Toinen päivä valkeni aurinkoisena, ja toivoa paremmasta leijui vuoriston yllä. Täytyy sanoa, että oli todella hyvä fiilis lähteä pelaamaan. Heittäminen on kivaa, putit osuu, rollerit onnistuu. Ja sillä se kierros alkoikin.

Muutaman par:in jälkeen birkkuja alkoi putoilla, seiskan 9-metrin birdie-putti kummun päälle oli jokseenkin miellyttävä ja vaikutti peliin varsin piristävästi. Väylät 7-11 neljä alle. Triplamando ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. 11 väylän jälkeen 5 alle – ei laisinkaan hullummin.

12. Saariväylä. Ei ongelmaa, putterilla avaus, sitten 40-metrinen lähestyminen saareen. Täydellinen avaus, putterilla puoli metriä pitkäksi saaresta. Myönnän, menin paniikkiin ja seuraava heitto menee sen piikkiin. Kolmen sentin korkuinen maanuoliainen pysähtyi 20 cm korkeaan aitaan saaren reunustalla. Yksi hengähdys, huolellinen suoritus, peruspikkuhysse putterilla à aitaan. Neljäs kerta sanoi toden ja korttiin raapustettiin (joulu)kuusi. Kaikki heitot oli 6 metrissä, mutta se ei riitä, pitää saada saareen.

Jälkikäteen pyöriteltynä, kun putterilla heittäminen tuntuu noin vaikealta, niin se vaikuttaa loppukierroksen lähipeliin aika paljon. Väylällä 14 nautiskelin kuitenkin täydellisestä putteriavauksesta ja jäljellä oli toinen samanlainen heitto korille. Treenatessa kokeilin myös hysseä puiden ympäri outin yli, joka on turvallisempi vaihtoehto par:ia ajatellen. Olin sellaisessa paikassa, että hysse oli ilmiselvä, joten lähdin kiertämään. Puut, jotka siinä pitää kiertää ovat pensasmaisia, jos niihin osuu, kiekko jää sinne tai korkeintaan putoaa suoraan alas. Aina. Paitsi nyt. Pari pomppua, liuku 20 cm outtiin. Toivoton puttiräpellys ja 5-metrinen paluuputti ohi. (juhannus)kuusi korttiin.

9-väylän avaus livahti juuri sinne, miltä se kuvassa näyttää, mutta hienon kuvan Pasi silti otti.

Loppukierrokselta onnistuin napsimaan vielä pari böördiä, pahoinpidellystä itseluottamuksesta huolimatta, joiden avulla pääsin tulokseen 3 alle (62). Sillä ei luonnollisesti vielä paljon juhlita, mutta eipä siitäkään ihan katastrofia saatu aikaan. Paljon on vielä tehtävää, ne kuuluisat 2 väylää pilaavat hyviä kierroksia. Kun pystyy keskittymään koko kierroksen, alkaa pelikin sujua. Täytynee syödä enemmän karkkia.

Hyvät uutiset ovat silti suomalaisvoittoisia. Leo on täysillä voittokamppailussa, ja monet muutkin ennen moving dayta varsin maukkaissa asemissa.

Pasin pyynnöstä: ”Meikäläisen Euroopanmestaruus valui käsistä ykkösväylällä”. Kaikkeni annoin ja siihen se sitten jäi. Ei, en missannut saarta, koska se on lähes mahdotonta. Puttasin yhdeksästä metristä korin jalkaan, josta kiekko rollasi ihan ansaitusti outtiin. Bogia korttiin ja kisat käyntiin. Jännitti vietävästi, Lizotte samassa poolissa ja yleisöäkin joku yli 30. Ekat kolme väylää meni jännityshuuruissa, kunnes pääsin pelaamaan vähän rennommin.

Peli ei kulkenut ollenkaan hullummin ykkösväylän jälkeen. böördejä tuli sinne sun tänne ja etuysin jälkeen tilanne oli jo ihan hyvä 3 alle. Välihuomiona kerrottakoon, että kisan voittaja pelaa siis -48 (eli -12 keskiarvolla), joten miinusta pitäisi tulla ja paljon.

Eikä aikaakaan kun hyvänolon tunne hiipii vatsaan ja edessä on triplamando. Sitä ei voi ylittää. Sitä ei voi kiertää. Pitää mennä läpi. Jollei ekalla, niin sitten kolmannella dropparilta. Droppariltahan kolmas heitto on sikäli helppo, että kori sijaitsee 4 metriä pöheikön takana, joten kun heittää siihen pöheikköön niin saa helpon par:in. Heitin täydellisesti siihen pöheikköön, jossa on yksi noin 7 cm leveä väli, josta putteri livahti läpi ja 12 m pitkäksi. Bogia siitä sitten korttiin.

Kierroksen kirkas hetki koitti seuraavilla kolmella perättäisellä birdiellä. Väylällä 15 pääsin avaamaan ensimmäisenä ja kas, avaus oli ihan hyvä, vähän korkea, taitaa ottaa pikku hipsun tuosta lehdestä – EIH, pahamaineinen Iron leaf syöksee pd2:sen keskellä järveä. à parilla sankariheitolla siitä bogi, joka tuntui birkulta. Kassi kädin selkään ja kohti uusia haasteita, pari herkullista birkkua nostatti tunnelman ja tuloksen hyväksi.

Enää yksi väylä. Mahdollinen eagle, todennäköinen birdie. Väylä 18. Vasemmalla puolella Rotko, oikealla tenniskenttiä (OB). Avaus rohkeasti tenniskentän aitaan 30 m tiistä. Kakkosheitolla väylälle. Kolmosheitto osui taas 4 senttiä tenniskentän aitaan ja päädyin tuonne:

Mordor

Olen pahoillani, että rikoin sääntöjä. Heittämiseen kului huomattavasti enemmän aikaa kuin 30 s, siinä kohdassa taistelin vielä tietäni kiekon luo. Jalat, kädet ja silmät täynnä nokkosenpistoksia ja ruusunpiikkejä olin lopulta jokseenkin tyytyväinen tuplabogiin. Olisihan asiat voineet mennä pahastikin vihkoon.

Peli kulki kohtuullisesti, valitettavasti tein virheitä, joista tuli aina parin heiton penalti. Huomenna pitää tehdä vähemmän virheitä tai edes eri paikoissa. Lopputulos -4 ei kuulosta katastrofilta, eikä sitä olekaan, mutta ei sillä Geneven kaduilla paljon vielä leijuta. Onnekseni huonetoverit ovat kannustavia, ja Matu soitti minulle hienon laulun huomiselle.

Huomattavasti positiivisempia uutisia suomalaisittain on kuitenkin Ylellä ja tulosluettelossa. Huomenna sitten kakkosta korttiin.

Matka alkoi taittua ma-aamuna klo 3. Oli vähän raskas matka, mutta uni tuli. Viimeisellä lennolla törmäsin vielä sattumalta Liettualaisiin pelaajiin, jotka tarjosivat kyydin pelipaikalle. Vähän ahdasta tuli, mutta yksi heppu laitettiin takaluukkuun niin mahduttiin mainiosti.

Jengiä takaluukkuun, niin mahdutaan.

Kisathan pelataan siis Genevessä, samalla seudulla jossa useita EuroTourejakin on pelattu. Alue on siisti puisto, joka tarjoaa hyvät puitteet radalle. Kisarata par 66 on ihan hyvä, mutta henkilökohtainen mielipide on liian helppo. 137-160 metriset par-4:t on sellaisia, että Euroopan kärkikasti (Lizotte & Parviainen mm.) heittää avauksen kupille, ja valtaosa muistakin pelaajista pitkälle putille. Rata on miellyttävä pelata, muttei EM-kisojen arvoinen. Onneksi se on sama kaikille, joten paras pelaaja saadaan kyllä uunista ulos.

Eilinen treenikierros oli sinkoilua sinne tänne ja rataan tutustumista, tänään päästiin pelaamaan tuloksesta – ja palkinnosta. Voittaja saa oman sängyn ja muut nukkuu parisängyssä. Harmillisesti 10 alle tuloksella vein sekä Pasi ”Suomenmestari” Koivun että Matias ”Keisari” Söderströmin päänahat. Pojat nukkuu yhteisymmärryksessä saman peiton alla.

10 alle keskiarvolla tätä kisaa ei tulla voittamaan –> lienee ihan hyvä osoitus radan helppoudesta. Treenikierros lupailee ehkä vähän parempaa kuin uskalsin odottaa, mutta osoittaa että pelin kulkiessa se myös kulkee. Ilmeisesti treenitunnit alkaa tuottaa tulosta.

Tämän päivän avajaiset vietettiin vauhdikkaissa tunnelmissa ja kisat tuntuu ihan EM-kisoilta. Yhtä juhlaa.

Iloiset suomalaiset

Huomenna lähdetään klo 15.40 haastamaan itseään, tässä Suomen joukkueen kapteenin (Tapani Aulu) näyte radasta.

Sitten se kesä päättyi. ja alkoi sataa raikkaasti vettä. Jos joku blogin lukijoista (jos niitä nyt enää jäljellä on) haluaa päästä helpolla, niin tässä tiivistetysti: meni vihkoon. Heitin 85 heittoa. Joukossa taisi olla jokunen hyssekin.

Tämä tarina on pitkä. Paras käyttökohde lienee, kun yrittää nukuttaa jotakuta.

Odotukset korkealla, peli on sujunut hyvin, positiivinen jännitys, 10 astetta lämmintä, vettä sataa kuin aisaa. Jokseenkin erikoinen lähtötilanne, mutta eipä siinä ihmellistä. On sitä joskus tullut lumihangessakin heitettyä.

Ykkösen tiillä, kamat kuivana, vettä sataa, MD2 nätisti väylää pitkin, kääntää kuitenkin vähän liikaa oikealle päätyen metsän reunaan. Tähän saakka kaikki oli hyvin. Kakkosheitto. Pelästyin puuta, heitin vähän liikaa oikealle à kiekko pomppi väylälle. Ei hätää, suora linja, päätän seiftata midarilla. Metri oikealle à puuhun à väylälle. Päätän seiftata putterilla. Hieno heitto 9 metriin ja par-putille. Pikku hyssessä keskell—eiku, hetkinen, jaa, tuulen mukana metrin yli korista 9 metriin. Paluuputti alapeltiin ja tuplabogi. Mitäs noista.

Kakkosella ohi mandosta, 9-metrinen bogiputti alaraudan päältä rolli vitoseen, helppo tuplabogi. Kolmosen luokaton avaus livahti käsistä vasemmalle metsään. Helppo air-bounce 7 metriin, putti yläpeltiin. Kolme väylää, 5 päälle. Kamat oli edelleen kuivana, ei ollut kylmä, mutta vähän askarrutti tuntuma kiekossa. liian kosteaa, liian kuivaa, liian heikko itseluottamus jne.

Nelosväylä on onneksi helppo, ei voi tulla lukemaa vaikka vähän epävarmuutta olisikin. Edellä menevässä poolissa joku oli kuulemma avannut tiin etuoikealle 10 metriä puun juureen. Hämmästelin ääneen miten se on mahdollista. Onnekseni sain vastauksen: jos heittää hyssen puun latvaan ja runkoon, niin yleensä kiekko pysähtyy ja putoaa sen puun juurelle. Tämä vastaus tuli ihan omien kokemusten pohjalta. Kun viidennellä heitolla pääsin pois ensimmäisen 50 metrin matkalta väylällä, alkoi vähän helpottaa. Seiska korttiin ja 8 päälle neljän väylän jälkeen.

En luovuttanut, sormia alkoi vähän palella ja kuivata, mutta kyllä sitä siitä selvitään. eka par! (lienee radan helpoimpia väyliä, mutta par on par). Ensimmäisen par:in kunniaksi 6:n tiillä heitin kassin penkiltä mutalammikkoon, koska muuten oli liian hyvä olla (ja kyllä, siinä oli sadesuoja päällä):

Tyädellistä

6:lla putti yläpeltiin ja bogi. 7:n pelasin hyvin, 12 metristä birdie-putti yläpeltiin. Kolme puttia yläbanderolliin 7 väylällä. Se on tavallaan positiivista, mutta ei sitten kuitenkaan. Kasilla sormet kuivana puihin ja puttirallia. triplabogi.

Huh. Metsästä ulos 12 päälle eikä tietoakaan itseluottamuksesta, saati hyvästä tuntumasta kiekkoihin sormien lämpötilassa. Siinä vaiheessa tiesin, että voittokamppailussa en enää ollut, mutten luovuttanut. hölmöily on tyhmää, haluan pelata hyvin. Ja heti! väylällä 18 otin birdien 12 metrin putilla! En ollut siinä vaiheessa enää kuin 13 päälle. Heitin varmuuden vuoksi kassin vielä uudestaan kuralammikkoon. Kierros kiteytyi täydellisesti viimeisellä väylällä, kun putteri löysi tiensä neljästä metristä keskelle koria, ja siitä nurmen pintaan.

Oli miten oli, olen onnellinen että se on nyt ohi. Laitan aika paljon kelin piikkiin – kyllä, se on kaikille sama, mutta toiset osaavat sen paremmin kuin meikäläinen. Pitäisi ilmeisesti treenata joskus marraskuussa. Paljon on kyse myös tsykologiasta. Kun ensimmäisillä neljällä väylällä heittää 1 onnistuneen heiton, josta siitäkään ei saa palkintoa koska seuraava on luokaton, on vaikea valaa positiivista uskoa itseensä. Ylpeillä ei tässä hirveästi voi, mutta kahden vkon päästä Turussa jatketaan.

Kuvasta kiitos taliopen.netille:

joskus on satanut, onneksi ei satanut ensimmäisinä päivinä.

Näinhän se kesä on vierähtänyt puoleen väliin ja Porinkin raportti jäi näköjään puolitiehen. Loppujen lopuksi Porista jäi hyvä fiilis, lähinnä viimeisen kierroksen viimeiseltä viideltä väylältä. Jokin loksahti kohdalleen ja heitto alkoi tuntua omalta. Kierrostulos oli varsin kohtuullinen 54, ja sijojakin taisin lopuksi vähän nousta. Kokonaisuutena toki kilpailu oli vielä hienoinen pettymys, mutta toisaalta ei henkilökohtaiset vaatimukset valitettavasti tällä hetkellä kovin korkealla voi olla.

Taas mennään ja Talin kisa on jo korkattu ensimmäisellä kierroksella. Talin rata on vaikea, mutta vaikea. Yhdelläkään väylällä ei ole varaa herpaantua, koska tuloskorttiin saattaa tulla yllättävänkin suuria lukuja. Tiukat puurännit ja väyliä rajaavat outit aiheuttavat harmaita hiuksia itse kullekin (paitsi Matias Söderströmille), ja siksi Talissa pitääkin pelata ehkä poikkeuksellisen nöyrästi. Radalta löytyy useita väyliä, joista en edes lähde tavoittelemaan birkkua. Henkisesti todella raskas rata, mutta aivan huikea elämys kisakierroksella.

Ratakarttakin näyttää outtien olevan tyrkyllä

Talin ensimmäinen kierros on tosiaan pelattu ja Söderströmin Matias veti vähintään hämmentävän 11 alle 21 väylällä. Sitä ei voi kuin hämmästellä. Henkilökohtainen kierros oli ei-ainakaan-tylsää frisbeegolfia. Jatkuvasti sattui ja tapahtui. Kolmosväylän 5 metrin puttimissi kolhaisi vähän, mutta todellisuudessa ongelmat alkoivat väylällä 6 (taitaa olla radan lyhin väylä). 5 väylän jälkeen olin näyttävässä 1 alle vauhdissa, mutta flipperi ja puttimissi toi meikäläisen par:iin.

Seiskan tuplabogi yhdellä 6 metrin putilla (joka tapahtui puolessa välissä väylää) antoi osviittaa syntyvästä katastrofista. Pari heittoa vasemmalle, kehno lähestyminen, putti ohi  karmaisevaa. ”pysy geimplänissä”. Kasilla seiftasin midarilla, ryssin lähestymisen  tuloksena seiftibogi. On mahdollista, että menee geimpläni uusiksi huomiselle.. Ysillä avaus minne sattuu ja metsän läpi jollain ilveellä bogi. 4 väylää, 5 päälle. Eikä tapahtunut mitään mullistavaa käännettä, mutta jotenkin peli alkoi sen jälkeen rullata kuitenkin omalla painollaan. Väylät 16-20 kokonaisuutena 3 alle, neljä birkkua ja yksi bogi.

Ennen kierrosta pohdiskelin, että par:ista olisi hyvä aloittaa. Alkukierroksen mokellukset sain paikattua viimeisilläväylillä ja pääsin lopulta siihen par:iin. Kierroksesta jäi varsin mainio maku. Sijoitus taitaa olla 16. Huomisen agendalle tarvitaan hyvä lepo, ja sen kautta hiukan huolellisuutta lisää, niin näyttää jo paremmalta.

Mutta hei. Matias, 11 alle. Ei oo järkee.