Tiistaina pelasin kaikki 27 väylää Järvan radalla. Järvan rata kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Valitettavan paljon täälläkin on kakkosten metsästystä, henkilökohtainen mielipide on, että par-4:ia voisi olla enemmän, lääniä kuitenkin riittää. Niistä huolimatta parhaimpia ratoja. Korkeuseroilla leikittely ja luonnolliset esteet ovat parasta antia frisbeegolfissa. Täällä niitä riittää.

27 väylästä puolella kori on jyrkänteen reunalla tai vast, jossa jatkoputille joutuessaan voi olla yllättävän kaukana. Se vaatii aikamoista huolellisuutta, jotta puttirallit jäävät vain painajaisiksi. Onneksi puttaaminen on naurettavan helppoa, niin ei tässä hätää ole.

Radan helmiä, alamäkeen niin paljon kuin lähtee. 192 m (jollen väärin muista).

Kisassa pelataan 3*18 väylää, kukin väylä 27-väyläisellä radalla siis kahdesti. Oma historia Tukholmassa on aika synkkää katsottavaa, sijoitukset eivät ole olleet mairittelevia. Viime vuoden tulokset. Ei 15. sija mahdottoman huono ole, mutta kierrokset ovataika karmeita lukemia täynnä, lukuunottamatta viimeistä. Muistaakseni edellisenä vuonna painin samankaltaisten ongelmien kanssa.

Sveitsin kisan jälkeen olen käynyt heittämässä enemmän kuin pitkään aikaan (keskiarvolla noin 2 krt/vko). Tiistaina kiersin kaikki väylät, ke-to ovat olleet lomapäiviä Tukholman saaristossa, joskin kumpaankin iltaan on kuulunut hyväntuntuinen puttitreeni.

Sveitsistä jäi lopulta kohtuullinen maku, mutta nälkä. Näissä karkeloissa kympin sakkiin pelaaminen vaatii jo aika hyvää peliä, osallistujaluettelo ei jätä kylmäksi. Tavoitteena on nostaa rating 1020:een tämän kauden aikana, joten siltä pohjalta täälläkin pitäisi olla kympin sakissa. Ei kai siinä, hyvää peliä vaan. Huomenna treenipäivä, mahdollinen parigolf ja lauantaina pelaan elämäni peliä.