Flunssa ei ota parantuakseen, mutta sikaflunssasta ei kuitenkaan ole kyse, joten matkustuslupa myönnetty. Toivotaan, että Italian aurinko tuo parannuksen mukanaan.

Frisbeegolfkauden loppuhuipennus itselläni on Italia. Italiaan kisaan on ilmoittautunut eniten suomalaisia (20), italialaisia 7. Kenties kansainvälisin kilpailu, jossa olen ikinä pelannut. Puitteet ovat houkuttelevan näköiset ja väylillä riittää pituutta. Sitä ajatellen olisi ehdottoman tärkeää tervehtyä, koska muutoin pitkälle heittäminen on yhtä tuskaa. Väylien pituudet ovat kuitenkin sen tyypiset, että kärjen erot voivat olla radalla aika minimaaliset. Monta väylää on sen mittaisia, että avausta ei saa korille, mutta seuraava heitto on helppo lähestyminen. MUTTA tämä on analyysia vain väyläpituuksien perusteella, todellisuus voi olla toisenlainen.

Lento lähtee huomenillalla Tampereelta, tiedossa takareidet jumittava karjavaunukyyti polvet suussa ryanairilla. (Ehkei se ole ihan noin paha) Milanosta hypätään autoon ja mennään ajellaan saa nähdä minne. Keski-Eurooppalainen liikenne on kuulemma selkeää, yksinkertaista ja kurinalaista..

Treenit on usdgc:n jälkeen jäänyt minimiin (=kolme höntsäkierrosta Lausteella, joista yksi kämmenellä), joten sikäli odotukset eivät välttämättä ole kauhean korkealla, mutta toisaalta taukoa ei ole kuin muutama viikko, joten eiköhän sen heiton tuolta selkärangasta löydä. Puttiherkkyys onkin sitten toinen juttu. Kyllä silti Italiassa viiden sakkiin pitäisi pystyä puristamaan. Tänne tulee kuitenkin kuulumiset joka ilta.

Kisan kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.discgolf.it/italiaopen/index.htm

Saas nähdä vaikka päästäisiin katsomaan Pisan vinoa (kaltevaa) tornia..

Muutaman keran on käyty heittelemässä, myös forea olen heittänyt yhden kierroksen. Loka-marraskuussa heittely menee usein vähän höntyilyn puolelle, mutta hauskaa on.

Flunssa vaivaa tällä hetkellä vahvasti ja aika menee lähinnä tietokoneen parissa kouluhommia ja töitä tehdessä. Ensi viikolla on kuitenkin lähtö Italiaan, joten sitä ennen pitäisi vähän päästä tuntumaa vielä hakemaan.

7k on järjestänyt jäsenilleen varsin hyvän mahdollisuuden treenata Kupittaan urheiluhallissa. Draivit pressuun, lähestymiset ja putit ovat mahdollisia shortsit jalassa. Mikäli huomiseen mennessä flunssa helpottaa, niin puttia ajattelin käydä vähän kokeilemassa, mutta muu heittäminen saa vielä jääd rauhaan. Katsotaan sitten loppuviikosta, ettei ainakaan tarvitse flunssassa lähteä Italiaan.

Uutuuttaan hohtavat Pro Bossit odottavat vielä ensimmäisiä testiheittojaan, joten polttelee monella tasolla päästä heittämään. Katsotaan tuonnempana.

Nonni. Tulipa pelattua. Viimeinen kierros meni niin kuin piti; en mokeltanut yhtaan vaylaa pahasti. Yksi asia jai kuitenkin huomiotta, putit olivat luokattomia. Yhtaan yli 7-metrista ei mennyt sisaan. Kuudestakin taisin kerran putata ohi. Draivit ja lahestymiset olivat sita luokkaa, etta paasin birdie-puteille, mutta rahkeet ei riittanyt parempaan. Talla radalla ei voi laskea sen varaan, etta avaukset olisivat alle kahdessa metrissa, vaan birdie vaatii useimmiten myos putin (paitsi j. meresmaalla, joka oli toisella kierroksella kolme alle kolmen vaylan jalkeen puttaamatta..).

Pieni tauko varmaan paikallaan tasta frisbeetouhusta, mutta treenataan tiukasti talven yli. Tiukempaa analyysia reissusta myohemmin.

Ykkosvayla on mukava vayla, sopivan haastava alkuun, mutta pahasti ei voi mokeltaa. Ob:lle esimerkiksi ei periaatteessa voi heittaa. Periaatteessa. Paivan ensimmainen kisaheitto lahti ihan hyvalla linjalla, vahan korkeana ja puuhunhan se lasahti. Kiekko pystyssa alas ja lahti pyorimaan kohti vaylaa nro 18. Kiekko katosi nakyvista, terassilta kuului tuskanhuutoja. Pyori sitten 25 metria vaylalta sivuun kolme metria ob:lle ja otin ob-4:n heti karkeen. Lahinna nauratti.

Kakkosella avasin jotakuinkin taydellisen. Lahestyminen oli tarkoitus heittaa pienen ob-parkkipaikan yli, n. 70 m. Suora heitto, tai annukka. Juuri kun keskityin heittooni, sadekuuro alkoi lahestya voimakkaasti ja tuli kiire heittaa. Unohdin saataa kulman ja heitin hyssen parkkipaikalle.. Siita rapelsin viela puttimissilla kutosen. Kahden vaylan jalkeen kolme yli. Ne vaylat on kuitenkin radan helpoimmasta paasta.

Kolmoselta sain ensimmaisen birdien, vitosella missasin birdie-putin. Etuysin onnistuin kuin onnistuinkin pelaamaan pariin, kun sain viela pari birdieta haalittua. Kympilta heti kattelyssa birdie ja 12:lta samoin. Loppukierros tylsasti pariin ja tuloksena kaksi alle, 66. Oli tulossa 61 viela siina ykkosen tiilla, mutta ei tullutkaan 🙂

Huomenna pelaan ehjan kierroksen, jossa en mokella yhtaan vaylaa pahasti. Tanaan meni viimeiset 16 vaylaa bogie-free ja ilman ob:ta. Startti on 8.48. Myrskya luvassa, saa nahda missa vaiheessa se ehtii paikalle.

Tanaan oli ensimmainen kuuma paiva. Illalla kymmenen aikaan oli viela varmaan hellelukemat ja kosteus paljon. Oli vahan painostavaa..