Aamun tunnelmat olivat aika erikoiset. Aamulla heräsin kisafiiliksen, kunnes liikautin heittokättäni ja vihlaisi olkapäätä oikein tosissaan. Sama vamma vaivasi jo tiistaina, mutta meni ohi iltapäivään mennessä ja uskoin sen olevan vain nukkumiskankeutta tms. Muutaman minuutin liikuttelun jälkeen oli todettava, että kipu ei tule häviämään helpolla. Aamiainen huiviin ja toiveikkaana radalle.

Radalle päästyäni käsi vihoitteli edelleen, muttei tuntunut haittaavan heittämistä. Kunnes. Puttasin kahdeksasta metristä ja tuntui kuin joku olisi lyönyt vasaralla. Olkapää ei kestä nostoliikettä, joka putatessa tulee väistämättä. Yritin lämmitellä hyvin, muttei auttanut. Lämmittelyn tavoitteena oli lähinnä löytää kivuton puttityyli. Hämärän rannenäpyn voimin lähdettiin kierrokselle, alta viidestä metristä putit tuntuivat kuitenkin ihan hyviltä.

Ensimmäisen väylän avaus neljään metriin ja putti sisään loi toiveita kierrokselle. Seuraavan väylän ob-4 vei toiveet mennessään. Tuntui, että käden kipurajoilla liikuttiin, mutta draiveja se ei silti haitannut. Välillä putissa nitkahti, mutta seuraavan väylän loppuun mennessä kipu oli helpottanut jo miedoksi säryksi.

Kierros oli kokonaisuutena ailahtelevaa, mutta pysyi hallussa melko hyvin. Epäonnistumiset oli odotettuja mm. ylimääräisen kipujännityksen vuoksi, mutta onnistuin pitämään ne minimaalisina. Kierrokseen mahtui kaksi yli 6-metristä onnistunutta puttia. Epäonnistuneita vähän enemmän. Tosin paikkoja ei voinut montaa olla, kun tulokseksi muodostui kohtuullinen kaksi alle parin, 62. Lähestymiset ilmeisesti löysivät paikkansa.

Hienoja hetkiä (lue birdiet); 1. väylän kakkonen, 4. väylän nelonen 7. väylän kolmonen (vertailun vuoksi Avery heitti tällä väylällä seiskan), 10. väylän kakkonen, 18. väylän nelonen. Näistä vain viimeisessä jouduin puttaamaan yli 5 metriä (n. 9 metriä)

Huonoja hetkiä (lue bogit); Kakkosväylän neppari, (6-väylän neppari kiristää, koska missasin seitsemästä metristä käden takia, tämä oli ainut), mandon ohi ysiväylällä, vitonen väylältä 12.

Kokonaisuutena tosiaan yllättävän ehjä kierros, ottaen huomioon tavoitteiden muututtua toiveeksi päästä maaliin saakka. Huomenna päästään tosissaan ottamaan mittaa ameriikan ihmeestä. Ainutlaatuinen tilaisuus, tästä otetaan ilo irti..

Aamu alkoi veljen tekemällä pirtelöaamiaisella, kuulemma hyvä ja ravitseva, mutta ennen kaikkea, nopea. Ainekset ovat raejuusto, maustamaton jogurtti, banaani, pakastemarjat, leseitä. No, hyväähän se oli, mutta tottuneena ruokaisampaan aamiaiseen, kolmosväylällä tuli nälkä..

Pelattiin aamulla tuloskierros ja yritin vähän rakennella omaa gameplania siinä samalla. Suuri osa väylistä on tuttuja, mutta jotkut uudet aiheuttivatkin vähän päänvaivaa.

Kakkosväylä on kinkkinen, todella kapea fairway ja buncrrule laittaa aivonystyrät koville, mutta eiköhän siitä aggressivisella annukalla selvitä.  Muutoin homma selkeni muilla väylillä. Suurin muutos aikaisempaan on kiinteä 18, jossa lähden nyt draiverilla hakemaan kolmosta.

Homma treenikierroksella ei toiminut alkuunkaan. Neljä yli parin ei tyydytä alkuunkaan, mutta huomenna paremmin. Putit ei osunut, eikä myöskään draivit, mutta parigolfissa alkoi sujua jo vähän paremmin. Mixun kanssa pelattiin 54, jolla päästiin kolmanneksi. Epäonnistumisia mahtui sinnekin vielä vähän liian paljon, mutta kisatuntuma alkaa löytyä. Huominen startti on pitkästä aikaa sen verran aikainen, että täytyy keksiä hyvät keinot herättää kroppa kisoihin.

Itseluottamus huojuu kuin ketjut tuulessa, mutta kyllä se tästä hyvin levätyn yön aikana tasoittuu..

Ultimatetunaus meni miten meni, tärkeintä on, että hauskaa riitti. Se oli myös ihan hyvä muistutus siitä, että kunto ei säily ihan ennallaan pelkällä frisbeegolfilla..

Viikonloppuna pääsin viettämään harvinaislaatuiseksi muodostunutta viikonloppua tekemättä mitään olemalla mökillä. Yhtä juhlaa. Toki täytyy muistaa, että isot kisat edessä, niin treenaamista ei sovi unohtaa. Viikonloppu meni pitkälti puttia chingiin hakatessa, joka tuntuu toisinaan vähän hölmöltä, koska puttaamiseen olen ollut tällä kaudella melko tyytyväinen. No, ei kai siitä haittaa koskaan ole.

Mixun innoittamana halusin koittaa myös vapaamuotoista discathonia pisin metsäteitä. Se on hauskaa. Putteri kouraan, pururadalle paiskimaan ja juoksemaan. Tulee juostua huomaamatta ja samalla treenattua puiden välissä heittelyä. (Kannattaa valita pururata, jota ei ympäröi suo tms.)

Tänään oli ohjelmassa rentouttava maastopyörälenkki Helsingin keskuspuistossa, huomiseen treenipäivään valmistautuessa. Se on vaan hieno laji. Syyskuussa tutustumaan Turun polkuihin..

Aamukymmeneltä Taliin tekemään gameplania. Kierros tai kaksi tulee heitettyä ja illalla parigolf. Draiveja ei ole taas heitettykään hetkeen, jollei pururataa lasketa. Tästä tulee ihan mielenkiintoista. Perjantaina tositoimiin jo klo 9.54. Jännää!

Pikkuhiljaa alan hyväksyä kakkossijan ja olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että sekin on hyvä suoritus. Ennen kautta olisin sijoittanut itseni kympin sakkiin..

Tammisaaren kisan jälkeenkään en vielä saanut tarpeekseni, vaan paluumatkalla piti käydä vielä Paimion radalla vähän paiskimassa. Se on ihmeellinen laji, kun niin vetää puoleensa. Joku saattaisi kommentoida ”Ei kai Saku Koivukaan Stanley cupin jälkeen mene pelaamaan pihalätkää”. No ei mene ei, koska lätkä ei ole yhtään niin kivaa.

Viime viikko menikin höntyillessä, lauantaina pelattiin Lausteella kisakierros Tommin ja tamperelaisten kanssa. 59 oli taas oiva osoitus siitä, että keinotekoinenkin kilpailutilanne saa minut pelaamaan paremmin. Treenatessa en ole pelannut lausteella ehkä koskaan alta 60.

Tällä viikolla kävin tiistaina heittämässä lähipelitreeniä reilun tunnin. Teki terää, lähestymiset on ollut vähän mitä sattuu ja sankariputeilla on sitten pelastettu. Lähipelitreeni tekee suorittamisesta huomattavasti varmempaa ja siten jännityskään kilpailutilanteessa ei ole yhtään niin kova. Pitäisi repäistä jostain sellainen kolmen tunnin setti lähipelitreeniä, niin toistoja tulisi riittävä määrä. Katsotaan, josko ensi viikolla ehtisi.

Draiveissakin olisi vielä vähän tekemistä, joten treeniä tarvitaan. Tänä vuonna en ole yhteenkään kisaan lähtiessä tuntenut oloani varmaksi, vaan joillain alueilla on ollut haparointia. Tali Openiin ja EO:iin paketti pitää saada kuntoon. Kaksi viikkoa aikaa treenata ja silloin pitää olla iskussa. Tästä tulee vielä mielenkiintoinen loppukausi.

Sunnuntaiaamuna jännitys muuttui pikkuhiljaa positiiviseksi jännitykseksi, ja kisapaikalle päästessä oli jo hyvä meininki. Tilanne oli tuttu, takaa-ajoasemasta viimeiselle kierrokselle. Ongelmia tuotti se, että Jesse pelasi eri poolissa.

Tarkoituksena oli pelata hyvä kierros, ei sössiä bogeja ja päästä alta kuudenkympin. Homma toimi hienosti alkutaipaleen. Kakkoset olivat kirjaimellisesti kiven alla, mutta eipä nelosiakaan mahtunut kuin kaksi. Kakkosia oli saman verran, joten hyvältä näytti. Ainekset katastrofiin oli ilmassa kymppiväylällä, kun avasin puuportin oikeaan laitaan. Onnekkaasti kiekko pomppi pelialueelle, mutta huolimatta hyvästä lähestymisestä otin ensimmäisen bogin 7 metrin puttimissillä. (Samaan aikaan Joonas Hynönen heitti todella näyttävästi 168 m pitkällä väylällä arviolta kolmeen senttiin, mini ei mahtunut väliin.)

Pari kakkosta seuraavilta ja taas oli hyvä mieli. Edessä oli neljän par-4 väylän rykelmä, josta oli selvittävä kunnialla. väylällä 13 heitin lähestymisen puuhun ja nelonen korttiin. Väylä 14 on kalibroitu minun heitolle. Kaksi hysseä, ensin pd:llä, sitten p2:lla ja olin kahdessa metrissä. (Toisella kierroksella 30 cm) Sitten päästiin ahtaammille väylille. Väylällä 15 suosin ahtaampaa vaihtoehtoa ja siitä tuli tälläkin kertaa kolmonen. 16 jäi valloittamatta, siitä otin pelkkiä nelosia. Väylällä 17 tuli kierroksen toinen bogi, eli ob-3. Jos sitä nyt bogiksi voi laskea.. Sillä ratkesi se, etten päässyt tavoitteeseen, eli alta 60. Kaksi väylää jäljellä ja olin 5 alle. 18B:llä 12 metrinen putti alarautaan ja vielä jäi töitä viimeisellekin väylälle. Avaus ojan pohjalle, ja sieltä muutamaan metriin ja helppo kolmonen. 61.

Sitten alkoi ne tapahtumat. Oma total oli -13, tiesin, että Jesse oli 13 alle 10 väylän jälkeen. Kun ykköspooli vihdoin saapui näkyviin väylälle 17, näky oli karu. Jesse -16. Samaan aikaan selvisi, että Kallen tulos oli -15, Lilliä lukuunottamatta (-18) olin ohittanut kaikki muut. Jos Jesse olisi kolmas, voittaisin mestaruuden, jos Jesse on toinen, Jesse vie. Yhdellä bogilla Jesse olisi ollut tasoissa Kallen kanssa ja sd edessä. Omaan varmaan tyyliinsä Jesse pelasi kaksi paria ja otti vielä viimeiseltä väylältä birdien, päästen tasoihin Lillin kanssa, ja voitti Suomen mestaruuden!

Onnea Jesse mestaruudesta ja hienosta sm-sarjasta, kiitos hauskoista ja jännittävistä pelihetkistä!

Sd:ssä ratkaistiin Tammisaaren osakilpailunkin voitto. Lillin avauksen painuttua ob:lle Jesse vei kilpailun nimiinsä huikean jännitysnäytelmän jälkeen.

Jäin siis sm-hopealle, joka on hienoinen pettymys, mutta toisaalta ennen kautta en edes uskaltanut unelmoida näin hyvästä menestyksestä, joten kokonaisuutena sm-sarja oli hieno.

Mestaruuden ratkettua on aika siirtyä katsomaan kohti loppukautta. Edessä on vielä Tali, EO, toivottavasti jokin eurotour ja usdgc. Talin kisasta tulee todella mielenkiintoinen, Ameriikan ammattilaiset pelaamassa uudistetulla radalla, lisäksi Euroopan huippunimet. Sama meininki jatkuu seuraavalla viikolla European openissa Tampereella. Kenties tasoikkaimmat kaksi viikkoa frisbeegolfia Suomessa ikinä. Talin lisäksi olisi vielä käytävä jokin eurotourin osakilpailu, jotta voin taistella sijotuksista eurotourin kokonaiskilpailussa.

Mikäli kaikki menee niin kuin pitäisi, kausi huipentuu lokakuun alussa pelattavaan usdgc:iin. EO:sta pitäisi irrota paikka, muutoin ei passia leimata. Tarkoittaa harjoittelua ja hyvää pelaamista (toivottavasti). Treenit jatkuvat siis huomenna Lausteen frisbeegolfradalla.. Tänään vuorossa vielä ultimatetreenit, jotta kunto pysyy yllä.