Näinhän se kesä on vierähtänyt puoleen väliin ja Porinkin raportti jäi näköjään puolitiehen. Loppujen lopuksi Porista jäi hyvä fiilis, lähinnä viimeisen kierroksen viimeiseltä viideltä väylältä. Jokin loksahti kohdalleen ja heitto alkoi tuntua omalta. Kierrostulos oli varsin kohtuullinen 54, ja sijojakin taisin lopuksi vähän nousta. Kokonaisuutena toki kilpailu oli vielä hienoinen pettymys, mutta toisaalta ei henkilökohtaiset vaatimukset valitettavasti tällä hetkellä kovin korkealla voi olla.

Taas mennään ja Talin kisa on jo korkattu ensimmäisellä kierroksella. Talin rata on vaikea, mutta vaikea. Yhdelläkään väylällä ei ole varaa herpaantua, koska tuloskorttiin saattaa tulla yllättävänkin suuria lukuja. Tiukat puurännit ja väyliä rajaavat outit aiheuttavat harmaita hiuksia itse kullekin (paitsi Matias Söderströmille), ja siksi Talissa pitääkin pelata ehkä poikkeuksellisen nöyrästi. Radalta löytyy useita väyliä, joista en edes lähde tavoittelemaan birkkua. Henkisesti todella raskas rata, mutta aivan huikea elämys kisakierroksella.

Ratakarttakin näyttää outtien olevan tyrkyllä

Talin ensimmäinen kierros on tosiaan pelattu ja Söderströmin Matias veti vähintään hämmentävän 11 alle 21 väylällä. Sitä ei voi kuin hämmästellä. Henkilökohtainen kierros oli ei-ainakaan-tylsää frisbeegolfia. Jatkuvasti sattui ja tapahtui. Kolmosväylän 5 metrin puttimissi kolhaisi vähän, mutta todellisuudessa ongelmat alkoivat väylällä 6 (taitaa olla radan lyhin väylä). 5 väylän jälkeen olin näyttävässä 1 alle vauhdissa, mutta flipperi ja puttimissi toi meikäläisen par:iin.

Seiskan tuplabogi yhdellä 6 metrin putilla (joka tapahtui puolessa välissä väylää) antoi osviittaa syntyvästä katastrofista. Pari heittoa vasemmalle, kehno lähestyminen, putti ohi  karmaisevaa. ”pysy geimplänissä”. Kasilla seiftasin midarilla, ryssin lähestymisen  tuloksena seiftibogi. On mahdollista, että menee geimpläni uusiksi huomiselle.. Ysillä avaus minne sattuu ja metsän läpi jollain ilveellä bogi. 4 väylää, 5 päälle. Eikä tapahtunut mitään mullistavaa käännettä, mutta jotenkin peli alkoi sen jälkeen rullata kuitenkin omalla painollaan. Väylät 16-20 kokonaisuutena 3 alle, neljä birkkua ja yksi bogi.

Ennen kierrosta pohdiskelin, että par:ista olisi hyvä aloittaa. Alkukierroksen mokellukset sain paikattua viimeisilläväylillä ja pääsin lopulta siihen par:iin. Kierroksesta jäi varsin mainio maku. Sijoitus taitaa olla 16. Huomisen agendalle tarvitaan hyvä lepo, ja sen kautta hiukan huolellisuutta lisää, niin näyttää jo paremmalta.

Mutta hei. Matias, 11 alle. Ei oo järkee.

Ensimmäisen päivän tunnelmia tarjoavat frisbeegolfratojen kovimmat kameramiehet.

Sateinen lauantai lupaili kaikkea muuta kuin helppoa kierrosta. Kuinka ollakaan, sopivasti ennen omaa lähtöä, sade loppui ja pelaamiseen pystyi keskittymään sateenvarjoa kantamatta.

Ykkösväylällä olin perinteiseen tapaan jo kolmatta kertaa puttaamassa noin 10-metristä (toisella kierroksella tosin par:ia), kaksi aiempaa alarautaan, tänään pääsin vähän ylemmäs: alaraudan päältä ketjuihin ja sieltä ulos. Tähän lopulta heijastui koko loppukierroksen puttipeli melko voimakkaasti. Melkein, muttei ihan. Kakkosella luokattomasti ali. Kolmosella väärälle puolelle ketjuja. Kutosellakin kakkosheitto 40:stä (par-4) alarautaan. Seiskalla 5-metrinen paluuputti alarautaan (hävetti). hohhoijaa. Etuysillä pitäisi ottaa julmetusti birkkuja, kuten Pasi Koivu teki (8), mutta meikäläisellä oli kasassa kaksi ja yksi bogi 7 väylän jälkeen. Kasilla puttikin onnistui ja kakkosta korttiin. Ysillä alaraudan päältä ketjuihin ja ulos. Tietysti. Etuysi siis kaksi alle, noh alle kuitenkin, mutta kyllä tarjolla oli aika paljon enemmän.

Takaysille birkkuja metsästämään, mitään ei oltu vielä hävitty. Saariväylä tarjoili makeaa mahan täydeltä: piikkisuora avaus, lähestyminen kuuteen metriin, ja putti keskelle koria -> nelosta korttiin (no oli se korkea ja vastatuuli edesauttoi sylkyä hyvin, mutta oli ihan hyvä tsäänssi jäädä). Korotettuun koriin lähdin kokeilemaan onneani 12-metrisellä putilla. Ehkä 12 metriä ohi korista ja päädyin puttaamaan 6-metristä paluuputtia, ainekset oli katastrofiin, mutta tällä kertaa pelastuin. 12:lla laitoin 9-metrisen putin sisään!

14:llä pääsin 7 metristä laittamaan taas vasemmalle puolelle ketjuja, mutta sen jälkeen koittikin kahden birdien putki (alle 5-metrisillä puteilla luonnollisesti). Viisi alle alkoi olla ihan tyydyttävä tulos, mutta 17:lta tuli perusbogi. Avaus oli luokaton (outtiin) ja jäi vielä 9-metrinen bogiputti joka kuitenkin upposi. Kierros tulokseksi sama kuin eilen, tylsähkö 58.

Erona aiempiin ja erityisesti ensimmäiseen päivään oli kuin olikin puttipeli. Jossitteluhan on turhaa, mutta hauskaa: jos putti olisi ollut kuin ekana päivänä, olisin pelannut 6 heittoa paremmin, ja olisin kolme heittoa kärjestä. Koska näin ei kuitenkaan ollut, niin ihan ansaitusti nuolen näppejäni 4:llä sijalla. Eniten harmittaa se, että huomiseksi en mahtunut yhden heiton turvin kärkiryhmään, joten täytyy pelata kakkosryhmässä vain unelmakiessi ja hämmentää soppaa maaliin tullessa 🙂

Pasi Koivu laittoi jauhot suuhun kaikille ja pelasi 14 alle par:in. 15 birkkua ja bogi. Hän nousi suoraan kärkeen ja neljän heiton turvin johtaa kilpailua. Aivan mieletöntä.

Tästä lähdetään huomiselle mitalijahtiin. Helppo homma, tarvitsee noudattaa vain yhtä ohjetta:

5 tuntia eilistä myöhäisempi lähtöaika tuntui huomattavasti mieluisammalta. Oli aikaa hengähtää rauhassa, lämmitellä huolella, puttailla reilusti ja uuvuttaa itsensä auringossa. Aikataulun kymmenen minuutin myöhästys ei juurikaan haitannut, pidän rauhallisesta rytmistä.

Kierros alkoi kehnon lähestymisen saattelemana bogilla, joten fiilis oli kuin lentoon lähdössä. Nelosen pelasin hienosti, hyvä avaus kallion päälle, helppo lähestyminen kolmeen metriin -> nostobirkku. Eiku. Siis putti ohi hikisillä käsillä ja nelosta korttiin. Kyllä, kolmesta metristä. Jep, se on videollakin. Tuskin maltan odottaa, että näen sen. Siitä olen ylpeä, että seuraavan väylän 6-metrinen birkkuputti ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia tuosta huolimatta.

Jyri putilla yhdellä Suomen kauneimmista korinpaikoista (väylä 8).

Kierros eteni tylsähkösti, birdie silloin tällöin. Saariväylällä (10) heitin lyhyen avauksen ja päätin seiftata, kunnes pääsin kiekolle ja totesin ettei se niin lyhyt ollutkaan. Ensimmäinen lähestyminen ehkä 10 metriä ohi saaresta tuulen armoilla, uutta p2:sta neljään metriin ja helppo nelonen. Tästä alkoikin huikea kahden väylän birdieputki, korotettuun koriin rohkea 8-metrinen ja 12:lla viiden metrin putilla kakkonen. Tahti parani vähän loppua kohden, 15:ltä napsahti birdie, 16:lla pääsin (vähän onnekkaastikin metsän läpi pommiannukalla kakkosheitolla) 8-metriselle birdie-putille alamäkeen. Eihän näitä alle 10-metrisiä tässä kisassa vielä oltu missattukaan (jollei 3-metristä lasketa), 6 metrin paluuputtikin livahti väärälle puolelle ketjuja ja bogia korttiin.

Parilta viimeiseltä väylältä par:it ja lopputulos -4, 58. Neljä heittoa huonommin kuin eilen, lähinnä kismittää helpohkot puttivirheet. Kokonaisuutena peli tuntui hyvältä, tällä kierroksella ei vaan uponnut niitä 10+-metrisiä yhtään.

Oulun kaima (Parviaisen Juho) veti kohtalaisen älyttömän 11 alle ja kiipesi sillä ansaitusti kärkipaikalle. Minä säilytin paikkani niukasti kärkiryhmässä neljä heittoa Juhoa perässä. Lisäksi tasaisella pelillä vakuuttaneet Jalle ja Lassi lähtevät huomenna viimeisessä ryhmässä. Takaa tulee väkeä ja kovaa, jotta sunnuntaille ykköspoolin paikka säilyy, niin vaaditaan huomenna parempaa peliä. 54-55 pitäisi korkeintaan olla heittojen määrä, mutta eiköhän se ole ihan tehtävissä. Hyvin pelaaminen on helppoa kunhan ei hölmöile..

Viime postauksesta jäi näköjään linkit pois, mutta tulokset löytyvät siis täältä, ja rataan voi tutustua tarkemmin täällä (ratakartan myötä saattaa ymmärtää meikäläisenkin löpinöistä vähän enemmän. Sääennuste lupaa mielenkiintoista päivää huomiselle, tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä, huomenna jatketaan!