Kun nää internetit toimis niin kuin pitää niin elämä olis helpompaa. Tämä posti tulee vähän myöhässä, mutta tulee silti. Kuvia ei pysty laittamaan, kun ei toimi.

Tiistaipäivä oli aikaa viettää Los Angelesin ympäristössä. Se päivä oli tänään. Ajettiin autolla täyttä pisin ja poikin ja nähtiin kaikenlaista. Aamulla noudettiin Innovalta unohtuneet pannut ja suunnattiin La Miradaan.

La Mirada on yksi frisbeegolfin kehdoista. Siellä on pelattu MM-kisoja ja useita muita suuria turnauksia. Alueella on kaksi 18-väyläistä rataa. Valitettavasti radat eivät ole tuollaisenaan mitään kilpatason ratoja, vaan pääsääntöisesti aloittelijaystävällistä tuuppaamista. Sen seurauksena kolmen pelatun väylän jälkeen loppui mielenkiinto frisbeegolfiin, varsinkin puttaamiseen ja päätettiin suunnata treenaamaan pituusheittoa La Miradan kentälle.

Innovalta noudetut setit näkivät päivänvalon. DD2:set, Pro Bossit, R-pro Bossit ja Wraithit olivat kuumaa kamaa. Tuuli oli mitä sattuu mistä sattuu, joten tuloskeleille ei ollut oikein saumoja. Pääsääntöisesti pituudet pyörivät 150-160 metrin välissä, joten mitään kovin mullistavaa ei tapahtunut. Tosin tyynellä kelillä noi lukemat ovat ihan kohtuullisia. Aavikolla sitten vähän tiukempaa settiä. Henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi Wraith, johtuen maltillisista kurveista ja siten suoritusvarmuudesta. Totuus nähdään kuitenkin vasta suolajärvellä.

Lämpötilan noustessa 30 asteen tietämille alkoi tulla hiki, ja perinteisen subilounaan myötä paineltiin Hollywoodin tuntureille eksymään. Tuurilla löydettiin tie, joka johdatteli observatorioon vuoren rinteille, josta näkymät hollywood -kyltille olivat kohtuulliset. Muita maisemia ei ollut oikein tarjolla, koska sankka savusumu peitteli koko kaupungin.

Walk of fame oli pettymys. Katu siinä kuin muutkin, jalkakäytävällä tähtiä. Ei jalokiviä, kultaa, arvoesineitä, ei mitään. Sen varrelta löytyy silti madame tussaud’s vahakabinetti, valtaisia ostoskeskuksia, ja kaikkea turistitouhua. Bongattiin myös meikäläisen kaima, Samuel L. Jackson, kuvaa ei nyt pysty lataamaan.

Päivän päätteeksi vuorossa oli Venice Beachin auringonlaskukuvaukset. Ensinnäkin rannalla oli kylmä, toiseksi aurinko meni pilveen. Se keikka meni tarkoitusperineen penkin alle, mutta olihan siellä muuten ihan hauska pyörähtää. Paluumatka kämpille kersti reilut pari tuntia (n. 80 km), oli vähän ruuhkaa. Keskiviikkona sitten aavikolle!

Niinpä. Tänään piti olla Cäliforniassa, mutta ei olla. Jatkolento peruttu, teknisiä ongelmia. Nyt ollaan siis Phoenixissä. Kaikki muut lennot täynnä ja huomenna aamulla jatketaan matkaa. Vietettiin lentokentällä miellyttävät 5 tuntia Dave Dunip:n ja Sam Ferransin kanssa. Isännät kuitenkin ohjailee maailman suurinta frisbeefirmaa, olihan kokemus..

Huikeat 10 taalan illallisvoucherit käytettiin yksimielisesti kiinalaiseen ravintolaan, kyllä maistui. Otetaan rauhallisesti, käydään ehkä uima-altaalla, ehkä vähän kaupungissa pyörimässä. ”Nyt ollaan etelässä”, Jussi tokaisi, kun Phoenixin lentokentän ovet aukesi, ja vieno 38 asteen lämmin tuulahdus pyyhkäisi parranhaivenia. Sen vuoksi täällä ilmeisesti näyttää tältä:

Kaduilla todennäköisesti tulee vastaan maantiekiitäjää ja kojoottia, mutta sehän on ihan tuttua looney tunesista.

Huomenna sitten isolle Innovalle visiitille. Haetaan pituussetit ja lähdetään parin päivän päästä aavikolle. Mikäli lento lähtee huomenna. En voi suositella US airwayssia kenellekään. Fiesta hotellin puolitoista metriä korkeat sängyt saavat vielä hetken odottaa kun käydään tarkistamassa phoenixin meininki (jos lähikauppaa pidemmälle päästään)..

Edelleen Ameriikan USDGC on helposti maailman siistein turnaus. Livelähetykset, vaikea rata, livescoring, players hospitality area (purilaisia ja hodareita), klubitalo, auringonpaiste ja paljon hyviä pelaajia, mitä sitä muuta voi odottaa? Luonnollisesti huikeaa suomalaismenestystä..

Seppo veti ensikertalaisena melko hyvän suorituksen, viimeisen kierroksen puristi jo par:iin. Sijoitus 78. Ei paha, parin vuoden päästä pitää sitten jo voittaa.. Itse lähdin viimeiselle kierrokselle suurin odotuksin. Viimeinen päivä, ei tuulta, suunta vain ylöspäin. Tavoitteena oli olla heittämättä outtiin. Ykkösen avaus 8 metrin päässä (korilta) olevaan puuhun, rolli 20:een metriin. Birdieputti (6,5 m) ohi kolmosella ja neljän väylän jälkeen olin par:issa. Ekana päivänä vastaavassa vaiheessa kierrosta olin 3 alle. Järki palasi päähän ja jouduin toteamaan, että par on kaikesta huolimatta ihan kelpo. Vitosella birdieputti ketjuista ulos, seiskalla sain vihdoin kuparisen rikki ja sain birdien. Juhla ei kestänyt kauaa, kun ysillä jätin kakkosheiton 15 cm lyhyeksi ja pelastin bogin. Etuysi par.

Takaysi olikin sitten lähes yhtä juhlaa. Pari birdietä ja muutama par ja pahat naruväylät oli ohi. Väylällä 15 heitin täydellisen avauksen, sössin lähestymisen täyttä ja otin par:in. 16:lta birdie. Matkalla 17:lle poolikaverit jutteli, että Brian Schweberger heittää siinä upsin, ja heti heiton jälkeen kääntää selkänsä ja odottaa aplodeja. Päätin tehdä samoin (lukuunottamatta sitä upsia). Meni kuulemma 30 senttiä yli paalin ja birdietä korttiin. 4 alle ja yksi väylä jäljellä, 63 kiilteli silmissä. Kiilto himmeni aika nopeasti kun avasin outtiin. Pelastin kuitenkin bogin ja 65 ei ole hävettävä tulos. Sillä pääsi sijalle 34, joka on paras henkilökohtainen sijoitus täällä koskaan!

Lead groupin touhu oli kohtalaisen jännää, Will ja Nikko mokelsivat kertaalleen kumpikin, ja lopulta Will sai 18:lla seiftailla voiton. Kaikkien aikojen nuorin USDGC -voittaja pääsee nostamaan pokaalia 18-vuotiaana. Will Schusterick kuuluu myös Team Discmaniaan!

Turnaus oli henkilökohtaisella tasolla ehjin suoritus itseltäni koskaan. Puttaamisen pitäisi olla naurettavan helppoa, mutta aina se ei sitä ole. Ysillä ei pitäisi jättää koskaan lyhyeksi, silti onnistuin siinä kahdesti. Kolmosella ei ole vaikea välttää outtia, mutta sinne heitto vaan painui. Paljon itsestäänselvyyksiä, jotka eivät kisapaineessa, auringonpaahteessa ja narujen välissä olekaan enää ihan niin itsestään selviä. Ensi kerralla taas vähän viisaampana. Tavoite 20 sakkiin ei toteutunut, en voi silti olla kovin pettynyt kohtuullisen suorituksen takia..

Mitenkäs ne huikeat suomalaismenestyjät? Jussi Meresmaa. Jussi vei suomalaisen frisbeegolfin maailmankartalle ottamalla maailman isoimmassa kisassa jännittävien vaiheiden jälkeen neljännen sijan! 16:n tuplabogi ohuella pompulla puun kautta vei kolmossijan, mutta silti neljäs. Aivan huikeaa! Helposti paras eurooppalainen ja kaikki maailmanmestarit jäi selän taakse, siinä on vähän tavoitetta. Lopulliset tulokset täällä

Niille, jotka eivät tiedä (98%), minkänäköinen Will Schusterick on, tässä kuva tuoreesta voittajasta.

Tuore USDGC -voittaja

Palkintoseremonioiden yhteydessä järjestettiin aivan huikea show, tässä pari kuvaa. Siis aivan huikea. Niin huikea, että vaikkei ajoitus ihan osunut, sitä kannatti odottaa 25 min. Siis aivan huikea.

Aivan huikeaa

Aivan huikeaa

Huikean shown lisäksi pituuskisan showcase heitettiin pääasiassa Discmanian pannuilla. Ensi viikolla haastetaan niitä pituusäijiä sitten aavikolla. Huomenna jatketaan Jussin kanssa Kaliforniaan ja viikon puolessa välissä suunnilleen aletaan paukuttaa pituusennätyksiä. Kisat heitetään viikonloppuna. Ameriikan touri jatkuu..

Winthropin rata on tänään kierretty vajaan 200 pelaajan toimesta. Pienin yksittäinen väylätulos oli 1, suurin tietääkseni 19. Omassa poolissa katsoin vierestä kaksi 11:tä ja yhden 15. Karmeaa katsoa vierestä, mutta onneksi eivät tulleet Jussille..

Aamun puheenaihe oli sukellusvene, vai mikä se oli?

Oli jäänyt kuulemma vapaalle.. Väylällä hetken aikaa sijainnut hinausauto myöhästytti lähtöä puolella tunnilla ja viimeinen ryhmä puttaili viimeiset puttinsa lähes pilkkopimeässä. Amerikassa kaikki on mahdollista.

Kaikesta huolimatta kierros alkoi henk. koht. parhaalla mahdollisella tavalla. Avaus metriin. Kolmen väylän jälkeen kolme alle. Vitosella jouduin tyytymään bogiin, kasilta otin vuorostaan hienon birdien. Ysin pelasin pääsääntöisesti birdien arvoisesti, mutta avaus lipsahti rakennelmien sisään, josta jouduin puttaamaan 6 metriä eteenpäin väylälle. Etuysi 3 alle, eli tavoitteeseen pääsin.

Takaysillä birdiet oli tiukassa, mutta bogejakaan ei narupujottelussa sadellut. Väylillä 10-12 heitin yhden outin ja siitäkin onnistuin vielä pelaamaan par:in. 888:n (väylä nro 13) tuplabogi seiftiä pelaamalla vähän söi, mutta edelleen olin yhden alle. Jussi pääsi siinä ohitse ollen kaksi alle par:in. Väylältä 15 otettin kumpikin hienot birdiet hieman onnella säestettynä, 16:lla heitettiin avaukset samaan (väärään) väliin. Jussilla kiipesi korille, mulla pomppasi puusta outtiin -> retee. Tuplabogi 16:lta on hirmuinen pettymys. par:it parilta viimeiseltä väylältä ja lopputulos oli par = 68. Jussi kiristi lopussa vähän ja pelasi 5 alle, eli 63. (hävisin viimeisellä kolmella väylällä 4 heittoa..)

Kohtalainen maku jäi siis tästä hommasta. Paras avaus mulle näissä karkeloissa, ja kovin loistokasta peliä se ei vaatinut. Huolellisuutta kyllä. Huomenna otan vähän huolellisuutta vielä mukaan, ja laitan vähän paremmaksi. Tällä radalla on kohtalaisen hellpo pudota sijoja, mutta nouseminen on vähän haastavampaa. 28. sija on ok, mutta 20 sakkiin pitää pelata. 3 heiton kaula seitsemänteen sijaan viestittää kohtailaisen tasaisesta kilpailusta.

Muut suomalaiset alisuoriutuivat jonkin verran, mutta esim. Sepon 75 ei ole mitenkään katastrofaalinen ensikertalaiselle. Eurooppalaisista K-J Nybo oli Jussin lisäksi kuuma nimi tänään. 6 alle par:in ja heitto eroa kärkeen. Kaikki tulokset ratingien kera pdga:n sivuilla, jossa myös livescoring maaliin päässeiden osalta. Väyläkohtainen livescoring usdgc:n sivuilla.

Huominen lähtöaika on mulla 1 pm, eli klo 20 suomen aikaa, kuuma ryhmä lähtee 2:10, Jussi tasan kahdelta. Jessen ohjeiden mukaan nyt on aika ummistaa nahkaverhot. Kyllä tää kilpaileminen vaan on siistiä!

Oulun kisoistakin tulee videotuotantoa. Seuratkaa kisasivuja, sinne tullee lisää..

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=ckWrFi_pwxM&feature=player_embedded]