Ennen kisakauden alkua on hyvä käydä hieman koto-Suomen radoillakin pyörimässä. Pari valokuvaa pikavisiitistä Pyhännän toisella radalla – Autionranta DiscGolfPark:
Taustalla kuvissa häämöttää avanto. Siellä en ehtinyt käydä.
Johtopäätös; Pyhännällä ainakin on vielä lunta niin paljon, että bägin voi pitää komerossa. Huomenna tarkastellaan lähempänä rannikkoa, josko lumen määrä olisi vähäisempi.
Heittää frisbee siihen metallihäkkiin. Se on putin tarkoitus. Miten se frisbee päätyy korin pohjalle, on tuloksen kannalta merkityksetöntä, kunhan se päätyy sinne. Kun otetaan askel eteenpäin, päästään siihen heittotyyliin. Järjellä kun ajattelee, niin sen heitonhan pitäisi olla mahdollisimman luontevan tuntuinen ja mahdollisimman toistettava. Näitä argumentteja muistaakseni käytetään push-putista, erityisesti toistettavuutta. Miksei spin-putt ole yhtä lailla toistettava? itse asiassa siinä liikkuu raajat huomattavasti vähemmän, joten virheiden määrän luulisi voivan jopa pienentyä.
Miten opit draivaamaan? Ensi kerran otit sen bossin kouraan, työnsit sitä vatsan edestä antaen hieman kierrettä, boss päätyi 5 metriä eteenpäin ja 15 metriä vasemmalle, joku meni vikaan. (itsehän opettelin aikoinaan draivaamaan stingrayllä ja xd:llä, joten mulla ei noita sivusuuntaongelmia vielä ollut :)) Hetken aikaa kun sitä bossia siinä rykii, joko keksii itse kääntää vähän kylkeä, tai joku kertoo, että kannattaa kääntää kylkeä. Lopputulos on kuitenkin huomattavasti luontevampi heitto ja bossikin lentää jo 10 kertaa pidemmälle. Miten tämä liittyy puttaamiseen? No ei varsinaisesti mitenkään, mutta sama tarina voidaan kertoa puttaamisesta.
Miten opit puttaamaan? Ensi kerran Aviar putter singahti 6 metristä 2 metriä korin ohi 10 metriin. Neljän väylän ja lukemattomien kirosanojen jälkeen keksit (tai joku kertoi), että kannattaa putata vähän hiljempaa. Mutta silti Aviar halkoi ilmaa hyvän kierteen saattelemana – ei siis tietoakaan ”push-putista”. Niin, koska ei ole luontevaa heittää frisbeetä lähes ilman kierrettä. Toinen vaihtoehto on, että osasit korjata heittoa jo heti alusta pieneksi ”hissiksi”. Jos osuit jälkimmäiseen kuvaukseen, joka valitsi pienen hissin muutaman epäonnistumisen jälkeen, olet todennäköisesti luonteeltasi push-puttaaja. Jos taas tyydyit hiljentämään heittoa, olet todennäköisesti spin-puttaaja. (ja melkein voisin lyödä vetoa, että suurempi osa kuuluu näillä perusteilla spin-puttaajiin)
Itse olen putannut samalla laiskan näköisellä hybridiputilla jotakuinkin 10,5 vuotta. Joitain hienosäätöjä matkan varrella on saattanut tulla ja olen kokeillut takajalan asentoja ja päätynyt siihen luontevimpaan vaihtoehtoon – melko loogista. Muutama vuosi sitten päädyin puttaamaan kisoissa siten, että keskityin kahteen asiaan; riittävän lujaa ja oikeaan suuntaan. Hoin tuota mielessäni, enkä miettinyt missä asennossa jalat tai kädet ovat, sen piti tulla selkärangasta. Edelleen pidän tuota metodia mukanani, en ehkä yhtä äärimmäisesti, mutta se on puttaamiseni runko. Tärkeintä putissa on luontevuus.
Eric McCabe ja Nate Doss voittivat mestaruudet spin-putilla, Paulit ja muut tulevat perässä vauhdilla, silti kukin puttaa eri tavalla. Pauleilla väittäisin tyylin olevan lähempänä hybridiä. Dave ja Yeti kuuluvat molemmat vannoutuneisiin push-puttaajiin. Hämmästyksekseni sain todeta, että heistäkin kumpikin puttaa tyystin eri tavalla (jotenkin olin mielessäni kuvitellut, että on vain yksi push-putti – olin väärässä). Siis tyystin. Daven prinsiippinä on, ettei kyynärpää koukistu, Yetillä liike taas muistuttaa enemmän nyrkkeilylyöntiä – oikeaa suoraa, ei koukkua, eli kyynärpää koukistuu ääriasentoon. Nämä havainnot johtavat siihen, että puttityylillä ei ole mitään väliä, kunhan vain se on henkilökohtaisesti luontevaa.
Melko tylsä johtopäätös, eikö? Lisämausteen tähän tuo vielä se, että frisbeegolfia pelataan aika monesti metsäradoilla, mikä johtaa siihen että puttitilanteet ovat joka kerta erilaisia. Siksi tietyn liikeradan omaksuminen välttämättä hyödytä yhtään niin paljon kuin kuvitellaan.
Näistä mielestäni vain Barsby (viimeisenä) edustaa perinteistä (eli Daven) push-puttia, Pauleilla on jonkin tason hybridi. Tai sitten olen ymmärtänyt termejä tyystin väärin..
Kirjoituksen tarkoitus ei ole teilata push-puttia menneen talven lumina, vaikka se siltä saattaa välillä kuulostaakin. Syynä siihen on lähinnä Vannoutuneet push-puttaajat ry:n jäsenet, jotka yleensä aika kovin sanakääntein pyrkivät mollaamaan spin-puttia. Vasta-argumenttien tulee myös olla voimakkaita. Tarkoitus on vain nostaa kissa pöydälle ja väittää voimakkaasti, että spin-putt on yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin push-puttikin.
*Palataan vielä vallankumous –aiheeseen: tuoreet maailmanmestarit ovat spin-puttaajia. Pelaajien taso nousee vuosi vuodelta (näin ainakin itse uskon). Tarkoittaa sitä, että pitää olla yhä parempi pelaaja voittaakseen mitään. Tarkoittaa sitä, että putit pitää saada kauempaa muksuttimeen. Hetkinen, eikös se juuri ollutkin yksi spin-putin eduista? Voiko käydä siten, että Vannoutuneet push-puttaajat ry:n jäsenet jäävät rutosti jälkeen kun ovat treenanneet valtaosan puteistaan eri tekniikalla? Sen sijaan sitoutuneet Spin-puttaajat puttaavat koko ajan samalla tavalla ja saavat siten periaatteessa tuplamäärän toistoja? Vai onko sittenkin viimeisenä nauravat Harmittomat hybridiputtaajat ry:n jäseniä, koska saavat etuja molemmista ja kulkevat ”kultaista keskitietä”?
Draivitekniikan jälkeen keskustelluin ja kysytyin aihe on yleensä puttaaminen. Millä sen kiekon saa lentämään suoraan ja miksi se väpättää jne. Tiedä vaikka olisi yleisempikin jutun aihe, kuin draivi. Tässä kohtaa lukijalla saattaa käydä mielessä, että vihdoin joku kertoo miten kuuluu putata – joudun tuottamaan pettymyksen. Aion lähinnä kertoa, miksi en voi kertoa miten kuuluu putata. (Ja ei, en aio toitottaa että puttia pitää ”vaan treenata”, sen nyt tietää jo kaikki)
Maailmassa on vallalla kaksijakoinen ajattelu puttaamisessa; on push-puttaajia ja spin-puttaajia. No luonnollisesti siinä on välimuotoja ääretön määrä, mutta näihin puttaaminen yleensä jaetaan. Push-putissa kiekko ”työnnetään” kohti koria ja tuuletetaan ketjujen kilistessä, spin-putissa kiekko heitetään suht voimakkaalla kierteellä, enemmän perinteistä frisbeenheittoa muistuttavalla tyylillä. Spin-putillakin tuuletetaan. Perinteisesti push-putin etuihin luetaan vähäinen suuntavirhe sivuttaissuunnassa, spin-putin etuihin taas mahdollisuus pidempiin putteihin, valtaosa push-puttaajistakin vaihtaa spin-puttiin yli kymmenessä metrissä.
Slo-mo -dave näyttää molemmat putit:
Otetaan kourallinen ameriikan ammattilaisia käsittelyyn. Pari vuotta sitten olin Feldbergin klinikalla, Feldberg kuuluu Vannoutuneet Push-puttaajat ry:hyn. Argumentteina käytettiin edellä mainitun lisäksi myös sitä, että lähes kaikki avoimen maailmanmestarit ovat push-puttaajia. Poikkeuksen muodosti vain Nate Doss, joka oli voittanut pari kertaa mestaruuden. Klinikan jälkeen 2010 maailmanmestaruuden vei Eric McCabe, joka on äärivaihtoehto spin-puttaajasta, 2011 Nate Doss otti jo kolmannen tittelinsä. Onko kyseessä Sitoutuneet spin-puttaajat ry:n vallankumous?
Feldbergin klinikan jälkeen hetkellisesti menetin luoton puttiin, kunnes ymmärsin, että olin jotenkin puolittain alitajuisesti yrittänyt ajaa Daven oppeja puttiini, vaikken halunnut kesken kauden muuttaa puttityyliä. Sen keksittyäni palasin tavalliseen puttiini ja homma alkoi luistaa. Koomista on se, että tismalleen sama tapahtui talven aikana. Syksyllä osallistuin kolminkertaisen putin maailmanmestarin Jay ”Yeti” Readingin puttiklinikalle ja tänä keväänä huomasin, että yritin salaa itseltäni omaksua siitä jotain puttiini. Unohdin sen ja taas uppoaa..
Ainakin suomalaisten keskuudessa keskustellaan monesti puttityylistä ja sen muutoksista. Jollei kulje, niin pitää vaihtaa puttityyliä (no joo, vähän kärjistin). Aloitetaanpa alusta:
Mikä putin tarkoitus on?
(jollet tiedä vastausta, niin kannattaa tutustua tähän lajiin ehkä vielä uudestaan, saat aikaa seuraavaan postaukseen saakka)
Jatkoa seuraa viikonlopun aikana.
Australian reissun jälkeen olen viettänyt ansaittua (ainakin omasta mielestä) lomaa nyt pari kk heittelystä. Yhden kierroksen olen tainnut Lausteella käydä kiertämässä ja hallissa muutaman hassun kerran moikkaamassa tuttuja. Alkaa olla aika valmistautua reilun 6 viikon päässä häämöttävään kauden avaukseen, Dutch Openiin.
2011
Hiljaisia tavoitteita kaudelle 2011 olivat ratingin nostaminen 1020:een, ja Suomenmestaruus. Kumpaakaan en päässyt edes lähelle. Vuosi täyttyi tavoitteiden sijaan pääasiallisesti ratasuunnitteluilla, joten treenaaminen jäi kovin vähälle. Olen pettynyt, etteivät tavoitteet täyttyneet, mutta toisaalta niiden eteen en juuri mitään ehtinyt tehdä, joten lähinnä olen pettynyt vain harjoittelun vähyydestä, en niinkään suorituksista. (Tänä vuonna laitan tavoitteet myös julkisiksi, niin syntyy sosiaalinen paine (luulin tehneeni niin jo viime vuonna, mutten tehnyt))
2011 alkoi kohtalaisesti Dutch Openilla, pelaaminen tuntui kohtuulliselta ja sijoitus oli kohtuullinen 4. Vapun tienoilla Kööpenhamina kutsui, jossa pelaaminen oli karmeinta muutamaan vuoteen. Ilmeisesti Hollannin kisarata ei vaatinut vielä niin hyvää suorittamista ja Köpiksessä iski totuuden torvi tosissaan. Sijoitus 40+, rating-keskiarvo 970 tietämillä – hämmästyneenä takaisin Suomeen. Muutama viikko aikaa Sveitsin kisaan ja tehtävänä oli lähinnä kerätä pääkoppa takaisin kasaan, miettiä mitä tuli tehtyä, eikä toistaa sitä enää. Jälkiviisaana Sveitsin kisa oli koko kauden kannalta äärimmäisen tärkeä. Hienoinen tärinä köpiksen jäljiltä sai mielikuvituksessa aikaan vaikka mitä, mutta onnistuin silti Sveitsissä hyvin. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos kaksi kisaa olisi mennyt penkin alle..
Tukholmassa pelaaminen on ollut aina vähän hankalaa, ehkä juuri siksi pidän siitä radasta kovasti. Siitä reissusta ei jäänyt erityisen hyvä eikä paha maku. European Open sen sijaan oli meikäläistä (viime kauden tasolla) parhaimmillaan. Toiseksi paras suomalainen, eikä petokaan saalistanut kovin pahasti kertaakaan. Olen tosin aina pelannut Nokialla hyvin – SM-kisoja odotellessa. British open elokuun puolessa välissä meni pelillisesti kohtuullisesti, mutta järjestelyt olivat mitä olivat. Toivottavasti tänä vuonna EM-kisoissa hommat menee paremmin.
Kauden toinen musta hetki koitti SM-kisoissa. Henkimaailman juttuja, en ollut ”valmis pelaamaan”. Kisoja alkoi olla kertynyt jo sen verran, että siitä tuli liukuhihnahommaa, enkä saanut sytytettyä itseäni SM-kisoihin. Siitä kertoo se, että 10. sija ei edes tuntunut hirvittävän huonolta pelin tasoon nähden, pelin taso sen sijaan tuntui karmealta.
Syyskisoihin kuuluivat Kukkulan kuningas (seuranmestaruuskisat), USDGC ja Australian Open. Kukkulan kuninkaassa jäin nuolemaan näppejäni, kun Nummelan Teemu Nissinen voitti kisan suvereenisti ja Paimion Paroni Kalle Savonen kiilasi kakkoseksi. Oli tyytyminen pronssiin. Kauden päätös oli vahva, USDGC:n 6. sija tasoitetussa kisassa oli ihan hyvä suoritus, mutta huomattavasti enemmän mielihyvää sain neljänneksi parhaasta raakatuloksesta. Australiassa peli löysi uomansa hyvin ja olin voittotaistelussa mukana loppuun saakka. Hävisin lopulta heitolla Jussi Meresmaalle ja Jay Readingille, joten pienet oli marginaalit.
Tavoitteet eivät täyttyneet, mutta hauskaa oli. Kiitos kauden yhteistyökumppaneille;
Intersport megastore Länsikeskus
2012
Kisakalenteri vuodelle 2012 on vielä lukitsematta. Tällä hetkellä kalenterista löytyy ainakin seuraavat kisat; Dutch Open, Copenhagen Open, Sula Open, Stockholm Open, SM-kisat ja USDGC. EM-kisat mietityttää vielä henkilökohtaisista ja organisatorisista syistä.
Pari viikkoa menee vielä ultimatea pelatessa, tavoitteet on SM-finaalissa. Maaliskuu treenataan frisbeegolfia paljon. Draivi pitää saada kuntoon, muistuttaa itselleen miten pelivälineet toimii ja puttiin pitää löytää tuntuma. Käytännössähän tämä kaikki tarkoittaa vain toistoja.
Tavoitteet (tavoitteethan on sitten riittävän kovia, koska tavoitteen saavuttamisesta pitää tulla sellainen fiilis, että on pelannut hyvin)
*Dutch Open: mitalisija (kovempi taso kuin aiemmin, tulee hyvä kisa)
*Copenhagen Open: mitalisija (viime vuodelta vähän petrattavaa)
*Sula Open: voittikset
*Stockholm Open: riippuu paljolti osallistujista, mutta 10 sakissa siellä pitää olla. Täältä pitää myös hakea usdgc –paikka
*SM-kisat: 1.
*USDGC: 20 sakkiin (siinä oikeassa sarjassa, ei tasoitetussa)
*Koko kauden tavoite: rating yli 1020.
Siitä. Tavoitteet on nyt asetettu ja julkistettu. Tavoitteet on kovat, ja niiden eteen pitää tehdä töitä. Tänä vuonna vuotta kokeneempana ymmärrän sen taas paremmin. Tänä vuonna olen valmis tekemään töitä.
Frisbeekausi on jo muuten ihan ovella. Parin viikon kuluttua Seppo Paju ja Jussi Meresmaa haastavat memorialissa Amerikan huiput. Huisia.
Lauantai-illan pelaajabileiden ohjelmistoon kuului perinteinen lihapiirakan syöntikilpailu. Lihapiirakka ei ollut suomalainen lihapiirakka vaan muffinssin näköinen härveli, jonka sisällä oli lihatahnaa. Maku ei ollut kovin hyvä, lisäksi se oli melko kuiva. Paikallinen heppu vei voiton ajalla 30 sekuntia. Jäin viimeiseksi ajalla 4 min 14 sekuntia. En ilmeisesti ole kovin nopea syömään.
Sunnuntaille luvassa oli 18 väylää ja 9 väylän monsterfinaali. 18 väylällä oli tarkoitus ottaa Yetiä (Jay) kiinni, kun heittopituutta mulla ja Jussilla on enemmän. Kierros oli aikamoista vuoristorataa kaikilla, mitään katastrofia ei sattunut, välillä hyviä ja välillä huonompia avauksia ja sama homma avauksissa. Väylällä 17 tilanne oli jo varsin hyvä, sitten Jussi painoi puun kautta outtiin, samoin minä. Yeti heitti avauksen väylälle, mutta sen jälkeen lähestymisestä karmea roll-away (30 m). Mulle ja Jussille nepparit, Yetille vitonen. Kolmanne kierroksen tulosket olivat seuraavat; Minä ja Jussi 50, Yeti 54. Päästiin finaaliin tilanteesta Yeti ja Jussi tasoissa, minä heiton perässä.
Finaaliväylät olivat huikeita. Eikä välttämättä positiivisessa mielessä. Ykkösväylä oli parisataa metriä sivurinteeseen ja heitettiin keikkien puiden yli ja toivottiin parasta. Nelosia korttiin. Kakkosväylä oli hieno alamäkiväylä, jossa heitettiin pitkä hysse metsän yli korille vajaa parisataa metriä. Jussi tosin heitti annukan. Jussille nelonen ja meille kolmoset. Yeti siirtyi johtoon yksinään heitettyään avauksen 90 metriä sivuun ja laittoi sieltä maagisen lähestymisen kupille. Kolmas väylä oli kiinteä 14, kaikille kolmoset, mutta vaikeilla puteilla.
Kenties tyhmin väylä mittaluokassaan oli neljäs finaaliväylä. 250 metriä jyrkähköön ylämäkeen ja kori näkyi vasta 50 metriä ennen. Hirvittävää puristamista ja vaeltamista ylämäkeen, kaikille tasainen vitonen. Viidennellä väylällä (kiinteä 17) Jussi otti hienon kakkosen, mulle ja Yetille kolmoset, edelleen Yeti johti heitolla meitä. Kuudennella väylällä alkoi vähän tapahtua, lähestyin pitkäksi ja laitoin 12-metrisen putin alarautaan. Yeti johti heitolla Jussia ja minä heiton Jussia perässä. Seiskaväylällä petti sipuli ja heitin bouncehyssen outtiin, Jussi pääsi Jayn kanssa tasoihin, itse jäin kolmen heiton päähän.
Kaksi väylää, kolme heittoa. normaaliolosuhteissa melko hankala, erikoispitkillä väylillä mahdollista. Pitkällä alamäkiväylällä (noin 250 m) tiesin voivani ottaa kolmosen, mutta vain hyvällä pelillä. Jussi ja Jay pelasivat vitoset, itsellä kakkosheitto pysähtyi kiveen, eikä 25-metrinen putti ihan uponnut. Sain kuintenkin heiton kiinni. Viimeisellä väylällä sain vielä yhden heiton, mutta se ei riittänyt. Jäin heiton sudden deathista.
Voittajan on helppo hymyillä
Voittikset ratkesivat toisella finaaliväylällä, Yeti laittoi oksan kautta outtiin ja Jussista kruunattiin Australian mestari! Onnea!
Maailman parhaalle puttaajalle tällä kertaa hopeaa, meikäläinen juoksi alvariinsa estradilla pokkaamassa parigolfpalkintoja ja yksilöpalkintoja ja CTP:itä ja mitä niitä nyt oli.
Kisat olivat kokonaisuutena ihan hyvä paketti. Pelillisesti homma kulki loppua kohden paremmin, ja nyt onkin hyvä pitää 3 kuukauden tauko.. Tapahtuma oli ammattimaisesti vedetty. Hienoinen pelaajakato vaikutti tunnelmaan, mutta muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta setti oli varsin hyvä. Myrkyllisiä hämähäkkejä ei nähty, eikä tappajakäärmeitä, joten uskallan ehkä tulla toistekin. Lounaat, kuljetukset, majoitukset yms. pelasivat moitteettomasti. Pretty awesome. Tulokset analysoitavissa.
Kausi on ollut pitkä, alkanut hollannista maaliskuussa, eli 8 kuukautta. Nyt on aika laittaa kiekot hetkeksi sivuun ja aloittaa treenit uuden vuoden puolella.
