Aurinko paistaa edelleen, jaloissa alkaa olla aika monta paikallismöttiäisen pistosta, jotka ei näytä ihan hyttysiltä. Toivottavasti ei tule mitään harvinaisia tauteja. Huomenna täytynee käyttää myrkkyjä. Radalla nähtiin tänään 4 cm pitkä ampiaisen näköinen mörriäinen, lisäksi radalla liikkuu apinoita, joita ei saa katsoa silmiin. Apinoita ei ole vielä nähty (paitsi Jussi, joka kulkee omilla kyydeillään).

Tenniksen peluu ja heittäminen tuntui aamulla, tarkoitus oli silti kiertää kisapäivän mukainen kahden kierroksen setti. Tytöt lähti ostoksille, eivätkä ole vielä palanneet.. Pelattiin tuloskierros ”yläysillä” ja lounaan jälkeen alaysille jatkoi vielä neljä soturia kahdeksasta. Helsinkiläiset polkivat omia polkujaan, eikä niiden kuvioista ole hajua. Ekalla kiereoksella tulosta tuli ja meni, parhaana Jussi-57, huonoimmat seiskalla alkavia. Itse pelasin 58, ihan hyvä maku jäi heittämisestä. Alkuväylät olivat aikamoista rypemistä, eli lämmittelyssä pitää olle huolellisempi. Ekan kierroksen kohokohta oli putterin hakeminen rotkosta noin neljän metrin syvyydestä: asioita, joita en välttämättä tee toiste.

Lounaalla syötiin lapamatoja, kylmiä nuudeleita, soijakastiketta lusikalla, sekä höylättyä kalaa. Ei varsinaisesti tullut vatsa täyteen, mutta kyllä sillä pärjää. Kakkoskierroksella tuuli alkoi jo myllätä vuoristomaiseen malliin. Myrskylukemille ei päästy, mutta heittäminen muuttui aika paljon. Kotka ja Jussi keskittyivät Jessen promokuvien ottamiseen vuoristomaisemassa, Nylli, Tiki, Kapa ja minä pelattiin tuloskiessi. 55-dnf oli tulosten vaihteluväli, voitin 55:llä itselleni juoman – yhtä juhlaa.

Kuuman kylvyn ja 5 min hierontakoneen työskentelyn jälkeen olo on kohtuullisen raukea, mutta samalla on sellainen fiilis, että lähipäivinä on heitetty aika monta heittoa kovaa. Nyt pitäisi vielä jaksaa avajaisiin ja sieltä levolle valmistautumaan kisapäivään. Tiia söi tänään kuulemma mehevän hampurilaisen. Voittanee höylätyn kalan. Toivottavasti avajaisissa on hyvää ruokaa, nälkä on järjetön.

Pelaaminen on kivaa ja homma toimii, huomenna vihdoin tositoimiin. Jos vielä muistaisin ottaa sen kameran mukaan, niin voidaan jakaa vähän tunnelmia. Siihen saakka (ja sen jälkeen) kannattaa seurata dgct:n blogia ja Jessen blogia

27 tuntia sitten suljettiin kotiovi ja nyt päästiin hotellille. Bussilla Helsinkiin, sieltä Pariisiin, sieltä Suomea hipoen Tokioon, josta bussilla 4 tuntia hotellille. Uni alkaa tulla.

Pariisissa nähtiin Eiffeli, joten sielläkään ei tarvi enää käydä. Lentokoneessa silmät ummistuivat noin kuudeksi tunniksi, joten yöunia tuli ihan kohtuullisesti. Viimeiseen kahteen tuntiin ei toiminut viihdesysteemi, joka piti sisällään perinteisten elokuvien ja tv-sarjojen lisäksi huikeita pelejä, kuten eläimenrakennuspelin, haluatko miljonääriksi ja opetuspelejä. Mahdollisuus oli opiskella mm. Japania ja Turkkia. Opiskelut jäivät kuitenkin vähälle. Kiitos, anteeksi, moi ja hei on opeteltu. Seuraavaksi varmaan ole hyvä.

Maahantulo onnistui muitta mutkitta, otin mukaani myös ”ostosoppaan” japanin kielellä. Informaation määrä on valtaisa, mutta aivojen kapasiteetti on vähän niukka tulkitsemaan ja ymmärtämään sitä. Hienolta se silti näyttää.

Jäätelöautomaatti ei toiminut, tai siis siinä ei ollut vaihtorahaa, kertoi meille paikallinen ystävällinen täti, kun laitoimme siihen tonnin setelin. Jäätelön hinta oli 120 ränkylää. Lentokentältä löytyi yllättävän helposti yhteiskyyti hotellille, kyytiin sisältyi ruokailupysähdys. Kyseisessä ravintolassa oli muoviset esimerkkiannokset, joiden perusteella piti maksaa automaattiin, josta valittiin haluamansa annos (jos onnistui). Mukaan ottaminen ei onnistunut, joten kiireellä ruoka huiviin, joka ei ollut pahaa, mutta en tilaisi uudestaan. Riisiä, naudanlihaa (toivottavasti) ja sipulia. Lisäksi jotain keittoa, jotain muuta ja raaka kananmuna. ”jotain muuta” ja kananmuna jäi syömättä. Nälkä lähti (tosin se lähti jo siinä vaiheessa, kun astuttiin siihen ravintolaan).

Hotelli vaikuttaa mukavalta. Aamupalasta tulee jännittävä. Aamusta tarkoitus on lähteä kiekkokaupoille laajentamaan valikoimaan ja sitten suoraan treenikierrokselle. Treenattavaa 36 väylässä riittää, joten tylsää ei tule seuraavina päivinä olemaan. Aika kellistää ohimo tyynylle ja yrittää löytää unihiekkaa..

Sayonara!

Vanhempien luona hakemassa viimeiset eväät (fyysiset ja henkiset) matkalle, ja kohta linjuri lähtee kohti Hki-Vantaata. Makaronilaatikoiden jälkeen Tiian kanssa roudataan 25-kiloinen matkalaukku bussin kautta check-iniin ja sitten edessä onkin noin 16 tuntia lentokenttä/-kone oleskelua. Toivottavasti nukkumista. Tarkasti ei ole vielä tiedossa mistä sieltä Naritasta löytyy kyyti, mutta eiköhän se selviä.

Heittokunnosta on aika vähän aavisteita tällä hetkellä. Katsotaan paremmin sitten toisella puolella maapalloa. Nyt tankkaamaan!

Ilmeisesti muuten vaan kuuma. Lämmin ilma saa frisbeegolfarin suun hymylle. Puttia on treenattu milloin missäkin; Kaarinassa maanantaina, tiistaina Uudessakaupungissa, sen jälkeen Mynämäen uudella radalla (valtaosa koreista jo paikalla). Eilenkin vielä lausteella. Kevyet kiekot aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, mutta kyllä ne putit välillä uppoaakin. Treenattu ainakin on muutama tunti.

Homman nimi on seuraava: sunnuntaina lähdetään Pariisin kautta Tokioon. Matka kestää vähintään ikuisuuden, mutta toivottavasti unihiekkaa tulee mukaan. Muut suomalaiset saapuvat nousevan auringon maahan ma-aamusta, meikäläinen perinteisesti vähän myöhässä vasta illalla. Kyyti pitäisi löytyä lentokentältä ja tiistaina alkaa treenit. Ti ja Ke tutustutaan rataan ja tehdään geimpläni, torstaina 36 väylää kisaa. Perjantaina sama homma, ja lauantaina semifinaali ja finaali. Sen jälkeen vuorossa muutaman päivän Tokio-loma ja sitten maailman pisimmän lennon avulla Suomeen. Huhut kertovat, että hotellissa ei olisi nettiä, joten katsotaan mitä blogin päivittämisestä tulee. Kuulostaa uskomattomalta, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Eiköhän tässä vähän matkakuumettakin ala olla..