Kuten jossain vaiheessa tuli todettua, selvästi suurimmat haasteet on meikäläisellä tällä hetkellä draivipelissä. Edessä on usdgc, joka on maailman kisoista kenties se, jossa lähipeli on vähiten eniten ratkaisevassa roolissa. Toisin sanoen draivipelillä on suurempi merkitys kuin muualla, koska kiekot pitäisi saada sinne narujen väliin tarkasti.

Uudet kiekkosetit on hankittu harjoittelua varten. DD, PD, TD, siinäpä ne. Lisäksi pidetään se wraith vielä mukana, mutta niitä ei tarvinnut hankkia lisää. DD:n ja wraithin erot, niinpä? Lajia pelataan pannuilla, mutta heitto lähtee kädestä, jolla päätetään mihin se kiekko päätyy. Silti wraithissa ja DD:ssä on hiuksenhieno ero. DD feidaa sen verran jyrkemmin, että palauttaa huomattavasti varmemmin, toisaalta wraith lentää mun kädestä pidemmälle.

Ameriikan naruviidakossa ei paljon distancea heitetä, joten tärkeämpää on tietää mihin se kiekko joutuu, siksi DD pitää ottaa kassiin, ainakin väylää nro 12 varten. PD on PD, sillä on hyvä heittää aina. TD:n otan mukaan rollereita ja kasin avausta varten. Gameplänin voin tehdä jo Suomesta käsin, kun rata on tuttu, joten voin myös harjoitella tiettyjä heittoja..

Iltasella pidän koulutusta Turussa ja ajattelin josko itsekin pystyisi siinä draivirutiinia treenaamaan uusilla pannuilla. Nelisen viikkoa Ameriikkaan!

Se on hyvä (tohon se ranskan kielen taito yltää). Semifinaalit alkoi klo 8 aamulla, pakkaus edellisenä iltana, aikainen aamiainen, englanninkielentaidoton respan setä johtivat lyhyehköihin 6 tunnin yöuniin. Lisäksi edellisen illan vapaan maailman ilmakiekkomestaruuskilpailut autokunnan kesken uuvuttivat vielä aamulla. Roundrobinissa jännitystä riitti loppuun saakka, kun kaikilla oli kaksi voittoa, paitsi Ernolla, joka haastoi viimeisessä pelissä Partsin. Peli päättyi niukasti Juholle 9-8, ja hän korjasi koko potin kolmella voitollaan. Hiki virtasi ja huudot raikuivat Parc de la Porten keilahalliravintolakompleksissa, kun meikäläiset ratkoivat ilmakiekkomestaruuksia. Jännitti enemmän kuin kertaakaan frisbeegolfradalla tähän mennessä..

Kolmospoolista liikenteeseen, tehtävänä pelata hyvin, ohittaa pari edelläolevaa (jotka eivät olleet samassa poolissa) ja pitää muut selän takana. Tarkistelin lähtöjärjestystä; Minä, Parviainen, Petersen, Johnsen. Eikumutku?! Sikasenhan piti olla tässä. Kilpailunjärjestäjien toimesta minulle järjestyi ylimääräinen lämmittely kakkosen tiille vaihtamaan lappuja.. Ja sitten päästiin pelaamaan.

Pelaaminen oli kivaa, birdieitä tuli ja bogeja ei. Väylällä nro 10 (230 m, par 5), otin eaglen 2,5 metrin putilla (sen tosin pitäisi olla par 4), se oli helmeä. Kunnes seuraavalla väylällä heitin täyttä metsään ja pelastin kolmosen. Puolessa välissä semejä nolla nelosta ja kolme kakkosta -> 6 alle radan par:in.
Väylällä nro 12 (10:s väylä meille) puttasin neljästä metristä liian ylös ja varma birdie muuttui par:iksi. Sen jälkeen pari kakkosta ja olin 8 alle. 15:llä kakkosheiton heitin puun kautta lampeen ja sain birdie-paikalta bogin (tarina ei kerro niitä muutamaa hyvää pomppua, jotka tapahtui alkukierroksesta). Neljä viimeistä väylää pelasin birdie, bogi, birdie, bogi. Mahdollisuuksia oli vaikka mihin, mutta 53:een riitti rahkeet. 53 oli päivän best round, ja sillä jäi Johnsen taakse, ja pääsin Wahlmanin kanssa tasoihin. Jaettu 7:s on lopullinen sijoitus. Kaulaa eteenpäin jäi 6 heittoa, joten ei tarvi paljon jossitella. Eteen jäi käytännössä vain pelaajia, jotka on aika kovia jätkiä, joten olen ihan tyytyväinen.

Mutta. Aina pitää jostain tilittää. Kolme hyvää kierrosta -  ihan kärjen vauhdissa – yksi keskikehno ja yksi kehno. Mikä siinä on, ettei kokonaista kisaa voi pelata hyvin? En tiedä, täytynee pohtia. Rutiinin kerääminen on yksi ratkaisu, mutta jos kerran kolme kierrosta pystyy heittämään, niin kyllä siinä rutiiniakin on. Eikä selity ylimääräisellä jännityksellä, kun kyseessä on toinen ja kolmas kierros. Vai jännitänkö silloin enemmän, kun ekalla kierroksella on tullut pelattua hyvin ja sitten pitäisi osoittaa olevansa yhtä hyvä? Ehkä.

Pelillisesti jäi ihan ok maku, järjestelyllisesti ei tosiaan kovin hyvä. Kiva reissu. Taskuun jäi 7:nnen sijan lisäksi todennäköinen paikka Presidents Cup -joukkueeseen. Presidents Cup pelataan päivää ennen USDGC:tä, joten sellaisenkin pääsen kokemaan. Nyt on sellainen kutina, että täytyy vähän harjoitella. Katsotaan nyt, miten sitä itseään niskasta saa kiinni, mutta yritys on kova.

Suomalaisten osalta kisat meni vähintään kohtuullisesti; Junnuissa Euroopan mestaruus (Hyvä Seppo!), Mastereissa hopeaa (Kari Vesala), Grandmastereissa hopeaa (Marko Timonen) ja junnuissa Pronssia (Kalle Rinne). Hyvä Suomi!

Seurueestamme yksi on poissa, toistaiseksi. Juhani lähti Kiinaan (ainakin) vuodeksi (tämä ei ole mikään läppä), terveisiä sinne ja mukavia hetkiä tikkujen kanssa ruokailun parissa.

Superpyltsit edessä Pringlesin radalla ja 13:nnelta sijalta pitäisi ponnistaa. Aamulla oli varmaan pakkasta ja nurmikko kohtalaisen kosteaa. Rata oli eilispäivän aikana kokenut pienen muutoksen, metrin halkaisijaltaan (tässä en edes liioittele) oleva puu oli kaatunut yhden korin päälle, ei onneksi ihmisvahinkoja, vaikka lähellä oli. Sen seurauksena väylä lyheni n. 5 metriä.
En asettanut niinkään tuloksellisia tavoitteita, vaan lähdin suorittamaan heitto kerrallaan ja heittämään hyviä heittoja. Ennen kaikkea draiveihin oli tarkoitus keskittyä. Pääsin aloittamaan nelospoolissa, nelosväylältä, jossa on se kaikkein pahin piikistö. Huolellinen avaus luonnollisesti lipsahti pyltsiin, muttei mennyt kovin syvälle, eikä edes piikkeihin. Bogi siitä silti tuli. Ei lähtenyt ihan toivotulla tavalla. Parilla seuraavalla väylällä peruskolmosia, draivi ontui.

Väylältä nro 7 otin 6-metrisellä putilla kakkosen, kasilta 7-metrisellä ja ysiltä nelimetrisellä. Draivit osui ja putit upposi, touhuhan on yhtä juhlaa. 10. väylällä heitin hyvän avauksen, jatko heitto jännityksessä airbouncella outtiin ja pelastin vielä par:in. Rypelsin sen jälkeen bogin ja puttasin puskasta neljästä metristä väärälle puolelle ketjuja, joka oli kuitenkin birdie-putti.
Vaihtelevin mielin, välillä onnistuu välillä ei. Noiden jälkeen otin taas pari kakkosta ja oli ihan kivaa. Pari par:ia, birdie, pari par:ia, birdie ja par. Siinäpä se kierros oli. Viimeiset viisi väylää draivi tuntui kivalta, ja siltä, että siihen voi luottaa. Tulokseksi onnistuin rypistämään 55, 5 alle radan par:in, joka ilmeisesti on kolme heittoa parasta tulosta jäljessä, mutta silti varsin kelpo tulos. Ranskalainen tulospalvelu on nopeaa, joten sijoitus lienee 8., mikäli omat yhteenlaskut pitää paikkansa.

Huomenna pelataan semit Pringlesissä, eli 18 väylää. Hyvä vire kun jatkuu, niin en tiedä yhtään mihin voi yltää, koska tuloksista ei ole hajua.. Pelaan silti huomenna taas hyvin. Ampiaisen pisto vähän turvottaa jalkaa, mutta ei se varmaan mitään vakavaa ole.

Parviaisen Juho heitti tänään 53!! Joka päivälle löytyy näitä supersuorittajia suomalaisista, mutta kukaan ei ole kovin hyvin kokonaisuudessaan onnistunut näissä kisoissa. Mitalitoivo Ari Penttalakin nyrjäytti tänään vähän. Seppo heitti aamulla 59 (paras junnutulos), pelit heillä jatkuu vielä pringlesissä tänään. Johtaa reilulla 20 heitolla.

Ja koska tulospalvelu toimii vähän niukasti, niin tässä tämän (neljännen) kierroksen tuloksia (ulkomuistista ja huhujen perusteella);
Markus Källström 53
Simon & Jesper 55
KJ 57
Wahlman 58
Stenfelt 54
Högberg 52
Sikanen 61
Mökkeli 61
Penttala 64
Lilli 61
Anders Källström 58
Öberg 56
Petersen 55
Väyrynen 58

Kolmen kierroksen jälkeen tulokset löytyvät täältä, yhteenlaskulla voi sitten laskea sijoituksia. Pakka meni joka tapauksessa sekaisin tossa sijoilla 5-15. Jollei kukaan takana ole heittänyt superia, niin mun pitäisi siis olla 8. (Edit: norjalainen junnu heitti näköjään 53, joten olen 9.)
Iltapäivän ohjelmassa nyt lepäilyä, huomenna ihmetellään taas muovista maailmaa.

Olis helmeä pelata EM-kisoissa, jos tietäisi missä kulmassa ja mihin suuntaan pitää avaukset heittää. Ensimmäinen avaus käänsi täyttä – ei mitenkään vähän -  outtiin. Siitä pelastin sankariheitolla silti par:in. Seuraava hyvä avaus tulikin sitten jo 9:nnellä väylällä -> birdie. Sitä ennen 5 metrin puttimissillä bogi ja puttirallilla bogi, muuten par:ia. Seuraavalla väylällä onnistuin kahdessa heitossa peräkkäin ja sainkin birdien. Fiuh, taas olin par:issa ja suunta ylöspäin.

Hieman epäonnistunut rolleri johdatteli minut bogin äärelle, mutta sillä tuli kuitenkin honorit. Väylällä 15 heitin täydellisen rollerin, oli pysähtymäisillään keskelle väylää n. 130 metrin päähän tiistä (ylämäkeen), muttei pysähtynyt. Keikahti vähän rinteen suuntaan ja outtiinhan se painui. Bogia taas ja seuraavaltakin bogi. Silti honorit säilyi, joten muutkaan eivät loistaneet.

Jouduimme välissä vähän odottelemaan ja silloin päätin kerätä itseni, pelata hyvä neljä viimeistä väylää. Heittää hyvin – tiedän osaavani – putata sisään ja ottaa böördejä. Uuden kauden ensimmäinen avaus alle kymppiin, josta pyörähti 12:een. Putti väärälle puolelle ketjuja ja kolmonen. Mutta ne oli hyviä suorituksia periaatteessa. Uuden kauden toinen avaus näytti siltä, että se on metrissä. Ei ollut, 10 metriä ja nokkospuskassa. Putti alarautaan. Kun yrittää kerätä itseään ja onnistuu siinä puolittain, se murskaa täysin. Pelailin pari kolmosta vielä loppuun ja tyydyin kolme yli -tulokseen (65).

Tässä lajissa on vaikeinta se, että kun uskot itseesi, homma toimii. Jos epäröit, epäröiminen ruokkii itseään. Kun lähtee hyvillä mielin kierrokselle ja muka hyvällä itseluottamuksella, painaa ensimmäisen avauksen täyttä outtiin, siitä seuraa ongelmia. Ei tietenkään siitä ainoasta heitosta, mutta eilisen huonon kierroksen jälkeen on vähän varuillaan, peloissaan, jännittynyt. Lähteeköhän tämä nyt oikein ja liukastunkohan ja lentääkö lepakko suuhun juuri kun heitän ja tuleeko tuulenpuuska ja mitäköhän söisi tänään? Heittohetkellä vaan ei pitäisi olla kysymyksiä päässä. Pitäisi olla päättäväinen ja suorittaa.

Henkinen caddie book pitää saada nyt kuntoon. Osaan heittää ja tiedän sen. Pelaajat sanovat, että putti on kateissa ja on ongelmissa. Sehän johtuu vain siitä, että on antanut sellaisen ajatuksen nousta päähän, että putti on kateissa. Tässä sitä ollaan; itse syyllistyn nyt samaan. ”Draivi on kateissa ja plaaplaa”. Ota se pannu ja heitä sitä, jos et tajuu, älä kysele.

Se siitä, onneksi on blogi, johon voi tilittää ja kaikki saavat itse valita lukevatko vai ei. Huomenna pelaan hyvin.

Päivä oli pääsääntöisesti synkkä muillekin suomalaisille, mutta Seppo on liekeissä! Ihan käsittämätöntä. Olisi kahden kierroksen jälkeen johtanut avointa sarjaa neljällä. On paineet erilaiset ja junnujen kanssa helpompi pelata, pitää paikkansa, mutta neljällä heitolla! Hyvä Seppo.

Vai oliko sittenkään? Tulos ei näytä siltä, mutta ongelmia kyllä oli.

Kakkoskierrokselle oli mukava lähteä ja olin hyvissä asemissa kuudentena. Ei paha. Ratana toimi Wingles, eli ei golfkenttä, eli se vähän kehnompi. Kierros alkoikin loistavasti birdiellä ja muutamalla helpolla par:illa. Muut poolissa mokelsivat, itse pelasin ihan ok. Nelosväylällä, joka on kuuluisa raffistaan, eli pyltsistä, heitin avauksen täyttä sinne. Pääsin kuitenkin aika pitkälle, korille ei ollut matkaa kuin 30 m. TD löytyi piikkipuskan sisältä, meinasin liukastua vielä naamalleni siihen puskaan, mutta jotenkin selvisin. Siinä olisi lähtenyt vähintään näkö, ellei henki. Upsi täyttä puuhun, kolmosheitolla toisesta piikkipuskasta pääsin korille ja otin bogin, ei paha.

Muutamalla väylällä, joista olisi voinut ottaa kakkosia, ei draivit oikein osunut ja välillä pelastelin, välillä nostin kolmosia. Lähipelissä ei moitteen sijaa. Radan pisimmällä väylällä heitin pitkästä aikaa hyvän avauksen, kakkosheitto outtiin. Siinä sitä oltiin, sen jälkeen yksikään avaus ei onnistunut. Lähipeli toimi periaatteessa, siksi katastrofia en saanut aikaan (jollei tota yhtä yli par:in lasketa), tulokseksi 61, eli yksi yli tämän radan par:in.

Neljä onnistunutta avausta, joista kolmella sössin jatkoheiton, sillä ei paljon alle par:in pelata. Otin siis ekalta väylältä kierroksen ainoan birdien ja sen jälkeen kaksi bogia. Ei kuulosta pahalta, mutta pitäisi ottaa myös niitä böördejä. Hyvä esimerkki oli väylä nro 14, 70 m, suora heitto, ehkä radan helpoin. Muut laittoi alle kolmeen metriin, meikäläinen 8 metriä ohi aukosta jonnekin puskaan.

Loppuvaiheessa kierrosta alkoi selvästi väsy jo painaa, mutta alkukierroksen draivikankeutta en ymmärrä. Itseluottamus karisi hitaasti mutta varmasti, kun kiekko tuntui lähtevät ihan mihin sattuu, vaikka keskityin ja tein kaiken niin hyvin kuin osasin.

Tuloksia en tiedä, sijoja tulin varmasti alas, mutta en katastrofaalisesti. Suurin työ on nyt lämmitellä huomenna huolella ja nostaa draivipelin itseluottamus kohdalleen. Heitellään Olhainissa, eli golfkentällä, joten tilaa on.

Asioita, joita tästä päivästä jäi mieleen (lähinnä negatiivisia):
*Korit. Eivät ole championship -tasoa, edes pdgan mukaan, joten niihin ei pitäisi voida pelata. EM-kisoille on myönnetty poikkeuslupa. Itseäni se ei periaatteessa haitannut, mutta ymmärrän muiden purnaamisen.
*Klo 7. Tohon aikaan kuuluu aikaisintaan herätä ja alkaa valmistautua tulevaan päivään. Ei todellakaan lähteä kierrokselle, kun aurinko ei ole edes noussut.
*Piikkipöpeliköt. Frisbeegolf on kiva laji ja raffit on hyviä, jos ne eivät ole vaarallisia. Täällä voi sattua mitä vaan jos poikkeaa väylältä.
*Ampiaisen pisto. Ekan kierroksen puolivälissä hyökkäsi ampiainen viattoman rantapallon pohkeeseen, tekee vieläkin vähän kipeää (toim. huom, ei ole ollut syypää huonoon heittämiseen).

Huomenna saa nukkua, ja tänään muuten vaan levätä. Hyvin pelaaminen on kivaa, siksi pelaan huomenna hyvin.

Tulokset tullevat jossain vaiheessa tänne