Aihearkisto: Dutch Open

Vahvoja päätöksiä

Dutch Open, Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Perinteisesti herättiin keskellä yötä kuudelta ja alettiin valmistautua kierrokseen. Seitsemältä kun yrittää saada verta kiertämään aivoissa ja lihaksissa, niin itku meinaa tulla. Kaikesta huolimatta fiilis ja itseluottamus oli hyvällä tasolla, olin valmis nauttimaan pelaamisesta.

Ensimmäisen kierroksen pääsin aloittamaan toisesta päästä rataa 9. väylältä. Peli rullasi hienosti ja böördejä putoili tasaiseen tahtiin. 18:lla avasin 20 metrin päähän korista, lähestyin oksan kautta kasiin ja pelastin siitä vielä par:in. Taivas mustui hetkeksi ja jouduin ottamaan ykköseltä ja kakkoselta bogit, mutta se jäi lyhyeksi. Viimeiselle väylälle siirryttäessä mielessä unelmoin mielessäni jo 56:sta, neljä alle, helppo birdie korttiin ja tuuletellen kotiin. Vaikehko hyssefore livahti kuitenkin flättinä liikenteeseen ja täysillä järveen. Bogi korttiin ja 58. Kokonaisuutena ihan kelvollinen kierros, hyvällä fiiliksellä eteenpäin.

Kaitsu joutui heittämään yhden sormirollerin istualtaan. Se oli ykköskierroksen kohokohta.

Vahvan pasta bolognesen voimin raikkaalla väsymyksellä uuteen kierrokseen. Olisin voinut helposti mennä nukkumaan, mutta ykköspoolissa lähdettiin taistelemaan tuulta vastaan. Ykkösväylälta par, heitto paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Hyvällä fiiliksellä kakkosväylälle, yhtä juhlaa. Avaus lipsahti viidakkoon ja sieltä outtiin. Sieltä metsää pitkin väylälle parilla heitolla, vähän puttirallia 5,5 metristä ja seiska korttiin. Kassi naulaan ja ensimmäisellä lennolla Turkuun.

Siitä huolimatta jatkoin pelaamista, jouduin tosissaan kyllä pusertamaan sekä henkisen, että fyysisen jaksamisen kanssa. Kasiväylällä olin aivan loppu, suunnittelin skippiheittoa jonka heitin kuuden metrin päähän maahan. Se tuli onneksi videolle, se oli koomista. Kärsivällisyys palkittiin ja pikkuhiljaa takaysillä böördejä napsien pääsin takaisin par:iin. Kolme väylää jäljellä ja unelma kierroksen päättymisestä häilyi jo mielessä. Siinä väsymystilassa ja alkukierroksen mokelluksilla olisin ollut enemmän kuin iloinen par-tulokseen. Viimeisen väylän skyrolleri jäi pari metriä matalaksi piikkipuskaan, hyvä etten kuollut. Tuplabogi, tulokseksi  62. Huh. Onneksi koko kierros tulee videolle.

Lopputuloksissa ei näytä yhtään niin pahalta, mutta pahalta kyllä tuntui. Hyville levoille ja huomenna uudestaan. Tuloksethan löytyy täältä.

Parasta antia kakkoskierroksella oli nautiskella Lizoten heitoista. Se heittää hienosti ja lujaa.

Maailman kovin käsi

Takaisin Hollannissa

Dutch Open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Siltä tämä tuntuu, joka vuosi samaan aikaan, aina yhtä innoissaan kuin varsa kevätlaitumilla. Aina tulee perjantaina heitettyä liikaa ja liian myöhään, mutta ei haittaa menoa. Tänään itse asiassa onnistuttiin lopettamaan ajoissa.

Tämä Hollannin pelipaikoista (vuosien 2009 ja 2010 näyttämö) on ehdottomasti oma suosikkini. Lyhyt ruoho, sopivasti vettä, mielenkiintoisia väyliä. Viime kertaan verrattuna rata on kokenut hienoista faceliftiä, todella hyviä parannuksia (pidennyksiä) muutamalla väylällä. Par-lukemat ovat pääsääntöisesti sopivan tiukat, ja monella väylällä joutuu miettimään mitä tekee. Sekaan toki mahtuu vielä muutama erikoisuus. Kaikkein hölmöimpänä tämä:

Tarkoitus on siis kiertää horisontissa siintävä puu ja palata takaisin korille. (Kuvassa heiluva Pertti Turku ei liity mitenkään asiaan, muuten kuin peliseurana)

Treenikierros oli yhtä juhlaa, pelaaminen tuntuu hyvältä hallitreenin jäljiltä, tuuli aiheuttaa omat haasteensa. Lähipeli oli myös varsin hyvän tuntuista. Näin hyvältä ei ole tuntunut muutamaan vuoteen.

Vuonna 2010 pelattiin täällä viimeksi, ja päätin normaalit kierrokset sunnuntaiaamuna huippukiessiin (5 alle on täällä hyvin). Nousin lopulta toiseksi kisassa, joten fiilikset tästä paikasta on hyvät. Tänään tuntui kyllä miellyttävän tutulta, joten itseluottamus ainakin on kohdallaan.

Kausi alkaa huomenna, lunta ei enää ole, shortsit on silitetty. Huippua!

Elämykset jäivät niukoiksi

Dutch Open, Eurotour

Sunnuntai-aamu valkeni suunnilleen samaan aikaan kuin lähdettiin pelaamaan. 7.30 oli startti. Siitä on huumori kaukana.

Tämä oli maisema aamun kolmannella väylällä, aurinko nousi ja vesi höyrysi vielä. Korinkin löytää kuvasta, mutta ainoastaan heijastuksen avulla.

Huumoria ei tuonut pelaamiseen yhtään lisää se tosiasia, että kahdella kolmesta ensimmäisestä väylästä lähestyin kolmeen metriin, josta kiekko pyörähti metrin päässä sijainneeseen ob-alueeseen. Sen jälkeen tasainen peli olikin vain haave. Teemana oli bogi, välillä birkku. Väylällä 7 epäonnis kasaantui entisestään, täysillä puuhun, siitä pomppu 35 metriä oikealle kanaalin yli outtiin. Kiekko sentään säästyi. Puuosumien ja puttirallin jälkeen siitä kirjoitettiin lapulle 6. Ekan kierroksen paras hetki tuli viimeisellä väylällä, joka pääsi myös videolle:

http://youtu.be/A0LSKeJfJoQ

Tämäkään ei tosin paljon lämmittänyt, kun tulos oli +6, eli 62.

Lounastauolla selvisi, että sunnuntaisin on eri ravintolat auki kuin lauantaisin (tietysti), patonkia kaupasta ja sitten finaaliin. Finaaliin lähtiessä olin sijalla 10, täysin pelattavissa vielä sijalle 6-7. Finaaliin mahtui monta hyvää heittoa, viimeisellä kolmella väylällä kävikin sitten niin, että alkoi hävettää. Yksi radan helpoimmista väylistä (27) avaus outtiin, askelputissa griplock outtiin, ja kutonen korttiin. Se oli melko hämmentävää. Siinä kohtaa tiesin, ettei paljon sijoituksista enää pelata, päätin pelata turvallisen tylsästi loppuun ja tyytyä kohtaloon. Väylä nro 20 (se vihoviimeinen 8 metriä leveä väylä, jossa järvi kummallakin puolella) oli kuitenkin julma. piti heittää hysse siten, että varmasti tulee takaisin ja puhkoo outin jossain korin suunnalla. Pikku lipsulla metrin korkuinen hysse ei tullut koskaa takaisin peliin. Uutta matoa koukkuun ja sitten lähtikin parempi, tuuli ei tosin toiminut ihan niin kuin muilla ja järveen sekin mulahti. Kisan toinen lumiukko oli tosiasia. Sijoitus lopulta 11.

Sijoitus on pettymys, sunnuntain pelin taso pettymys, rata oli pettymys. Rata ei tosin ole mikään syy pelata huonosti. Syyt löytyvät jostain aivan muualta. Kahden viikon treeniaktiivisuus ei riitä (liekö se mikään yllätys). Lumihangessa treenaaminen ei innosta, ja kovin vähän on ollut tarjolla lumettomia kelejä. Lauantai oli jotakuinkin sellaista peliä mihin kuvittelin pystyväni vähäisellä treenillä, mutta sunnuntai oli paha rimanalitus. Oli mitne oli, kausi on nyt avattu. Tästä on vain yksi suunta. Kahden viikon päästä Köpikseen, eipä tässä pääsiäisen pyhinä ihmeitä tehdä, mutta muutaman kerran jos kassin pääsisi tyhjentämään, niin sekin auttaisi jo kummasti.

Seppo pelasi hienon kisan, vaikka voitto jäi vielä odotuttamaan. Innolla odotan mitä tapahtuu Köpiksessä.

Frosty the snowman

Dutch Open, Eurotour, Frisbeegolf

Ei se rata nyt niin pahalta tänään tuntunutkaan, mutta kyllä sinne joukkoon mahtuu aikamoisia ylilyöntejä. Tänään oli tiedossa ilon ja surun hetkiä, päivän synkin hetki tuli heti kisan neljännellä väylällä, väylällä nro 3. Heitetään lammen viertä n. 130 metriä ja pitäisi saada ländättyä 8 metrin levyiselle fairwaylle. Toisin sanoen heitetään tarpeeksi korkea hysse vasemmalle outtiin, jotta pääsee jatkamaan väylältä – ei tiiltä. Noh, jätin vähän matalaksi, skippaili kyllä rannalle, muttei narun toiselle puolelle. ”Samanlainen uudestaan”, ajattelin, se oli huonosti ajateltu. Heitin nimittäin samanlaisen. Kolmannella kerralla ymmärsin heittää tarpeeksi korkealle ja se meni luonnollisesti täysille outtiin toiselle puolelle. Lopputulos:

Niin, lumiukko, eli kahdeksikko. Hyvillä fiiliksillä eteenpäin. Monesti kuulee, että peli ailahtelee, mutta tänään koin jotain ennenkokematonta. Kasin jälkeen seuraavalta väylältä ykkönen. P2 aggressiivisella annukalla korin pohjalle, enkä oikein tiennyt miten olis pitänyt reagoida kun takaraivossa potkii lumiukko ja samaan aikaan ykköstä korttiin (joskaan holaripottiin en luonnollisesti osallistunut..).

Ekan kierroksen lopputulokseksi väkersin itselleni 3 yli par:in, 61. Ei mitenkään ihan helmesti. Muutamia perussössejä, birdieistä ei tarvi paljoa haaveilla. Siitä sitten jostain sijalta 15 uuteen nousuun.

Kakkoskierroksella jatkui kohtalaisen kova tuuli ja meininki oli sen mukaista. Kierrokseen mahtui kaksi synkkää hetkeä; väylällä nro 20 (8 metriä leveä suorakaiteen muotoinen väylä, molemmilla puolilla outti) heitin kaksi heittoa viistosti oikealle järveen ja lopputulokseksi kutonen. Toinen musta hetki syntyi vasta viimeisellä kolmella väylällä, se tosin kesti loppuun saakka. Kolme bogia nosti mielialaa kummasti ja sillä lopputulokseksi 62, 4 päälle. Kovin suuria onnistumisen elämyksiä tämä rata ei tarjoile, joten kakkoskierroksen positiivisesti mieleenpainuvin asia taisi olla väylä 15 140-metrinen avaus outin yli. Par:in siitä silti sössin, mutta se oli hieno heitto. Muutoin radalla pelaaminen on lähinnä par:in toivomista ja välillä bogin hyväksymistä.

Onko tällä väylällä tarpeeksi vettä? (tämä on mun makuun siisti väylä, mutta kori voisi olla vähän kauempana kuin 2 metrin päässä järvestä..

Tuloksia ei vielä ainakaan ole päivitetty, mutta löytyvät täältä. Huomenna startataan riittävän ajoissa klo 7.30. Ehtii kivasti syödä ja nukkua ja valmistautua. Todennäköisesti kakkospooliin käy matka, sieltä pitäisi nousta finaaliin mennessä ykköspoolin, mutta se vaatii melkoista kiristystä. Pari isompaa kalaa on tiputtanut meikäläisen kiivaasta mitalitaistosta, huomenna täytyy vähän tehdä ihmeitä. On niitä ennekin tehty.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Dutch Open, Eurotour, Frisbeegolf

Koko viikonlopun kuvasaldo on pakko laittaa heti ensimmäiseen viestiin. Huomenna alkaa kisakausi Dutch Openilla. Fiilis ei ole karmaisevan luottavainen, varsinkaan kun tänään pääsi lumettomalle radalle kirmaamaan. Yleensä ratakartta antaa ymmärtää vaikeampaa kuin mitä todellisuus onkaan, tällä kertaa tosiaankaan niin ei ole.

Teemana vesi:

Puolella väylistä on enemmän kuin mahdollista heittää järveen. Ja näistä vesistä ei paljon kiekkoja takaisin saa. Osataan täällä metsäpuolellakin:

Ja seuraavasta kuvasta tehtävänä onkin etsiä kori (kyllä, siellä todella on kori):

Seppo pääsi putille vähän eksoottisemmasta paikasta:

Täytyy sanoa, että nyt on lähtenyt ob-leikittely vähän – eikä itse asiassa kovin vähän – lapasesta. Sama rata kaikille, mutta kaikilla tällä radalla on melko ikävää, saas nähdä miten kisa tulee sujumaan..

Kaikesta huolimatta huomenna alkaa kisakausi klo 8 paikallista aikaa. Mitalisijat tästä niin on kiva lähteä takaisin kotiin. Nyt on aika kääriytyä miellyttävän kosteaan ulkovarastosta haettuun lisävuoteeseen.