Ei se rata nyt niin pahalta tänään tuntunutkaan, mutta kyllä sinne joukkoon mahtuu aikamoisia ylilyöntejä. Tänään oli tiedossa ilon ja surun hetkiä, päivän synkin hetki tuli heti kisan neljännellä väylällä, väylällä nro 3. Heitetään lammen viertä n. 130 metriä ja pitäisi saada ländättyä 8 metrin levyiselle fairwaylle. Toisin sanoen heitetään tarpeeksi korkea hysse vasemmalle outtiin, jotta pääsee jatkamaan väylältä – ei tiiltä. Noh, jätin vähän matalaksi, skippaili kyllä rannalle, muttei narun toiselle puolelle. ”Samanlainen uudestaan”, ajattelin, se oli huonosti ajateltu. Heitin nimittäin samanlaisen. Kolmannella kerralla ymmärsin heittää tarpeeksi korkealle ja se meni luonnollisesti täysille outtiin toiselle puolelle. Lopputulos:

Niin, lumiukko, eli kahdeksikko. Hyvillä fiiliksillä eteenpäin. Monesti kuulee, että peli ailahtelee, mutta tänään koin jotain ennenkokematonta. Kasin jälkeen seuraavalta väylältä ykkönen. P2 aggressiivisella annukalla korin pohjalle, enkä oikein tiennyt miten olis pitänyt reagoida kun takaraivossa potkii lumiukko ja samaan aikaan ykköstä korttiin (joskaan holaripottiin en luonnollisesti osallistunut..).

Ekan kierroksen lopputulokseksi väkersin itselleni 3 yli par:in, 61. Ei mitenkään ihan helmesti. Muutamia perussössejä, birdieistä ei tarvi paljoa haaveilla. Siitä sitten jostain sijalta 15 uuteen nousuun.

Kakkoskierroksella jatkui kohtalaisen kova tuuli ja meininki oli sen mukaista. Kierrokseen mahtui kaksi synkkää hetkeä; väylällä nro 20 (8 metriä leveä suorakaiteen muotoinen väylä, molemmilla puolilla outti) heitin kaksi heittoa viistosti oikealle järveen ja lopputulokseksi kutonen. Toinen musta hetki syntyi vasta viimeisellä kolmella väylällä, se tosin kesti loppuun saakka. Kolme bogia nosti mielialaa kummasti ja sillä lopputulokseksi 62, 4 päälle. Kovin suuria onnistumisen elämyksiä tämä rata ei tarjoile, joten kakkoskierroksen positiivisesti mieleenpainuvin asia taisi olla väylä 15 140-metrinen avaus outin yli. Par:in siitä silti sössin, mutta se oli hieno heitto. Muutoin radalla pelaaminen on lähinnä par:in toivomista ja välillä bogin hyväksymistä.

Onko tällä väylällä tarpeeksi vettä? (tämä on mun makuun siisti väylä, mutta kori voisi olla vähän kauempana kuin 2 metrin päässä järvestä..

Tuloksia ei vielä ainakaan ole päivitetty, mutta löytyvät täältä. Huomenna startataan riittävän ajoissa klo 7.30. Ehtii kivasti syödä ja nukkua ja valmistautua. Todennäköisesti kakkospooliin käy matka, sieltä pitäisi nousta finaaliin mennessä ykköspoolin, mutta se vaatii melkoista kiristystä. Pari isompaa kalaa on tiputtanut meikäläisen kiivaasta mitalitaistosta, huomenna täytyy vähän tehdä ihmeitä. On niitä ennekin tehty.

Koko viikonlopun kuvasaldo on pakko laittaa heti ensimmäiseen viestiin. Huomenna alkaa kisakausi Dutch Openilla. Fiilis ei ole karmaisevan luottavainen, varsinkaan kun tänään pääsi lumettomalle radalle kirmaamaan. Yleensä ratakartta antaa ymmärtää vaikeampaa kuin mitä todellisuus onkaan, tällä kertaa tosiaankaan niin ei ole.

Teemana vesi:

Puolella väylistä on enemmän kuin mahdollista heittää järveen. Ja näistä vesistä ei paljon kiekkoja takaisin saa. Osataan täällä metsäpuolellakin:

Ja seuraavasta kuvasta tehtävänä onkin etsiä kori (kyllä, siellä todella on kori):

Seppo pääsi putille vähän eksoottisemmasta paikasta:

Täytyy sanoa, että nyt on lähtenyt ob-leikittely vähän – eikä itse asiassa kovin vähän – lapasesta. Sama rata kaikille, mutta kaikilla tällä radalla on melko ikävää, saas nähdä miten kisa tulee sujumaan..

Kaikesta huolimatta huomenna alkaa kisakausi klo 8 paikallista aikaa. Mitalisijat tästä niin on kiva lähteä takaisin kotiin. Nyt on aika kääriytyä miellyttävän kosteaan ulkovarastosta haettuun lisävuoteeseen.