Tappiosta toivuttu

Pikkuhiljaa alan hyväksyä kakkossijan ja olen onnistunut uskottelemaan itselleni, että sekin on hyvä suoritus. Ennen kautta olisin sijoittanut itseni kympin sakkiin..

Tammisaaren kisan jälkeenkään en vielä saanut tarpeekseni, vaan paluumatkalla piti käydä vielä Paimion radalla vähän paiskimassa. Se on ihmeellinen laji, kun niin vetää puoleensa. Joku saattaisi kommentoida ”Ei kai Saku Koivukaan Stanley cupin jälkeen mene pelaamaan pihalätkää”. No ei mene ei, koska lätkä ei ole yhtään niin kivaa.

Viime viikko menikin höntyillessä, lauantaina pelattiin Lausteella kisakierros Tommin ja tamperelaisten kanssa. 59 oli taas oiva osoitus siitä, että keinotekoinenkin kilpailutilanne saa minut pelaamaan paremmin. Treenatessa en ole pelannut lausteella ehkä koskaan alta 60.

Tällä viikolla kävin tiistaina heittämässä lähipelitreeniä reilun tunnin. Teki terää, lähestymiset on ollut vähän mitä sattuu ja sankariputeilla on sitten pelastettu. Lähipelitreeni tekee suorittamisesta huomattavasti varmempaa ja siten jännityskään kilpailutilanteessa ei ole yhtään niin kova. Pitäisi repäistä jostain sellainen kolmen tunnin setti lähipelitreeniä, niin toistoja tulisi riittävä määrä. Katsotaan, josko ensi viikolla ehtisi.

Draiveissakin olisi vielä vähän tekemistä, joten treeniä tarvitaan. Tänä vuonna en ole yhteenkään kisaan lähtiessä tuntenut oloani varmaksi, vaan joillain alueilla on ollut haparointia. Tali Openiin ja EO:iin paketti pitää saada kuntoon. Kaksi viikkoa aikaa treenata ja silloin pitää olla iskussa. Tästä tulee vielä mielenkiintoinen loppukausi.

2 kommenttia: