Aamuherätys klo 6.00. Kierros alkoi 7.30, eli aikaisemmin kuin ihmiset menevät yleensä töihin. Sen on jotenkin vastenmielistä, mutta vaihtoehtoja ei taida olla, niin kauna kuin kisoissa on näin monta osanottajaa.

Aamu kierros alkoi kohtuullisesti; parin väylän jälkeen yksi alle. Kolmas väylä (nro 24) oli reilu 200 metrinen par-4, jossa avaus heitetään väljään aukkoon, noin 130 metriä ja jatko siitä noin 70 metriä vähän ahtaampaan väliin.

(Väylistä on muuten ihan näyttävät kuvat ja kuvaukset täällä. klikkaamalla kartalta yksittäistä väylää näkee väyläkuvaukset) Ko. väylälläoli huima myötätuuli, enkä ottanut sitä riittävästi huomioon ja heitin avauksen puuhipsusta outtiin (olisi mennyt ilman puutakin). Pääsin kuitenkin hyvältä paikalta jatkamaan ja Heitin MD2:lla täydellisen kakkos- (tai siis kolmos) heiton. Väylää pitkin hieman oikealle kaartaen *KLOK” – puusta outtiin. Hyvällä lähestymisellä pelastin kutosen. Söi aika paljon.

Seuraavalla väylällä (myös par-4) heitin hyvän avauksen, joka päätyi keskellä väylää olevan pöheikköön. Sankarina päätin tietysti kokeilla kolmosta, vaikka jouduin heittämään puskan läpi. Tietäähän sen mitä siitä seuraa. Bogi. Päätin ryhdistäytyä ja muutaman väylän pelasin par:iin, kunnes kakkosella lipsautin outtiin. Tällä radalla on lähes mahdoton heittää outtiin, tai halutessaan sen voi ainakin välttää kohtalaisen helposti, silti olin onnistunut siinä 8 väylällä kolme kertaa.

Kolmoselta kolmonen (teoriassa bogi) perusputtimissillä 9 metristä, nelosella avaus lipsahti ensimmäisiin puihin ja nelosta korttiin. Vitosella vihdoin hyvä heitto, metrin putti sisään ja kakkonen. Kutosella lyötiin lyötyä. Liian täydellinen avaus. PD oli kaartamassa nätisti putilla, keskellä väylää nököttävä koivu tuli tielle.

Kuvista selviää vielä vähän paremmin kuinka keskellä se onkaan. Väylältä pelasin kuitenkin helpon kolmosen, joten ei valittamista. Hyvällä fiiliksellä seuraavale, pari avausta oli lähtenyt juuri niin kuin suunnittelinkin joten uutta putkeen. Seiskaväylällä tuli mieleen lähinnä riisimurojen pauke, kun kuuntelin heittojani. Kutonen siitä ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Onnistuin loppukierroksella kalastamaan vielä pari kakkosta ja tulokseksi tuli ”vain kohtalaisen karmea” 62.

Liekö syynä aikainen aamu, kehno keskittyminen, väärän väriset housut, huono sää – en tiedä. Lopputulos on kuitenkin selvä; pelasin huonosti.

Finaali

Loppujen lopuksi aamukierroksella putosin vain sijalle 21, joten ilmeisesti muillakin oli valtaisia käynnistysvaikeuksia. Muutaman tunnin tauko teki hyvää, sai koota vähän ajatuksia ja syödä rauhassa. Finaaliin (niin kuin muillekin kierroksille) lähdin pelaamaan hyvää peliä ja tarkoituksena poimia päänahkoja.

Toisella väylällä birdie helpotti kummasti oloa. Finaaliin valitut väylät (2, 26, 21, 22, 24, 25, 7, 8, ja 9) olivat pääsääntöisesti eroa synnyttäviä väyliä, joissa par:iin useimmiten voi olla ihan tyytyväinen. Siten hyvän pelin pelaaminen tarkoitti helppoja ja varmoja par:eja. 8. väylällä pääsin puttaamaan birdietä 7 metristä ja puttasinkin hyvän tuntuisesti – tosin alaraudan yläreunaan, josta rolli 8 metriin ja paluuputti sisään.. Lopetin finaalin vielä hyvään birkkuun ja pelasin lopulta 29. Vain kaksi pelaajaa lisäkseni pelasivat alle 30, kisan voittaja Nikko Locastro ja Emil Dahlgren.

Hyvä maku jäi, vaikka tämän aamun kierros menikin penkin alle. 15. sija on kohtuullinen  sijoitus. Viime vuodesta ei tosin muutosta, joten edistystä, joskaan taantumustakaan ei ole tapahtunut. Kisan tulokset täällä. Paras suomalainen oli – kuten ennakkoon ratingien perusteella pitikin olla – Seppo Paju. Seppo pelasi ehjän ja hienon kisan ja jatkaa nousuaan kärkikahinoihin.

Parin viikon päästä Taliin ja sen jälkeen onkin vuorossa European Open (blogi). Heinäkuu on kisakuu!

Ekan kierroksen jälkeen oli hyvä fiilis, kahdeksannelta sijalta piti olla hyvä ponnistaa ylöspäin. Tuuli yltyi mukavasti, mikä tarkoitti ainakin mäkiväylille vähän lisää haasteita, kun niitä muuten ei tarpeeksi ollut. Samassa poolissa kakkoskierrokselle lähtivät Paul Ulibarri, Mats Strömgren ja Daniel Strandberg. Ulibarrista kirjoitin aiemminkin, viitatessani tähän juttuun. Yhdellä teolla kaveri on herättänyt varsin positiivista keskustelua, ja sen lisäksi on harvinaisen mukavaa peliseuraa.. Ja sen lisäksi 49 heittoa kierroksella ei jättänyt kylmäksi.

Itse kierros alkoi vahvasti 9-metrisellä birdieputilla, joka upposi helposti. Sen jälkeen tahkottiinkin tosissaan. Pelkkää par:ia, kunnes kahdeksannella väylällä sain kakkosen (joka sekin radan määritelmän mukaan oli par). Sen jälkeen alkoi alamäkiväylät – ja alamäki. Avausta outtiin ja bogia korttiin. Munuaisväylällä (aka saariväylä) avausta yritän lähes korille, ekan jälkeen mennään kuitenkin dropparille, joka on noin 13 metrin putilla. Noh, avauksella pääsin melkein dropparille saakka, mutten ihan. Sikäli drop boxista oli iloa, että pääsin eteenpäin.. Hävetti vähän, kun muut laittoivat saareen.

Alamäkiväylät päättyivät ja samoin alamäki. Sitten pelailtiin par:ia huolella. Välillä pelastelin pitkillä puteilla, välillä pelasin muuten vaan, mutta aina par  oli lopputulos. Toiseksi viimeisellä väylällä heitin kahden puun läpi kahteen metriin ja siitä onnistuin ottamaan kakkosen. Kierroksen huippuhetket olivat vähissä, ja paha mokeltaminenkin mahtui kahteen väylään. Mustana muistona jäi taas 6-metrinen puttimissi, ja mikä pahinta – alarautaan. Niitä en tee enää.

Kokonaisuutena tuntui perinteisesti juuri siltä, että heitot ovat aavistuksen sivussa, kovia, hiljaisia, korkeita tms., siten, että birdiepaikoille ei oikein pääse, mutta par on helpohko pelata. Hyvin tyypillistä, johtunee pitkästä ja kuumasta päivästä. Huomenna aamusta ne onkin taas kohdillaan.

Sijalta 13 huomenna polkaistaan. Poolissa on Parviaisen Juho, Heinosen Jesse ja Högbergin Johannes. Voi olla Johanneksella vähän tukalat paikat suomalaisten keskellä. 3 heittoa kympin sakkiin, sen verran pitää ainakin kiristää. Viime vuotinen 54 huomisilla 18 väylällä on kova kierros, sillä tuloksella pitäisi ainakin nousta melko hyvin. Jos siitä nyt vielä vähän kiristäisi kun on kypsynyt järkiintynyt vuodessa kummasti.

SDGO:n ensimmäinen kierros on pelattu. Aamuseitsemältä oli jo reilu 20 astetta lämmintä, joten lämpöä riitti koko kierroksen ajan. Märkä pyyhe oli pelastaja.

Bogey-free jäi haaveeksi, yhteen jouduin nöyrtymään (joskin vain yksi bogi on ihan hyvin). Sen lisäksi yksi 6 metrin puttimissi jäi takaraivoon kolkuttamaan. Muuten pelasin hyvää peruspeliä, ei sankaritekoja, ei romahduksia, tuloksena 53. Paras suoritus oli 13-metrinen kaatuva haaraputti mukiin. Tuuli tuntuu yltyvän ja toiselle kierrokselle lähdetään muutenkin vähän haastavammille väylille (1-2 heittoa vaikeampi kokonaisuus). Bogey-free, siihen pyritään. Saariväylä voi olla kohtalaisen haasteellinen tuulella.

Paul Mcbeth samassa poolissa pelasi 51, Will Schusterick myös 51, Markus Källström 49 (huhujen mukaan). Suomalaiset (ne joista kuulin) heittivät 53:n ja 58:n väliin. Vielä ei ainakaan pankkia räjäytetty, en tosin tiedä mitä Nikko ja Dave ovat pelanneet – sieltä voi tulla vielä aika hämmentäviä tuloksia.. Tulokset päivittynevät linkin taakse jossain vaiheessa

Ismokin hämmentyi tuloksista.

Parin tunnin päästä uudelle kierrokselle, nöyrästi ja hyvällä itseluottamuksella.

Perjantaipäivä kului sadetta odotellessa. Lopulta sade saapuikin, kesti noin 3 minuuttia. Sen jälkeen oli turvallista lähteä parigolfille. Pelasin Tiian kanssa ja toiseksi pariksi saimme liukuväripojat Jallen ja Nilssin. Huikeisiin suorituksiin ei kumpikaan pareista yltänyt, perusvarmat 50 ja 51, Tiian kanssa jäätiin niukasti kakkoseksi. Vaikka puttaaminen on naurettavan helppoa, ei se ihan koko aikaa siltä tuntunut. Muutaman kohdistuslaukauksen jälkeen alkoivat nekin kuitenkin upota.

Henkilökohtaisesti suurimpia ongelmia tulee pitkähköillä (110+ m) tuubiväylillä. Pienen pieni suuntavirhe aiheuttaa muutaman metrin siirtymän loppupäässä ja silloin ollaan useimmiten ongelmissa. Näistä otan helposti ”turhia” bogeja. Huomisen teemana on bogie-free. Birdieitä radalla tulee kuitenkin melko itsekseen, lyhyitä väyliä on joukossa niin paljon (joskin radan par-lukemien mukaan ne eivät välttämättä ole birdieitä, mutta lasken kakkosen aina birdieksi, sanoi kuka mitä sanoi). Sikäli, jos bogeja ei tule, tuloksen pitäisi olla varsin mairitteleva.

Kauden neljännet Eurotourit, tähän mennessä kovatasoisin. Ameriikan ihmeet on mestoilla, ne on paperia. Yleensä Jenkit häviää Eurooppalaisille – erityisesti suomalaisille – puttipelissä. Välillä jopa hävettää katsoa kun Usan poijjaat puttaa. Tässä ennakkofiiliksiä viime vuoden finaalista ja esimakua Amerikan pelitasosta.

Tänä vuonna odotetaankin sitten Eurooppalaisen, mieluiten suomalaisen voittoa. Katseet kohdistuvat Suomen koviten reitattuun pelaajaan; Seppo Pajuun. Noh, ehkä ihan voittoon saakka en usko Sepon nousevan, mutta on mielenkiintoista seurata nuorukaisen otteita, Sveitsistä on otettu opiksi ja uusilla kokemuksilla taas kisaamaan. Toinen kuuma peruna on Leo Piironen, joka Sveitsissä pelasi itsensä hienosti kolmanneksi. Eiköhän kympin sakkiin muutama suomalainen veivata.

Lopuksi vielä pari huomiota. Jenkit on oikeasti aika hyviä, myös mun mielestä. Lisäksi; otsikolla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa. Nämä ihan vain, ettei kukaan menetä yöuniaan.