Japanilainen aamu valkeni sumuisessa säässä. Vuoret paljastuivat pikkuhiljaa pilvien takaa, ja nyt päivänvalossa löytyi myös huvipuisto, joka on noin 50 metriä ravintolasta. Ja sillä on maailman suurin parkkipaikka. Aamiaisella oli tarjolla vaikka mitä. Nakkeja, joita jotkut maistoivat, ei ilmeisesti ihan perusnakkeja. Munakokkelia, joka maistui pannacottalta, ja tätä listaa voisi vielä jatkaa aika pitkään.

Kyyti kentälle lähti aamiaisen jälkeen klo 8.35. Tytöt jäivät hotellille viettämään päivää (mutta eksyivät silti frisbeegolfin pariin) ja nauttimaan huvipuistosta. Pojat paineltiin radalle. Hulppeat maisemat avautuivat klubitalolta, mutta pilvinen ilma laimensi niitä ilmeisesti jonkin verran. Katsotaan kun aurinko alkaa paistaa..

Radalla on siis 36 väylää, kierrettiin tänään kaikki Kapan, Käpän ja Behmeän kanssa. Tarkoituksena oli tutustua rataan -> heittoja tuli siis heitettyä aika paljon (3-4 täyttä draivia väylää kohden), mutta kuuman lähteen kylpy palautti illalla lihakset aika kivasti. Rata on hieno, vaikka henk. koht. olen vähän pettynyt väylien pituuteen, kun suuri osa on par-kolmosia. Tilaa olisi tehdä vähän pidempiäkin. Ainutlaatuisia väyliä on aika paljon; järjettömiä alamäkiä (putterilla 150 m), myrkkypyltsejä (tänään selvisi, että on olemassa pyltsejä, joihin ei edes kiekon perässä halua mennä), rolleriväyliä ja liian monta kumpukorinpaikkaa. Kivaa silti.

Treenaaminen sujui ihan hyvin, huomenna koitetaan sitten pelata vähän tuloskiessiä ja heitellä ehkä muutama paikkausheitto. Gameplan ei ole vielä valmis, mutta sopivan tuulen osuessa, siihen sisältyy mm. rollereita, joten mielenkiintoinen kisa tulossa. Kassin sisältö alkaa olla selvillä; aviar putter ja pd on tärkeimmät kiekot. Muutaman väylän heitän rocilla, mutta muuten pärjään noilla. PD lentää hämmentävän kauas. Putterin lisägrammat teki ihmeitä, 157 aviar on ihan päällikkö verrattuna niihin 150-grammaisiin, joilla treenasin ennen reissua.

Iltaohjelmassa oli vähän tennistä hotellin kentällä, kuuman lähteen kylpyä, sekä tuhannen ruokalajin illallinen. Tiki vei tenniserän niukasti 7-5, täytyy ottaa revanssi. Kylpy oli vähän liian kuuma, mutta teki ihan hyvää lihaksille. Illallisella oli tarjolla taas vaikka mitä. Valitettavan harva oli silti puoleensavetävän näköistä. Kanaa, katkarapuja, nautaa, possua, rapuja (voiko muuta enää ollakaan), pastasalaattia, possusalaattia, erikoisia keittoja, friteerattuja kokonaisia katkarapuja, pastaa, jossa oli simpukankuoria jne. Ruokalista oli aika pitkä, vatsa tuli täyteen. Tiian lautaselle ei päässyt kovin moni ruokalaji, mutta ilmeisesti hälläkin vatsa tuli täyteen (todennäköisesti vasta jälkiruoilla). Jälkiruokapöytä oli myös ihan päällikkö, suklaakakkua, tiramisua ja mansikoita mm. Se siitä, nyt karaokebaariin ja parin tunnin päästä unille huomista treenipäivää varten lepäämään.

Kuvia tullee lähipäivinä, tänään ei ollut edes kameraa mukana (odotetaan aurinkoisia päiviä).

Noniin ilmaan päästiin ja laskeutuminen Köpikseenkin onnistui. Villekin onnistui pääsemään toisella yrityksellä maihin.

Hotellin kautta treenikiessille. Haettiin Villen kanssa banaanit kaupasta ja painettiin radalle. Kierrettiin koko kierros ja heitettiin aika monta heittoa. Rata on mielenkiintoinen ja pitkä, eli raskas. Monella väylällä täytyy heittää kovaa ja lisäksi miettiä mihin sen kiekon haluaa, eli mielenkiintoisia hetkiä tulossa.

Pelisuunnitelmaa en ole vielä ehtinyt laatia, se on edessä tämän kirjoituksen jälkeen ennen nukkumaan menoa. Tulen heittämään mahdollisesti rollereitakin, tulee jännää. Pelisuunnitelma on jotenkin haasteellista laatia, kun tänään tuuli arviolta 100 m/s, voi olla että kiekot käyttäytyvät huomenna vähän erilailla. Täytynee laatia pelisuunnitelmat eri keleille.

Treenikierroksen tunnelmia seuraavassa:

Seppo Paju heitti pyltsiin (kuva on epätarkka, jotta siitä ei selviäisi kuka siellä on, mutta minäpä tiedän :))

Seppo pyltsissä

Oheisessa kuvassa kirjoittaja itse heittää pyltsiin (sitä ei onneksi näe kuvasta)

Juho pyltsiin

Huomenna sitten oikeasti heittämään.

Tepsi tosiaan teki sen, mihin harva, tuskin kukaan uskoi. Jyppi sai oikein kunnolla kyytiä tänään ja finaalissa vastassa on hpk. Meikäläinen herää tähän kiekkotouhuun taas 6 vuotta pitkiltä talviunilta. Tosifanihan kannustaa joukkuetta vasta kun se menestyy. niin kuin kaikki turkulaiset.

Köpikseen pitäisi ensi viikonloppuna lähteä tepsin menestyksestä huolimatta, mutta aikamoiset epävarmuustekijät jylläävät. Lennot ei lennä, eikä ilmeisesti kuulemma Tanskaan laskeuduta vielä perjantainakaan. Laiva+auto ei oikein innosta, kun se kestää niin kauan, joten täytyy nyt vähän miettiä lähdetäänkö reissuun vaiko ei..

frisbeegolfradat.fi on nyt auki. 15 uutta rataa avataan tulevana kesänä, ja nämä ovat radat, jotka ovat tiedossa tässä vaiheessa. Todennäköisesti lisääkin on tulossa. Laji on räjähtämäisillään. fgr vaikuttaa onnistuneelta paketilta, joka tuo harrastajille mahdollisuuden kommunikoida muiden kanssa ja lisäksi fgr tarjoaa eri frisbeeihmisten näkemyksiä lajiin liittyviin ilmiöihin. Ymmärrän mainoslauseen: ”frisbeegolfin uusi tulevaisuus avataan 1.4.”. Se on nyt auki!

Ultimatekausi sai valitettavan päätöksen jo ennen mitalipelejä, toisaalta jalan kannalta varsin positiivista, että ehtii parantua.

Lumihanki kasvaa kasvamistaan, joten treenailun aloittamiselle ei sen puolesta ole kiirettä. Hollannin keikka silti lähenee uhkaavasti ja olisi kiva päästä edes jokunen draivi heittämään ulkoilmassa, saa nähdä. Hallivuoroa en ole onnistunut hyödyntämään nyt viimeisimpinä hetkinä ihan niin hyin kuin haluaisin, koska nilkka ei kestä vielä täyttä repimistä.

Treenaaminen onkin nyt siis pitänyt sisällään punttisalin (tosin vain ylävartalotreenin), sekä hiihdon. Hiihto on kuulemma tänä vuonna noussut erityisesti nuorten suosioon, luokittelen itseni nuoreksi, joten joko kyseessä on henkilökohtainen buumi (kyl määki ku muutki), joka laantuu seuraavaksi vuodeksi, tai toivottavasti pysyvä harrastus (ainakin yhtä pysyvä kuin lumi). Hauskaa se ainakin on.

Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että tällainen harrastelijahiihtäjä kuin minä, ei välitä tosta perinteisestä ihan kauheasti. Älytön vaiva ja säätö ja silti lipsuu ja tökkii ja lumi paakkuuntuu ja ties mitä. Paljon helpompi luistella, kun ei ole mitään välttämättömiä välinehuoltoja.

Toisin sanoen hiljaista on frisbeetouhu, paitsi hallissa. Talven yli tuntuma on pysynyt kohtuullisena hallin ansiosta, joten nyt ollaan iskussa heti kauden alusta. Reilut neljä viikkoa kauden alkuun.