Mahtavissa maisemissa pelattu Konopiste open sai päätöksensä sunnuntaina. Tällä kertaa linnanneito jäi kuitenkin torniinsa, ja kotiin piti lähteä lähes tyhjin käsin.

Jos eilinen kierros oli tylsä, niin tänään tapahtumia riitti. Frisbeeritari Rantalelu järjesti moiset turnajaiset, ja mielenkiinto ei loppunut kesken. Hienoja heittoja ja huonoja heittoja.

Kakkosväylän musta ritari (katso kuva) jäi kummittelemaan haarniskassaan, siitä livahti puttimissillä bogia korttiin ja väylä kokonaisuudessaan kaksi yli par:in – radan paras väylä. Kaksi bogia ja yksi par ei ole sitä mitä tavoittelin, mutta joka heiton ansaitsin. Ensi vuoteen jää vielä petrattavaa.

Kakkosväylää vartioiva ritari

Valkoinen ratsu lähti sen jälkeen kuitenkin laukkaan, eikä sitä laukkaa pysäytetty ennen ysiväylää. Yksi par mahtui joukkoon, muilla väylillä linnut lauleli. Ysillä pari perushysseä ja pari birkkua oli taustalla. Avaus oli kelpo, kakkosheitto karmea. Saatoin säikähtää linnan kellarin kummituksia. Noh, 40-metrinen lähäri jäi 20 metriä lyhyeksi, siitä päätin laittaa mukiin, mutta vasta kolmen heiton kuluttua. Kisan ainut tuplabogi, eli kuusi korttiin ja mieli maahan. Miten siinä nyt noin pääsi käymään? Musta ritari pääsi yllättämään kesken turnajaisten. Etuysi jälleen 2 alle. Tällä kertaa oli selvästi mahdollisuuksia parempaan, mutta näköjään vaikka mitä keksin niin tulos on vakio.

Ratsun laukka hyytyi tasaiseksi käynniksi, muutamia pyrähdyksiä lukuun ottamatta. Loppukierrokseen mahtui kolme birkkua, kaikki nostolla, sillä puttien onnistumisesta ei tarvinnut murehtia. Tulokseksi niukasti tyydyttävä -5 à lopputuloksissa sijalle 17.

Todettava on, että odotukset olivat korkeammalla, mutta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että kysymys oli enemmän muiden pelaajien paremmuudesta. Huonoksi en voi 17 alle tulosta väittää, mutta muut pelasivat paremmin.

Leo antoi hyvän vastuksen KJ:lle, mutta kiri hyytyi hieman lopussa, Seppo ja Leo kuitenkin hienosti palkintopallilla, suomalaisten dynastia on aluillaan.

Konopiste open 2015 ylitti Keski-Euroopan Eurotour standardit kirkkaasti. Rata toimi, järjestelyt toimi, majoitus oli… no siis ainakin suihkussa sai lämmintä vettä – joskus, kokonaisuutena hyvin miellyttävä retki. Ei jäänyt viimeiseksi visiitiksi Tsekkeihin. Parin viikon päästä Taliin vähän erilaiselle radalle, sitä ennen laitetaan putteriheitto jiiriin.

Lopulliset tulokset

ja mitä sitä kaikkea mahtuikaan Konopiste Openin toiseen kierrokseen? No, ei itse asiassa kovinkaan paljoa. Kakkoselta ei tullut bogia tällä kertaa, joten bogifree oli odotettavissa. Hyvällä fiiliksellä kolmoselle ja neloselle puttimissit ja silkkaa par:ia korttiin. Tein aika paljon virheitä, mutta aika pieniä virheitä – böördit tiukassa.

Etuysin tahti oli tismalleen sama kuin eilen, kaksi alle. Ysiltä jälleen birkku, joka maistuu kyllä hyvältä, sillä omassa luokituksessa se menee toiseksi vaikeimmaksi väyläksi ottaa birdie (kakkosen jälkeen). Tällä kertaa siihen osui maukas 10-metrinen putti.

Siitä lähtee ysiväylän avaus hegen kädestä

Tasaisen turruttava tuuppaaminen jatkui, birkku tuli sinne tänne, muutoin par:ia. 16:lla saatiin vähän lisämaustetta sadekuuron kera à heitto kiireessä nokkospöheikköön tiätty. Sieltä kuitenkin pääsin hyvin vielä lähestymään ja onnistuin veivaamaan kierroksen viimeisen birdien. Lopputuloksessa komeilee 14 par:ia ja 4 birdietä. Bogifree ei paljon lämmitä tällä kokonaistuloksella.

Neljä puttimissiä. Lisäksi muutamia helpohkoja draivivirheitä. Löytyiköhän pieni ylimielisyys eilisen ”helppouden” kanssa, ja lopputulos olikin vähän toisenlainen? Nooh, huomenna sitten 9.40 liikkeelle metsästämään uutta mahdollisuutta. Paremmin pitää pelata.

Kärkipojat painoivat ihan hyviä kiessejä tänäänkin. 14:ään alle ei mahdu ihan kovin montaa virhettä.

Yhden kisapäivän kokemuksella huomaan, että vaikka rata on hieno, niin se ei rankaise. Tarkoittaa sitä, että huonolla heitolla ei ole niin suurta merkitystä, kuin voisi olla. Ei, en tarkoita, että pitäisi vetää OB-narua maat ja mannut täyteen – sillä toki voidaan keinotekoisesti ohjata peliä, mutta kyllä nämä luonnolliset esteet ovat silti parasta. Tämä tosiasia näkyy myös tulostaulussa, kovin monta bogia ei mahdu top-20:een. Upeaa frisbeegolfia, mutta hieman lisää painetta heittoihin kaivataan. Ahtaampia avauksia, vaikeampia korinpaikkoja.

Visuaalisuutta radalla kyllä riittää

Itselleni olen järkeillyt, että täällä voi ottaa kaksi bogia – ykkösellä outtiin, tai kakkosella metsään. Tänään otin kakkoselle. Kierroksen alku oli tahmeaa (en viittaa rasvaisiin sormiin lounashampurilaisen jäljiltä), mutta kuten todettua, niin bogeja on vaikea kalastella. Sen sijaan hienoiset epäonnistumiset näkyvät tuloskortissa par:ina, hyvä peli birdienä. Pieniä virheitä siellä täällä à ekat 6 väylää par:iin. Tähän mahtui kuitenkin pari hyvää yritystä 15 metristä, mutta jouduin tyytymään rautojen kolisteluun.

Seiskalta alkoikin sitten meikäläisen voittokulku (joskin kasilla tuli kierroksen ainut puttimissi 6 metristä). Jollei draivit osuneet ihan kohdalleen, niin putilla sitten – kaikkihan sen tietää, että puttaaminen on naurettavan helppoa. 9-väylän (288 m alamäkeen) nostokolmonen oli harvinaisen maukas. 2 PD-hysseä, ei siinä muuta tarvittu. Loppukierros sujui positiivisissa merkeissä, sankarisuorituksia jäivät vähemmälle, mutta hyviä heittoja tuli paljon. Radan viimeiset 12 väylää meni sitten 8 alle, joten ei siinä paljon kerrottavaa ole.

Keulille kiipesi Leksa, joka laskuvirheestä huolimatta johtaa kisaa heitolla. Rataennätys on tällä hetkellä siis -14. Sairasta. Kärki on tasainen mutta laaja à huomisen jälkeen alkaa varmasti tutumpia nimiä löytyä kärkikymmeniköstä.

Huomenna pitää laittaa vähän lisäeforttia tuohon etuysin huolellisuuteen, 12 alle korttiin niin johan hymyilyttää. Ei vaadi ihmeitä, mutta vaatii hyviä heittoja.

Discmania-netin artikkeli antaa hyvät eväät kisan seuraamiseen.