Kaikki kirjoittajan sm2010 artikkelit

Oma maa mansikka

Kone laskeutui turvallisesti torstaina Helsinki-Vantaalle, laukut tosin saapuivat kotiovelle vasta tänä aamuna.. Kuuppa on vähän sekaisin, muttei kovin pahasti.

Tokiossa on paljon ihmisiä. Lisäksi siellä on siistejä puistoja ja paljon ihmisiä. Metrot on yllättävän helppoja käyttää, vaikkakin niiden maksujen selvittämiseen tarvitaan tiedemiestä. Lisäksi siellä on paljon ihmisiä.

Kisoista jäi melko hyvä maku. Yksi kierros viidestä olisi saanut olla huono, mutta noi kaksi olivat vähän liikaa, siksi en ihan täysin tyytyväinen ole. USDGC -paikka tuli, se on parasta. Nyt voisi sitten vaikkapa alkaa harjoitella. Mikä siinä on, että joka päivä meinaa alkaa harjoitella, mutta sitten ei löydy muka 15 minuuttia puttailulle? Niskasta täytyy ottaa kiinni ja jos huomenna jetlagin turvin herään aikaisin, niin lähden lenkille ja jatkan siitä puttitreeneihin. (Neljän metrin puttimissit on sellaisia, että niiden takia pitäisi rangaistukseksi harjoitella puttia neljä kuukautta nukkumatta putkeen).

Nyt on kuitenkin vähän kisataukoa, seuraavan kerran puristetaan tukholmassa ja sen jälkeen skellefteÃ¥ssa. Niitä ennen järjestellään vähän sm-kisoja, käydään armeijassa (tj-5) kertaamassa miten sitä venettä oikein ajettiinkaan (kertauspaikassa on onneksi 18-väyläinen rata, niin ei tule tylsää), ja vietetään juhannusta. Toisin sanoen; nautitaan kesästä!

My heart in Tokio, ja kisat ohi

Kisat ovat ohi ja fiilis on vasynyt, mutta kohtuullisen onnellinen. Hienot kisat ja huippu tapahtuma. SM-kisoissa ei paasta ihan talle tasolle, mutta melkein. Vuoristomaisemainen klubitalo on nyt taakse jaanytta elamaa eilen illalla vietettin grillikesteja ja tanaan suunnattiin tokioon.

Eilisen kierroksen panoksena oli tarkeimpana usdgc-paikka. neljannen (eli meikalaisen) poolin voittajalla oli paikka tarjolla. Scott ykkosena (233), Simon kakkosena (234), mina (235) ja Daichi (13-vuotias japanilainen) (236). Otin ekalta vaylalta ob-nelosen missatulla putilla. kauhukuvat tulevasta kierroksesta piirtyivat verkkokalvolle, mutta kolmannella vaylalla onnistuin (tyhman)rohkeassa putissa bunkkerin yli ob:ta vasten. Seuraavalla vaylalla avaus pyorahti bunkkeriin ja siita heti peraan ob-4. Scott ja Daichi olivat ryssineet siihen mennessa aika pahasti ja usdgc-paikka vaikutta minun ja Simonin valiselta kamppailulta. Viiden vaylan jalkeen olin nelja perassa Simonia ja kiinnisaaminen vaikutti vaikealta. Paasin kuitenkin kahden heiton paahan seuraavalla vaylalla, sitten kulki putti ja kakkosia ropisi (kaksi). Kunnes tossin (taas) nelimetrisen ohi. Parhaimmillaan paasin heiton paahan, mutta Simon pelasi hyvin, enka saanut kiinni, jain lopulta kolme heittoa. Kierros oli kokonaisuudessa yllattavan hyva; 56, siihen mahtui aika huono alku. Iloista oli se, etta tanaan onnistuin kasaamaan itseni huonosta alusta huolimatta. Tuloksena paras major-sijoitus: 13. Kannati kayda japanissa.

Suomalaisittain kisa oli kohtuullinen, mutta lievia pettymyksia koki kukin. Jussi jai niukasti finaalista ulos viidenneksi epaonnistuneen semifinaalin (59) vuoksi, Jesse kymmenenneksi myos huonon semifinaalin (62) vuoksi.

Kisan voitosta kaytiin mielenkiintoinen taisto. David Feldberg johti Nikko Locastroa viidella heitolla kun nelja vaylaa oli jaljella. Heitto/vayla ja viimeisella kaksi heittoa kiinni, ja peli oli tasan. sudden deathissa Daven avaus pyorahti bunkkeriin ja Nikko otti helpon kakkosen ja voitti kisan.

Jesse naki eilen apinan vaylalla ja yritti heittaa sita kiekolla kesken kierroksen metsaan, mutta metsaan meni.

Intternetti on vaikea (ja kallis) asia taalla, joten kotivaelle tiedoksi, etta kaikki on hienosti. Nyt lahdetaan Tokioon pyorimaan ja keskiviikkona lento kohti Pariisia.

Olipa bileet Nasushiobaran golfradalla

Hotellin tenniskenttien valaistuksen alla on hyönteishoukuttimet, jotka kärventävät hyönteisiä iltaisin kohtuullisella tiheydellä. Jokaisesta hyönteisestä kuuluu sellainen sähköinen käristys, joka on ihan tunnelmallista Japanin yössä.

Frisbeegolfin osalta päivä oli kauhea. Ensimmäinen kierros sisälsi nolla onnistunutta puttia (> 4 m) ja tulokseksi rypistin 62. Käytännössä kaikki putit kopisivat alarautaan. Kierros sisälsi puteista johtuen myös nolla kakkosta, joten eipä paljon tuuleteltu. Lisäksi tein ”aloittelijavirheen” ja avasin eri aviarilla kuin oli tarkoitus, joka olikin merkittävästi ylivakaampi. Sen virheen seurauksena kutonen (toki siihen vaikutti sitten ihan muukin huono pelaaminen, eikä ainoastaan väärä kiekko). Siinäpä ne merkittävimmät. Pari bogia taisi tulla lisäksi, pitkiltä väyliltä ehkä jopa birdieitä. Kamalaa tervanjuontia koko kierros, kun mikään ei oikein onnistunut, tai jos onnistui, sitä seurasi epäonnistuminen.

Ilmiselvää oli joka tapauksessa puttaamisen itseluottamuksen puute. Niinpä lounastauolla naputtelin puttia tavallista ahkerammin, ja sainkin sen tuntumaan ihan kohtuulliselta. Toinen kierros lähti ihan mukavan tuntuisesti liikenteeseen draivien osalta, mutta kolme alarautaputtia ensimmäisellä neljällä väylällä murensi itseluottamusta pala palalta. Sen jälkeen sainkin sitten päivän ensimmäisen onnistuneen putin. Montaa väylää ei into kestänyt (vaikka puttasinkin yhden kympistä sisään), kun tuli taas helpohko puttimissi. Peli-ilo oli kateissa. Yritin nauttia ja hyväksyä virheet ja parantaa seuraavia suorituksia, mutta ei. Koko päivän fiilikset oikeastaan kiteytyivät kahteen väylään: 17 ja 18. 17:llä heitetään avaus golfväylää pitkin ja lähestyminen kummulle ahtaaseen paikkaan bunkkerin ja tien väliin. Avaus lipsahti ob:lle 3 metriä. Lähestyminen bunkkerin korin puoleisesta reunasta bunkkeriin ja siitä kuuden metrin putti alarautaan. Sillä kutosella murskattiin meikäläisen päivä täysin. Harvoin nyppii pelaaminen niin pahasti kuin juuri tuolloin.

Vielä kerran päätin tehdä parhaani (noin kahdennenkymmenennenneljännen kerran) ja laitoin hysseavauksen firebirdillä neljään metriin (mitattu). Mieli vähän koheni, kunnes tuuppasin alarautaan ja otin kolmosen. Sitten heiteltiin muutama väylä, jotta päästäisiin maaliin ja maaliin päästiin. Onneksi.

Tällä hetkellä kaikesta huolimatta 15:llä sijalla, ja usdgc paikka on vielä tehtävissä. Tarkkaa tietoa ei ole mihin tarvitsee sijoittua, mutta paremmin pitää pelata. Huomiselle pitää keksiä jotain. Osa suomalaisista oli liekeissä; Jussi eka kiessi tänään 49 (tosin ei saanut silti kärkeä kiinni), ja on kolmantena, Jesse on pelannut tasaisen varmaa ja on kai kahdeksantena, Kotka heitti 58! Kenties elämänsä kierros (toistaiseksi)..

Tänään vihdoin ja viimein saatiin hyvää ruokaa ja vatsa täyteen. Ehkä se auttaa huomiselle.. Tikiltä terveisiä kaikille lukijoille.

Olipa bileet

Hotellin tenniskenttien valaistuksen alla on hyönteishoukuttimet, jotka kärventävät hyönteisiä iltaisin kohtuullisella tiheydellä. Jokaisesta hyönteisestä kuuluu sellainen sähköinen käristys, joka on ihan tunnelmallista Japanin yössä.

Frisbeegolfin osalta päivä oli kauhea. Ensimmäinen kierros sisälsi nolla onnistunutta puttia (> 4 m) ja tulokseksi rypistin 62. Käytännössä kaikki putit kopisivat alarautaan. Kierros sisälsi puteista johtuen myös nolla kakkosta, joten eipä paljon tuuleteltu. Lisäksi tein ”aloittelijavirheen” ja avasin eri aviarilla kuin oli tarkoitus, joka olikin merkittävästi ylivakaampi. Sen virheen seurauksena kutonen (toki siihen vaikutti sitten ihan muukin huono pelaaminen, eikä ainoastaan väärä kiekko). Siinäpä ne merkittävimmät. Pari bogia taisi tulla lisäksi, pitkiltä väyliltä ehkä jopa birdieitä. Kamalaa tervanjuontia koko kierros, kun mikään ei oikein onnistunut, tai jos onnistui, sitä seurasi epäonnistuminen.

Ilmiselvää oli joka tapauksessa puttaamisen itseluottamuksen puute. Niinpä lounastauolla naputtelin puttia tavallista ahkerammin, ja sainkin sen tuntumaan ihan kohtuulliselta. Toinen kierros lähti ihan mukavan tuntuisesti liikenteeseen draivien osalta, mutta kolme alarautaputtia ensimmäisellä neljällä väylällä murensi itseluottamusta pala palalta. Sen jälkeen sainkin sitten päivän ensimmäisen onnistuneen putin. Montaa väylää ei into kestänyt (vaikka puttasinkin yhden kympistä sisään), kun tuli taas helpohko puttimissi. Peli-ilo oli kateissa. Yritin nauttia ja hyväksyä virheet ja parantaa seuraavia suorituksia, mutta ei. Koko päivän fiilikset oikeastaan kiteytyivät kahteen väylään: 17 ja 18. 17:llä heitetään avaus golfväylää pitkin ja lähestyminen kummulle ahtaaseen paikkaan bunkkerin ja tien väliin. Avaus lipsahti ob:lle 3 metriä. Lähestyminen bunkkerin korin puoleisesta reunasta bunkkeriin ja siitä kuuden metrin putti alarautaan. Sillä kutosella murskattiin meikäläisen päivä täysin. Harvoin nyppii pelaaminen niin pahasti kuin juuri tuolloin.

Vielä kerran päätin tehdä parhaani (noin kahdennenkymmenennenneljännen kerran) ja laitoin hysseavauksen firebirdillä neljään metriin (mitattu). Mieli vähän koheni, kunnes tuuppasin alarautaan ja otin kolmosen. Sitten heiteltiin muutama väylä, jotta päästäisiin maaliin ja maaliin päästiin. Onneksi.

Tällä hetkellä kaikesta huolimatta 15:llä sijalla, ja usdgc paikka on vielä tehtävissä. Tarkkaa tietoa ei ole mihin tarvitsee sijoittua, mutta paremmin pitää pelata. Huomiselle pitää keksiä jotain. Osa suomalaisista oli liekeissä; Jussi eka kiessi tänään 49 (tosin ei saanut silti kärkeä kiinni), ja on kolmantena, Jesse on pelannut tasaisen varmaa ja on kai kahdeksantena, Kotka heitti 58! Kenties elämänsä kierros (toistaiseksi)..

Tänään vihdoin ja viimein saatiin hyvää ruokaa ja vatsa täyteen. Ehkä se auttaa huomiselle.. Tikiltä terveisiä kaikille lukijoille.

Pelipäivä frisbeegolfparatiisissa

Eiliset avajaiset oli aika siistit. Samurait toivat maiden liput näytille, rumpuryhmä veti kohtuullisilla desibeleillä shown, ja kokit väänsivät varrasta ja sushia. Tässä hieman tunnelmia kuvilla

Avajaiset pidettiin huvipuiston food courtissa, aluetta ympäröivät puskista leikatut kanit, legotiikerit ja värikkäät koristehärpyttimet.

Kisapakettiin kuului bägi mullistavalla olkainhässäkällä, joka sisältää tuolin. Selässä vehje ei tuntunut kovin hääviltä. Lisäksi saatiin japanilaiset juhla-asut, jolla jessen piti pelata aamukiessi, mutta jostain syystä asu jäi kaappiin.

Aamusta lämmittelyn jälkeen toisen rumpushown saattelemana hypättiin golfkärryyn ja lähdettiin kiessille. Frisbeegolfia parhaimmillaan; golfkärryt, lyhyet nurtsit, vuoristomaisemat, rotkot ja kunnon tuuli (tosin tuulta ei tänään juurikaan ollut). Kisatunnelmassa rata ja fiilis oli entistä parempi. Ekalla kierroksella pelasin Harveyn (australia) ja Naon (Kanada) kanssa. Kaikki pelaajat siis eri maanosista, aivan mahtava elämys (vai mitä kotka?)!

Kierros lähti vahvasti birdiellä, mutta muutaman väylän jälkeen söin hiekkaa bunkkerista kahteen otteeseen ja jouduin miettimään lähestymisstrategioita uudestaan. Pari ylimääräistä pinnaa melko hyvistä lähestymisistä söi, mutta homma lähti kulkemaan. Parani yhden väylän ajaksi, sen jälkeen kauhea griplock (en ole tottunut) ja täyttä ob:lle. Bogia taas korttiin. Välissä pelasin hyvin, mutta unohdin rocin jonnekin ja kun olisin sitä tarvinnut, jouduin heittämään PD:llä. Heitin pd:n metriin ja nostin kakkosen. Hyvillä fiiliksillä seuraavalle väylälle ja pitkällä putilla kakkonen. Vielä paremmilla fiiliksille seuraavalle väylällä, jolla olisin heittänyt rocilla, mutta menihän se äskenkin hyvin. PD:llä 20 metriä pitkäksi bunkkeriin ja neppari. Viimeisellä väylällä sain ajatuksen; taidanpa pyöräyttää niin pääsen pidemmälle. En päässyt pidemmälle, mutta pääsin ob:lle ja otin taas nepparin.

Hyvin vaihtelevaa settiä, tuloksena 57, jolla ylsin 11:lle sijalle. Tulokseen sisältyy 7 ob:ta, joten parannettavaa on. Putti kulki mallikkaasti. Kärki (Feldberg) heitti 51.

Lounaan jälkeen etsittiin Tiian kanssa mun kadonnutta rocia, jota ei ikinä löydetty. Kierrettiin golfautolla koko rata ja meinattiin myöhästyä kakkoskierrokselta. Piti käydä vielä ostamassa uusi roc, ja sitten vielä löytää se oma pooli. 10 min ennen alkua ehdin jo lämmittelemään. Pelikavereina Nathan Doss, David Munk Ameriikasta ja Jesse Heinonen Suomesta. Homma lähti hitaasti käyntiin ja koko kierros oli aika tasaista pupeltamista. Kolmannella väylällä ryssin ob-nelosen, Jesse veti fiiliksellä puuhun. Kyseessä on kuitenkin golfrata, jossa ei kauheesti puita ole..

Pelaaminen koko poolin kesken oli aika tasaista, paitsi Munkki viihdytti meitä mielenkiintoisilla ratkaisuillaan. Kierroksen huippuhetki oli selvästi maailman jyrkin alamäkiväylä. Uudenkarhealla rocilla neljään metriin 158 metriä pitkä heitto. Birdie. Muilla ei mennyt ihan niin vahvasti, mutta ei nyt aleta nimiä kertoa. Kierroksen synkintä hetkeä ei oikein ollut, vain välillä vähän tahmeampaa. Firebirdi ei oikein tahtonut irrota kädestä ja välillä vähän onnekkaastikin pyörähdettiin väylälle. Kokonaisuudessaan kierros oli ihan kohtuullinen vain yhdellä puttimissillä ja kahdella ob:lla. Tuloksena 55. Nate veti 53, niukasti paremmin, Jesse 54. (Voitin jessen viidellä heitolla kahdella väylällä ja luulin pelaavani paljon paremmin, mutta ilmeisesti Jesse pelasi muuten aika paljon paremmin..)

Huomenna Jessen kanssa haastetaan paikallistykki Manabu ja komedianäyttelijä Scott samassa poolissa. Tällä hetkellä kolme suomalaista kympin sakissa. Jussi parhaimpana 6 heittoa kärjestä kolmantena tuloksella 108. Jessellä 111 (kuudes), mulla 112 (kahdeksas). Huomenna kiristetään vähän tahtia..

Tällä hetkellä takana mm. the Champ. Voi näitä elämän kohokohtia..