Lauantain aamukierros alkoi klo 11, joten ei mitenkään hirmuaikaisin. Kierroksen alku oli ehkä urani karmein (lukuunottamatta 2000-luvun alkua, jolloin Yyterin karvalakkikisassa ensimmäisellä väylällä otin lumiukon ja heitin kaksi tärkeintä draiveriani järveen).

Aloitin taas väylältä kolme, kohtuullinen avaus kohtuullinen jatkoheitto, joka oli metrin liian lyhyt ja jäi puun taakse, josta vahvalla forella pääsin lien ja korin puoleen väliin. Bogi. Vitosella heitin mielestäni hyvän avauksen, suoristi aavistuksen meren päälle, mutta tuuli sen verran, että sen pitäisi tulla helposti takaisin. Tulossa oli, osui puskaan, puun runkoon ja jäi metrin outtiin. 20 metriä tiin edestä kolmas heitto jäi metrin sisään korin takana, 9-metrinen putti pelasti bogin. Kutosella (saariväylä) heitin hyvän avauksen, aavistuksen liikaa vasemmalle, mutta silti ihan hyvä, eihän putteri skippaa tuossa heinikossa. Korin vierestä skippi metrin outtiin ja nelosta korttiin. Seiskalla lipsautin, otin hipsun koivun latvasta -> metri outtiin. Dropparilta 12 metriä pitkäksi ja kaatuva haaraputti pelasti bogin. Viisi väylää, neljä päälle – vahvaa.

Putti toimi, heitto ei ollut ihan millilleen kunnossa -> tuulinen keli rankaisi heti. Kierroksen ensimmäisen birdie tuli 10-metrisellä putilla väylällä nro 13. Jes! enää kolme päälle. 14:llä uutta heti perään 11-metrisellä putilla, 15:llä 20-metrinen yläpantaan. Puttaaminen oli yhtä juhlaa. 16:lta birdieja 18:lta birdie. Radan par:issa. Ihan vakuuttava nousu, mutta ei sillä paljon tuuletella. Loppuun räpelsin vielä bogin, joten tulos oli yksi yli; 62. Alkun nähden melko hyvä tulos, mutta eihän se mihinkään riitä. Tällä pelasin itseni ulos mestaruustaistosta.

Iltapäivällä keli tyyntyi täysin, ei pihahdustakaan. Tarkoitti sitä, että hyvin on pakko pelata ja myös sitä, että kovin suuria eroja ko. kierros ei aiheuta. Puttaaminen sujui kuin tanssi, ei tuulta ja itseluottamus kohdallaan edelliseltä kierrokselta. Pelasin tasaisen hyvin, otin birdieitä vähän väliä. Kierrokseen mahtui yksi bogi, väylällä 17. Jostain syystä kaikki putterihysseavaukset jätin 10 m lyhyeksi, ja tuolla ob-väylällä siitä rankaistiin vähän enemmän. 7 birdietä ja yksi bogi (55) ei vieläkään ollut huima suoritus tuossa kelissä, mutta ihan kelpo. Sillä noustaan muutama sija täksi päiväksi kolmospooliin.

Faktaa on se, että mestaruushaaveet jouduin hautaamaan eilisen päivän aikana ja mitaleillekin on sanotaanko vaikea – ellei  mahdoton kavuta. Tänään ei siis merkittävästi hävittävää ole, nautin pelistä ja pelaan unelmapeliä. 47 tauluun ja sitten katsotaan mihin se riittää..

Hyvää kisavideota pukkaa frisbeegolfsm2011 -kanavalla.

SM-kisojen ensimmäinen kierros alkoi pilvisessä ja lämpimässä säässä. Aloitin väylältä nro 3, pitkähkö par-4. Heitin neljä melko hyvää heittoa ja tulokseksi bogi. Ei kovin vahva startti, mutta heittäminen tuntui silti ihan kelvolliselta. Onnistuin ottamaan pari helppoa kakkosta ja homma kulki hyvin väylälle nro 7 saakka. Ko. väylällä on yksi parhaimmista frisbeegolfraffeista. Keinotekoista outtia ei tarvita, koska raffista tulee joka tapauksessa yksi ylimääräinen heitto. Tiedän kokemuksesta -> bogia korttiin.

Kasiväylän 5-metrinen puttimissi ei lannistanut – ei vaikka alkoi sataa – vaan paikkasin sen seuraavalla väylällä 12-metrisellä. Olin pari alle kun mentiin metsäosuudelle (väylät 12-15). väylällä 13 tuli kylmää vettä niskaan taivaalta tulleen lisäksi. Avaus heitetään kapeaan ränniin, jonka jälkeen lähestytään ylämäkeen kummulle. Osuin aukkoon, oli tyytyväinen. Aukon puolelle tulee lopussa kuitenkin pienet oksat, jotka imaisivat kiekon pöpelikköön. Heitin polvelta kämmenen: ”Heitän suoraan riittävän lujaa, tässä ei ole mitään riskejä, vaikka kaartaisi minne..”. Tiesittekö, että kämmenheitolla voi onnistua griplockissa? Minä en tiennyt. 20 astetta väärään suuntaan 10 metriä eteenpäin kuolemanpöheikköön, josta pääsin onneksi ulos ja pelasin vielä bogin.

Alamäkitunnelilla (nro 14); ”pakkokakkosella” heitin todella luokattoman avauksen, taisin olla hieman vielä tunnemyrskyssä edelliseltä väylältä. Otin silti par:in. 100-metrisellä metsä par-4:lla heitin kaksi hyvää heittoa, joista jälkimmäinen otti yllätyspompun puusta 8 metriin -> putti himpun oikealle ja nelosta korttiin. Metsäosuuden pelasin lopulta yhden yli, mutta tuntui kuin olisin pelannut vähintään kolme yli. 17:llä otin hyvällä putilla birdien, 18:lla myös hyvän birdien. Taas oli mukavaa. Ykkösellä putti alarautaan 7 metristä – kohtalaisen dorka fiilis.

Draivit olivat todella hyviä, puttaamisen kanssa hienoisia ongelmia. Kaksi puttia aivan oikeaan reunaan, yksi alarautaan. Ei vielä mitään katastrofaalista, mutta huolellisempi pitää olla. 58 on kohtuullinen tulos, ihan hyvä alku kisalle. Tänään pitää kiristää ja pelata tonne kärkimiesten tahtiin, mikäli haluaa olla mukana vielä mestaruustaistossa. 54:llä päässee ykköspooliin kolmoskierrokselle (mikäli keli on järjellinen), illaksi toinen samanmoinen niin lähtökohta sunnuntaille on hyvä.

Tässä ekan kisapäivän fiiliksiä:

Kisoihin lähteminen lyhyellä varoitusajalla ja muutenkin kehnolla valmistautumisella ja sitoutumisella ei näköjään ole meikäläisen juttu. Västerbyssä haasteeksi tulivat puut ja niiden synnyttämät tunnelit. Tali meni vähän penkin alle, ilmeisesti samoista syistä. Nyt kun lähipeli rullaa (alle 10-metrisiä puttimissejä tais tulla 6 koko kisassa, vähän liikaa, mutta pari laitetaan korin piikkiin niin ei tunnu niin pahalta), pitäisi näköjään saada tarkkuus vielä draiveihin. EO meni hyvin, lukuunottamatta tunneliväyliä. Tästähän voi vetää jonkunlaisen johtopäätöksen, kun oikein miettii. En ole kovin tyytyväinen tohon Tammisaaren kuudenteen sijaan, mutta valitettavasti ei ole oikein ketään muuta ketä syyttää kuin itseään. Ensi viikolla vuorossa on british open ja sen jälkeen sm:it. puolitoista viikkoa aikaa vielä hioa huippukuntoon. Yhden treenin aion vetää siten, että heitän pelkästään tunneliin, sen lisäksi pitää lähipelituntuma pitää hyvänä. SM-kisoissa jää sitten kaiken maailman Meresmaat ja Pajut taakse.. Sillä aikaa kun Euroopassa ei tapahdu mitään, kannattaa seurata, mitä amerikassa tapahtuu.

Vapaan viikonlopun jälkeen ehdittiin taas kisahommiin Tammisaareen. Kisa tuli vähän yllättäen, alunperin en ollut suunnitellut pelaavani, mutta mikäs tässä kun vapaa viikonloppu osui kohdalle. Yllätyksellisyys näkyi myös valmistautumisessa. Torstaina pelasin Mynämäen ja Maskun radat, joten heittoja tuli riittävästi. Perjantaina hyvissä ajoin paikalle, rata on suunnilleen entuudestaan tuttu, joten mullistavaa ei vaadittu mielikuvaharjoittelulta. Rata on siistimmässä kunnossa kuin koskaan aiemmin ja siihen sisältyy todella hienoja väyliä. Hyvä EIF!

Eka kierros pelattiin miellyttävässä kohtalaisen tyynessä ja aurinkoisessa säässä. Tavoitteena oli pelata 54:n tuntumaan (par 61). Alku aina hankalaa, mutta pikkuhiljaa peli pääsi uomiinsa. Puttaaminen oli yhtä juhlaa ja muutenkin peli kulki varsin mallikkaasti. Etuysi 4 alle. Kympiltäkin vielä birdie, jonka jälkeen käsijarru alkoi kiristyä. Perus par:ia muutama väylä – ei ongelmaa. Kolme väylää jäljellä, 5 alle.

Väylällä 16 kohtuullinen avaus vaikeaan paikkaan upsihässäkkä 13 metriin birdieputille. Petri Behm sanoi kuvaavansa, koska tapahtuu jotain maagista. Näin on. Kaatuva haaraputti hyssenä puun takaa alarautaan, rolli 12 metriin ja bogia korttiin. Eipä siinä, ei noille voi mitään. Tammisaaren ”saariväylä”, eli alamäkeen 40 metrin korkeuserolla heitettävä 30 metriä pitkä väylä on aina – tarkoitan aina – tuottanut ongelmia. Perusbouncesta pitäisi päästä eroon, mutta ei vaan onnistu. Hysse outtiin, 7 metrin putti ohi ja tuplapar. Viimeiselle kokosin itseni ja otin nostobirdien, mutta karvas maku jäi siitä huolimatta noista kahdesta väylästä.

Tulos 58 on kohtuullinen, eikä mitään vielä havitty, mutta ai että kun olisi ollut kiva pelata joku 55-56 (yleensä ei, mutta juuri tällä kertaa olisi ollut tosi kiva). Teemu Nissinen johtaa, kolme heittoa edellä. Huomenna kakkospoolista sitten lähdetään voittamaan Västerby DiscGolf banaa.

Tiedättehän sen tunteen, kun edellisenä päivänä on pelannut keskinkertaisen kierroksen ja tänään huomaa olevansa kolmen väylän jälkeen kolme heittoa perässä eilistä. Onnekseni siinä vaiheessa oli vasta pelkkää par:ia kortissa, joten ihan mallillaan silti oltiin. Kuudennen väylän tiille astellessani muistelin lämpimästi eilisen päivän jokaista kuutta heittoa ko. väylällä. Oli aika voittaa peto. Täydellinen avaus, täydellinen lähestyminen ja täydellinen putti. Kolmosta korttiin ja puolet vähemmän heittoja kuin eilen. Yhtäkkiä olinkin eilistä yhden edellä.

Kierroksella oli kaksi merkittävää tapahtumaa, jotka tuottivat hyvän kierrostuloksen. Kutosväylän avaus oli ensimmäinen niistä, jolloin draivipeli alkoi oikeasti kulkea. Kasiväylällä pelastin 10-metrisellä putilla itselleni par:in, sen jälkeen puttaaminenkin oli yhtä juhlaa. Etuysi 2 alle, ei mitenkään tähtitieteellistä, mutta 4 paremmin kuin eilen, siitäkin tuli pelkästään hyvä mieli.

Saariväylällä (12) onnistuin jättämään ensimmäisen saareen heiton 2 metriä lyhyeksi, mutta seuraavalla hyssellä (pakasta vedetty C-pd) pääsiin kuuteen metriin ja putti mukiin -> par. (Välihuomiona todettakoon, että puttaaminen on naurettavan helppoa.) Aurinkoinen tunnelma jatkui, väylällä 14 heitin täydellisen rollerin ja otin helpon birdien. 15:llä kierroksen ainut puttimissi (12 metristä) ei hirvittävästi latistanut tunnelmaa, mutta olisihan sekin kiva ollut laittaa. Varsinkin kun kolahti alarautaan. Viimeisellä väylällä meinasin lipsauttaa outtiinkin, mutta skipit olivat armeliaat.

0 bogia. Silloin yleensä pelataan hyvä tulos. 6 alle par:in eli 58 on hyvä tulos, mutta ei mikään huippukierros. Pari birdietä enemmän olisi kelvannut (harvoin näin), mutta olen tohonkin olla tyytyväinen. Sijoitus nousi jonkin verran ja lähtöaika myöhästyi joitain kymmeniä minuutteja.

Koko päivän oli hyvä fiilis pelaamisesta. Ainakin osasyynä siihen oli hyvä valmistautuminen, pääsin ajoissa (1,5 tuntia ennen kierrosta) aloittamaan lämmittelyn, jolloin ei ollut kiire mihinkään. Veren kierron kiihtyminen tapahtui miellyttävän hitaasti. Lämmittelyyn kuului paljon putteja, kopittelua Sepon kanssa (paras lämmittely mitä ikinä on keksitty, toimii myös muiden kuin Sepon kanssa. Tulee kevyt hiki ja perustuntuma heittämiseen) pari settiä tiukkoja draiveja. Kierrokselle lähtiessä ei ollut lainkaan epävarma fiilis, eikä mieltä masentanut sekään, että ensimmäinen böördi tuli vasta kuudennella väylällä.

Millä fiiliksellä huomiselle? No niinpä, rauhallinen lämmittely ja kunnon yöunet -> pelaamisesta tulee yhtä juhlaa. Tämän hetkisten tulosten valossa 10 sakkiin pitäisi pelata vielä yhteensä 13 alle, eli 57 ja 58 tai 56 ja 59 tms. Siihen pitää pelata aika hyvin, mutta sehän onnistuu.

Amerikan ihmeiden legosarja osa 2 (Jeremy Koling on melko taitava kaveri, tämä on myös miehenkorkuinen taideteos):