Oppitunti; näin pilaat koko kilpailun yhdellä väylällä

Kolmas kierros, kutkuttava tilanne, muutaman heiton sisällä paljon väkeä kakkossijalta eteenpäin. Kierros lähti tahmeasti käyntiin, kakkosella feidi outtiin, kolmosella puttimissi, draivit vähän sivussa jne. Seiskalla onnistuin 8-metrisellä putilla pääsemään takaisin par:iin (kakkosen bogin jälkeen), aikaisempina päivinä tässä vaiheessa kolme alle. Kasiväylä muunsi par:in bogiksi kun 6-metrinen putti napsahti ylärautaan. Ysillä pelastin vastaavasti par:in 8-metrisellä. Ylä- ja alamäkeä. Etuysi 1 päälle (eilen 5 alle), oli vähän kirittävää.

Takaysi näytti valoa tunnelin päässä; kympiltä helppo birdie, 11:ltä 10-metrisellä putilla kakkonen -> 1 alle! Siitähän homma piti alkaa rullata, kunnes heitin maailman huonoimman kohdistusheiton saareen, ei edes saarta päin ja 20 metriä lyhyeksi. Siitäkin huolimatta siitä vielä par. Tunnelin valo alkoi vilkkua rajusti, kun sössin bogin 13:lta (avaus 15 senttiä outtiin), 14:ltä hieno birdie, 15:ltä bogi. 15:llä lipsautin raffiin, jollaista harvoin näkee, ainut tsäänssi (joista jokainen on mahdollisuus) oli pelata takaisin väylälle 8 metrin mittainen heitto. Parin par:in jälkeen alkoikin tapahtua.

Ennen viimeistä väylää totesin olevani par:issa, mutta saumaa huomiselle ykköspooliin ei enää ollut, muut pelasivat hyvin. ”noh, otetaanpa tästä birdie tai helppo par ja huomenna sitten kiristetään”. Kuinkas kävikään? Hysseavaus jäi matalaksi, eikä koskaan jaksanut peliin saakka jääden 2 metriä outtiin. Siitä sitten outin reunalta jatkamaan, korille matkaa ylämäkeen ehkä 120 metriä. Päätin pelata järkevästi; en yritä korille vaan heitän turvallisen annukan väylälle ja otan sen bogin. Turvallinen annukka oli melkoisen turvaton. 5 metriä lyhyeksi ja uutta kiekkoa kassista. Toinen turvallinen annukka oli entistä huonompi, joten päätin pelata hyssenä varman päälle vähän alemmas, mikäli flippaisi painuisi korille, jollei flippaa niin menee rajusti outtiin, mutta hyväksyin sen vaihtoehdon, kunhan pääsisin jatkamaan lähempää. Yllättäen painui rajusti outtiin. Siitä korin juureen ja nostokymppi. Nostokymppi.

Kymppi viimeiseltä väylältä. Onhan se vaikea, muttei noin vaikea. Par:illa olisin ollut vielä kohtuullisesti peleissä mukana, mutta 7 heiton lisäero yhdeltä väylältä kärkimiehiin on melko paljon kiinniotettavaksi (varsinkin kun kiinniotettavaa olisi muutenkin vähän ollut). Väylällä nro 18 en siis pilannut ainoastaan kierrosta, vaan käytännössä myös koko kilpailun. Fiilikset oli samanmoiset kuin kuvan päähenkilöllä:

Huomisen tehtävä on henkilökohtaisella tasolla pestä kasvot ja aloittaa jossittelu. Leo ja Seppo onnistuivat mainiosti pelaten reilusti alle 60:n, Arttu jatkaa hyvää tasaista suorittamista. Jalle hengittää mitalisijojen niskaan. Huomisesta tulee todella mielenkiintoinen kisapäivä.

1 kommenttia: