Aihearkisto: Eurotour

Helppoja birkkuja

Copenhagen open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

”birkut eivät ole mitenkään mahdottomia, usein jopa suht helppoja”. Just. Tämän oman teoriani osoitin tänään käytännössä hyvinkin vääräksi, birkut ovat kiven alla, jos heittää minne sattuu.

Kisan toinen kierros alkoi mukavasti, kun kakkosväylällä avasiin 3 metriin ja otin heti kuuluisan helpon birdien. Kolmosella en osunut ränniin (taaskaan) ja bogi siitä. Pelasin muutaman väylän peruspar:ia, kunnes kasilla alkoi tapahtua. Kasiväylä on lyhyt par-4, jossa pitäisi heittää kaksi 70-metristä heittoa putterilla ja nostaa birkkua. Avaus täysillä oikealle pöheikköön 25 m tiistä. Kakkosheitolla jouduin tyytymään siihen, että pelaan järkevästi pikkunäpyn väylälle ja otansiitä sitten par:in. En ottanut. Järkevä pikkunäpy löysi uuden pöheikön, josta uudestaan polvelta heittämään. Draiverilla täysillä kiinteän radan tiitolppaan (sehän on 30 cm korkea), josta metsään. Metsässä sentin korkuinen heitto 15 metriä eteenpäin ja sitten vihdoin korille ja kutosta korttiin. Siinä oli nielemistä. Yhden väylän pelaaminen kesti ehkä kolme kertaa pidempään kuin normaalisti kun meikäläinen painoi pöheiköstä pöheikköön.

Kasiväylä löytyy kartan yläreunasta:

Heti kympillä pääsin 6-metriselle birdiepolviputille kalastelemaan pointseja takaisin, mutta sekin livahti ylärautaan. Väylällä 11 avaus puukimmokkeesta sellaiseen rypelikköön, että jouduin pelaamaan melkein takaisin päin päästäkseni väylälle. Bogia korttiin. 12:lla avaus löysi jälleen ihan uusia ennennäkemättömiä paikkoja. Matkailu avartaa.

Muutaman maanuoliaisen ja väärään suuntaan lähteneen draivin jälkeen väylällä 17 onnistuin kalastamaan itselleni hyvän birdien, ja 18:llakin draivi tuntui hyvältä. Se luonnollisesti päätyi kuitenkin puun taakse, josta jälleen polvelta taitelin 12 metriin ja jouduin tyytymään par:iin. 2 birdietä, kaksi bogia ja yksi tupla. Tylsähköä, varsinkin kun heitot lähti minne sattui. Lähipelissä ei ollut mitään vikaa, en tosin päässyt sitä paljoa kokeilemaankaan kun kaukopelin ongelmat estivät..

Suomalaisesitykset olivat melkoisen hyviä tänäänkin Leo ei pysynyt ihan ykkösryhmän tahdissa, häviten kaksi heittoa kärjelle. Nyt matkaa ykkössijaan siis 4 heittoa. Lassi paransi otteitaan eilisestä ja pelasi hienon 59:n -> jaetulla 8:nnella sijalla Leon kanssa!

Huomiselle on teemansa:

Vesisateesta shortseihin

Copenhagen open, Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Eilinen oli pitkä ja raskas päivä lyhyiden yöunien ja pitkän treenikierroksen saattelemana, tänään aikaa levolla jää onneksi hieman enemmän. Aamun lähtö oli kilpailun toisessa ryhmässä klo 8.42, eli 6.30 avattiin silmiä ja alettiin valmistautua kierrokseen.

Aamiaiselta lämmittelemään aamukasteisille (lue: läpimärille) nurmikentille klo 7.30 ja pyyhkeistä sai vääntää vettä jo ensimmäisen lämppäsetin jälkeen. Lysti ei kuitenkaan ollut vielä edes alkanut. 4 minuuttia ennen lähtöä alkoi sataa. Runsaasti. Juosten autolta sateenvarjoa mukaan ja sitten uudella innolla kierrokselle. Sade yltyi jatkuvasti ja ensimmäisen väylän ensimmäinen puu veti heittoa puoleensa kutsuvasti. Ensimmäiset kolme väylää meni lähinnä toivoessa, ettei joudu suuriin ongelmiin, jottei joudu heittämään ja seisomaan sateessa ilman varjoa pitkään. Kolmannella väylällä raapustettiin kuitenkin bogia korttiin, jonka jälkeen sade jo onneksi laantui. Muutaman birdien saattelemana etuysi kaksi alle, tässä vaiheessa Leon kanssa tasoissa, suunnilleen samoissa myös McCaben kanssa.

Kolmosväylä oli piinava – varsinkin kaatosateessa. Leo otti kolmosen, muille nelosia ja vitosia..

Takaysi alkoi painajaismaisesti. Aurinko porotti siinä vaiheessa jo kunnolla ja lämpöä alkoi olla ilmassa. 10-väylän avaus on yksi radan helpoimmista. Hysse ilman esteitä mahdollisimman kauas ja kovaa, mieluusti matalana. Lipsahdus ja mandon väärältä puolelta. Hyvällä kakkosheitolla kympin putille, joka osui kuitenkin hieman liian ylös ja nostin bogin. 11:llä yli 10-metrinen haaraputti upposi ja siitäkös mieli pirteni, seuraavalla väylällä kovalla itseluottamuksella samanmoista – ei osunut koko härveliin.

Väylän 13 birdie kalpeni Leon eaglen rinnalla, Leo kun laittoi 90-metrisen pommihyssen mukin pohjalle. Toiset mokaa ja toiset pokaa. 14:llä musta hetki näytti jo huolestuttavalta, pääsin 20 metriä tiiltä moiseen pöheikköön puun kautta. Skippihyssellä etenin 15 metriä, mutta toisella skippihyssellä pääsinkin jo kuuteen metriin ja onnistuin pelastamaan bogin. Loppukierrokseen mahtui vielä yksi birdie ja tuloksena 64, 4 alle.

Kokonaisuutena kierros oli ihan kelpo, ei huippukierros, mutta mahdollisuuksia mokeltamiseen oli enemmän. Huomiselle on helppo lähteä, tavoitteet ovat melko erimoiset. Kierros pitäisi vetää lähelle 60:tta, mieluummin vähän alle. Birkkuja on tarjolla joka väylällä, ne pitää vaan ottaa sieltä. Rata on siitä mielenkiintoinen, että väylillä birkut eivät ole mitenkään mahdottomia, usein jopa suht helppoja, mutta samaan aikaan pienistä virheistä (tai huonosta tuurista) johtuen sössiminen on myös melko helppoa. Raffit ovat pahoja. Huomenna jatketaan, rata joutuu koville huippujen myllytyksessä.

Suomalaisia suorittajia mahtuu tähän kierrokseen yksi ylitse muiden: Leo Piironen. Huikeaa peliä kaiken kaikkiaan (heti sateen päättymisen jälkeen), alun puttimissien jälkeen ei niitäkään enää juuri näkynyt. Takaysi 7 alle, ja tällä hetkellä jaettu kakkosija. Leo oli aivan viime metreille saakka Leader in the clubhouse, mutta ei valitettavasti ihan loppuun saakka. Schusterickki kiilasi ohi vielä naurettavalla 12 alle kierroksella. Huomenna kiissuleille ja ohi. Jalle Stoor, Lassi Hakulinen ja Teemu Malmelin mahtuvan 10:nnelle sijalle, ja näiden jälkeenkin muutamien heittojen sisällä on vielä kovia suomalaisia, joten sijoituksia on luvassa. Kokonaistulokset löytyvät täältä ja livescoring täältä.

Major

Copenhagen open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Köpiksen kisa on aluillaan. Huomenna startti on aamuvarhaisella, ja pelaajalista näyttää siltä, kuin majorissa kuuluukin olla. Maailman huiput. On aina siistiä pelata, kun kisassa on mukana paljon hyviä pelaajia. Itse en muistaakseni ole onnistunut majorissa kipuamaan kympin sakkiin, jokohan olisi siihen mahdollisuus? Ratingien pohjalta ei siltä paljon näytä, mutta radalla peli vasta ratkeaa.

Rata on kokenut hienoisia muutoksia aiemmilta vuosilta, osa vähän parempia, osa vähän huonompia. Valitettavasti. Joissain väylämuutoksissa on menty pahastikin vihkoon, mahdolliset näyttävät heitot on karsittu pois ja tilalla on tullut joku puoliväsynyt neppi. Pahimman uudistuksen on kokenut väylä nro 18:

Viimevuotinen väylä oli suora tunneliväylä

Tänä vuonna tii on tuotu vasemmalle, ja nyt Jalle heittää hysseä väylälle..

No mutta, hienojakin väyliä löytyy ja pelaaminen on hauskaa. Huomenna lähdetään haastamaan rataa ja huippupelaajia. Tässä vaiheessa Suomen tappion siivittämänä Kööpenhamina meikäläisen osalta hiljenee.

Vahvoja päätöksiä

Dutch Open, Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Perinteisesti herättiin keskellä yötä kuudelta ja alettiin valmistautua kierrokseen. Seitsemältä kun yrittää saada verta kiertämään aivoissa ja lihaksissa, niin itku meinaa tulla. Kaikesta huolimatta fiilis ja itseluottamus oli hyvällä tasolla, olin valmis nauttimaan pelaamisesta.

Ensimmäisen kierroksen pääsin aloittamaan toisesta päästä rataa 9. väylältä. Peli rullasi hienosti ja böördejä putoili tasaiseen tahtiin. 18:lla avasin 20 metrin päähän korista, lähestyin oksan kautta kasiin ja pelastin siitä vielä par:in. Taivas mustui hetkeksi ja jouduin ottamaan ykköseltä ja kakkoselta bogit, mutta se jäi lyhyeksi. Viimeiselle väylälle siirryttäessä mielessä unelmoin mielessäni jo 56:sta, neljä alle, helppo birdie korttiin ja tuuletellen kotiin. Vaikehko hyssefore livahti kuitenkin flättinä liikenteeseen ja täysillä järveen. Bogi korttiin ja 58. Kokonaisuutena ihan kelvollinen kierros, hyvällä fiiliksellä eteenpäin.

Kaitsu joutui heittämään yhden sormirollerin istualtaan. Se oli ykköskierroksen kohokohta.

Vahvan pasta bolognesen voimin raikkaalla väsymyksellä uuteen kierrokseen. Olisin voinut helposti mennä nukkumaan, mutta ykköspoolissa lähdettiin taistelemaan tuulta vastaan. Ykkösväylälta par, heitto paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Hyvällä fiiliksellä kakkosväylälle, yhtä juhlaa. Avaus lipsahti viidakkoon ja sieltä outtiin. Sieltä metsää pitkin väylälle parilla heitolla, vähän puttirallia 5,5 metristä ja seiska korttiin. Kassi naulaan ja ensimmäisellä lennolla Turkuun.

Siitä huolimatta jatkoin pelaamista, jouduin tosissaan kyllä pusertamaan sekä henkisen, että fyysisen jaksamisen kanssa. Kasiväylällä olin aivan loppu, suunnittelin skippiheittoa jonka heitin kuuden metrin päähän maahan. Se tuli onneksi videolle, se oli koomista. Kärsivällisyys palkittiin ja pikkuhiljaa takaysillä böördejä napsien pääsin takaisin par:iin. Kolme väylää jäljellä ja unelma kierroksen päättymisestä häilyi jo mielessä. Siinä väsymystilassa ja alkukierroksen mokelluksilla olisin ollut enemmän kuin iloinen par-tulokseen. Viimeisen väylän skyrolleri jäi pari metriä matalaksi piikkipuskaan, hyvä etten kuollut. Tuplabogi, tulokseksi  62. Huh. Onneksi koko kierros tulee videolle.

Lopputuloksissa ei näytä yhtään niin pahalta, mutta pahalta kyllä tuntui. Hyville levoille ja huomenna uudestaan. Tuloksethan löytyy täältä.

Parasta antia kakkoskierroksella oli nautiskella Lizoten heitoista. Se heittää hienosti ja lujaa.

Maailman kovin käsi

Takaisin Hollannissa

Dutch Open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Siltä tämä tuntuu, joka vuosi samaan aikaan, aina yhtä innoissaan kuin varsa kevätlaitumilla. Aina tulee perjantaina heitettyä liikaa ja liian myöhään, mutta ei haittaa menoa. Tänään itse asiassa onnistuttiin lopettamaan ajoissa.

Tämä Hollannin pelipaikoista (vuosien 2009 ja 2010 näyttämö) on ehdottomasti oma suosikkini. Lyhyt ruoho, sopivasti vettä, mielenkiintoisia väyliä. Viime kertaan verrattuna rata on kokenut hienoista faceliftiä, todella hyviä parannuksia (pidennyksiä) muutamalla väylällä. Par-lukemat ovat pääsääntöisesti sopivan tiukat, ja monella väylällä joutuu miettimään mitä tekee. Sekaan toki mahtuu vielä muutama erikoisuus. Kaikkein hölmöimpänä tämä:

Tarkoitus on siis kiertää horisontissa siintävä puu ja palata takaisin korille. (Kuvassa heiluva Pertti Turku ei liity mitenkään asiaan, muuten kuin peliseurana)

Treenikierros oli yhtä juhlaa, pelaaminen tuntuu hyvältä hallitreenin jäljiltä, tuuli aiheuttaa omat haasteensa. Lähipeli oli myös varsin hyvän tuntuista. Näin hyvältä ei ole tuntunut muutamaan vuoteen.

Vuonna 2010 pelattiin täällä viimeksi, ja päätin normaalit kierrokset sunnuntaiaamuna huippukiessiin (5 alle on täällä hyvin). Nousin lopulta toiseksi kisassa, joten fiilikset tästä paikasta on hyvät. Tänään tuntui kyllä miellyttävän tutulta, joten itseluottamus ainakin on kohdallaan.

Kausi alkaa huomenna, lunta ei enää ole, shortsit on silitetty. Huippua!