Järva DiscGolfPark. Mitä sitä voi muuta ihminen toivoa? Vaikka heitot päätyisi minne sattuu, ei voi silti muuta kuin hymyillä näissä olosuhteissa. Euroopan hienoin rata, kirkkaasti.

European Masters. Mitä sitä voi muuta ihminen toivoa? Maailman kärkikasti, upeita suorituksia, ja urheilujuhlan tuntua. ja tiätty #hugegallery lauantaina viimeistään.

SM-kisojen jälkeisien viikkojen aikana olen saanut ensimmäiset tatsit treenaamiseen. Kaikkea on tullut tehtyä, ja viimeistelyt tiistain ja keskiviikon treenikierroksilla. Tulos näkyi tänään kierroksella. 0 puttimissiä. Lähestymiset ihan omaa luokkaansa, mutta kuten aina, draiveissa sitten parannettavaa riittää. Välillä puhtaita epäonnistumisia, toisaalla taas kiekon tuntemattomuutta. Näistäkin huolimatta draivipeli tuntui silti paremmalta kuin kertaakaan aiemmin tänä keväänä.

Ratahan on valtaisan upea, ja tällä kunnolla täällä on arviolta 9 väylää, joista ei tule ottamaan pirjoa näiden kisojen aikana missään olosuhteisssa. Pitää heittää rolleria ja hysseä ja annukkaa, forea olen pyrkinyt välttämään.

Kisojen ensimmäinen kierros ei oikeastaan kulminoitunut mihinkään. Koko ajan tapahtui kaikkea, enimmäkseen hieman epäonnistunut draivi johti par:in nosteluun. Väylällä 9 koin jokseenkin harvinaisen tilanteen, kun avaus livahti metsän puolelle, ja kakkosheitto siitä 8 metrin päähän lähes outtiin, pelasin siitä eteenpäin bogia. Erikoista siitä tekee se, että tyypillisesti sitä yrittää päästä korille joka heitolla, vaikka olisi missä pöpelikössä. Siinä oli sauma laittaa polvelta 110-metrinen foreässä 2 metrin aukosta korille, mutta sitä mallaillessani aloin laskea todennäköisyyksiä, ja totesin että taidanpa nepata tuohon väylällä ja tyytyä bogiin. Se väylä jäi kaivelemaan. Toinen matalan fiiliksen väylä oli väylä nro 16, jossa heitin annukan outtiin. Siinä ei tarvii muuta tehdä, kuin heittää hysse. Heitin annukan.

Hyviä hetkiä mahtui paljon kierrokseen, niiden kapitalisointi vain vähän ontui. 11:llä hyvä rolleri 15:een, ei birdietä. 12:lla huikea avaus, kakkosheitto metsään. 13:lla luokaton avaus, kakkosheitolla 15:een. 15:llä avaus 12:een, putti yläpeltiin. Hyviä suorituksia, mutta monesti jäivät yksittäisiksi, ja kapitalisointiin tarvitaan monasti perättäisiä hyviä suorituksia varsinkin näinkin vaikealla radalla. 17 & 18 birkut tekivät mannaa tulokselle, ja pelastivat yleisfiiliksen. 18:lla kävi hävytön tuuri, kun kakkosheitto laskeutui 15 m ennen koria, ja otti siitä skippirollit metriin. Sillä väylällä jos lähtee rollailemaan niin yleensä ei olla metrissä.

https://goo.gl/photos/Z4vheaSG8mCFdNPC9

Kuvien kanssa on taas mahotoinen säätö. Ei tuu mittää. Linkistä löytyy viimeisen väylän birdieputti. Pitkähän se oli kuin mikä.

Päivän paras oppi oli uudenlainen lämmittely. Sen nimi on akupunktio. Heität kassillisen kiekkoja 10 metriä leveään ruusupuskaan ja haet ne. Siinä tulee rapukävelyt ja venytykset, ja jollei muuten niin pistelee sen verran, notta alkaa veri kiertää varmasti. Ja jollei ihon alla, niin ainakin päällä.

Tässähän käy siten, että kun on metrix, niin blogin kirjoittaminen tulee tuiki tarpeettomaksi. Siitähän selviää kierroksen vaiheet täysin. Laitan tähän siis vain kuvan.

Toki metrixin tulkinta ei ole yksiselitteistä, eikä varmaan kaikille (kolmelle, kiitos äiti) lukijoille selvää, joten tutkitaan vähän mistä on kyse. Score, eli tulos-rivi lienee selvää kauraa, kuinka monta heittoa käytin kullakin väylällä. Kyseisestä kortista voidaan tulkita jokseenkin helposti, että heitin 15 par-tulosta, joka voidaan taasen tulkita jokseenkin tylsäksi pelaamiseksi.

Green hit taasen tarkoittaa sitä, että olen päässyt alle 10 metrin etäisyydeltä kokeilemaan onneani birdien metsästyksessä (eli par – 2:lla heitolla alle 10 metriin, tästä selityksestä ei tosin äiti ymmärrä mitään, mutta kerron kun tuun kotiin). Taulussa näyttää olevan kahdessa ruudussa ruksi, joten voidaan vetää johtopäätös, että draivit lensivät perttuun. Täysillä.

Inside the circle putts (ICP) kertoo montako kertaa olen joutunut alle 10 metristä puttaamaan ko. väylällä. Käytännössä tämän pitäisi olla aina 1, jollei möhli. Siellä lepää yksi kakkonen, jolloin 9,8 –metrinen putti löysi tiensä alapeltiin. Muutoin todella hyvä tilasto!

Sitten on noi muut. Outside the circle (OCP), eli heitinkö pönttöön yli kympistä. No en heittänyt. En vielä kertaakaan koko kaudella, vaikka väyliä on takana jo 62. Penaltejahan lasketaan viimeisessä sarakkeessa, no niitähän ei tullut (mikä ei yllätä, kun täällä voi heittää outtiin kahdella väylällä).

Yhteenvetona siis todettakoon, että puttaaminen on naurettavan helppoa, mutta pidemmän matkan heitot on silkkaa tuurin (kylä)kauppaa. Että notta jos vaikka pääsisin niille birdie-paikoille, niin pelaaminen saattaisi sujuakin ihan hyvin, mutta birdien ottaminen 40 metristä on pikkusen vaikeampaa kuin viidestä.

Tulos on pettymys, mutta kyllähän siihen koriin mahtuu vielä. Käväisin kierroksen jälkeen repimässä vielä olkapään rikki, jotta olisi parempi tuntuma huomenna tohon draiviin. Jää nähtäväksi.

Lopulta mielialaa nostatti kuitenkin suomalainen mieskauneus ihan hotellin edustalla.

Täällä sitä ollaan. Matka Turun lentokentältä taittui sujuvasti terhakkaan potkurikoneen kyydissä Hkiin, josta matkaseuraa löytyikin enenevissä määrin. Tshekin maalla autokyyti ruuhkassa & välillä peruuttaen moottoritiellä, sujui jokseenkin mutkattomasti. Kuski tosin vaikutti olevan eksyksissä useampaan otteeseen, 40 min matkaan kului reipas tunti. Tämä tunti piti sisällään upeita paikallisia kansallismaisemia, ja kun vettä piiskasi ilolla tuulilasiin, treenilähdöstä myöhästyminenkään ei ollut järin suuri suru.

Enpä ole moistakaan kokenut. Ihan henkilökohtaisella kyltillä noudetaan lentokentältä. Kiitos menee suoraan turnausjohdolle!

Moneen aikaan en ole päässyt bloggaamaan suosikkiaiheestani, eli ruoasta (mikäli mielit reseptejä, niin kysy googlelta. tämä ruokablogi keskittyy lähinnä elämysten jakoon.). Lounashan oli sujuva lasagne, alkuruoaksi perunakeittoa. Tietty perunakeittoa. Ei ollut hullumpaa. Jatketaan ruoasta vähän myöhemmin.

Treenikierros kutsui mukaansa (tai no ei varsinaisesti kutsunut, mutta pitihän sinne sateeseen ja mutaan mennä lampsimaan kun tänne saakka on Finnair liidättänyt), löysinkin treeniryhmäni heti väylältä 7. Pelasin heidän kanssaan muutaman väylän, kunnes kiekot, sukat, kassi ja mieli oli märkä. Treenikokemus jäi kovin vähäiseksi, luotan eilisillan kotikutoisiin draivitreeneihin, jolla hartia vedettiin solmuun.

Huomattavasti mielenkiintoisempaa tapahtui illallisella. Alkuruoaksi pickled sausage, KATSO KUVA (koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa)!

Kerron silti. etikkaliemi, paprikaa, sipulia, kurkkua, jalapeno ja makkara. tiätty.

Jätetään nyt noi ruokahommat rauhaan ja keskitytään kisoihin. Huomenna kamppaillaan linnanpuiston turnajaisissa, ja korjaillaan kaudenavauksen (Kankaanpään) kokemuksia. Pelikirjalla pitäisi tulla muutamia böördejä, eikä laisin bogeja.

Kyseessähän on Euroopan ensimmäinen DGWT -tapahtuma, jota varsinkin tshekin media intensiivisesti seuraa. Jos haluat kotikatsomosta seurata, niin lue kisan kotisivuilta: http://www.discgolfworldtour.com/konopiste-open-online/