Kaikki kirjoittajan Juho Rantalaiho artikkelit

Nummelan syysmyrsky

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Scandinavian Open

Vai mikä se nyt oli. Toinen päivä ei valjennut. Vettä tuli kuin aisaa ja tuulikin oli yltynyt. Itsellänihän on lämpimiä muistoja vastaavasta kelistä mm. Talista, jossa tulosta on kelillä tehty. Siitä johtuen hieman jopa jännitti mitä päivä tuo tullessaan.

Jesper Lundmark mahtui samaan pooliin, ja muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen osaa edelleen pelata. Jos joku puhuu pehmeästä tekniikasta, niin Jeppeä ei voi olla liittämättä siihen keskusteluun.

Ykkösellä jäin hieman jälkeen muista, ja jäin 13 metrin birkkuputille. Jos voisin pyytää videotarkistusta, niin ehkä tuomitsisin putin sisään menneeksi, sen verran hyvältä se tuntui ja näytti. Tosiasia lienee, että se oli millin vasemmalla eikä jättänyt jossiteltavaa. Kakkosväylällä rennosti saareen, ja hyvältä se tuntuikin – ei vaan koskaan osunut. Puoli metriä ohi ja nelosta korttiin.

5:lla ja 6:lla odoteltiin yhteensä arviolta tunti. Vettä satoi ja jengiä riitti. Mutaa silmissä saakka ja se näkyi tuloksessa. Nelosen birdien paikkasin heti vitosen bogilla. Itseluottamusta foreen eilisen johdosta riitti, vähän liikaakin. Kasilta onnistuin nostobirkussa ja etuysin sain vaivoin pelattua par:iin.

Putteja ei ollut montaa tarjolla, 13:lla jätin lähestymisen 5 metriä lyhyeksi (jos sitä edes lyhyeksi jättämiseksi voi sanoa) ja osuin yhteen ketjuun. Se oli harmillinen. Seuraavilta väyliltä (14 & 15) kuitenkin hyvät birkut, ja ensi kertaa alle par:in! 17:llä pääsin kokeilemaan 9 metristä, mutta alarauta oli ilmeisesti liian korkealla. Lopputulos 1 alle (66), joka olosuhteisiin nähden oli ihan kohtuullinen. Pari puttia olisin mieluusti siitä kiristänyt, mutta en valita. Onnistuin keräämään itseni alun töppäilyistä huolimatta.

Paparazzi myöhästyi hieman, Jesper puttasi polven syvyisestä ojasta viimeisellä väylällä. Märkää on.

Tänään on eri meno. Sade lienee mennyttä, aurinkokin mahdollisesti pilkottaa. Tulostasoa eilisestä pitää parantaa, tänään kiivetään takaisin 15 sakkiin.

One round wonder

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Scandinavian Open

Tai ehkei sittenkään. Skellefteån rataa hehkutetaan paljon, eikä suot(t)a. (osa radasta kulkee melko kostealla soisella alueella). Luonnolliset esteet ja fairwayt tekevät radasta nautinnollisen pelata. Kiekon lentorataa ei valita itse – tai toki valitaan, mutta valinnanvapautta rajoittaa usein puusto. Korkeuserojen puut on ainut heikkous, lukuunottamatta hyttysten invaasiota, mutta sillä ei taas ole radan kanssa mitään tekemistä.

Tarkoista suunnista, ja oikeista lentoradoista, siitä on Skellefteå tehty. Itselleni erityisen maukasta on, että radalla on paljon par-nelosia, jolloin draivin merkitys on vähäisempi ja lähestymisen rooli suurempi. Tarkennuksena; draivi voi olla 10-20 metriä suuntaan jos toiseenkiin monesti → Lähestymisellä vasta tehdään tulos. Vastaavasti par-kolmosilla draivin pitää olla juuri eikä melkein.

Keskiviikon avauskierroksen teema oli no-putt. Neljältä ensimmäiseltä väylältä 3 nostobirdietä. Kutosväylällä maailmankuulu foreni pääsi oikeuksiinsa, ja päätyi kahden metrin birkkuputille. Kuuden väylän jälkeen tahti vähän hyytyi, seiskalla tein kaksi minimaalista lähestymisvirhettä ja jouduin tyytymään toiseen kierroksen bogeista. Etuysi kolme alle – ei yhtään puttia yli viidestä metristä. Takaysillä meininki jatkui, kierroksen surullisin hetki oli väylällä 12, joka on yksi helpoimmista väylistä.

Avaus ei osunut väliin, 40 metrin lähestyminen 9 metriä lyhyeksi ja putti vähän ujona kummun päälle –> alapeltiin ja bogi korttiin. (ainut putti joka oli yli 5, mutta alle 10 metriä, ja tässä ei ole senttiäkään värikynää). 14:llä metsästetään 10000 kruunun holaripottia pikku lammen ylitse, heitin metrin ohi ja tyydyin kakkoseen. 15:llä avaus 2 metriin, tuttu tarina. Kierroksen ainut onnistunut yli 5-metrinen putti oli hyvän kakkosheiton siivittelemänä 16-metrinen lammenylitys, jolla otettiin helpohko birdie.

Kolmen birdien putki takaysille aiheutti lopputuloksen 6 alle, 61. Sillä ylletään sijalle 15, mikä ei ole lainkaan huonosti. Ratingin mukaan olisin sijalla 50+, joten lievä tasonylitys tapahtui. Joku saattaisi sanoa, että ”vain yksi yli 5 -metrinen putti meni”, sanon kuitenkin mieluummin ”vain yksi puttimissi alle kympistä”. Keli muuttuu kehnommaksi, tänään sataa ja tuulee. Ts. on ikävää. Tulostaso tulee varmasti heikkenemään, tänään pitää pitää huoli hölmöilyjen minimoinnista ja kuivista pyyhkeistä.

Tässä radan kartta kokonaisuudessaan:

TULOKSET

Perjantaina ja lauantaina kisoista voi seurata myös live-lähetystä Latituden youtube-kanavalta.

3-0

Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Tali Open

Tali voitti. Kylmää kyytiä oli tarjolla koko viikonlopun, ja väistämättä täytyy katsoa peiliin. Parhaina hetkinä heitto tuntui ihan hyvältä, mutta toisinaan taas ei.

Lauantain kierros alkoi vahvasti tuplabogilla, jostain onnistuin itseni kuitenkin kaivamaan ihan pelimoodiin, mutta kymppiväylän triplabogi oli jokseenkin masentava. Jos radan ahtaimmalla väylällä ei osu kertaakaan siihen väliin mihin yrittää, on vaikea saada parempaa tulosta. Luovuttaja en ole, joten pyrin taistelemaan hyvinvoinnistani loppuun saakka. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Erinäiset puuosumat, OB-kepit ja tuuliolosuhteet johtivat lopputulokseen +5. Muistetaan silti, että mukaan mahtui myös joitain hyviä heittoja, otin useamman birdien.

Lauantai-illan automatkan analyysin lopputulos oli, että tuulihomma on sellainen, joka ei ole mulle tuttu. Sunnuntai osoitti toisin.

Sunnuntain kolmelta ensimmäiseltä väylältä penalttia ja kaksi päälle. Kiristi, muttei kuitenkaan niin paljoa, että olisin hammasta purrut poikki. Kohtalaisesti sujuneen pelin eräänlainen käännekohta oli jälleen väylä 10, johon käytin yhteensä 15 heittoa koko vkonloppuna. Vitosta siitä korttiin. Päätin silti pelata parhaan kykyni mukaan loppuun asti, mutta kieltämättä jossain kohtaa alkoi tuntua siltä, että kaikkeni tekeminen ei riitä. 11:ltä birkku, 13:lla rolleri ekaan puuhun ja outtiin –> tuplabogi. pari hyvää par:ia –> 16:lla bogi. 17:lla birkku –> 18:lla bogi. Jonkinasteisset onnistumiset onnistuin tuhoamaan hyvinkin pikaisesti. Jopa moni hyvältä tuntunut heitto päättyi kuitenkin surullisesti huono skipin tai vast vuoksi. Myönnän, että ihminen alkaa myös nähdä epäonnistumisia kun niitä omalle kohdalle sattuu, mutta pelasin todennäköisesti elämäni vaikeimman kisan.

Sunnuntain lopputulos vahvan lopetuksen ansiosta (kaksi birkkua) +3 – kisan paras kierros. Nousujohteinen kisa päättyi siis tyydyttävämiinus -kierrokseen. Sunnuntain tuulihan ei ollut juuri mitään verrattuna aiempiin päiviin, joten siitäkään ei löytynyt selitystä. Fakta oli, että en vaan osaa. Vaatii harjoittelua. Nyt haavoja nuolemaan ja katse Skellefteåån. Rata muistuttaa tietyllä tavalla Talia, joten nyt jo menee kylmiä väreitä.

Mut hei, Sepolta hieno nousu ja onnittelut upeasta voitosta!

 

Sinä päivänä rakastuin Taliin uudestaan

Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Tali Open

Talihan tunnetusti jakaa mielipiteitä tiukkojen rännien ja outtien ansiosta. Perjantain kisakierroksella löysin radan hienouden uudestaan. Vaikka saattaa kuulostaa sarkasmilta (nimim. +8), se ei sitä ole. Rata on tiukka, mutta valtaosin reilu; jos epäonnistut, saat penaltia. Joskus toki penaltia tulee vähän liikaa, johtuen pienestä alueista ja siten välttämättömistä OB-alueista, mutta harvoin rankkua tulee vain huonolla tuurilla.

Outtiahan siellä riittää. Kuva taliopen.net

Radan suurin kauneus piilee kuitenkin väylien teknisyydessä. Useimmilla väylillä pitää pelaajan tuntea välineensä, ja ottaa siitä hyöty irti. Parina esimerkkinä mainittakoon väylät 9 ja 20. 9 ei ole tavattoman pitkä väylä, vain vähän reilu 100 metriä. Liian ylikääntävä heitto on metsässä, liian aikaisin feidaava heitto on metsässä, mutta myöskään perusannukkaa ja -hysseä ei ole mahdollista heittää. Pelivälineen hallinnan tulee olla omaa luokkaansa päästäkseen ko. väylällä kolkuttelemaan birdie-ovea. Väylällä 20 taas oikeakätisenä rystyheittäjänä aggressiivinen annukka tuntuisi sopivalta vaihtoehdolta, mutta pöheikkö väylän oikeassa reunassa on juuri sillä kohdalla –> tarvitaan joko hyzerflippiä, jolloin pääsee sen ohi, taikka aikaisemmin feidaava heitto, jolloin vasen outti vaanii tiukasti. Näitä esimerkkejä on useita ja se tekee Talissa heittämisestä nautinnollista. Vaikeita heittoja –> hienoja heittoja.

No, henkilökohtaisesti tuo pelivälinehallinta oli tasolla ”ai se olikin noin ylivakaa”. Ansaitusti sieltä tuli kerättyä tuplabogeja oikein urakalla, mutta karmeaahan se oli. Sikäli sain kuitenkin juonen päästä kiinni, että ränneihin osuin kohtuullisesti, ja birdieitäkin muutama tuli poimittua. Toki jos yhtä böördiä vasten ottaa yhden bogin ja tuplan, niin tulos ei ole mairitteleva. Tulokset löytyy täältä

Sillä lailla, tänään uuteen nousuun!

Linnanneidon metsästys –osa 3

Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, Konopiste Open

Mahtavissa maisemissa pelattu Konopiste open sai päätöksensä sunnuntaina. Tällä kertaa linnanneito jäi kuitenkin torniinsa, ja kotiin piti lähteä lähes tyhjin käsin.

Jos eilinen kierros oli tylsä, niin tänään tapahtumia riitti. Frisbeeritari Rantalelu järjesti moiset turnajaiset, ja mielenkiinto ei loppunut kesken. Hienoja heittoja ja huonoja heittoja.

Kakkosväylän musta ritari (katso kuva) jäi kummittelemaan haarniskassaan, siitä livahti puttimissillä bogia korttiin ja väylä kokonaisuudessaan kaksi yli par:in – radan paras väylä. Kaksi bogia ja yksi par ei ole sitä mitä tavoittelin, mutta joka heiton ansaitsin. Ensi vuoteen jää vielä petrattavaa.

Kakkosväylää vartioiva ritari

Valkoinen ratsu lähti sen jälkeen kuitenkin laukkaan, eikä sitä laukkaa pysäytetty ennen ysiväylää. Yksi par mahtui joukkoon, muilla väylillä linnut lauleli. Ysillä pari perushysseä ja pari birkkua oli taustalla. Avaus oli kelpo, kakkosheitto karmea. Saatoin säikähtää linnan kellarin kummituksia. Noh, 40-metrinen lähäri jäi 20 metriä lyhyeksi, siitä päätin laittaa mukiin, mutta vasta kolmen heiton kuluttua. Kisan ainut tuplabogi, eli kuusi korttiin ja mieli maahan. Miten siinä nyt noin pääsi käymään? Musta ritari pääsi yllättämään kesken turnajaisten. Etuysi jälleen 2 alle. Tällä kertaa oli selvästi mahdollisuuksia parempaan, mutta näköjään vaikka mitä keksin niin tulos on vakio.

Ratsun laukka hyytyi tasaiseksi käynniksi, muutamia pyrähdyksiä lukuun ottamatta. Loppukierrokseen mahtui kolme birkkua, kaikki nostolla, sillä puttien onnistumisesta ei tarvinnut murehtia. Tulokseksi niukasti tyydyttävä -5 à lopputuloksissa sijalle 17.

Todettava on, että odotukset olivat korkeammalla, mutta samaan hengenvetoon on myönnettävä, että kysymys oli enemmän muiden pelaajien paremmuudesta. Huonoksi en voi 17 alle tulosta väittää, mutta muut pelasivat paremmin.

Leo antoi hyvän vastuksen KJ:lle, mutta kiri hyytyi hieman lopussa, Seppo ja Leo kuitenkin hienosti palkintopallilla, suomalaisten dynastia on aluillaan.

Konopiste open 2015 ylitti Keski-Euroopan Eurotour standardit kirkkaasti. Rata toimi, järjestelyt toimi, majoitus oli… no siis ainakin suihkussa sai lämmintä vettä – joskus, kokonaisuutena hyvin miellyttävä retki. Ei jäänyt viimeiseksi visiitiksi Tsekkeihin. Parin viikon päästä Taliin vähän erilaiselle radalle, sitä ennen laitetaan putteriheitto jiiriin.

Lopulliset tulokset