaiten vuoristorataa jota painelin tuolla winthrop goldilla. Kierros oli vastoinkäymisiä ja onnistumisia vuorotellen. Alkukierroksella ei ollut kovin luottavainen fiilis – jännitti, josta varmasti johtui ne muutamat marginaalivirheet.

Sijoitus putosi 37:ksi. Matkaa 20 sakkiin (eli sijalle, josta ei tarvitse karsia seuraavalle vuodelle) on nyt 9 heittoa, joka on aika paljon. Huomenna joka tapauksessa pelaan hyvin, nyt vedän vihdoin sen 60-62, jotta voin päättää kisa tyytyväisenä..

Jussi veti hyvän 61:n ja nousi kolmanneksi!! Huomenna lead groupissa. 9 heittoa kaulaa kakkossijaan on aika paljon, omin voimin sitä ei oteta kiinni. Kolmannen sijan säilyttämisessäkin riittää tekemistä. Jussi on kuitenkin hyvässä iskussa ja hoitaa varmasti homman, kannattaa seurata huomenna liveä klo 12.30 (19.30) alkaen.

Ei toimi netti kunnolla, en saa kuvia, enkä linkkejä laitettua. liveä on paras seurata discgolfplanet.tv:ssä. Tulokset löytyy osoitteesta http://www.pdga.com/tournament-results?TournID=9685&year=2010&include_ratings=1#Open

+1

Yksi heitto eiliseen tuli lisää, eli yksi yli par:in oli lopputulos. Neljän väylän jälkeen olin pari alle, kun vuorossa oli järviväylä. Päätin jo tiilla, etten lähde ylittämään järveä, vaan kierrän sen. Silloni tulokseksi tulee vähintään 5, helposti 6. Kakkosheitto sai kuitenkin iloiset nosteet ja leijaili kohti järveä. Pienen pulssinkohotuksen jälkeen kiekko parkkeerasi metrin päähän rannasta. Olin niin hyvilla mestoilla, että oli pakko lähteä yli tuulesta huolimatta. Järkeni mukaan ylitys oli lyhyimmillään n. 90 metriä, normi olosuhteissa heitän sen putterilla. PD leijaili 8 metriä yli järven, olin tyytyväinen. Helppo vitonen korttiin ja homma jatkuu.

Tii häämöttää 300 metrin päässä vasemmassa ylänurkassa

7. väylän jälkeen olin samoissa eilisen kanssa. Kasin avaus oli täydellinen. Täällähän ob:illa on maassa olevan narun lisäksi sellainen n. 40 cm:n korkeudessa oleva toinen naru, joka auttaa visualisoimaan väylää paremmin. TD laskeutui nätisti sen narun päälle, liukui sitä pitkin vähän matkaa nitkahti outtiin, josta pyörähti väylälle.. Missasin kuitenkin birdieputin, vaikkei pitänyt yhtään alle 8-metristä missata. Se oli viimeinen. Ysillä jouduin taas nöyrtymään par:iin puttaamalla rakenteiden vierestä 5 metriä eteenpäin. Etuysi 2 alle, hyvällä meiningillä.

12 on radan helpoin eagleväylä -> myös kohtalaisen helppo böördittää. Tiillä oli jo birdie ihan tulossa.. Pari hyvää heittoa, helppo lähestyminen jäljellä. Hyvä heitto metriin – eli tiilimuuriin, joka ympäröi koria, rolli outtiin ja uutta matoa koukkuun. Kiekko oli 2,5 senttiä ulkona, siitä seurasi tuplabogi. Oli vähän hämmentävä fiilis, kun tein kaiken niin kuin suunnittelinkin ja silti tuplabogi.. 888:lla punnersin väylää pitkin bogin 15-metrisellä putilla, 15:llä onnistuin taas ottamaan birdien ja pääsin takaisin par:iin. 15 on ollut mulle aikaisemmin tosi vaikea väylä; 100 metriä pitkä matala ja suora draivi on ollut lähes mahdoton tai ainakin se ahdas lähestyminen siitä puiden alle. Siksi en ole pitänyt sitä väylää ”birdie-listalla”, mutta täytynee lisätä se sinne, koska pari niitä on jo tullut otettua.

Saariväylällä (17) kori oli siirretty uuteen paikkaan. Vähän hölmöä, koska se helpotti väylää aika paljon. Se oli täsmälleen siinä mihin itse yritän normaalista seiftata avauksen. No, birdie korttiin ja yksi alle. Viimeisen avauksen jälkeen 66 kiilteli silmissä. Tästä vain perushysse kupille. 10 metriä lyhyeksi = kaksi metriä outtiin. Nöyrästi putteria kouraan ja tuplabogia korttiin. 69 on ihan kelpo, yllättävää kyllä, sijoitus ei merkittävästi pudonnut.

Järkipelillä täällä pärjää parhaiten. 10 sakkiin on selvät saumat, mutta pitää pelata hyvin. Aikaisempina vuosina olen pelannut kaksi viimeistä kierrosta parhaiten, joten jos nämä oli ne huonot kierrokset, pullat on aika hyvin uunissa. Alhaiset 60:t tähän pisteeksi i:n päälle, se on nyt tarkoituksena toteuttaa. OB-free on huomenna(kin) lähtökohta, tänään onnistuin siinä mielestäni sikäli hyvin, että vasta 18:lla sössin itse. (12:lla tuli huono rolli, sille en mahda mitään, mutta huomenna sitäkään ei sitten tule – piste. Sama juttu puttaamisessa, jos osun alarautaan, eikä kiekko jää siihen kiinni, en voi sille itse mitään – korin vika :))

Nybo nyrjähti tänään pahasti ja kolme yli, 9 huonommin kuin eilen. Jussi pelasi vähän kehnommin, yksi alle, mutta ei pudonnut kympin sakista. Muut eurooppalaiset eivät ole kauheasti loistaneet. Jussi on vielä hyvissä asemissa, joten jännityksellä odotellaan huomista (Jussia tuskin jännittää, mutta kaikkia muita sen puolesta).. Minä lähden yhdeltä, K-J 1.30, Jussi 1.50.

Tulokset pdga:n sivuilla