Eka kierros on pelattu. Homma meni melko nappiin, ekalla sain saareen. Kolmosväylällä heitin mandopuusta ob:lle, mutta siitä eteenpäin homma olikin yhtä juhlaa. Neljä birdietä putkeen väyliltä 8-11, joista kaksi ilman puttia.

Kierros vaikutti oikein lupaavalta ennen väylää 17. Avaus ob:lle. Saumat vielä neloseen, pommihysse koivuihin, josta kiekko kuusi senttiä ob:lle. Kohtuullinen puttiyritys, mutta tulos oli kuitenkin tuplaob6. Viimeiseltä vielä kakkonen korttiin ja tulos hyvä 55. Sillä ei näköjään sijoituksissa kauhean korkealle päästä, mutta kärkeen ei toisaalta ole pitkä matka. Huomenna samanlaista, tuuli saattaa huonontaa tuloksia radikaalisti.

Kierroksen jälkeen ohjelmassa oli Rosendahlin rannassa Freestyle jamit. Paikalla mm. Petri Isola, Visa Ruuhinen ja itse Ken Climo. Harvoin sitä pääsee kuitenkaan Suomen parhaiden freestyleäijien ja maailman kovimman frisbeegolfäijän kanssa heittämään pannua. Tulihan sekin koettua, ehkä joskus vielä uudestaan.

..lähes. Homma on suurinpiirtein paketissa, muutama väylä pitää käydä vielä aamulla suunnittelemassa, mutta mallillaan on. Pelikaverit (kaakinen brothers) vääntää kilpaa muffinsia ja suklaavanukasta, itse tyydyn karkkiin.

Fiilikset on kunnossa, putit osuu, p2 lentää saareen, pd on hyvä kiekko ja muutenkin on asiat mallillaan. Sauna ja järvi kruunaa tämän illan, jonka jälkeen syville yöunille. Huomenna tositoimiin.

Yksi yö kotona ja heti uudestaan liikenteeseen. Huomenna saavun Epilään aamusta. Ohjelmassa treenikierros ja gameplanin luonti. Välissä varmaan katsellaan vähän miten Euroopan ja Ameriikan parhaat taistelevat. Se on varmasti näkemisen arvoinen..Illalla ehkä treenaan vielä toisen kierroksen. Liikaa heittoja kisaa edeltävälle päivälle, mutta en ole heittänyt Epilässä kahteen vuoteen, joten ehkä sitä on hyvä harjoitella. Kaakinen Brothers saapuu iltapäiväksi, joten siinä toinen hyvä syy heitellä lisää.

Odotukset EO:sta ovat kovat. Tapahtuma on hienointa, mitä Eurooppalaisessa frisbeegolfkulttuurissa tänä vuonna tapahtuu, rata on hieno, ja lisäksi paikka usdgc:iin tarjolla. Panoksia löytyy, ei ole syytä miksei tästä tulisi hienoa kisaviikonloppua.

Takaraivossa potkii vähän Talin kakkosväylä, mutta Epilässä olen kyllä osunut ruutuun hävyttömän hyvällä prosentilla.

Jännittävissä tunnelmissa lähdettiin viimeiselle kierrokselle. Toinen kierros täysi floppi ja nyt pitäisi jotenkin pystyä kasaamaan itsensä. Tärkeintä olisi pelata ehjä kierros, jotta European Openiin mentäessä itseluottamus olisi entisensä. Sijoituksia ei paljon spekuloitu.

Kierros starttasi hyvällä putilla ja kakkosella. Vuorossa oli eilisen painajainen, eli kakkosväylä. Pulssi kohosi melkoisesti, mutta heitto ei (toisin kuin lauantaina). Avaus kahdeksassa metrissä, puskan alla. Putatessani olin oikeastaan jo tyytynyt kolmoseen, ja sehän sieltä tulikin, mutta olin onnellinen..Homma jatkui hienosti ja kuuden väylän jälkeen olin kaksi alle. Seuraavilla kahdella väylällä heitin kolme ob:ta, tuloksena kaksi bogia. Se oli kierrokseni mustin hetki. Loppukierroksen pelasin hienosti, lukuunottamatta viimeistä väylää, jossa lähestyminen jäi n. 25 cm lyhyeksi ob:lle, josta tuli pari ylimääräistä heittoa ja seiska korttiin. Tulokseksi kohtuullinen 63, mutta kuten sanottu, melko ehjä kierros, joten olen tavoite täyttyi. (Huomion arvoinen asia on, että hallitsevalta maailmanmestarilta tuli takkiin viimeisellä kierroksella 9 heittoa..

Homma on mallillaan. Putti osuu, draivi lähes kunnossa ja lähipelikin on hyvää. Pari pykälää huolellisuutta lisää Tampereella ja pelaan itseni kympin sakkiin. Tänään välipäivä, huomenna vähän heittelyä ja keskiviikkona Treelle treenaamaan.

Yhden asian haluaisin vielä lisätä; hieno rata, hienot kisat. Aivan mahtavaa kehitystyötä. Uskokaa pois, kakkosväylä on hieno väylä.

Olihan elämys. Aamu oli lupaava, huolellinen lämmittely poisti pahimmat kivut olkapäästä ja puttaaminen tuntui normaalilta. Ykkösväylältä alkoi via dolorosa, tosin siinä vaiheessa en sitä vielä ymmärtänyt. Lipsautin avauksen vasemmalle, lähestyin viiteen metriin ja sain vaivoin kolmosen.

Kakkosväylä koitui kohtaloksi. Ensimmäinen avaus tuulen mukana oikealta yli. Toinen lyhtypylvään kautta ulos. Vielä kaksi tuulen mukana ulos, kunnes ymmärsin heittää matalamman. Järki oli vähän hitaalla. Seiska korttiin ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Uskoin voivani kasata itseni kohtuulliseen peliin, ja pari väylää menikin ihan kohtuullisesti. Kunnes. 7-metrinen puttimissi pyöri 15 metriin, sieltä jatko ketjuista ulos. Seuraavalla väylällä 5-metrinen ylös ja oikealle, muttei jäänyt. Tuntui, että onni ei ollut puolellani. 7. väylällä sössin tyhmyyttäni pari ob:ta ja seiskan (tästä en siis voi syyttää huonoa onnea). 7 väylän jälkeen tulos oli 8 yli parin. Vaikea tilanne sanoisin.

8. väylällä ongelmat jatkuivat ja bogia hankittiin. Mandoporttiin en osunut taaskaan ja bogi. Etuysi +10.

Siinä vaiheessa alkoi peli sujua. Seuraavat viisi väylää pelasin hienosti kolme alle, yhden onnenkantamoisen saattelemana (30-metrinen putti). Tosin viimeiset neljä väylää pelasin kaksi päälle, joten tuhkimotarinaa ei siitäkään saatu aikaiseksi. Takaysi kuitenkin -1, ihan kelpo.

Kokonaistulos 73 ei tyydytä miltään osin. Huomiselle jäi parannettavaa ja kympin sakkiin tähdätään, vaikka matkaa sinne on.

Olen todella hämmentynyt, tämänkaltaista romahdusta en ole pitkään aikaan, jos koskaan, kokenut. Tulipahan sekin nyt koettua, toivottavasti ei tarvitse uudestaan kokea. Olen pitänyt henkistä malttiani vahvuutenani, mutta tänään sitä koeteltiin todella. Eilen toivoin käden kestävän maaliin saakka, tänään oli sama tilanne pään kanssa..

Joka tapauksessa, meillä oli hauska pooli. Kiitos Mikolle, Poimikselle ja Nathanille.