10 tunnin yöunet ja myöhäinen lähtö oli juuri sitä, mitä kaipasin peliä varten. Kunnon lepo ja rauhallinen aikataulu. Tyädellistä. Toinen pelipäivä valkeni aurinkoisena syyspäivänä, shortsikelit, mutta tuuli ei ollut merkittävästi lannistunut. Suunta oli eri kuin torstaina, mutta voimakkuus melkein yhtä kova. Itselle tuntui siltä, että suunta oli suotuisampi.

Ykkösväylän painajainen kummitteli eiliseltä mielessä, erityisesti kun kahdella heitolla pääsin viiteen metriin puttaamaan par:ia. Tällä kertaa paholainen jäi kakkoseksi, ja putti upposi mukiin. Varsin miellyttävä alku, vaikkei böördiä herunutkaan. Päivän trendi oli noin 10-15-metriset birkkuputit. Näitä ei uponnut yhtään, mutta oli tarjolla melkein kaikilla väylillä. Positiivinen vilahdus meriväylältä purjeveneiden lipuessa taustalla: avaus 3 metriin ja birdie korttiin.

Purjeveneet ja Kiteboardit taustalla

Väylällä 11 vihdoin 8-metrinen birdieputti upposi ja ohjasi peliä entistä parempaan suuntaan. Väylän 13 bogi oli harmillinen. Jäi kierroksen ainoaksi, mutta harmittaa vietävästi edelleen. Avauksella ei ole mitään muuta väliä, kunhan heittää riittävän korkealle. Puiden yli, sitten katellaan. En heittänyt riittävän korkealle – yllätys. Yksi ainut virhe minkä voi tehdä, älä kokeile kotona. Siitä vähän haastava lähestyminen osui ehkä vähän epäonnekkasti koivun (ei Pasi) runkoon, ja 15-metrinen putti alapeltiin. Positiivista väylällä oli, että puttiyritys oli kohtuullinen (verrattuna muihin päivän kommelluksiin).

Yksi 11-metrinen putti väylällä 15 veivasi tuloksen 3:een alle, ja jätti lupaavan maun huomiselle.

Tuuli ei saanut yliotetta meikäläisen pelistä vieläkään (muahahahhaaa), huomenna pitäisikin olla jo tyynempää. Alkaa kuulostaa tuloskeliltä.

Kärki on ehkä yllättävänkin lähellä, vain kaksi heittoa kolmossijaan. 8-10 –metrisiin putteihin kun saan jonkun tolkun vielä huomiselle, niin alkaa homma rullata. Sijoitus on 10., kolmosryhmästä huomenna nousujohteisesti kohti kärkeä. Lienee aika lähteä puttitreenille Virpiniemeen.

Tulokset

Kisan facebook-sivut

Ratakarttakin unohtui linkittää aiemmin.

Huikeaa! Kuten kaikki jo tässä vaiheessa tietävätkin, niin menestystä tuli roppakaupalla joka sarjassa joka puolella ja koko ajan. Haluan onnitella koko joukkuetta lämpimästi! Hienoja suorituksia olivat kaikki, mutta muutaman haluan tässä vielä tuoda esiin:

1)      Seppo Euroopan (entistä) kovinta jätkää (Simon) finaalissa kahden heiton päästä takaa ohi. On upeaa nähdä, miten pienestä tauosta huolimatta Seppo on noussut takaisin frisbeegolfin eliittiin. Harmillista on se, että maailmanmestaruutta joudutaan odottamaan vielä ainakin 11 kk.

2)      Niko junnusarjassa taisteli viimemetreille saakka voitosta, mutta ensi kisoihin jäi vielä vähän nälkää. Yksin pääsääntöisesti ruåtsalaisten keskellä piti Suomen lippua korkealla, nähtäväksi jää koska Niko haastaa Suomen ja Euroopan avoimen huiput.

3)      Jenni nousi päättäväisesti voittoon naisten sarjassa, ja Hannele hienosti kolmanneksi. Suomalaisen naisfrisbeegolfin tulevaisuus näyttää auvoisammalta kuin koskaan (oman urani aikana). Upeaa!

4)      Seniorisarjojen mitalisijat Villelle, Käpälle ja Markulle tekevät tästä suorituksesta jokseenkin aukottoman. Kaikissa sarjoissa mitaleille! Ei liene tapahtunut hetkeen.

Hienoa tytöt ja pojat!

Nyt kun hehkutukset on hehkutettu, niin kannattaa jatkaa feisbuukin selailua. Seuraavaksi keskityn 18. sijan suorittajan tunnelmiin.

Finaalipäivän aamu oli henkilökohtaisesti jokseenkin tuskainen. Flunssa kehittyi yön aikana ja aamulla olo ei ollut terävimmillään. Lämmittely oli laiskaa, mutta sain senkin jotenkin vielä kerättyä kasaan. Referaatti: pelasin sunnuntain hyvin.

Ensimmäisen neljä väylää meni tuhriessa, mutta väylien 5-7 birdiet veivät etuysin tuloksen 3 pakkaselle, kuten tähänkin saakka. 9-väylän 7-metrinen böördiputti tarjosi mahdollisuuden kohentaa vielä tulosta, mutta hutihan se meni. 11 (triplamando) ja 12 (saariväylä) olivat tyypillisesti meikäläisen kierroksissa käänteen tekevät väylät. Jos niistä selvisi kunnialla, kierros sujui loppuun saakka. Huolellisella tekemisellä saa yleensä huolellisen lopputuloksen ja 5 alle tuloksella peli jatkui viimeisille 6:lle väylälle.

Muutaman puttivirheen lisäksi loppukierroksen ainut kauneusvirhe sattui väylälle 13, jossa lykky oli kuitenkin suotuista. Mandon virkaa toimittanut voimalinjapylväs sinkosi kiekon väylän puolelle ja sain virheeni vielä anteeksi. 14:n 6 metrin birkkuputtimokaa en kyllä pysty vieläkään sulattamaan. Siitä sisuuntuneena loppukierroksella ei sitten tarvinnutkaan enää putata, paitsi 18:lla eaglea 20 metristä. Viimeisiltä neljältä väylältä otin nostobirdiet – näinhän sen pitikin mennä. Kierroksen lopputulos 9 alle, en voi olla kuin tyytyväinen tässä vaiheessa.

Mikä mahtavinta, kierroksen pahimmat mokat olivat putteja. (mikäs siinä nyt on niin mahtavaa?) Tarkoittaa, että draivit & lähestymiset osuu. Yleensä draivit on heikoin osa-alueeni. Puttaaminen on helppoa, joten sitä on myös helppo parantaa. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että reilun viikon päästä lumisateeessa Oulussa pääsee haastamaan ihan Euroopan kärkinimiä!

Valtaisan kuvareportaasin kera vielä onnittelut kaikille mitalisteille ja muille joukkueen jäsenille (tulihan myös kotiin viemisiksi Nations cup –voitto) ja erityisesti 18:nneksi sijoittuneille:

Herkullinen asetelma ennen viimeistä väylää

Voittoputti mukissa!

Voittajan on helppo hymyillä!

Suomelle kultaa!